Kirjoittaja Aihe: Kotiinpaluu | S | paluudraama  (Luettu 1121 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 579
  • ava by Ingrid
Kotiinpaluu | S | paluudraama
« : 05.04.2024 17:11:22 »
Ficin nimi: Kotiinpaluu
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: paluudraama
Paritus: Davin/Anya/Sieg
Haasteet: Sana/kuva/lause10 #3 (Joskus huuto hiipuu hiljaisuuteen ja kuiskaus kajahtaa)

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Davin hymyili taaperolle, joka taapersi pikavauhtia hänen luokseen pikkujaloillaan.

”Papaa!” tyttö huusi ja heittäytyi hänen syliinsä hieman liian aikaisin niin, että hän täytyi ottaa askel eteenpäin, jottei tämä olisi tuiskahtanut lattialle.

”Mitä isän prinsessalle kuuluu?” Hän pyöritti lasta ilmassa muutaman kierroksen tämän kikattaessa.

”Isän prinsessa on ollut tänään aivan mahdoton, tiedoksi vain”, murahti tupaan tyttärensä perässä seurannut Anya.

Davin kumartui suukottamaan vaimoaan. Lilia innostui hellyydenosoituksesta ja onnistui antamaan märän moiskauksen äitinsä solisluulle. Tällaisina läheisyyden hetkinä tuntui erityisen kipeältä, ettei Sieg ollut heidän kanssaan. Tai tietenkin oli, Lilian muodossa, sillä heti tytön synnyttyä oli ollut selvää, että Sieg oli tämän biologinen isä. Nyt puolitoistavuotiaana tällä oli viljanvaalea kiharainen tukka ja veikeä ilme ja he tiesivät saavansa vaikeuksia heti, kun tämä tulisi niin vanhaksi, että kiinnostuisi pojista tai tytöistä.

”Mennäänkö syömään?” Anya kysyi selvästi aistien hänen ajatuksensa. ”Jos pikkuneitikin innostuisi kiinteästä ruuasta, kun se tulee isän sormista.”

Keittiössä oleva pöytä oli kotoisen ahdas ja he nauttivat yksinkertaista mausteista ruokaa, kuten näissä Siirtokuntien osissa oli tapana. Kulhot olivat tyhjenneet, kun ovelta kuului koputus.

”Kuka siellä on tähän aikaan?” Anya ihmetteli.

Yleensä illan pimettyä ja kutsumatta liikkuivat vain viranomaiset eikä kukaan tahtonut heitä kylään.

”Minä menen katsomaan. Pysykää te täällä”, Davin sanoi.

Oven takana seisoi kulkuri pää hupun suojissa ja viitta laihan varren peittona. Tämä oli painanut katseensa maahan.

”Ystävä, mitä asiaa sinulla on? Illan pimettyä on vaarallista kuljeskella ulkona”, Davin tiedusteli lempeästi.

”Onko tämä Davin Lavorren talo?” mies sanoi käheästi.

”Kyllä ja sen isäntä seisoo edessäsi, ystävä.”

Hoikat, likaiset sormet nousivat työntämään hupun niskaan. ”Davin?” Kysymys oli hauras ja ääni nyt sydäntä särkevän tuttu. Silmät loistivat kuten ennenkin, mutta posket olivat kuopalla ja otsaan oli uurtunut rasituksesta kieliviä ryppyjä.

Davin ei kyennyt hillitsemään itseään. ”Siegfrid”, hän huudahti kietoen kätensä odotetun ja rakkaan ympärille.

Ilta oli niellyt hänen huutonsa saman tien, mutta hänen päässään pauhasi Siegin toistaessa kuiskaten hänen nimeään kerta toisensa jälkeen kuin rukousta. Kului pysähtynyt hetki ennen kuin hän älysi vetää toisen sisälle ja tömäyttää oven kiinni.

”Mitä siellä tapahtuu?” Anya kysyi kurkkien keittiön oviaukosta Lilia sylissään.

”Sieg”, Davin älähti tukahtuneesti. ”Anya, tämä on Sieg.” Hän hellitti otettaan, jotta nainenkin voisi nähdä, kuka oli löytänyt takaisin heidän luokseen.

Anya oli äkkiä liki heitä. ”Minä tunnen nuo hiukset ja pitkät silmäripset.”

Tämä antoi muutaman suukon pölyisille kasvoille. Siegiltä pääsi pieni onnen huokaus.

”Davin-rakas, valmista hänelle kylpy kammiin. Minä nukutan Lilian sillä aikaa. He voivat tutustua huomenna.”

Davin vei Siegin mukaan verhon taakse pieneen huoneeseen, jonka puinen vanna ja vesipata lähes kokonaan täyttivät. Padassa oli vielä runsaasti ennen hänen kotiintuloaan lämmitettyä vettä, joka ei ollut ehtinyt haaleta liikaa. Davin täytti vannan Siegin tuijottaessa jähmettyneenä vieressä.

”Peseydy vain aivan rauhassa. Tuossa on kuurausharja ja saippuaa”, hän selitti osoittaen pientä jakkaraa. ”Minä haen liinoja, joihin voit kuivata itsesi ja etsin samalla puhtaita vaatteita.”

Sieg tarttui hänen ranteeseensa juuri hänen ollessaan raottamassa verhoa. ”Älä mene, ole kiltti. En tahtoisi vielä herätä tästä unesta.”

Davin kuuli sanat täyttävän epätoivon. Hän kupitti kämmenensä toisen poskille. ”Voi Sieg. Sinä olet todella tässä. Ja niin olen minäkin. Ja Anya ja Lilia ovat seinän takana, henkäyksen päässä.”

Kyyneleet purkautuivat miehen silmistä. ”Meillä on pieni tytär?”

Davin painoi hellän suudelman kysyville huulille. ”Kyllä. Jos annat luvan, minä autan sinua nyt riisuutumaan ja hankaamaan sitten pois kaiken tuon lian.”

Sieg heittäytyi hänen hemmoteltavakseen kuin vanhoina hyvinä aikoina. Mutta miehestä oli sulanut kaikki ylimielisyys, tämä painautui nöyränä ja kaipaavana hänen kosketuksiaan vasten. Kylpyvesi oli jo samentunut, kun Anya liittyi heidän seuraansa, saippuoi kätensä ja alkoi varovasti pestä ohentuneita hiuksia. Sieg huokaili tyytyväisesti, vaikka Davin näki hetkittäin kasvoilla juonteen, joka kertoi päänahassa olevan arkoja kohtia. Miehen toinen käsi siveli koko ajan hänen vannan reunalla lepäävää käsivarttaan. Kun viimeinenkin huuhtelu oli tehty, Davin kietoi Siegin ympärille suuren pellavaliinan, jonka Anya oli tuonut mukanaan. He johdattivat tämän yhdessä makuuhuoneeseen. Sänky oli suurempi kuin kaksi ihmistä tarvitsee, kuten joku oli kerran paheksunut, mutta he olivat alun alkaenkin tarkoittaneet sen kolmelle.

”Haluathan sinä nukkua meidän kanssamme? Voimme järjestää itsellemme pedin tupaan, jos se tuntuu sinusta luontevammalta.”

Anyan kysymys oli lempeä ja huolehtiva eikä Davin ollut edes tajunnut, että Siegistä saattaisi äkkiseltään tuntua ahdistavalta maata heidän keskellään.

Sieg upotti kasvonsa Anyan rintaan ja halasi tätä tiukasti. ”Teidän kanssanne. Voi, miten minä olen ikävöinyt teitä.”

Anya antoi tälle yhden hänen kauhtanoistaan ja riisui sitten oman päällysmekkonsa.

Siegin kasvot punehtuivat tämän nähdessä naisen raskaudesta kauniin pyöreiksi jääneet muodot. ”Sinä olet vain kaunistunut”, tämä kuiskasi lähes ujosti.

Myös Anya punehtui, sillä – kuten Davin hyvin tiesi – tämä tunsi epävarmuutta pehmeämmistä pakaroistaan ja rinnoistaan. Ne eivät olleet yhtä kiinteät kuin ennen Liliaa, mutta Davin oli varma, että hänen laillaan myös Sieg palvoisi niitä. Hänkin otti pois paitansa ja housunsa, jättäen vain alushousut päälleen. Davin ahtautui sängylle aivan seinän viereen ja viittoi rohkaisevasti Siegiä liittymään viereensä. Tämä painoi selkänsä häntä vasten. Anya kävi pitkäkseen toiselle laidalle ja otti kiinni tämän käsistä omillaan.

”Saanhan jäädä asumaan luoksenne?” Sieg kysyi arasti, kun he olivat hetken vain hengitelleet samaan tahtiin.

Davinin käsivarret, jotka olivat vaivihkaa kiertyneet tämän lantion ympärille, kiristivät otettaan vaistomaisesti ja hän tunsi Anyan tekevän saman sormille.

”Rakas, tämä on sinunkin kotisi. On aina ollut. Lilia tarvitsee sinua. Minä ja Davin tarvitsemme sinua.” Anyan silmissä oli kyyneliä ja Davin suuteli saippuantuoksuista niskaa antaakseen vaimonsa sanoille vielä enemmän pontta.

Sieg päästi ilmaa ulos helpottuneen kuuloisesti ja painautui tiiviimmin kiinni Daviniin. ”Minäkin tarvitsen teitä. Siksi minä etsin teidät. Ja halusin pyytää anteeksi sitä, minkä isä teki…”

Anya hiljensi tämän nostamalla tämän rystyset suukoteltavikseen.

”Kerrot kaiken sitten huomenna ja tulevina päivinä”, Davin murahti haituvaisten hiusten seasta. ”Nyt meidän tehtävämme on vain nukkua ja nauttia siitä, että saamme tehdä sen yhdessä.”

Anya veti vällyt heidän niskaansa ja he nukahtivat onnellisen sotkuiseksi kasaksi kaikki kolme.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 784
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Kotiinpaluu | S | paluudraama
« Vastaus #1 : 11.04.2024 18:45:47 »
Olipas tämä suloinen, varsinkin loppua kohden. Kaikki haikeus ym. vaihtui jälleennäkemisen riemuun, joka oikein huokuu tässä tekstissä. Kun tuntematon kulkuri saapui ovelle, mä vähän enteilinkin sen olevan Sieg (kiitos mm. otsikon), ja olikin mukavaa olla oikeassa. Enää ei tarvitse Davinista ja Anyasta tuntua kipeältä ajatellen, ettei Sieg ole heidän kanssaan jakamassa elämän kauniita hetkiä. Vaikuttaa siltä, että Siegkin on kokenut kovia, niin nyt ei toivon mukaan enää tarvitse :) Kiinnostaa kyllä itsekin tietää, mitä hänelle oikein on tapahtunut poissa ollessaan - ja miksi hän alun perinkin on muiden luota lähtenyt. Lukiessa tuli sellainen tunne, että tämän(kin) tarinan taustalle on suunniteltu vaikka mitä, että "lorea" olisi paljon enemmänkin, ja se on musta hauskaa. Muistan lukeneeni sulta aikaisemminkin originaaleja, joissa on ihan samanlainen fiilis. Melkein kuin lukisi ficciä jostain pidemmästä sarjasta :D

Lainaus
Nyt puolitoistavuotiaana tällä oli viljanvaalea kiharainen tukka ja veikeä ilme ja he tiesivät saavansa vaikeuksia heti, kun tämä tulisi niin vanhaksi, että kiinnostuisi pojista tai tytöistä.
Liliakin kuulostaa varsin suloiselta pikkuiselta :3

Lainaus
Anya veti vällyt heidän niskaansa ja he nukahtivat onnellisen sotkuiseksi kasaksi kaikki kolme.
Awww ♥ Ihanan onnellinen lopetus. Sellaisen tämä tarina mielestäni ansaitsikin :)

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 579
  • ava by Ingrid
Vs: Kotiinpaluu | S | paluudraama
« Vastaus #2 : 12.04.2024 18:23:55 »
Larjus: Tarina on samaa lorea tämän (S) kanssa, jota olet itse asiassa kommentoinutkin ;D. Sieg on yllä olevassa minäkertoja. Hän on tosiaan kokenut kovia karku- ja etsintämatkansa aikana, mutta on nyt löytänyt takaisin rakkaidensa luo ja saanut yhden uudenkin rakkaan, kun Lilia on nyt kuvioissa mukana muutenkin kuin Anyan vatsasta käsin. Kiva, kun kommentoit ja kiitos kommentistasi! :-*
« Viimeksi muokattu: 26.06.2024 17:00:49 kirjoittanut Kelsier »
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)