Täällä Pohjantähden alla: Ikävästä | k11 | mikroficcejä | 3/10 26.1.2024

[Aladdin Sane]

Nimi: Ikävästä
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Täällä Pohjantähden alla
Genre: Synkkää draamaa, angstia ja hahmotutkielmaa
Ikäraja: K11
Yhteenveto: Mikroficcejä Pentinkulman punavangeista
Vastuunvapaus: Täällä Pohjantähden alla on Väinö Linnan luomus. Minä en tee tällä tekstillä minkäänlaista voittoa.
Haasteet: FF100 sanalla 090 koti; Mikroficci-haaste #2 (sanamäärät mahdollisimman pieniä; osat ovat itsenäisiä tarinoita, vaikka liittyvätkin toisiinsa); Yhtyeen tuotanto III (Juliet Jonesin Sydämen kappaleella Kun isänmaa kostaa).

A/N: Iltaa. Johan se on hetki kun minä oon täällä Pohjantähtificin julkaissut, niin aattelin että mikäs sen parempi kohta ruveta värkkäilemään kuin mikroficcihaaste, johon edellisellä kerralla kirjoittelin sisällissodasta peräti kahteen otteeseen, ensin viidentoista osan kokoelman nimeltä Taisto, K11, ja sitten kymmenen osan kokoelman nimeltä Vapaudesta, K15. Tähän kokoelmaan tulee tämänhetkisen suunnitelman mukaan kymmenen osaa, ellen keksi jotain aivan älyttömän hyvää ideaa tässä välissä. Kukin osa on alle sata sanaa, ja sanamäärät on merkitty osien alkuun ihan että itse pysyn kartalla.





IKÄVÄSTÄ




1 (65 sanaa)


Laurilan Anttoo ei nuku viimeisenä yönään. Tuskin monikaan nukkuu – pelko, vilu, toisten äänet – mutta Anttoota eivät sellaiset ole valvottaneet ennenkään.

Hän valvoo, koska hän tunnistaa läheisestä kopista kuuluvan mölinän. Kahleet kilisevät, kun se siellä parkuu ja uikuttaa. Isäänsä. Kyllä se tunnistaa hänet sentään.

Ei sille kukaan tietenkään mitään kertomaan tule. Yksin saa miettiä, minne isä täältä katoaa.

Se tässä tuntuu Anttoosta pahemmalta kuin mikään muu.

[Aladdin Sane]

2 (60 sanaa)


Akustin jalka näyttää pahalta. Aleksista se näyttää turvonneen sen jälkeen, kun hän kunnantalolla viimeksi näki sen kunnolla. Akusti ei laske sille painoa ollenkaan, tukeutuu kokonaan keppiinsä ja terveeseen jalkaan.

Aleksin tekee mieli ottaa Akustia kauluksesta kiinni ja taluttaa kotiin, äiten katsottavaksi. Ehkä lääkärinkin. Noin pahan näköiseksi päässyt kumminkin.

Ajatus ei hälvene sittenkään, vaikka jono pysähtyy ja ensimmäiset käsketään aukion keskelle.

[Aladdin Sane]

3 (80 sanaa)


”Kyllä ne kohta vaan tulee”, Elma mutisee niin pelottavan lannistuneena, ettei Aune lainkaan tiedä, mitä sanoa. Hän yrittää panna kättä Elman kaulalle, mutta Elma on kuin ei tuntisi sitä ollenkaan.

”Ne tietää että ma olen täälä”, hän huokaa. ”Kyllä ne minun tuntee yhtä hyvin kun Uunonkin ja jos ne senkin kerran otti niin mikseivät pian minuakin.”

”Jos olisit hiljaa vaan”, Aune sanoo. Elma pärskähtää epäuskoisesti ja hymyilee vääntynyttä puoliksi kuolleen hymyä.

Seuraavana päivänä häntä huudetaan nimeltä.

Siitä huoneesta aina viedään.