Kirjoittaja Aihe: Neidon keskustelukumppani | S | grimhygge  (Luettu 7424 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 641
  • ava by Ansa
Neidon keskustelukumppani | S | grimhygge
« : 09.09.2022 09:49:39 »
Ficin nimi: Neidon keskutelukumppani
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Genre: Grimhygge
Paritus: Ari/Laura
Haasteet: Originaalikiipeily (sana 5. pimeys), Sadonkurjuuetydejä (kuvasarja ja gif), Grimhyggehaaste

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Hän inhosi mökissä kahta asiaa: ne olivat kylmyys ja pelko. Kylmän saattoi toki saada pois sytyttämällä tunnelmallisen tulen kamiinaan ja kääriytymällä viltteihin – tai toisen ihmisen syleilyyn. Pelko sen sijaan asusteli nurkissa jatkuvasti.

Ari huokasi syvään. Todellisuudessa hän pelkäsi vain silloin, kun Laura oli poissa, neuvottelemassa viekkaan ja arvaamattoman jumalattaren, Neidon, kanssa. Aallot pauhasivat nytkin vasten niemeä, jolla mökki sijaitsi. Laura ja Neito keskustelivat pohjukassa, jossa oli edes hieman rauhallisempaa. Ari ei kyennyt näkemään heitä, mutta tiesi heidän olevan siellä. Lauran täytyi olla jo läpimärkä sadevaatteista huolimatta, jumalatarta myrsky tuskin haittasi.

Teepannu vihelsi kamiinan valurautaisen levyn päällä. Ari kaatoi kuuman veden lehtien sekaan mukiin ja mökkiin lehahti heikko mausteiden tuoksu. Kun hän ja Laura olivat saapuneet niemelle, aluksesta oli kannettu useampi laatikko tavaraa sisälle mökkiin. Siellä oli tietysti ollut jo vaatimattomia perustarpeita, kuten keittoastioita, ämpäreitä, pöytä, tuolit ja sängyt. Laatikoissa olikin lähinnä ruokaa ja etukäteisenä kiitollisuuden osoituksena ylellisyystavaroita: hienoa teetä, lämpimiä peittoja ja kaksi kalliista, mutta käytännöllisistä kankaista valmistettua vaatekertaa kummallekin. Ja kirjoja, Lauran pyynnöstä.

Ari katsahti ulos ikkunasta, jonka lasia pitkin pisarat valuivat valtoimenaan. Täällä pimeys ei koskaan ollut mustaa, siihen sekoittui aina harmautta ja meren kuohujen likaista valkoista. Tämä puolittainen pimeys kuitenkin ympäröi heidät, sillä aurinko oli näyttäytynyt viimeksi juuri silloin tulopäivänä. Tee lämmitti sisuskaluja matkalla alas. Ari kiersi sormensa lähes polttavan tinakupin ympärille ja sulki hetkeksi silmänsä.

Ovi rämähti auki ja viima puski sisään, kunnes se läimäistiin takaisin kiinni. ”Jos päälleni tiputtaisi muutaman pisaran pesuainetta, minulla voisi kuurata tämän rötiskön lattiat”, Laura murahti tervehdykseksi.

Hän oli lähes saman tien alkanut väristä. Ari jätti mukinsa ajopuista hiotun pöydän kulmalle. Hän nappasi mukaansa yhden viltin harpatessaan Lauran luo.

”Riisu nuo märät vaatteet, kietoudu tähän ja mene kamiinan eteen lämmittelemään.”

”Mieluusti, sir”, Laura sanoi ilkikurisesti ja alkoi kasata lattialle lotisevaa kekoa.

Ari käänsi katseensa häveliäästi pois antaakseen toiselle hieman yksityisyyttä. Kohta peite kiskaistiin hänen kädestään ja hänen katsoessaan uudestaan se oli Lauran ympärillä.

”Parempi”, nainen totesi tyytyväisenä astuttuaan muutamat askeleet kamiinan luo.

Ari meni perässä ja kosketti tämän olkaa varovasti. ”Laitanko jotain syötävää?”

Laura ravisteli märkää tukkaansa tiputellen vettä ympäriinsä. ”Se olisi ihanaa, kiitos. Taisin seisoskella tuolla lähemmäs neljättä tuntia?”

Ari kohautti harteitaan mennessään etsimään paistinpannua, munia ja pekonia. ”Niitä luokkia.”

Laura irvisti. Tämä oli kertonut jo aiemmin, että Neito oli pysäyttävä näky. Pää oli aina seppelöity joko maan kukilla tai meren ja kauniista, harsomaisesti laskeutuvasta mekosta ei tiennyt oliko se silkkiä vai pitsiä vai kumpaakin yhtä aikaa. Ari pyöritteli päätään käännellessään tiriseviä aineksia. Jumalatar oli juuri sellainen henkilö, olento, jonka hän tiesi vetävän Lauraa puolensa kuten lyhty kiiltomatoa. Onneksi nainen oli nyt täällä, sisällä lämpimässä – tai ainakin lämpimämmässä kuin ulkona. Hän kattoi heille lautaset pöydän ääreen ja Lauralle vielä teekiponkin.

Laura kävi hymyillen istumaan häntä vastapäätä. ”Minusta tuntuu, että tänään pääsimme eteenpäin”, hän mumisi suu täynnä.

Ari tunsi hartioidensa kireyden helpottavan. ”Toivottavasti. En halua istua täällä enää kovin kauan peläten, että palellut viimassa ja myrskyssä kuoliaaksi.”

Laura nieli loputkin pekonit ja alkoi vasta sitten nauraa. ”Sitäkö sinä pelkäät? Olen minä säitä ennenkin kestänyt. Sitä paitsi onpahan syy tunkea viereesi öisin.”

Laura oli tosiaan nukkunut Arin käsien lujassa otteessa joka yö. Olivat he vaihtaneet pari pikaista suudelmaa ja ohimenevää hyväilyäkin, mutta yön pimeys kuului lepäämiselle eikä ollut viisasta antaa tunteiden hulmahtaa liekkiin, kun todellisuuteen palaaminen koittaisi kuitenkin enemmin kuin myöhemmin.

”Minähän olen täällä suojelemassa sinua”, Ari totesi sivuuttaen viimeisen lauseen olankohautuksella. Hän yllättyi nähdessään Lauran silmien sulavan lempeiksi.

”Minä arvostan sitä. Tunnen oloni varmemmaksi Neidon edessä, kun tiedän, että olet turvaamassa selustaani.”

Kuin puhuisi asetoverille, Ari ehti ajatella ja sitten Laura jo istuikin hänen sylissään.

”Ja sinä tiedät, että halusin lisätä tuohon loppuun ne kolme pientä sanaa. Mutta ehkä on viisainta jättää ne mykiksi ja mennä vain nukkumaan. Kanna minut sänkyyn.”

Ari teki työtä käskettyä. Laskettuaan naisen kapealle vuoteelle hän riisui päällysvaatteensa ja veti sitten makuulle asetuttuaan vällyt heidän kummankin päälle. Ja tulevankin yön he nukkuivat lusikassa, joka lämmitti sekä istutti varmuutta huomisen koitoksia varten.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 391
  • Lunnikuningatar
Vs: Neidon keskustelukumppani | S | grimhygge
« Vastaus #1 : 14.09.2022 11:53:26 »
No niin, täällä ollaan! Luin tekstin heti sen ilmestyttyä, koska grimhygge-genren tulkinnat kiinnostavat minua luonnollisesti hirveästi, ja pidin tästä paljon! Oli kiinnostavaa lukea tällaista maagista realismia, jossa taustoja ei mitenkään liikaa selitelty, ja Lauran ja Arin varovainen romanssi oli myös ihana! Minulla on sydämessäni oma kolonsa tällaisille suhteille, jossa nainen on tietyllä tavalla vahva ja erityinen - kuten Laura tässä selvästi, keskustelihan hän jumalattaren kanssa kaatosateessa monta tuntia - ja miehen tehtävänä on huolehtia siitä, että hän pysyy terveenä ja turvassa. Silloin valtasuhteet ovat jotenkin tasapainoisia, ja on hauskaa nähdä mies huolehtimassa esimerkiksi ruoanlaitosta ja siitä, että mökki pysyy lämpimänä. :D

Neito oli jumalattarena tosi kiinnostava myös, vaikka jäikin etäiseksi. Se toisaalta sopi tähän tekstiin hyvin, koska onhan myös luonnonvoimissa aina jotakin epäinhimillistä ja vierasta, ja niiden olemusta on vaikea tavoittaa. Siksi keskustelu Neidon kanssa on varmasti myös ollut jotakin ylimaallista ja sen kirjoittaminen auki veisi ehkä osan viehätyksestä. Hyvä ratkaisu siis, ettei Laurakaan kummemmin keskustelun sisällöstä puhu.

Ihanaa myös, että olit julkaissut tästä kaksikosta toisenkin tekstin! :) Seuraavaksi aion mennä lukemaan sen, ja odottelen innolla, jos vaikka kirjoittelisit heistä lisääkin. ;) Maailmassa ei ole läheskään tarpeeksi suomenkielistä originaalifantasiaa!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Grenade

  • Fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 567
  • ava+bannu Ingrid
Vs: Neidon keskustelukumppani | S | grimhygge
« Vastaus #2 : 04.10.2022 22:27:46 »
Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! ^^ En ole oikeastaan pahemmin perehtynyt grimmhyggeen, joten ajattelin, että nyt on aika tutustua ja nappasin tämän listauksestasi.

Tämähän oli kiva! Oli jännittävää tietää koko ajan hiukan lisää, mitä oikeastaan oli tapahtumassa ja lopulta tykkäsin myös siitä, että ihan kaikkea ei kerrota lukijalle. Minkä takia Lauran pitää puhua Neidon kanssa ja mistä Laura ja Ari oikeastaan ovat tulleet? Oli mielenkiintoista, että mukana oli ripaus fantasiaa Neidon kautta, vaikka muuten kaikki tuntui hyvin realistiselta. Jännittävää oli myös seurata Arin ja Lauran välistä suhdetta, miten se tavallaan pysyy samana, mutta samalla koko ajan muuttaa muotoaan ja etenee sinne, minne he haluavatkin sen edetä.

Lainaus
Täällä pimeys ei koskaan ollut mustaa, siihen sekoittui aina harmautta ja meren kuohujen likaista valkoista.
Oi, olipa hienosti sanottu!

Tykkäsin muutenkin tästä miljöön ja ulkoilman kuvailusta, sillä pääsi heti tunnelmaan kiinni ja siihen, millaisessa paikassa oikeastaan oltiin. Jokaiselle lukijalle varmaan piirtyy omanlainen kuvansa mökistä, jonne tarina sijoittuu.

Kiitos tästä! ^^
Hyppää lehtikasaan!

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 515
Vs: Neidon keskustelukumppani | S | grimhygge
« Vastaus #3 : 05.10.2022 11:46:03 »
Syksy taitaa olla parasta grimhygge-aikaa, ja tätä olikin varsin mukavaa lukea sisällä lämpimässä, kun taivas on harmaa ja pirskottaa sadetta!

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten teksti avautui pikku hiljaa ja jätti lopulta paljon mysteeriksi. Vihjeitä tarjoiltiin sopivasti ja tavalla, joka herätti lukijan mielenkiinnon: joku on siis jo etukäteen hurjan kiitollinen siitä, että Laura on lähtenyt syrjäiselle rannalle keskustelemaan jumalattaren kanssa, joka myöskin jollain tapaa vetää häntä puoleensa. Onko Neito itse uhka, vai ehkä potentiaalinen liittolainen toista uhkaa vastaan? Ja keneltä tai miltä Arin on määrä Lauraa suojella? Myrskyävältä mereltä, Neidolta vai ehkä omalta uteliaisuudeltaan? Ai että, tämä herätti ihanan paljon kysymyksiä, ja kutkuttaisipa kyllä raottaa tuota mysteerin verhoa vielä vähäsen!

Arin ja Lauran romanssi on myös suloinen. Arin huolenpito ja eräänlainen pidättyväisyys on herttaista, ja Lauran rohkeampi lähestyminen virkistävää. Eipä hän kyllä pelokkaalta vaikuta muutenkaan!

Sun kirjoitustyyli on vallan loistava, elävä ja vivahteikas ja upean sujuva. Kerronta etenee todella mutkattomasti, ja maustat sitä kuvailulla ja yksityiskohdilla tosi tasapainoisesti. Miljöö ja tapahtumat piirtyivät lukijan mieleen mukaansa tempaavalla tavalla. Jostain syystä mulle jäi mieleen erityisesti sormia polttava tinakuppi! Myös tuo meren kuvaus, jonka Grenade edellä nosti esille, loi hienosti sekä miljöötä että tunnelmaa.

Kiitos kiehtovasta lukukokemuksesta!

her shaking shaking
glittering bones

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 782
Vs: Neidon keskustelukumppani | S | grimhygge
« Vastaus #4 : 07.10.2022 20:10:34 »
Minulla oli tämä teksti jo valmiina välilehdessä odottamassa, kun arpaonni osui kohdallesi arpajaisissa, joten tämä oli hyvä hetki tarttua tähän! Ja mikä ihana yllätys tämä olikaan! Grimhyggen tiesin jo, mutta vielä maagista realismia ja jumalattaria sekä levottoman meren läheisyys - erinomainen yhdistelmä suosikkijuttujani :) Tämä sopi täydellisesti tällaiseen tuulisen pimeään perjantai-iltaan. Melkein toivoisin, että saisin itsekin olla mökillä, vaikka viileä siellä varmaan tällaisena päivänä olisi.

Tykkäsin kovasti luonnonelementeistä ja että tässä oltiin selkeästi niiden armoilla, vaikka minimalistinen mökki kamiinoineen kaikkineen tuokin mukanaan hyggen ja turvan tunteen. Etenkin tuo kuvaus siitä, että pimeys ei ollut koskaan mustaa, jäi mieleeni ja varsinkin meren kuohujen likainen valkoisuus herätti elävän mielikuvan. Juuri tällaiseen maisemaan voin kuvitella tuon jumalattaren, jonka luona Laura käy keskustelemassa. Ihastuin kuvaukseen jumalattaren ulkonäöstä ja kuinka hän koristaa hiuksensa maan tai meren kukilla. Jumalattaren oikuttelu tai jääräpäisyys sopii täydellisesti yhteen ympäristön kanssa.

Samalla pidän myös siitä, että Laura välittyy vahvana hahmona ja hänen hahmostaan kertoo paljon jo se, että juuri hänet on valittu tähän tehtävään neidon keskustelukumppaniksi. Tekstiin toi kivan lempeää jännitettä tuo Lauran ja Arin välinen kemia ja kuinka sukupuoliroolit ovat kääntyneet hieman toisin päin tässä tekstissä. Se toimii todella hyvin! Ja oli muutenkin ihana lukea, miten Ari huolehtii Laurasta tämän saapuessa takaisin pitkien neuvottelujen jälkeen. Kuten muutkin ovat kommentoineet, tässä toimi hyvin monen asian jääminen mysteeriksi. Sitä saa itse täyttää aukkoja tai olla täyttämättä ja tehdä niin kuin minä eli vain nauttia tunnelmasta :) Kiitos tästä, tämä oli hieno!

between the sea
and the dream of the sea

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 641
  • ava by Ansa
Vs: Neidon keskustelukumppani | S | grimhygge
« Vastaus #5 : 10.10.2022 17:35:01 »
Kaarne: Mukavaa, että pidit Lauran ja Arin romanssista. Ja hauska kuulla, että olin onnistunut grimhyggessä, kun itseäni kirjoittaessa epäilin. Kiitos kommentistasi! :-*

Grenade: Mökkiä ja miljöötä oli kiva kuvailla ja luoda sillä tavalla grimhygge tunnelmaa. Kiva, kun kommentoit! :-*

sugared: Lauraa on toden totta pyydetty neuvottelemaan Neidon kanssa ja suostuttelemaan tämä mahdolliseksi liittolaiseksi. Ari on kyllä valmis pitämään Laurasta huolta miekankin avulla, mutta tässä tapauksessa parempi tapa on lämmin juoma, ruoka ja pehmeät vällyt. Kiitos, kun kommentoit! :-*

hiddenben: Kiitos sinulle kauniista kommentista! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 191
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Neidon keskustelukumppani | S | grimhygge
« Vastaus #6 : 25.11.2023 23:44:07 »
Vaihdokkaista tervehdys toistamiseen! :)

Ooh, grimhygge. Siinä vasta onkin sitä jotain, ja se sopii ihan täydellisesti Vaihdokkaiden tämänkertaiselle kierrokselle ja tällaiseen pimeään marraskuun iltaan! Koen aina suurta vetoa tällaisiin skenaarioihin, joissa luonto raivoaa ulkona, mutta sisällä on lämmintä, kodikasta ja turvallista. Tässä tapauksessa turvallisuuden elementti on erityisen kiintoisa siitä näkökulmasta, että tarinan toinen päähahmo on ulkona sään armoilla neuvottelemassa arvaamattoman jumalattaren kanssa ja toinen puolestaan on hänestä huolissaan, mutta jännitys raukeaa, kun Laura palaakin ehjin nahoin takaisin ja Ari huolehtii hänen tarpeistaan. Oikein onnistunutta grimhyggeä, jonka lukeminen jättää levollisen fiiliksen.

Täällä pimeys ei koskaan ollut mustaa, siihen sekoittui aina harmautta ja meren kuohujen likaista valkoista.
Tässä tekstissä on tosi vahva ja luonnonläheinen tunnelma, jota muun muassa tämä kuvaus maalaa elävästi. Miten upean vivahteikas ja aistikas luonnehdinta, joka tuntuu kuvastavan merellisen myrskyistä miljöötä täydellisesti! Lisäksi mieleeni jäivät erityisesti ikkunalasia pitkin valtoimenaan valuvat pisarat. Tällaisten yksityiskohtien kontrasti lämpöä loimuavan kamiinan ja tinakupissa höyryävän teen kanssa on tosi viehättävä.

Nautin myös fantasiapuolesta ja siitä, miten tilanteesta tarjotaan vihjeitä ja tiedonmurusia niin, että lukija voi halutessaan itse tehdä tulkintojaan ja täydentää tarinaa. Jonkinlaista päämäärää kohti tässä selvästi ollaan pyrkimässä, kun Laura käy neuvotteluja jumalattaren kanssa, Ari on hänen suojelijansa ja kaksikko on varta vasten majoittunut mökkiin merenrannalle. Neito on etäisyydestään huolimatta kiintoisa hahmo, josta piirtyy väkevä kuva, vaikkei itse keskustelua päästäkään seuraamaan. Laura on onneksi hänkin mitä ilmeisimmin varsin vahva nainen, jonka voi luottaa pärjäävän myös jumalattaren kanssa. Vahvat naishahmot ovat aina ilahduttavia! Lisäksi pidän tällaisesta hienovaraisesta huolenpidosta, jonka lomassa hahmojen tunteet tulevat luontevasti ilmi ilman kummempia selittelyjä.

Mukava lukukokemus, kiitoksia! :-* -Walle

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 641
  • ava by Ansa
Vs: Neidon keskustelukumppani | S | grimhygge
« Vastaus #7 : 21.03.2024 19:25:15 »
Walle: Laura on vahva nainen. Hänen ja Arin suhde on minulle niin selvä (vaikka itsessään monimutkainen), etten oikein osaa kirjoittaa sitä hirveästi auki, että kiva, jos se välittyi rivien välistä. Kiitos kommentistasi! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)