Kirjoittaja Aihe: Haikyuu!!: Yksi nuoruus [S, Oikawa/Ushijima, tuplaraapalesarja]  (Luettu 1538 kertaa)

Lusikkasirri

  • Pölypallero
  • ***
  • Viestejä: 188
Nimi: Yksi nuoruus
Kirjoittaja: Minä, Lusikkasirri
Fandom: Haikyuu!!
Genre: angst, draama
Ikäraja: S
Hahmot: Oikawa Tooru ja Ushijima Wakatoshi
Vastuuvapaus: Haikyuu!! ja hahmot kuuluvat Haruichi Furudatelle. En saa tästä rahaa.
Haaste: Yhtyeen tuotanto III

A/N: Minä ja minun Haikyuu-shippini… Tällä kertaa Yhtyeen tuotanto III:n ja Taylor Swiftin muodossa. Oikawa on vain liian helppo parittaa niin monelle sarjan hahmoista, sillä on niin mehukkaita ihmissuhteita niin monen hahmon kanssa. Tämän tuplaraapalesarjan neljä tekstiä perustuvat Taylor Swiftin kappaleisiin:
1. Labyrinth - Midnights
2. Style - 1989
3. I Forgot That You Existed - Lover
4. Wildest Dreams - 1989



Yksi nuoruus
1. Labyrintti/Ariadne [Labyrinth - Midnights]

Ushijima Wakatoshi voittaa aina. Tooru itkee pukuhuoneessa, Tooru itkee kotimatkalla, Tooru itkee huoneessaan. Tooru harjoittelee enemmän kuin kukaan, muttei ikinä voita. Tooru on labyrintissä eikä pääse ulos. Iwaizumi yrittää tehdä lentopallosta taas hauskaa. Tooru ei hymyile. Toorun äiti yrittää lohduttaa. Tooru on vain surullinen.

Jostain syystä Toorun posket kuumenevat kun Ushijima Wakatoshi kävelee jälleen toiselle puolelle kenttää. Tooru päättelee sen johtuvan peli-innostuksesta. Hän katsoo Ushijimaa silmiin. Tällä kertaa Kitagawa Daiichi ei häviä.

He häviävät.

Uusi kouluvuosi alkaa. Toorun ja Iwaizumin viimeinen Kitagawa Daiichissa. Lentopallojoukkueeseen on ilmestynyt uusi passarinalku. Toorun sisällä kiehuu. Kaikki on rikki. Toorun keho, Toorun mieli, Toorun joukkue.

“Tobio-chan, en opeta sinulle ikinä mitään!”

“Nyt vittu Oikawa! Kageyama-kun, mene kotiin, Oikawa ei ole valmennustuulella.”

“Oikawa, se joukkue, jonka kuusi pelaajaa ovat yhdessä parempia, voittaa!”

Tooru rakastaa jälleen. Hän rakastaa lentopalloa, hän rakastaa harjoittelua ja pitkiä iltoja liikuntasalissa. Iwaizumin ei tarvitse enää pakottaa Toorua kotiin, vaan he lähtevät aina yhdessä, kun jompi kumpi ei enää jaksa. On parempi nousta hitaasti, mutta varmasti.

Toorun posket kuumenevat yhä, jos hän näkee Ushijiman kadulla. Hän ei yleensä halua nähdä Shiratorizawan yläasteen ässähakkuria yhtään enempää kuin on pakko. Mutta joskus hän haluaa. Silloin hän jää katselemaan ja pieni, arka hymy kipuaa hänen kasvoilleen.
it's been a long time coming
- Miss Americana & the Heartbreak Prince -

Lusikkasirri

  • Pölypallero
  • ***
  • Viestejä: 188
2. Alas/ylös [Style - 1989]

Shiratorizawa häviää ensimmäisen kerran. Tooru ei ole uskoa silmiään. Ushijima Wakatoshi ei häviä. Mutta niin vain hän häviää. Kerrankin, vihdoinkin. Vaikkeikaan Aoba Johsaille, niinkuin kuuluisi, vaan Karasunolle. Tobio-chanille. Tooru ei nouse, vaikka Iwa-chan on jo mennyt. Hän katsoo palkintojenjaon, loppuverryttelyt ja viimeisen pelaajan katoamisen pukuhuoneisiin. Violetti numero 1. Tietenkin.

Tooru kulkee urheiluhallin käytävää pitkin. Se on tyhjä; kaikki muut ovat menneet koteihinsa.

“Oikawa Tooru.”

“Tobio-chan ja Chibi-chan ovat todellakin hirviöitä.”

Ushijima vetää Toorun vierasjoukkueen tyhjään pukuhuoneeseen. Tooru arvaa, mitä Ushijima haluaa. Hänkin tajuaa haluavansa. Tooru tekee aloitteen.

Ushijiman kädet Toorun hiuksissa ja selässä. Toorun huulet Ushijiman huulilla. Toorun ei pitäisi haluta tätä.

He tapaavat, panevat ja eivät taas näe viikkoihin. Kun Tooru on Ushijiman kanssa, hän on samaan aikaan paratiisissa ja helvetissä. Joka kerta kun hän on varma, että pistää poikki, Ushijima laittaa viestin.

“Kuulitko jo? Ushiwaka ja Tendou jäi kiinni Shiratorizawan pukkarista?”

Tällä kertaa Tooru laittaa viestin ensin.

“Olet ollut jonkun toisen kanssa.”

“Totta. Mutta olen nyt täällä.”

Mitään ei ole sovittu. Ushijima saa tehdä mitä haluaa. Toorun ei pitäisi olla näin vihainen.

“Minä ymmärrän”, Tooru saa sanottua.

Ja jälleen Ushijiman huulet ovat hänen huulillaan, kädet hänen hiuksissaan. Ne pyytävät anteeksi ja kutsuvat pidemmälle. Ja jälleen Tooru antaa periksi.
« Viimeksi muokattu: 28.10.2023 14:18:11 kirjoittanut Lusikkasirri »
it's been a long time coming
- Miss Americana & the Heartbreak Prince -

Lusikkasirri

  • Pölypallero
  • ***
  • Viestejä: 188
3. Unohdan/muistanko [I Forgot That You Existed - Lover]

Tooru on unohtanut. Unohtanut sen, miltä Ushijima Wakatoshi näytti kun tämä käveli kaduilla (varmalta) ja Tooru tuijotti aivan liian pitkään. Unohtanut sen, kuinka Ushijima iski sen viimeisen pisteen sisään siinä viimeisessä pelissä. (täydellisesti) Unohtanut Ushijiman äänen.

“Sinun olisi pitänyt tulla Shiratorizawaan.”

“Ei olisi!”

Unohtanut miltä Ushijiman silmät näyttivät, kun Tooru suuteli tätä. (ne himoitsivat) Unohtanut oman sydämensä lepatuksen aina kun Ushijima ehdotti tapaamista. (kuin räpistelevä lintu) Unohtanut Ushijiman kädet hänen hiuksissaan. (vahvat, vaativat)

U-N-O-H-T-A-N-U-T.

Jokaisen häviön (10), jokaisen mustelman kaulalla (15), jokaisen raivostuttavan tunteen, joka liittyi Ushijima Wakatoshiin.
kateus
ihastus
viha
halu
rakkaus?

Säätö, juttu, suhde, mikä se nyt oli ollutkaan, ei ollut päättynyt kyyneliin. Yhtenä päivänä Tooru oli vain sanonut, ettei hän halua enää nähdä. Ushijima oli hyväksynyt asian ainakin Toorun mielestä liian helposti.

“Muista minut.”

“Ehkä.”

Silloin Tooru olisi halunnut, että Ushijima olisi itkenyt, huutanut ja vaatinut jäämään. 

Nyt Tooru on kuitenkin unohtanut. Aivan varmasti on.

Hän on nyt helpommassa tilanteessa. Asioiden ajattelu 17 000 kilometrin etäisyydeltä ja 10 tunnin aikaerolla on helpompaa. On helpompi deittailla muita, kun voi ajatella että Ushijima nukkuu.  On helpompi unohtaa, miltä Sendain ilma tuoksui, kun Ushijima juoksi hänen peräänsä sateessa. San Juanin ilma on erilaista. Se auttaa unohtamaan. On helpompi päästä eteenpäin.
it's been a long time coming
- Miss Americana & the Heartbreak Prince -

Lusikkasirri

  • Pölypallero
  • ***
  • Viestejä: 188
4. Muistan/unohdatko [Wildest Dreams - 1989]

Wakatoshi istuu asuntonsa sohvalla. Aamuaurinko loistaa ikkunasta. Sohvapöydällä on tietokone. Sen näytöllä on käynnissä miesten lentopallon Etelä-Amerikan mestaruuskisojen välieräottelu. Selostajan espanjankieliset sanat täyttävät huoneen. Oikawa pelaa hyvin. Argentiina johtaa. Onneksi on lauantai ja vieläpä Ushijiman vapaapäivä. Hän on herännyt julmetun aikaisin katsomaan tätä ottelua. Limassa on vielä perjantai-ilta.

Oikawa näyttää edelleen hyvältä, vaikka onkin hikinen ja keskittyy sataprosenttisesti peliin. Oikawa ei koskaan passanut Wakatoshille.

“Muista minut”, oli Wakatoshi sanonut. Se oli kaikki mitä hän toivoi. Toivoo yhä. Hän ei voi muutakaan.

Kyllähän Wakatoshi oli tiennyt, ettei heidän juttunsa voinut kestää. Heillä oli ollut liikaa historiaa ja liian vähän rohkeutta. Mutta hän oli silti toivonut. Wakatoshi ei ollut ollut tarpeeksi rohkea tekemään sitä, mitä hänen sydämensä oli halunnut. Eikä hän ollut silloin tarpeeksi hyvä Toorulle. Nyt on jo myöhäistä. Onneksi hänellä on muistonsa. Muistot öistä, jolloin he kietoutuivat toisiinsa. Muistot kaiken polttavasta halusta, auringonlaskuista, siitä, miltä Tooru näytti puvussa.

Ja hän tietää, että myös Tooru muistaa. Hän näkee sen Toorun silmistä kun televisiotaltiointi näyttää hidastusta Toorun ässäsyötöstä. Toorun silmissä on sellainen katse. Katse, joka kertoo, että aina kun Tooru syöttää, eikä vastapuolella ole Shiratorizawa, jokin pistää häntä sydämeen. Ehkä Tooru ajattelee Wakatoshia vain villeimmissä ja salaisimmissa unelmissaan, mutta tämä ajattelee häntä.
« Viimeksi muokattu: 28.10.2023 14:19:03 kirjoittanut Lusikkasirri »
it's been a long time coming
- Miss Americana & the Heartbreak Prince -

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 598
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Olipas taas mielenkiintoinen paritus. Oikawa on kyllä hyvä hahmo shipattavaksi tyyliin kaikkien kanssa, ja voi wäää ihana Ushiwaka, semmonen söpö jurottaja ♥ Siinä melkoinen yhdistelmä kyllä, mutta näen potentiaalin! Ja tässäkin oli kivalla tavalla käsitelty heidän suhdettaan, ei ehkä mikään iloisen lälly fluffeilu sopisikaan, vaan pitää olla (lentopallon kautta) draamaa ja suuria tunteita, joita on sitten käytännössä hankalampi käsitellä. Mistä sitten seuraa se, että suhteella on omat haasteensa onnistua. Eikä se sitten kestäkään, mutta ainakin heillä on toisensa muistettavana </3

Tykkään siitä, miten niin paljon tästä kaikesta käsiteltiin käytännössä lentopallon kautta. Niinhän sen pitää mennäkin, mitäpä muutakaan. Se yhdistää ja saa tunteet mylläämään. Sekin oli mun mielestä kiva valinta, että tässä on Oikawan ja Ushijiman välistä suhdetta/yhteistä polkua vähän pidemmältä aikaväliltä. Varsinkin näin yksittäisen raapaleiden sarjana sellainen toimii hyvin. Alkuun olin kyllä vähän hämilläni että mitä mitä, mitä oikein tapahtuu ja missä ja milloin, mutta sitten kun luki eteenpäin niin sai kokonaiskuvasta hyvän käsityksen.

Voi että tästä jäikin haikea fiilis! Mutta ei kuitenkaan sellaisella ikävällä tavalla. Toiveikkaaksi tätä ei varsinaisesti voi sanoa, kun ei mitenkään edes vihjata, että jotain voisi vielä olla joskus tulevaisuudessa, mutta lohdulliseksi mä tätä nimittäisin. Hahmot ovat hyväksyneet elämänsä suunnan, muistavat menneisyyttään lämmöllä ja yhä ajattelevat toisiaan. Melkein nään jo mielessäni jonkin vanhusiän saavuttaneet Ushijiman, joka haikealla lämmöllä muistelee nuoruutta, Oikawaa ja lentopallovuosia XD mutta ei ihan sentään niin pitkää aikajanaa tässä! (Joskus vois kyllä olla hauska kirjoittaa jostain canonisesti teini-ikäisistä hahmoista muistelemassa teinirakkauksiaan ja muuta :D)

Kiitos näistä, oli kiva taas vaihteeksi fiilistellä vähän Haikyuu!!ta!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Lusikkasirri

  • Pölypallero
  • ***
  • Viestejä: 188
Kiitos kommentista! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitin raapaleita ja taisi käydä sillä tavalla, että kaikki oli oman pään sisällä täysin selvää, mutta lukijalle ilmeisesti hieman sekava. Hyvä, että pääsit kuitenkin kartalle nopeasti.

Olit tulkinnut tekstin tunnelman hieman eri tavalla, kuin minä olin sen ajatellut, mutta se on vain normaalia. Kun on vain 4x200 sanaa käytössä, paljon jää kirjoittajan pään sisään ja lukija saa täyttää paljon aukkoja. Sanotaanko vaikka niin, että sinun tulkintasi (tai ainakin minun tulkintani kommentistasi) oli ainakin lohdullisempi ja positiivisempi kuin minun ideani/ajatukseni. Jotain "en pääse yli, vaikka kuinka yritän" -juttua, ainakin Oikawan puolella ajattelin.

Kiitos vielä kommentista, siitä tuli hyvä mieli <3
it's been a long time coming
- Miss Americana & the Heartbreak Prince -

Kuusama

  • ***
  • Viestejä: 23
Pidin tästä fikistä siitä huolimatta, että Haikyuu!! on fandomina minulle melko vieras. Hahmojen luonteet kuitenkin tuli hyvin esille, ja alun jälkeen sain myös kiinni tapahtumien kulusta. Lopusta jäi myös minulle melko haikea olo.

Kiitos tämän kirjoittamisesta!

Pura

  • demjin
  • ***
  • Viestejä: 1 179
  • brick by brick
Kommenttikampanjasta iltaa! Heti ensin on sanotava että vaikka yleensä shippailen Oikawaa lähinnä vain Iwaizumille, ilahduin kovasti huomatessani tämän olevan UshiOita! Siinä on parituksena ihanasti jännitettä ja moniulotteisuutta.

Lainaus
Tooru itkee pukuhuoneessa, Tooru itkee kotimatkalla, Tooru itkee huoneessaan. 
Ihana itkupilli, rakastan häntä :')

Näissä pätkissä oli hurjan mielenkiintoinen ja koskettava kuvaus suhteen elinkaaresta. Pidin siitä, miten vaikka kaikki oli aika nopeasti ohi, sekä Oikawa että Ushijima välittivät paljon enemmän kuin antoivat ymmärtää ja jäivät kumpikin haikailemaan toisen perään. Kirjoitat todella hyvin tällaista haikeutta!

Olen optimisti ja romantikko joten toivon, että pojat vielä joskus päätyvät uudelleen yhteen. Toit tässä hyvin esille kuinka merkittävät osat he ovat toistensa elämiä, joten uskon ettei lopullisesti eri teille lähteminen ole mahdollista.

Kiitos kun kirjoitit, tätä oli ilo lukea ja jäin vielä jälkeenpäinkin fiilistelemään ihanan haikeaa tunnelmaa. ♡
look at the birds. even flying
is born
out of nothing
                            -- li-young lee

Lusikkasirri

  • Pölypallero
  • ***
  • Viestejä: 188
Kiitos kommenteista Kuusama ja Pura!

Mukava kuulla, että teksti oli antoisa, vaikkei lähdemateriaali ollutkaan tuttu Kuusama. Ja että pysyit kärryillä.

Pura, UshiOi ei mullakaan ole se ihan ykkös-Haikyuu-shippi ole, mutta potentiaalia siinä on kyllä vaikka ja mihin. Tämä projekti oli hyvä, kun pystyin yhdistämään kaksi suosikkiasiaani, Haikyuun ja Taylor Swiftin ;D I Forgot That You Existed sopii vain jotenkin todella hyvin tähän shippiin. Varsinkin ensimmäinen säkeistö. Stylen valitsin, koska sehän on rakkauslaulu, jossa molemmat osapuolet ovat julkkiksia ja Haikyuu-universumissa Miyagin prefektuurin lukiolentopallon parhaat pelaajat ovat Oikawa ja Ushijima. Ja Wildest Dreams nyt on haikailubiisien kermaa. Ihanaa, että tykkäsit. Minäkin olen tästä tekstistä iloinen ja siitä tuli myös minun mielestäni hyvä.
it's been a long time coming
- Miss Americana & the Heartbreak Prince -