Kirjoittaja Aihe: The Mentalist: Menettämisestä, S, Jane/Lisbon  (Luettu 2536 kertaa)

Augury

  • ***
  • Viestejä: 60
Nimi: Menettämisestä
Ikäraja: S
Fandom: The Mentalist
Paritus: Partick Jane/Teresa Lisbon
Tyylilaji: jonkinlainen synkkäsävyinen hahmotutkielma?
Yhteenveto: Mutta tyhjästä taiotun kolikon kääntöpuoli tai hämäykseksi tarkoitetun savun alta paljastuva totuuden peilikuva on tämä:
Jane ei ole ollut riittävän varovainen, ja eikä enää ole kyse pelkästään siitä, mitä hän on menettänyt.

Haasteet: FF100 (024. Perhe), OTS20 (Jane/Lisbon), Tarot-haaste (miekkojen yhdeksän)

K/H: Tänään on ollut monin tavoin raskas ja vaikea päivä, joten aloin sitten sen kummemmin miettimättä kirjoitella jotain raskasta oloa purkaakseni. Alkoi angstina, päättyi... No, johonkin, näette sitten. Tämä sijoittuu ajallisesti jonnekin neloskauden alkupuolelle ja spoilaa vähän kolmoskauden toisiksi viimeisen jakson tapahtumia. Tässä on myös hitokseen kursiivia näin lyhyeksi tekstiksi, mutta ei voi mitään, kaikilla niillä kursiiveilla on joku pointti.



Menettämisestä


Toisinaan Janen on vaikea hengittää.

Tai ei, ei niinkään. Toisinaan on liian usein, ja sen merkitys hajanainen, kausaliteetista riippumaton.

Oikeita sanoja eivät ole myöskään joskus tai silloin tällöin. Harvoin on sekin huono.

Kuvaavimman sanan etsiminen on kuitenkin kiertelyä ja kaartelua, jonka tarkoituksena on siirtää katse syrjään siitä, mitä Jane ei tahdo nähdä, ja mitä kukaan muu ei saa nähdä:

Niinä öinä, joina Jane herää painajaiseen, jossa hänen tyttärensä ja vaimonsa makaavat hengettöminä vuoteessa ja hän pitelee itse veistä, hengenvedot ovat repiviä, keuhkot täynnä sulaa lyijyä. Se ei ole salaisuus, onhan hän menettänyt perheensä, ja painajaiset ovat liian halpa hinta hänen virheestään.

Salaisuus, jota Jane ei tahdo nähdä, on tavallaan silmänkääntötemppu. Hän on menettänyt perheensä, ja kun muistot iskevät kiinni kuin nykyhetkeä kiertävät haaskalinnut, ei hengittämisestä tule mitään. Sellaista perheen menettäminen on.

Mutta tyhjästä taiotun kolikon kääntöpuoli tai hämäykseksi tarkoitetun savun alta paljastuva totuuden peilikuva on tämä:

Jane ei ole ollut riittävän varovainen, ja eikä enää ole kyse pelkästään siitä, mitä hän on menettänyt.

Hänellä on jotain menetettävää.


*


Hengittäminen on vaikeaa, kun

joku tähtää Janea aseella
joku tähtää Rigsbyä aseella
joku tähtää Van Peltiä aseella
joku tähtää -

Eiköhän se tullut selväksi.

Hengittäminen on vaikeaa, kun

Lisbon ei vastaa puhelimeen kolmen soiton jälkeen
Jane on oivalluksensa kanssa liian myöhässä, ja tällä kertaa Lisbon on sentään vastannut puhelimeen, mutta hän on kahden murhaajan kanssa pimeässä
tai kun Lisbon on vastannut puhelimeen, mutta hänen lauseensa on katkennut aseen laukaukseen, ja menee aivan liian monta sekuntia, eikä Jane kuule hengitystä, ei mitään muutakaan, koska sydän jyskyttää niin kovaa

Hengittäminen on vaikeaa, kun

Lisbon ei muista tapahtuneesta mitään edes hypnoosissa, ei vaikka kysyjä on Jane, ei vaikka Jane tietää miten paljon Lisbon häneen luottaa, joten joku on vienyt Lisbonilta jotakin, joku on tehnyt Lisbonille jotakin

Hengittäminen on vaikeaa, kun

Lisbon havahtuu pommiliiviin puettuna, hänen katseensa on pelosta sekava, ja Janen täytyy luovia heidät ulos umpikujasokkelosta


*



Myöhemmin - sillä vielä toistaiseksi aina on tullut se myöhemmin - Jane keittää teetä ja tuijottaa huljuttamaansa pussia ja käsiään, jotka eivät vapise, ja hengittää tasaisesti, ja antaa sydämensä lyödä hitaasti ja varmasti. Sellaiset asiat ovat hänen hallittavissaan, siis silloin kun on myöhemmin ja jälkeen.

Jälkeen merkitsee kahta eri asiaa. On se suuri, musertava jälkeen, joka viiltää erilleen elämän ennen Janen suurta virhettä ja sen jälkeen.

Ja sitten on tämä uusi jälkeen, se joka toistuu jokaisen tyhjäksi rauenneen menetyksen mahdollisuuden myötä, se kirkas ja huojentava. Janella on jotain menetettävää, mutta silloin kun hän pystyy hengittämään, silloin kun on sohva ja turkoosi teekuppi ja ovensuussa silmiään pyörittelevä Lisbon, paino on menettämisen sijaan sillä toisella sanalla.

Sillä, että on.


nuuhkin tuomet, taivutan kaulaa, edessäsi nauran

©avan taide leahgardner, ava & bannu Ingrid

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 510
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: The Mentalist: Menettämisestä, S, Jane/Lisbon
« Vastaus #1 : 20.02.2024 21:24:05 »
Yhy, osuipas tää nyt ja upposi. Jane osaa niin peittää sen oman tuskansa suurimman osan ajasta sinne jonnekin sen hilpeän kuoren alle, että se ei sieltä hevin esille tule, mutta kun tapahtuu jotain oikeasti tärkeää, ei hänkään saa sitä enää piilotettua. Ja jotenkin se tuli tässä tosi hyvin esiin! Tykkäsin tästä listaustavasta ja toistosta tehokeinona, se toi sen hädän ja hengittämisen vaikeuden todella lähelle lukijaa.

Voihan Jane! Viimeinen kappale oli varsinkin hieno. Se, että on jotain menetettävää, on pelottavaa, mutta samalla kuitenkin on jotain, minkä voi menettää ja ehkä se kaiken sen jälkeen, mistä Jane on itsensä ponnistanut takaisin jaloilleen, on kaunis ajatus. Että hän antaa taas itsensä pelätä jonkin puolesta, eikä kaikki ole vain samaa harmaata, että jokin vielä saa tuntemaan

Kiitos kovasti tästä! <3
Hyppää lehtikasaan!

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 074
Vs: The Mentalist: Menettämisestä, S, Jane/Lisbon
« Vastaus #2 : 23.02.2024 00:50:41 »
Awww, ai että <3 Olipas nää ihania. Oli kiva päästä Janen pään sisään ja varsinkin nähdä vähän rivien välistä sitä, millaisin tuntein hän Lisbonia ajattelee <3 etenkin pidin siitä, miten sitä ei ensin voinut sanoa/yksilöidä Lisboniin liittyen, koska kyllä jokainen ymmärtää, että tiimi on Janelle tärkeä  ::)
Ihania yksityiskohtia aina hypnoosista  pommiliiviin ja turkoosiin teekuppiin, kuvitteleeko Jane ihan oikeasti, ettei kukaan näe, miten paljon se Lisbonista välittää...? Ah, hurts so good. Ja siis ihana oivallus tuo menettämisen vastakohta, että on <3
Kiitos tästä, kaunis iltasatu (tuskin maltan odottaa, että pääsen bingetysputkeni pariin takaisin ;D)

~Violet kiittää

Sometimes a girl just needs to shoot.
.