Kirjoittaja Aihe: Kaukoputki ja kuunpimennys, ficlet, tulkinnanvarainen Remus/Neville (S)  (Luettu 2689 kertaa)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
Ficin nimi: Kaukoputki ja kuunpimennys
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: Slice of life, sodan jälkeinen AU
Ikäraja: S
Paritus: Tulkinnanvarainen Remus/Neville
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Kuukalentereiden mukaan vuonna 1999 oli kaksi kuunpimennystä — toinen tammikuussa ja toinen heinäkuussa, mutta jälkimmäinen ei valitettavasti näkynyt Euroopassa lainkaan. Tämä on pölyttynyt pöytälaatikossa osana jonkinlaista Remus/Neville -ficletsarjaa, mutta muokkasin tämän nyt käyttöön yksittäiseksi ficletiksi. Tämä sijoittuu kuitenkin samaan sarjaan aiempien Remus/Neville-tekstieni kanssa, kun he ovat alkaneet tutustua paremmin. Osallistuu FFF1000-haasteeseen sanalla 87. Vaaka.



Kaukoputki ja kuunpimennys

Sunnuntai 31.1.1999

Ullakon lattia narahtelee. Päätyikkunasta siilautuu hämärää talvivaloa, joka hipoo laatikoita ja vanhoja kalusteita säikeillään. Neville sytyttää kattoparrussa roikkuvan lyhdyn ja pujottautuu syvemmälle tavarakasojen väliin. Askeleet nostavat ilmaan pieniä pölypilviä.

”Löytyykö sieltä mitään?” Augusta huhuilee alhaalla, pidellen yhä tikkaita, jotka nojaavat tukevasti ullakolle johtavan luukun reunaan.

”Ei ainakaan vielä”, Neville huikkaa takaisin.
 
Mummin talon ullakko on täynnä muistoja. Koinsyömiä kaapuja, laatikoittain hapertuneita pergamenttirullia, ruosteinen vaaka: unohdettuja esineitä, jotka aikanaan kuuluivat äidille ja isälle. Yhtä niistä Neville parhaillaan etsii — Frankin vanhaa kaukoputkea. Hän haluaa löytää sen tarkkaillaakseen kuunpimennystä, jonka pitäisi tällä kertaa näkyä hyvin näillä leveysasteilla.

Neville kurkistaa vaatekaappiin ja availee laatikoita umpimähkään. Villasukkien seassa nukkuu hiiriperhe ja yksi erityisen painava laatikko pitää sisällään tusinan verran puhki palaneita patoja. Neville sysää sen syrjään ihmetellen, miksi nekin on pitänyt säästää. Tavaramäärästä päätellen mummi ei ollut koskaan tainnut katouttaa koko talosta ainuttakaan esinettä.

Ikkunan luona on pino vanhoja matkalaukkuja. Neville raivaa tiensä niiden luokse ja pysähtyy hetkeksi tutkimaan maisemaa. Likaläikkien läpikin hän erottaa kauempana häämöttävän keltaisen täplän, Remuksen talon. Savu nousee piipusta Remuksen lämmittäessään kotiaan iltaa varten. Nevilleä melkein hävettää olla niin innoissaan kuunpimennyksestä, kun Remus viettää täysikuuta samoin kuin aina. Pimennyksellä ei olisi asiaan mitään vaikutusta, vaan susi tulisi esiin niin kuin ennenkin, nukkuisi lääkittynä kunnes aamu valkenisi ja tuli olisi aikaa sitten sammunut.

Neville huokaisee syvään ja päättää jatkaa kaukoputken etsimistä. Pian hänen katseensa osuu ikkunan alla olevaan nahkapintaiseen salkkuun, jonka viereen lattialle on kaatunut jonkinlainen puinen jalusta. Salkun soljet ovat käytön puutteesta jäykät, mutta kun se vihdoin aukeaa, Neville näkee isänsä kaukoputken omassa sametilla vuoratussa lokerossaan, kahdenkymmenen vuoden patina pinnassaan. Kaikki osat näyttävät kuitenkin olevan tallella.

”Löytyi!” Neville huudahtaa Augustalle ja sulkee salkun jälleen. Puinen jalustakin näyttää olevan ehjä ja Neville leijuttaa molemmat löytönsä alas ullakon luukusta.

”Tiesinhän minä, että se on tallessa”, Augusta hymyilee ottaessaan tavarat vastaan.

Neville kiipeää alas ja pudistaa pölyä harteiltaan. Seuraavaksi hän puhdistaisi kaukoputken ja virittäisi sen valmiiksi katon tarkkailutasanteelle.

Yön saavuttua Neville kiipeää katolle termosmuki ja viltti mukanaan. Odottaessaan oikeaa hetkeä kaukoputki edessään hän muistaa jälleen Remuksen, jonka ikkunasta yhä kajastaa hento valo. Ajatus sohvalla nukkuvasta sudesta ja kipuun heräävästä riutuneesta miehestä vihloo Nevillen sydäntä enemmän kuin hän haluaisi myöntää. Hän päättää vierailla Remuksen luona seuraavana päivänä, silläkin uhalla ettei tämä yöstä ryytyneenä haluaisi nähdä ketään.

Neville hengittää syvään pakkasilmaa ja kumartuu kaukoputkensa puoleen juuri, kun kuu katoaa.
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

rosegold

  • ***
  • Viestejä: 200
  • Sokerisiiven ava
Olipa kaunis ja mietteliäs teksti. On hirveän kiehtova ajatus päästä kaivelemaan ullakkoa, jossa on jonkun maagisen perheen vuosikymmenten tavarat. Omat sormet hiukan syyhyää ajatukselle, kun olen nykyään tarkka siitä, ettei missään ole mitään ylimääräistä, turhaa tavaraa.

Raukka Neville, jolla oli huono omatunto siitä, kun intoili kuunpimennyksestä. En usko, että Remus laittaisi sitä pahakseen. Pidin tekstin rauhallisuudesta ja oli nyt oikein hyvä hetki pysähtyä sen äärelle.

Lainaus
Neville hengittää syvään pakkasilmaa ja kumartuu kaukoputkensa puoleen juuri, kun kuu katoaa.

Upea loppulause!

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 352
Ihana tunnelma tässä tekstissä, kuten sinun teksteissäsi yleensäkin :) Rauhallinen ja jopa seesteinen, vaikka Remuksen kohdalla se ei tietenkään pidä paikkaansa. Mutta jotenkin tuntuu hyvältä, että Neville pystyy suhtautumaan Remuksen muodonmuutoksiin tuolla tavalla eikä liikaa kauhistele ja päivittele asiaa.

Tuollainen ullakko kuin Augustalla on, tuntuu aika tutulta ;D Toisaalta sitä miettii, että miten ihmeessä sitä kerätään kaikki mahdollinen tavara talteen. Mutta sitten toisaalta tuollaiset ullakot ovat ihania aarreaittoja joihin sukeltaa :) Tässä myös taas todistettiin se, ettei tavaroita kannata heittää pois kun joku voi joskus tarvita niitä!

Kiitos tästä :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
rosegold, minustakin olisi ihanaa päästä penkomaan jopa tavallista ullakkoa, saati sitten taikaperheen ullakkoa! Ihanaa kuulla, että tällainen rauhallinen teksti maistui ja kiitos kommentista loppulauseen suhteen, olen niiden suhteen tunnettu tarkkuudesta ja loputtomasta veivaamisesta, että asettuu kohdalleen :D

Vendela, uskoisin että Neville on tottunut suhtautumaan erilaisuuteen ja kaikenlaisiin sairauksiin tavallisesti jo senkin takia, että on lapsesta saakka vieraillut sairaalassa vanhempiensa luona. Tavaraullakkoja löytyy kyllä sukulaisilta jos jonkinlaisia, itse en tosin pystyisi kauaa katselemaan romuja ilman, että pitäisi päästä järjestelemään paikkoja ja penkomaan aarteita :D Mutta joskus romun seassa on tosiaan jotain tarpeellistakin! Kiitos kun kommentoit :)
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Vilna

  • pinkki bebe
  • ***
  • Viestejä: 1 584
  • bii-boh-bi
Olipa tämä kaunis, rauhallinen pieni fiklet! Minäkin olisin aivan innoissani penkomassa ullakkoa, en ole ikinä sellaista päässyt tekemään, kun kenenkään tutun talossa ei ole ullakkoa, eikä kellarissa soheltaminen tunnu ollenkaan samalta, haha. Kuunpimennykset on hienoja myös ja niitäkin on kiva seurata. Kiitos tästä. :-)

avatar by Claire, banneri by Ingrid

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
Vilna, meillä oli varastona toimiva ullakko, kun olin pieni, mutta 10-vuotissyntymäpäiväksi siitä remontoitiin minulle oma huone :)) kuunpimennystä en ole koskaan seurannut, mutta olisi kyllä kiinnostavaa! Kiva, että pidit tästä, kiitos kommentista<3
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 333
Oi, olipas tämä lämmin ja lempeä teksti. Nevillen ajatuksissa oli mukava olla. Olet kirjoittanut hänestä hyvin sympaattisen (mitä hän toki on kirjoissakin). Hellyttävää, että hän huolehtii Remuksesta ja miettii käyvänsä tämän luona seuraavana päivänä tylyn vastaanoton uhallakin. Kuunpimennys ja sen puitteet kuulostivat nekin kotoisilta ja kiehtovilta.

Kiitos tästä, pidin kovasti!

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 551
  • inFINIty
    • Listaukseni
olipas nätti! tykkään tulkinnanvaraisista parituksista ja tässä oli sitä juuri hienolla tavalla. kuvailu oli myös oikein hienoa tässä, varsinkin tuo kahdenkymmenen vuoden patina pinnassaan -kohtaus jäi mieleen :)

Never underestimate the power of fanfiction

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
Sokerisiipi, ihanaa että pidit lempeydestä! Neville on kyllä yksi suosikkihahmoistani ja hänelle sopii hyvin tuollainen huolehtivaisuus, huolehtiihan hän mummostaankin. Kiitos kommentista<3

Crys, tulkinnanvaraisia parituksia tulee yllättävän vähän vastaan, joten niitä on kiva lukea silloin kuin tulee! Kiva kuulla, että pidit yksityiskohdista, kiitos kommentista<3
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥