Yuri!!! on Ice: Olemassaolon sietämätön kauneus, S, Otabek/Yuri, oneshot

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Olemassaolon sietämätön kauneus
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Paritus: Otabek/Yuri
Genre: Apea draama ja ripaus hellyyttä

Summary: "Minua voitaisiin varmaan syyttää maanpetturiksikin, mutta miksen minä saa oikeutta syyttää Venäjää mistään?"

A/N: Minulla ei ole ollut tuoreita Otayuri-ideoita pitkään aikaan, joten oli mukavaakin tarttua vanhempaan tekstintynkään ja viedä se loppuun. Larjuskin tätä jo kuumeisesti odotteli. 😄 Sävyltään tästä tuli tavallista apeampi, mutta vaihteeksi näinkin, Yuri!!! on Ice kun on yleisesti niin iloinen ja suopea sarja.



***



Otabek heräsi, kun jotain nelijalkaista ja karvaista hypähti kiinni hänen kylkeensä. Hän ojensi kätensä silitelläkseen sänkyyn mönkinyttä Potyaa ja huomasi silmäluomiensa raosta Yurinkin jo heränneen. Tämä istui sängynreunalla selkä häntä kohti ja venytteli niskaansa syvien hengenvetojen säestyksellä. Jokin tämän olemuksessa kiinnitti Otabekin huomiota tavallista enemmän.

"Yura?" hän kutsui kurkkuaan karaistuaan. "Onko kaikki kunnossa?"

"Ai, huomenta", Yuri mutisi katsahtaessaan häntä olkansa yli. "Herättikö Potya sinut?"

"Niinhän se aina tekee."

"Mmm... Tietää mitä tehdä, pöljä katti..."

"Yura", Otabek sanoi uudelleen. "Mikä on vialla?"

Yuri päästi naurahduksen, joka ei pitänyt sisällään iloisuuden häivääkään. Se kuulosti suorastaan myrkylliseltä.

"Helvetti että oli kiva aloittaa aamu tätä lukiessa", Yuri totesi ja ojensi puhelimensa Otabekille. "Siinä sinullekin ankeutta oikein olan takaa."

"Joku juoruko?"

"Uutinen."

Otabek siristi silmiään puhelimen näytön kirkkaudelle ja alkoi lukea venäjänkielistä artikkelia, jossa oikeistolinjan poliitikko puolueensa tuki takanaan oli avannut reteästi sanaisen arkkunsa. Kyseinen niljakkaan näköinen ukko oli latonut toimittajien uutisoitavaksi joukon niin rumia ja syrjiviä argumentteja, että vähemmästäkin alkoi inhottaa.

Länsimainen liberaali propaganda...

Ihmiskunnan raunioittaminen alkaa pienestä...

Venäjä ei kaipaa homoseksuaaleja...

Moraalin säilyttäminen tarvittaessa voimakeinoin...

Päästyään uutisen loppuun Otabek huokaisi ja lysähti rennoksi kuin tyhjentynyt ilmapallo. Artikkeli oli huono vitsi olematta kuitenkaan mitään satiirilta kalskahtavaa. Jos Otabek oli jotain oppinut, lehdistö ei laskenut leikkiä varsinkaan Venäjällä. Uutisesta ja siihen liittyvistä myöntelevistä kommenteista henki miltei verenhimoinen tunnelma.

"Eräillä on paljon sanottavaa asioista, jotka eivät kaiketi edes koske heitä", Otabek totesi ja kietaisi käsivartensa Yurin ympärille tämän oikaistua hänen viereensä.

"Väliäkö sillä, koskeeko jokin asia juuri itseä? Tuo Makarov latelee aina ties mitä paskaa, mutta silti häntä kuuntelee ja kannattaa häiritsevän moni", Yuri murahti ja jatkoi hetken kuluttua: "Hitto vie miten tuo juttu menikin sohaisemaan vyön alle, vaikken minä edes... äh... tai silti..."

"Mitä sinä et edes?"

"En tiedä osaisinko määritellä itseäni homoksi ja tulla asian kanssa esiin, vaikka se olisikin mahdollista julkisessa keskustelussa... Mitä se ei todellakaan ole."

Otabek kohotti kulmiaan hieman huvittuneena. "Emmehän me olekaan olleet yhdessä kuin kolme vuotta ja nyt sitten päätät kertoa, ettet ehkä olekaan homo."

"Beka, älä viitsi", Yuri tuhahti, eikä sävy ollut yhtä lämmin kuin mitä Otabek oli kuvitellut kuulevansa. "Mitä sitten, vaikken olisikaan? Sinusta minä joka tapauksessa tykkään, sitä ei muuta mikään, mutta olisiko se niin pirun kamalaa, jos olemassaoloni ei istuisikaan johonkin ennalta määriteltyyn muottiin?"

"Ei tietenkään olisi."

"Älä sitten saa sitä kuulostamaan sellaiselta."

Otabek hengitti syvään nenän kautta ja laski kätensä Yurin päälaelle silitelläkseen tämän hiuksia. "Anteeksi."

"Älä pyydä anteeksi. Tuolle ääliöpoliitikolle ja hänen myötäilijöilleen minä tässä olen vihainen, enkä voi edes ilmaista sitä tyydytävästi ilman, että joutuisin hankaluuksiin. Kiva edustaa tätä maata, joka tarjoaisi maailmanmestareilleenkin vastineeksi pelkkää paskaa, jos tiettyjä asioita tulisi ilmi... Minua voitaisiin varmaan syyttää maanpetturiksikin, mutta miksen minä saa oikeutta syyttää Venäjää mistään?"

"Toivoisin voivani sanoa jotain muutakin kuin tyhjiä lohdutuksia", Otabek sanoi hiljaa ja veti Yurin tiukemmin kainaloonsa.

"Ole vain siinä vierelläni ja yritä kestää tätä elämäksi kutsuttua paskaa kanssani", Yuri vastasi tavoitellen kevyttä sävyä.

"Ehkä asiat ovat jonain päivänä toisin."

"Ehkä vielä huonommin."

"Tai paremmin. Mikään synkkä ajanjakso ei ole kestänyt ikuisesti."

Yuri naurahti kyynisesti. "Syvällistä... Mutta siihen kuvitteelliseen tulevaisuuden paremmuuteen asti minun täytyy pyytää sinulta jotain, Beka."

"Pyydä pois."

"Pyydän, että jaksat vielä olla suurin ja ihanin salaisuuteni."

Otabek tunsi, miten hänen sydämensä sai naarmun, ennen kaikkea siksi, että hänestä tuntui pahalta Yurin puolesta. Mukana oli silti ripaus pettymystä, jota hän ei saattanut kiistää. Jokin hänessä oli ehtinyt toivoa, että he olisivat hiljalleen voineet luopua kaikesta salailusta, mutta ikävä kyllä maailma ei aina ollut heidän puolellaan. Ei varsinkaan siellä päin maailmaa.

"Tietenkin minä jaksan."

Ehkä salailussa piilikin jotain selittämättömän ja ennen kaikkea sietämättömän kaunista.

[Larjus]

Todellakin olen odottanut tätä, koska niinku oon aiemminkin sanonut, on niin ihanaa päästä taas pitkästä aikaa lukemaan sulta uutta Otayuria. Tokihan mä tykkään about kaikesta, mitä sä kirjoitat, mutta niin kuin tiedät, Otayurilla on ihan spessu paikka mun sydämessä, ja oot aiemmin kirjoittanut heistä niin ihanasti, et totta hitossa janoan lisää! Vaikka oliskin tällaista vähän surkua tekstiä :'< ♥

Aiheeltaan tää on ollut tosielämässä ajankohtainen varmaan about aina, aloitellessakin varmasti, mutta nyt (jopa valitettavasti) vielä ajankohtaisempi. Aina vain karumpaan suuntaan tuntuu menevän Venäjälle seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Kamala todellisuus kaikille ja varsinkin niille, joita Venäjän tilanne henkilökohtaisesti koskee (siihen päälle vielä kaikki sotapaska ja muu...). Minähän rakastan YOI:n canoni vaihtoehtoista todellisuutta ja lähinnä nojaa siihen omissakin ficeissäni, mutta arvostan sitä kun olet kirjoittanut jotain vähän enemmän todellisuuteen pohjaavaa. Onneksi Otabekilla ja Yurilla on edes toisensa, vaikka yhteiskunta, jossa he elävät, onkin niin perseestä. Saavat olla vaikka ikuisesti toistensa suurimmat ja ihanimmat salaisuudet ♥ Elleivät sitten vaihtoehtoisesti muuta yhdessä johonkin maahan, jossa voivat olla pariskuntana avoimesti. Johonkin muuhun kuin jommankumman kotimaahan (koska käsittääkseni ei Kazakstanissakaan ole helppoa olla avoimesti homoseksuaali, vaikka siellä ei olekaan samanlainen meno kuin Venäjällä). Oon itse asiassa joskus miettinyt, että jos Otabek ja Yuri eläisivät tosimaailmassa, he varmaan tekisivätkin niin, muuttaisivat vaikka jonnekin Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan (Otabekilla olisi jonkinmoisia kytköksiä Jenkkilään ja Kanadaan...).

Yurin mielentila huokuu hyvin hänen vuorosanoistaan sekä rivien välistäkin. Voi reppanaa, kyllä on ollut kelju aloitus aamulle :< Tykkään kyllä siitä, kun olet laittanut hänet vähän tuhahtelemaan ja muuta Otabekille, koska se tuntuu hänelle luontaiselta reaktiolta silloin, kun lievästi sanottuna tympäisee eivätkä Otabekin jutut ole ehkä ihan juuri sitä mitä hän haluaisi kuulla. Mutta ei kuitenkaan rähise hänelle! Sekin tuntuu luontevalta vaihtoehdolta, eikä vain siksi, että en näe hänen ärisevän Otabekille läheskään yhtä helposti kuin muille. Kyllähän tuo koko tilanne tekee sellaiseksi turhautuneen turtuneeksi ja väsyneeksi, ettei edes jaksa räyhätä. Sekin sopii hyvin, että Otabek kuitenkin pyytää anteeksi, vaikkei Yuri sitä koekaan tarpeelliseksi. Yhdessähän he ovat tuossa tilanteessa, eikä Yuri ole vihainen Otabekille.

Otabek tunsi, miten hänen sydämensä sai naarmun,

Arvaa vaan miten naarmuilla mun sydän on tämän takia 😭 En tiedä kestänkö. Tässä on kaiken kivun keskellä ripaus jotain karvaan suloista, ja se sitten hellii mun naarmuttunutta sydäntä. Onneksi Otabekilla ja Yurilla on toisensa ja rakkautensa ♥ Sillä lailla on varmasti helpompi kestää tuota keljua tilannetta, jossa he joutuvat elämään.

Mut siis äääää ja aaaaaa, niin ihanaa kun viimein sait tämän valmiiksi! Iso kiitos! Ja toivon todella, ettei tämä ole viimeinen Otayuri, jota tulen sulta lukemaan :3c (Jos vain voisin siirtää osan inspiksestäni sulle... )

[Fairy tale]

Kiitos tästä. Vaikka Otayuri on vahvasti iloista ja positiivista, niin tietysti nämä kaksi pystyvät käymään keskustelua tummasävyisistäkin asioista. Tämä ei ole liian synkkä, vaan just sellainen joka nostaa esille tosiasioita ja on surullinen, mutta ei riistä Yurin ja Otabekin toivoa. Omassa headcanonissani Yuri on jo nostanut kytkintä ja asuu Kazakstanissa Otabekin kanssa. Ehkä he muuttavat sieltä vielä jonnekin väljemmille vesille, sitä en epäile.

Voi kuvitella Yurin suuren pettymyksen Venäjään. Hän on kuitenkin päässyt elämään lapsuutensa vielä sinä aikana, jolloin Venäjä näytti itsestään sen "hieman enemmän länsimaisen" puolen, mutta nyt nuoleskelu on loppu. Ja Yuri jos joku ei halua nuoleskella takaisin. Tuo että hän pyytää Otabekia olemaan vielä hänen suurin salaisuutensa, sanoo minulle sitä että Yuri on vielä vahvasti mukana kilpailutasolla ja on siksi varovainen. Hän kilpailee kisansa, lyö oletettavasti sen jälkeen hanskat tiskiin ja katoaa Otabekin kanssa muille maille.