Alekton Auktoriteetti -K11 (tuplaraapale)

[carrowfan]

Nimi: Alekton Auktoriteetti
Kirjoittaja: Carrow(fan)
Ikäraja: K11
Genre: slice of life, angst
Hahmot: Minerva McGarmiva ja Alekto Carrow
Varoitus: alaikäisiin kohdistuva väkivalta (hirttäminen)
Tiivistelmä: Alekto pyytää apua opettajakollegaaltaan.
AN: mä en tiedä onks tää enemmän angst vai draama, voi siirtää parempaankin paikkaan jos löytää sellaisen.

------

Tuuli paiskasi irtolehtiä ikkunaan kuolonsyöjättären raapustaessa rutikuivalle pergamentille raporttia edellisestä jälki-istunnosta. Hän haukotteli makeasti lasittuneen katseen hakiessa jonkinlaista kiintopistettä ettei elopainoa kerännyt noita rojahtaisi avonaisen mustepullon päälle uneksiessaan. Hän vihasi yötyötä, huonosti nukuttuja öitä, uppiniskaisia kakaroita ja rehtorin ylenpalttisia vaatimuksia.
Muusta opettajakunnasta ei ollut juuri apua, Minerva oli yrittänyt tarjota toisenlaista lähestymistapaa opetustilanteisiin, mutta tuskinpa hänen tunneillaan puoli luokkaa haaveili katinrääpäleen murhaamisesta. Katin ilme olisi näkemisen arvoinen jos tuolle selviäisi, ettei Alekto valehdellut, sanallakaan.

Tilanteiden räjähdysherkkyyden saattoi selittää Alekton epävakaa luonne, hän oli saattanut hieman yli reagoida hirtettyään pergamenttilennokin heittäneen opiskelijan luokan kattoon. Opiskelijan onneksi Kalkaros oli purkanut loitsun kriittisten minuuttien sisällä ja nulikka oli jäänyt henkiin. Todennäköisesti opiskelija olisi pelastautunut itsekin pudottaessaan itsensä katonpalasten mukana. Olisi ehkä pitänyt ajatella ennen sitäkin toimintaa. Vaikka opiskelija roikkumassa henkirievustaan muun opetusryhmän yläpuolella olikin nautinnollinen näky, noita vihasi siitä seurannutta jälkipyykkiä.

Minervan mukaan opiskelijoiden kunnioituksen saaminen vaati kuulemma auktoriteettia. Auktoriteetin ansaitsemiseen hän suositteli järjestelmällistä lähestymistapaa, se mikä on kielletty tänään on kielletty myös huomenna, palkitse toivotusta käytöksestä, rankaise kielletystä.

Jostain kumman syystä, noita säilytti asiallisen sävynsä puheessaan, tuon äänestä ei paistanut edes halveksunta, mikä yllätti Alekton täysin. Olisivatko he sittenkin opetustilanteissa samalla puolella? Ehkä hän voisi turvautua opettajatarkollegaansa hädän hetkellä. Kenties Minerva tiesi jotain opettamisesta, katin neuvoissa saattoi olla jotain tolkkuakin?

[Ygritte]

Kommenttikampanjasta päivää! Tämä olikin mielenkiintoinen fikki, sillä alkutietojen perusteella ehdin jo ajatella vaikka ja mitä, myös ihmetellä melko alhaisen tuntuista ikärajaa. Mutta ei tämä sitten ollutkaan niin paha, mitä varoitusten perusteella olisi voinut kuvitella! Onneksi elämme tässä taikamaailmassa, eikä mikään ole välttämättä niin lopullista ja peruuttamatonta, ei edes ärsyttävän oppilaan hirttäminen keskelle luokkahuoneen kattoa.

Minä olen suuri angstin ystävä, enkä kovin vähällä säikähdä väkivaltaakaan, joten tämä oli oikein mukavaa luettavaa. Voin jotenkin sieluni silmin nähdä (ja kuulla) Minervan täysin asiallisesti, mutta hyvin virallisesti, keskustelevan Alekton kanssa siitä, onko oppilaiden hirttäminen kesken oppitunnin hyvä keino hankkia kunnioitusta heidän silmissään vai ei. Alkaa vanha kunnon Severus Kalkaroskin vaikuttaa hyvin lepsulta opettajalta tähän verrattuna:'D

Ja kukapa sitä tykkäisi jälkipyykistä ja paperitöistä. Tosi mielenkiintoisella tavalla toit tähän sitä, miten Alekto itse sekä Minerva suhtautuvat tällaiseen, hieman ehkä yliampuvaan tapaan pistää luokallinen oppilaita järjestykseen. Ehkä katin neuvoissa saattaisi olla jotain tolkkua, ainakin Alekton kannattaisi antaa niille mahdollisuus, jos jälkipyykin siivoaminen kerta toisensa jälkeen ei innosta.

Kiitos mielenkiintoisesta fikistä:)

[carrowfan]

Kommenttikampanjasta päivää! Tämä olikin mielenkiintoinen fikki, sillä alkutietojen perusteella ehdin jo ajatella vaikka ja mitä, myös ihmetellä melko alhaisen tuntuista ikärajaa. Mutta ei tämä sitten ollutkaan niin paha, mitä varoitusten perusteella olisi voinut kuvitella! Onneksi elämme tässä taikamaailmassa, eikä mikään ole välttämättä niin lopullista ja peruuttamatonta, ei edes ärsyttävän oppilaan hirttäminen keskelle luokkahuoneen kattoa.

Minä olen suuri angstin ystävä, enkä kovin vähällä säikähdä väkivaltaakaan, joten tämä oli oikein mukavaa luettavaa. Voin jotenkin sieluni silmin nähdä (ja kuulla) Minervan täysin asiallisesti, mutta hyvin virallisesti, keskustelevan Alekton kanssa siitä, onko oppilaiden hirttäminen kesken oppitunnin hyvä keino hankkia kunnioitusta heidän silmissään vai ei. Alkaa vanha kunnon Severus Kalkaroskin vaikuttaa hyvin lepsulta opettajalta tähän verrattuna:'D

Ja kukapa sitä tykkäisi jälkipyykistä ja paperitöistä. Tosi mielenkiintoisella tavalla toit tähän sitä, miten Alekto itse sekä Minerva suhtautuvat tällaiseen, hieman ehkä yliampuvaan tapaan pistää luokallinen oppilaita järjestykseen. Ehkä katin neuvoissa saattaisi olla jotain tolkkua, ainakin Alekton kannattaisi antaa niille mahdollisuus, jos jälkipyykin siivoaminen kerta toisensa jälkeen ei innosta.

Kiitos mielenkiintoisesta fikistä:)

Kiitti kommentista, Minerva sopii yllättävän hyvin neuvomaan Alektoa, koska onhan tuo kirjassakin sanonut Amikukselle melko suorat sanat mitä tulee opiskelijoiden uhraamiseen Pimeyden Lordille ku itse ollaan menty kusemaan asioita. Sitä paitsi pidän tuosta, et kun Minerva on aikaisemmin ollut Alekton asemassa (hänhän oli Dumbledoren aikana vararehtori ja opettanu koulussa ties kuinka pitkään) ni se on nähny vaikka ja mitä opiskelijoiden perseilyä, eihän tuo neuvominen ole hänelle temppu eikä mitään niin kauan kun se estää Alektoa tappamasta ketään.

Vaikka se kuulostaakin hassulta, nää kaks hahmoahan joutuu vetämään yhtä ja samaa köyttä mitä tulee lukuvuodesta selviämiseen. Kaiken lisäksi mehän tiedämme varsin hyvin miten Minerva selvisi Pimennon kanssa, tuskinpa nääkään kaks on sen kamalampia (vaikka kirjoissa joku saattoi mainitakki et Pimento oli melko kesy tapaus Carroweihin verrattuna), varsinkin ku Minerva todennäköisesti on sen verran fiksu et lähtee mielummin pelaa korttinsa sillä tavalla jolla esim nykyään varhaiskasvatuksessa hoidetaan uhkaavia tilanteita eli älä yllytä, älä käännä selkää ja älä kyseenalaista esim toisen harhoja vaan pyri tiedonhankintaan ja siihen et toinen luopuisi mahdollisista väkivaltaisista aikeistaan. Viranomaistyössä tätä näkee tosi paljon eli pyritään ratkoo ne tilanteet ennen väkivaltaa, silloin kun kukaan ei ole tehnyt mitään pysyvää ja peruuttamatonta.

Sitä paitsi, Amikushan oli tietääkseni kirjoissa kuvattu Carrowin sisaruksista typerämmäksi, tai vaan ylimielisemmäksi, älä multa kysy et mikä ihme se ajatuksenjuoksu on ollu ku keksitään et voisin sylkeä opettajakollegaa naamaan.