Otsikko: Let’s do it like we’re friends
Tekijä: Haruka
Fandom: Velvet Goldmine
Paritus: Curt Wild/ Arthur Stuart
Genre: Slash, draama, romance -raapaleita
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Kiroilua, mainintana miesten välinen seksi, alkoholin ja huumeiden käyttöä ja draamaa
Vastuunvapaus: Todd Haynes omistaa Velvet Goldminen hahmot ja maailman, minä vain leikin niillä enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Yhteenveto: ”Arthur ei voinut unohtaa, miten oli kuvitellut rakastaneensa Curtia, joka ei varmaan edes muistanut häntä”.
Haasteet: Shuffle IV,
A/N: Velvet Goldminesta muutamia raapaleita, joista yksi ei ihan yltänyt raapalemittaan, kun kirjoittamisaika loppui kesken. Näiden kahden välisestä suhteesta on kyseisessä leffassa hieman vihjailuja, joten päätin kirjoittaa näistä kahdesta. Katsoin tän leffan viime viikonloppuna pitkästä aikaa, joten silläkin lienee osasyynsä näihin. Otsikko tulee T-Rexin biisistä "Diamond Meadows", joka kuullaan myös kyseisessä leffassa.
Jos joku näitä lukee, olisi kiva kuulla kommenttia.
(Lou Reed – Satelite Of Love)
Curtille elämä oli Sex, Drugs & Rock ‘n’ Roll, ei enempää eikä vähempää. Hän rakasti olla yleisön edessä, vaikka sähkökitaran ääni sai hänet sekoamaan ja tekemään mitä hulluimpia asioita.
Curt rakasti Briania. Tai ainakin halusi uskotella itselleen rakastavansa, kunnes kaikki romahti ja Brianista tuli toinen mies, jollainen hän oli aina ollut. Ei edes Brianin vaimo, Mandy, voinut kieltää miehensä muuttuneen Curtin tultua kuvioihin. Ja kun eräänä päivänä Curt oli lähtenyt ovet paukkuen rakastamansa miehen luota, hän ei tiennyt, miten pohjalle Brian oli vajonnut tämän lähdön myötä.
Mutta Curtin ura oli jatkunut, vaikka tämä olisi halunnut lopettaa kaiken vanhan suhteensa päätyttyä.
100 sanaa
***
(J. Karjalainen – Telepatiaa)
Arthurille ei riittänyt se, että hän sai ihailla glamrockin ajan suurimpia tähtiä läheltä. Ei, hän toivoi enemmän. Hänelle ei riittänyt pelkkä masturboiminen idolinsa kuvan ääressä, kun oli löytänyt sen sanomalehdestä. Sekään ei riittänyt, että hän oli muuttanut pois vanhempiensa luota ja hänen äitinsä oli juossut linja-auton perässä yrittäen tavoittaa sen, saadakseen puhuttua Arthurille järkeä ja saada tämän tulemaan takaisin kotiin kanssaan. Arthur ei halunnut enää palata siihen ahdasmieliseen ympäristöön.
69 sanaa
***
(Billy Talent – Surprise, Surprise)
Heidän kohdatessaan Arthur ei osannut aavistaa, mitä seksi tulisi toisen miehen kanssa olemaan, miltä tuntui takertua toiseen, katsella yhdessä taivaalle meikatut silmät loistaen odotuksesta. Hän oli glamrockin päätöskonsertissa kamapäissään kinastellut vaatteista jonkun suuremman nimen kanssa, tyypin, joka oli saanut kuitenkin tahtonsa läpi ja repinyt vaatekappaleen tämän käsistä. Ja sitten hän oli tavannut vaaleahiuksisen, paksupohjaisiin kenkiin pukeutuneen nuoren miehen, kun tämä oli astellut pois lavalta, tullut takahuoneeseen ja halannut vaaleahiuksista naista, jota Arthur ei tuntenut.
He olivat katselleet toisiaan ja suudelleet epävarmasti. Myöhemmin Arthur oli vain halunnut unohtaa kaiken, muuttanut Amerikkaan ja pestautunut töihin sanomalehteen, mutta ei voinut unohtaa, miten oli kuvitellut rakastaneensa vaaleahiuksista miestä, Curtia, joka ei varmaan edes muistanut häntä.
111 sanaa
***
(Depeche Mode – Policy Of Truth)
“En käsitä, mitä helvettiä oikein haluat”, Curt oli todennut tavatessaan Arthurin vanhemmalla iällä baarissa, jonne tämä oli tullut ottamaan vain pari tuoppia unohtaakseen menneet. Hän ei tunnistanut miestä menneisyydestään, ei muistanut tämän nimeä, vaikka miehen kasvot näyttivät hänestä tutuilta.
Hän ojensi Arthurille korua, jossa oli turkoosi kivi kerrottuaan ensin muutaman seikan ajasta ennen kuin heistä kummastakin oli tullut mitä tuli: toisesta rappiota rakastava rocktähti ja toisesta toimittaja amerikkalaiseen sanomalehteen vastoin tahtoaan. Arthur ei aluksi ottanut sitä vastaan, mutta Curt jätti sen silti hänelle, jätti jukeboksin soittamaan vanhaa Bryan Ferryn levyttämää kappaletta ”2HB”.
”Hän sanoi sitä vapaudeksi, jonka jokainen voi suoda itselleen. Tai olla suomatta”, ajatteli Arthur sylkäistyään korun suustaan ja kaivaessaan sen olutvaahdon keskeltä virnistäen vaaleahiuksiselle, turvonneelle, vanhentuneelle rocktähdelle, joka oli jo ehtinyt lähteä ja vannoi heidän tapaavan jälleen uudemman kerran. Ehkä he tapaisivat samassa baarissa, ehkä jossain muualla.
139 sanaa
***
(Uniklubi – Polje)
”Haluatko sä muka haastattelun siitä surkeasta ajasta?” Curt tivasi tavattuaan uudemman kerran Arthurin, joka oli ripustanut korvaansa häneltä saamansa korun.
Arthur pudisti päätään sanoen:
”Se aihe on jo käsitelty.”
”Mitä sä sitten tahdot? Nimikirjoituksen vai?” Curt jatkoi käsittämättä edelleenkään, mitä tuo hölmö toimittaja teki taas samassa baarissa.
”Muistatko, miten 70-luvulla suutelit minua?” Arthur kysyi hiljaa vaaleahiuksiselta, joka tuhahti ja suki turhautuneena hiuksiaan, mutta lopetti saman tien käsittäessään, mitä toimittaja oli kysynyt häneltä.
”Säkö se olit?” hän kummasteli.
Arthur nyökkäsi.
”Me eletään 80-lukua”, Curt totesi sitten ojentaen kätensä koskettamaan korvakorua ja jatkoi:
”Toi näyttää todella hienolta sulla. Otit sitten sen käyttöön?”
”Niin. Enhän minä muutakaan voinut”, oli Arthurin vuoro todeta ja katsoa rocktähteä silmissään sama kysymys kuin 10 vuotta aikaisemmin. Kysymys siitä, saisiko suudella toista uudemman kerran.
126 sanaa
