Ficin nimi: Unohdutaan tähän
Kirjoittaja: Rosiee
Tyylilaji: Angst, suru, ikävä
Ikäraja: S
Varoitukset: Maininta kuolemasta
Haaste: Tavoita tunnelma IV A/N: Kuten ylempänä lukee, osallistun tällä Tavoita tunnelma -haasteeseen, inspiraatiobiisini on
Jonna Tervomaa - Myöhemmin***
Eilen Kotikolo hiljeni, kun viimeinenkin lintu lensi pesästä. Minä kaipaan niitä kaikkia pieniä lintuja. Kaikkea sitä hälinää, mitä meidän seitsemän lasta sai aikaan. Niitäkin hetkiä, mistä aina jaksoin moittia. Billin ja Charlien kinastelua, Percyn valitusta siitä, kun on vaikea keskittyä, Fredin ja Georgen huoneesta kuuluvia räjähdyksiä ja muita epämääräisiä ääniä, Ronin huutoa kun Ginny keksi joka päivä uuden tavan ärsyttää isoveljeään. Kaipaan myös niitä hetkiä kun koko perhe oli koossa pöydän ääressä. On meillä edelleen perhepäivällisiä, mutta ei se ole sama asia, koko perhe ei tule koskaan olemaan kasassa.
Ensin sydämeni särkyi kun tunsin menettäneeni Percyn. Sitten - liian pitkän ajan jälkeen - sain kuitenkin hänet takaisin, mutta sitten tuli kaikki ne taistelut. Sain joka päivä elää pelossa ja taistella perheeni puolesta. Aina siihen asti, kunnes taistelu vei Fredin. Se vei myös ison osan Georgen sielusta. Hän menetti toisen puolikkaansa. Minä menetin puolitoista lasta.
“Onko kaikki hyvin?” Arthur havahduttaa minut ajatuksistani. En tiedä kuinka pitkään olen seissyt paikallani katselemassa keittiön ikkunasta Kotikolon pihalle.
“Haluaisin niin paljon palata takaisin siihen aikaan, kun kaikki oli vielä hyvin”, kuiskaan ja nojaan pääni aviomieheni olkaa vasten. Tiedän, että hän ajattelee samoin, vaikka ei sanokaan sitä ääneen. “Minä olen niin kiitollinen siitä, että sinä jaat kaiken kanssani.”
