Kirjoittaja Aihe: Maitohampaat • K11 • Edvard/Nikolai • raapalesarja 2/x  (Luettu 60 kertaa)

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 236
  • © Ingrid
Nimi - Maitohampaat
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11

Paritus - Edvard/Nikolai, Nikolai/Alvar
Tyylilaji - slash, maaginen realismi, tunnelmointi, sisaruskateus ja kaipaava & haikea romanssi + kauheeta angstaamista
! Varoitukset - kolmiodraama, seksijuttuja ikärajan puitteissa

Tiivistelmä - Hänen nimensä on Nikolai ja kun hän ensimmäisen kerran avaa suunsa, minä olen jo puoliksi rakastunut.

Kirjoittajalta: Minähän en siis. kirjoita originaaleja. En vain jotenkin osaa. En myöskään pidä kolmiodraamoista. Siksi minun piti kirjoittaa Spurttiraapaleeseen jotain ihan muuta, mutta eilen minun mielessäni alkoivat pyöriä nämä kolme ja halusin kirjoittaa heistä jotain. Tästä ei varmaan tule kovin pitkää, haluan sanoa, että alle kymmenen osaa, mutta we'll see! Olen myös näemmä kiintynyt yksisanaisiin otsikoihin, ei sillä ne on kivoja. u_u Tätä ensimmäistä osaa ei ole muuten kirjoitettu Spurttiin, kun kirjoitin sen eilen. Jaaaaa, en ole kirjoittanut minä-kertojalla varmaan ikinä, lol. Saa nähdä mitä tästä tulee, toivottavasti jotain hauskaa!


Haasta itsesi kirjoittajana II (minä-kertoja), Spurttiraapale VI



Maitohampaat


1.
(300 sanaa)

Hän huuhtoutuu veren peittämänä kivikkoiseen rantaan marraskuun alussa.

Alvar on se, joka löytää ja tuo hänet kotiin; minä olen mökissä keittämässä rooibos teetä liedellä ja lukemassa runokokoelmaa väristen samalla kylmästä. Tuuli huutaa katonrajassa ja seinäkello tykyttää aikaa aina vain eteenpäin. Se viekas harmaaraidallinen kulkukissa, joka käy meillä parin päivän välein syömässä makaa minun sylissäni ja kehrää suloisesti, ja minun on hyvä olla. Se on kovin harvinaista minulle.

Kalpeat, ahavoituneet käteni silittävät kissan liian hintelää vartaloa, kun minä käännän sivua hauraantuneesta kirjastani. Kimeä teepannu alkaa viheltää hetken kuluttua, ja minä nostan kissan hellästi sylissäni ja laitan sen makaamaan pehmeän sohvatyynyn päälle, ennen kuin menen lieden tykö ja kaadan itselleni ison kupin ihon polttavan kuumaa teetä.

Sitten minä odotan rakasta kaksoisveljeäni kotiin.

Alvar on ollut poissa muutaman tunnin, kun hän palaa takaisin alaston ja verinen nuori mies käsivarsillaan, ja käskee hätäisesti minua tekemään tilaa sohvalla, ennen kuin hän laskee tämän makaamaan siihen. Hetken aikaa me vain katsomme häntä, kumpikaan tietämättä mitä oikein tehdä. Se mies on kovin kaunis. Veren alla loistaa lumenvalkoinen kuulas ja miltei virheetön iho. Hiukset ovat korpinmustat, lyhyet ja laineikkaat, ja keho pitkä ja hoikka, kylkiluiden nikamat paistavat ihon läpi. Kynnet ovat mustat ja terävät kuin jonkin eläimen. Minun arka sydämeni alkaa lyödä neljä kertaa nopeammin näystä.

Minä ja Alvar vilkuilemme toisiamme vähän aikaa, ja minä huomaan ensimmäistä kertaa, että hän pitelee käsissään jotakin: harmaata hylkeennahkaa.

Minä kurtistan otsaani, kun Alvar vain kohauttaa olkiaan hämmentyneenä. Hänen vaaleat hiuksensa ovat tuulen viskomat ja pisamaiset posket ovat punehtuneet kylmästä, eikä hänen huulillaan ole tietoakaan hymystä, joka melkein aina väreilee hänen muuten kalvakoilla kasvoillaan.

Käännän katseeni takaisin uuteen vieraaseemme ja hätkähdän nähdessäni harmaiden myrskypilven väristen silmien katsovan minua takaisin viiltävästi. Minun sydämeni jättää yhden lyönnin välistä.

Hänen nimensä on Nikolai ja kun hän ensimmäisen kerran avaa suunsa, minä olen jo puoliksi rakastunut.
« Viimeksi muokattu: tänään kello 15:19:18 kirjoittanut Vilna »

Vilna

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 236
  • © Ingrid
Vs: Maitohampaat • K11 • Edvard/Nikolai • raapalesarja 1/x
« Vastaus #1 : tänään kello 15:19:01 »
A/N: Spurttiin sanalla silkkinauha!



2.
(200 sanaa)

Nikolai on molemmat: myrsky ja hylje.

Hän saa meren vellomaan ja taivaan kannen sylkemään vettä, hän saa auringon piiloutumaan pilvien taakse ja tuulen puhaltamaan vaahterat lehdettömiksi.

Hän kertoo olevansa enemmän hylje kuin ihminen, hän syö raakaa kalaa meidän pakastimesta ja käy yöuinnilla verta hyydyttävässä meressä. Alvar katsoo minua suoraan silmiin ja naureskelee valkoiset mutta vinot hampaat näkyen, kun Nikolai käy suihkussa kolmesti päivässä.

Tunnen sydämeni valuvan sormieni läpi kuin silkkinauhan, kun katson Nikolaita. Olen jo nähnyt, miten Alvar katsoo häntä.

Kaksoisveljeni on naistenmies. Hän on hauska ja saa heidät nauramaan, hän on komeampi ja lihaksikkaampi kuin minä, hän tietää mitä sanoa että saa heidän sukkansa pyörimään jaloissa. En ole sellainen. Olen ujo, enkä usein saa sanaakaan sanotuksi -- ainakaan Nikolaille.

Nikolai taas on kylmä ja ailahtelevainen, hän on viima ja jää, hän ei naura Alvarin vitseille, mutta hänen suupielensä liikahtavat ihan vähän, kun Alvar flirttailee hänen kanssaan hävyttömästi. Minä vain katson vierestä, enkä sano mitään. En jotenkin osaa, vaikka tiedän että veljeni karistaisi Nikolain mielestään, jos tietäisi, että minä olen häneen jo ihastunut, kun en ole vielä vaihtanut hänen kanssaan sanaakaan.

Alvar on hyvä veli, mutta Nikolai on hänelle vain hetken hupi, kun minulle hän voisi olla jotain suurta ja tärkeää.
« Viimeksi muokattu: tänään kello 19:15:12 kirjoittanut Vilna »