Kirjoittaja Aihe: Pako labyrintista | S | draama | tuplaraapale  (Luettu 1204 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 312
Pako labyrintista | S | draama | tuplaraapale
« : 05.05.2024 00:30:25 »
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Haasteet: Originaalikiipeily (18. labyrintti) ja Spurttiraapale VI



Pako labyrintista

Joskus toisesta ihmisestä tulee labyrintti. Sitä on niin eksyksissä, että unohtaa taakse jääneet käännökset ja vastoinkäymiset. Kuljen ympyrää edes tajuamatta sitä itse. Reitti on niin monimutkainen, että minulta menee kaikki energia liikkeessä pysymiseen. Yhä useammin minulla ei ole voimia siihenkään.

Alan tulla tietoiseksi seinistä ympärilläni. Ne ovat ahtaat ja käytävät pimeitä. Lattia tärisee jalkojeni alla. En huomannutkaan sen olevan näin epävakaa. Yritän ottaa tukea seinistä, mutta ne karkaavat kauemmas. Kävelen eteenpäin. Jokaisen uuden käännöksen jälkeen tajuan hiljalleen olevani ansassa.

Yritän huutaa apua, mutta ääneni on pieni ja riittämätön. Paniikki jyskyttää rinnassani. Pinkaisen juoksuun. Seinistä kuuluu mekaanisia naksahduksia. Paneeli avautuu ja sinkoaa päälleni piikkejä. Kumarrun ja yritän väistää. En onnistu. Muutama piikki iskeytyy lihaani. Parahdan kivusta, mutta en aio pysähtyä.

Juoksen. Käännöksiä tulee tiuhemmin. Mekaaniset äänet kiihtyvät. Lattia rytisee allani. Seinät lähenevät toisiaan. Kirin tahtia. En enää ajattele. Seuraan vain vaistojani. Olen lähes varma, että haistan raikkaan ilman.

Viimeinen käännös ja näen sen: kirkkaan, valoa tulvivan oviaukon. Koko labyrintti rymisee. Seinät ampaisevat minua kohti ja lattia katoaa altani. Labyrintti yrittää ahmaista minut kitaansa ja pitää ikuisesti omanaan. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hypätä.

Laskeudun johonkin pehmeään. Haistan vihreän ruohon. Tunnen auringon lämmön niskassani. Nauran ja itken helpotuksesta.

Minä pääsin pois.