Kirjoittaja Aihe: Junajuoni | S | fluffy | Harry/Ron  (Luettu 4737 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 052
Junajuoni | S | fluffy | Harry/Ron
« : 16.08.2023 22:32:32 »
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluffy
Paritus: Harry/Ron
Inspiraatiomuruset: x & x, kiitos Saappaattomalle!

A/N: Olen taas paljon miettinyt rarrya ja on ollut kymmeniä ideoita, mutta sitten niiden toteuttaminen on ollut aivan onnetonta. Nyt tässä illalla vain päätin, että haluan jotain syksyistä rarrya. Ronin näkökulmasta, se oli tärkeää, koska olen kirjoittanut aiemmat rarryt Harryn näkökulmasta. Tuli mieleen juna, ja siitä se sitten lähti. Ja muotoutui hetkessä. Sijoittuu löyhästi poikien 6. vuoteen.



Junajuoni

Laituri on peittynyt höyryyn. Näen tuttuja kasvoja, jotka katoavat ja ilmestyvät taas. Ympärilläni on jokasyksyistä hälinää. Kuulen pöllöjen tyytymätöntä huhuilua ja siipien kahistelua. Tylypahkan oppilaat hyvästelevät perheenjäseniään. Pilli viheltää viimeistä kertaa. Oville syntyy ruuhkaa ja tunkua.

Saan suukon äidiltä, vaikken tahtoisi. Tunnen korvissani kuumotusta, joka leviää kasvoilleni. Miksi äidin pitää aina nolata minut? Onneksi Fred ja George eivät ole näkemässä.

Hieron äidin suukon pois poskestani ja seuraan Harrya, joka etsii meille vaunuosastoa. Äkkiä Hermione kuitenkin asettuu tielleni ja joudun pysähtymään. Katson häntä pitkään.

”Ron”, Hermione huokaa kärsimättömänä ja pyörittelee silmiään. Ilme on minulle liiankin tuttu. Minua alkaa heti ärsyttää. ”Meidän pitää mennä valvojaoppilaiden vaunuosastoon.”

Harry kääntyy. Näen heti, että häntä harmittaa. On siinä muutakin. Harry näyttää lähes… eksyneeltä. Kuin hän ei haluaisi erota minusta ja Hermionesta. Suloinen lämpö hohkaa rinnassani. Päätän, että hankkiudun hetkeksi eroon valvojaoppilaan velvollisuuksistani. Harry on paljon niitä tärkeämpi.

”Uh”, voihkaisen lujaa ja tarraan vatsaani. Vajoan kyyryyn ja tarraan toisella kädelläni käytävän seinään. Harry ja Hermione ryntäävät heti luokseni. Harry tarttuu olkapäähäni ja tukee minua. Hänen kätensä on lämmin ja vahva. Annan itseni nojata Harryyn.

”Ron, oletko kunnossa?” Harry kysyy huolestuneena.

”Ei, voin tosi huonosti”, ähkin ja painan pääni, jotta he eivät huomaa, kuinka minua hymyilyttää.

”Haenko jonkun?” Hermione kysyy ja vilkuilee tarkkaavaisesti ympärilleen. ”Ehkä johtajapoika- tai tyttö osaavat auttaa…”

”Ei”, sanon kiireesti. ”Ei sellaista hössötystä. Kyllä tämä tästä… Kunhan pääsen makuulle.”

”Joo, hyvä idea”, Harry sanoo. Hän vie käsivarteni hartioidensa yli ja ottaa lujasti kiinni vyötäisiltäni. Nyt vatsassani todella hypähtelee, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla.

”Pystytkö kävelemään?” Harry kysyy.

”Enköhän”, sanon urheaa teeskennellen.

Hermione vilkuilee vastakkaiseen suuntaan ahdistuneen näköisenä. Hän puree huultaan eikä osaa päättää seuratako meitä vai ei. Velvollisuus ja vastuu selvästi raastavat Hermionea.

”Mene vain”, Harry kehottaa. ”Kyllä me pärjätään.”

”Varmasti?” Hermione varmistaa, vaikka hän jo kääntymässä. Harry nyökkää ja Hermione pinkaisee juoksuun ja katoaa nopeasti näkyvistä vaihtaessaan vaunua.

”Huh, päästiinpä hänestäkin”, huokaisen helpottuneena. Harry tyrskähtää.

”Hän on ystäväsi”, Harry muistuttaa, mutta samalla häntä hymyilyttää.

Lähdemme liikkeelle ja Harryn käsi on yhä vyötäisilläni. Harkitsen, että kerron hänelle teeskennelleeni sairasta, mutta äkisti en haluakaan. Ylimääräinen huomio ja huolenpito tuntuvat mukavilta. En kuitenkaan nojaa Harryyn enää yhtä raskaasti kuin hetki sitten. Tahdon päästä nopeasti vaunuosastoon. Käytävällä parveilevat ihmiset kuiskivat ja tuijottavat meitä.

”Se on varmaan vain matkapahoinvointia”, Harry sanoo.

”Varmaan”, myöntelen auliisti, vaikka en ole koskaan kärsinyt matkapahoinvoinnista.

Löydämme tyhjän vaunuosaston. Harry auttaa minut penkille. Olen käymässä makuulle, kun tajuan, että Harry aikoo istuutua minua vastapäätä. En halua, että hän on niin kaukana.

”Jää tähän”, sanon ja taputan penkkiä vieressäni.

”En mahdu siihen”, Harry huomauttaa.

”Mahdutpas”, intän. Tartun Harrya kädestä ja vedän hänet penkille. Käyn makuulle ja käytän Harryn syliä päänalusenani. ”Näetkö?”

Harryn vihreät silmät alkavat tuikkia tietäväisesti. Katson häntä enkä enää pysty estämään virnistystä leviämästä kasvoilleni.

”Et sinä missään vaiheessa edes voinut huonosti”, Harry sanoo päätään pudistellen.

”Voi olla”, hymähdän.

”Raahasin sinua siis ihan turhaan”, Harry sanoo ja kohottaa kulmiaan.

”Ei se ollut turhaa. Nautin siitä oikein paljon”, sanon tyytyväisenä. Harry naurahtaa ja nojautuu taaksepäin. Hän sipaisee hiuksiani. Toivoisin, että Harry silittäisi kunnolla, mutta en kehtaa pyytää.

”Miksi teeskennellä sairasta?” Harry kysyy.

”Jotta saan olla sinun kanssasi” olisi ollut oikea vastaus, mutta sellaiseksi se oli turhan nolostuttava.

”Ei vain tehnyt mieli kuunnella taas niitä samoja juttuja”, sanon olkiani kohauttaen. ”Kyllä Hermione kertoo minulle kaiken olennaisen.”

”Epäilemättä”, Harry sanoo, mutta jo hajamielisemmin. Hän sormeilee t-paitani kaulusta ja näyttää kummalta.

”Mikä hätänä?” kysyn.

Harry kohauttaa olkiaan.

”Tämä on ensimmäinen kerta, kun paluu Tylypahkaan tuntuu… oudolta”, Harry sanoo. Me katsotaan toisiamme. Harry näyttää neuvottomalta. Ilme on niin epätavallinen Harryn kasvoilla, että alan jo tosissani huolestua.

”Millä lailla?” kysyn.

”Huhuja ja juoruja. Kaikkea sitä valittu-roskaa. En tiedä. Ehdin kesän aikana jo unohtaa Päivän Profeetan jutut. Oli mukavaa olla Kotikolossa sinun, Hermionen ja perheesi kanssa. Kun sain olla vain minä enkä mitään muuta. Ja nyt… Olen vasta junassa, ja olen saanut kyllikseni ihmisten supinasta ja tuijottamisesta.”

Harry huokaisee raskaasti. Hän näyttää väsyneeltä ja onnettomalta. Otan Harrya kädestä ja puristan tiukasti. Osa kireydestä Harryn kasvoilla hellittää heti. Hän katsoo minua kiitollisena. Hymyilen. Tuntuu hyvältä, että pystyn edes vähän helpottamaan Harryn oloa.

”Olet selvinnyt pahemmastakin jupinasta”, muistutan Harrya. ”Nyt ihmiset sentään uskovat sinua.”

”Totta”, Harry myöntää ja silittää peukalollaan kämmenselkääni. ”Ja nyt minulla on sinut.”

Punastun niin rajusti, että olen paistua ja tiedän näyttäväni typerältä. Harryn ilme pysyy kuitenkin hellänä.

”Sinulla on aina ollut minut”, jupisen vaivaantuneena. Harry pudistaa päätään.

”Tiedät, mitä tarkoitan.”

Niin tiedänkin. Virnistän hämilläni ja kohottaudun. Harry puolestaan kumartuu. Me suudellaan. Olen siinä mielestäni jo aika hyvä. On syytä ollakin. Olen harjoitellut ahkerasti koko kesän.

Vajoan onnellisena takaisin Harryn syliin. Harryn silmät tuikkivat. Hän alkaa silittää hiuksiani. Värähdän mielihyvästä ja toivon, ettei Harry lopeta.

Vaunuosaston ovi avautuu. Tulija on tietysti Hermione, joka katsoo minua tuimasti.

”Ronald”, Hermione puhkuu ääni tulvillaan paheksuntaa.

”Mitä?” kysyn viattomasti. Hermione avaa suunsa, mutta katsoessaan Harrya hän äkkiä muuttaa mielensä ja vaikenee. Hermione sulkee oven ja istuu meitä vastapäätä. Katson uteliaana Harrya, mutta mikä ilme hänellä olikin äsken kasvoillaan, se on nyt poissa. No, en välitä. Olen riemuissani, että säästyin saarnalta.

Harry ja Hermione alkavat keskustella Malfoyn oudosta poissaolosta valvojaoppilaiden vaunusta. Se ei liiemmin kiinnosta minua. Harry silittää minua yhä, ja se on tärkeintä. Suljen silmäni ja nautin. Juna kolisee ja tärisee, mutta en piittaa. Tämä on paras matka koskaan.



« Viimeksi muokattu: 17.08.2023 12:46:10 kirjoittanut Sokerisiipi »

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 606
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Junajuoni | S | fluffy | Harry/Ron
« Vastaus #1 : 30.08.2023 18:28:06 »
Olipas kiva päästä lukemaan sulta uutta Rarrya! Tykkäsin myös siitä, että nyt näkökulma ja kertojaääni ovat kokonaan Ronin, koska musta tuntuu että yleensä Rarry-ficit ovat enemmän Harryn näkökulmasta. Minä-kertojakin oli tähän toimiva valinta.

Lainaus
Päätän, että hankkiudun hetkeksi eroon valvojaoppilaan velvollisuuksistani. Harry on paljon niitä tärkeämpi.
Awww, söpöä ♥ Ja ihan paras Ronin keino olla menemättä valvojaoppilaiden vaunuosastoon. Eihän sitä nyt voi huonovointisena sinne lampsia, pakko päästä makuulle - ja vielä niin että saa päänsä Harryn syliin! Kyllä siinä jos missä tulee olosta heti parempi.

Lainaus
”Et sinä missään vaiheessa edes voinut huonosti”, Harry sanoo päätään pudistellen.
Tossa vaiheessako Harry vasta sen tajusi? :D Vaikka eipä sillä niinkään väliä, milloin hän sen hiffaa, kunhan Ronin suunnitelma vain tuottaa toivotunlaista tulosta!

Lainaus
Toivoisin, että Harry silittäisi kunnolla, mutta en kehtaa pyytää.
No voiii :3 Söpöjä kaikki muutkin Ronin ajatukset, joita hän ei tohdi sanoa ääneen. Vaikka enpä usko, että Harry olisi pannut pahakseen, en varsinkaan tämän ficin pohjalta. Ihanaa että saavat kuitenkin vähän juteltua ja suudeltua ja oltua muutenkin niin söpöjä yhdessä :3 Ja Ronin onni, että Harry lopulta päätyy silittämään hänen hiuksiaankin ihan erikseen pyytämättäkin.

Lainaus
”Sinulla on aina ollut minut”, jupisen vaivaantuneena.
🥺 Voiko tän ihanampaa tunnustusta saadakaan? En ehkä kestä.

Tää oli kyllä niin kivaa luettavaa, todella söpö fici kaiken kaikkiaan ♥ Kiitän!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 556
Vs: Junajuoni | S | fluffy | Harry/Ron
« Vastaus #2 : 29.10.2023 17:56:03 »
Olin jemmannut tämän välilehteen, nyt vasta muistin palata lukemaan! Minäkin pidin siitä, että Ron oli tässä kertojana ja voin hyvin kuvitella, että hän ja Harry jekuttavat tuolla tavoin Hermionea aina välillä. Oli suloista, kun pojat suutelivat ja Ron ajatteli olevansa jo aika hyvä<3 kiva myös, että Hermione liittyi kuitenkin lopussa seuraan, ystävyys jatkuu vaikka Ronin ja Harryn välillä onkin nyt enemmän. Kiitos, oli ihanaa lukea Rarrya sinulta!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 963
Vs: Junajuoni | S | fluffy | Harry/Ron
« Vastaus #3 : 28.12.2023 00:50:43 »
Kommenttikamppiksesta ilta o/
Awww, nyt oli niin söpöä että <3
Ronin näkökulmaa ei tulekan usein luettua, oli oikein virkistävää katsella Harrya vaihteeksi hänen perspektiivistään.
Minäkertoja oli myös mukavaa vaihtelua, ja tämä oli kokonaisuutena muutenkin oikein ilahduttava lukukokemus.
Oli kiva, ettei itselle ollut lukijana alusta asti selvää, missä vaiheessa poikien suhde on, vaan se tieto rakentui pikkuhiljaa ficin myötä.
Söpöä, ettei Hermione viitsinyt sitten kuitenkaan ruveta saarnaamaan kun asioiden todellinen laita valkeni hänelle🤭

Tästä jäi lämmin ja pehmoinen olo, ja tämä pisti myös tosi inspaavalla tavalla ajattelemaan kaikkia niitä kertoja, kun Ron on canonissa ehkä huomannut, että Harrya on vaivannut jokin, ja että mitä ficci-Ron olisi ehkä niissä tilanteissa tehnyt toisin ;)

~Violet kiittää

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.