Kirjoittaja Aihe: Kun kuollut ei menekään kukkapenkkiin, K-11  (Luettu 1996 kertaa)

Lizlego

  • Vieras
Kun kuollut ei menekään kukkapenkkiin, K-11
« : 17.02.2023 01:16:47 »
Otsikko: Kun kuollut ei menekään kukkapenkkiin
Ikäraja: K-11
Genre: Huumori
Paritus: Simo/Kalle
Yhteenveto: Ei ole kivaa tietää, että olet kuollut ja että et tiedä siitä paskaakaan, että mitä siinä pitää tehdä
Haasteet: Kummitushaaste
Kirjoittajan sana: Tämä on sukua, mutta tällä on yhtä vähän järkevää tarkoitusta kuin  tällä [K-18]  ;D





Markun kuolema on yllättävä tapahtuma. Yhtenä hetkenä hän on elossa ja keski-ikäisen elämänsä parhaassa vedossa ja seuraavana leijuukin katossa katsomassa, kuinka hänen oma poikansa harrastaa homoseksiä pelitoverinsa kanssa heti kun silmä välttää. Sitä ei halua katsoa, mutta ei ole keinoa kääntyä poiskaan. Eikä suuta, jolla huutaa, että homoseksi seis, yö on lepoa varten, vaikka kyllähän sitä pojat jo muinoin kaikenlaista peliä keskenään harrastivat silloin, kun ei ollut kiire todistaa miehisyyttä painamalla jokaista naista, jolta vain irtoaa. He pitivät siitä joskus kirjaakin, että kenelle irtoaa parhaiten ja kuka on panojen kruunaamaton kuningas. Se oli hyvä vedonlyöntikohdekin. Se tuo mieleen (mihin mieleen? Mitään ei fyysistä ei ole näkyvissä. Onko jossain siis mieli?) hyviä muistoja humalaisilta klubeilta ja voitokkaista shampanjan täyttämistä pukuhuoneista. Oi niitä aikoja. Hän on koutsannut suurella innolla Simoa niitä iloja kohti ja nyt se ilo on luultavasti loppu.

Siitä tulee haikea mieli. (Mutta missä se mieli on?)

Kenenkään ei pitäisi päästä näkemään omaa ruumiistaan. Se on ruma näky, mutta siitä toisaalta varmistuu, että kuollut hän todellakin on. Siitä ei voi erehtyä. Silmät levällään ja suu auki niin kuin haukkoisi yhä henkeä. Markku haluaa tökätä omaa ruumistaan. Ei sillä, että hän kuvittelee herättävänsä itsensä henkiin, mutta hän miettii, onko se yhtä veltto kuin miltä se näyttää. Jos se onkin kankea? Mutta ainakaan hänellä ei ole paskat housuissa. Hänellä ei ole sormea koskea itseään eikä astraalisormi ilmesty, vaikka hän kuinka yrittää luoda sellaisen. Hän ei tiedä, miten tämä toimii. Miksi hän on täällä? Onko hän kummitus? Ja miksi hänen ruumiinsa on komeron lattialla? Ei hän muistaakseen sinne kuollut. Hän seuraa mielenkiinnolla ja lievällä kuvotuksella (miten häntä voi kuvottaa ilman vatsaa? Miksei kukaan vastaa hänen kysymyksiinsä?), kuinka Simo pyörii hänen ruumiinsa ympärillä moottorisaha kädessään, vetää sen muutaman kerran käyntiin ja asettelee ruumiista vasten kuin aikoisi paloitella sen, mutta päätyy lopulta vain oksentamaan lattialle.

Miksi ihmeessä ruumisauto ei vain vie Markun ruumista pois? Siinä ei ole järkeä. Mitä siinä vehtaillaan moottorisahan kanssa? Onko poika sekaisin päästään? Simo ährää ruumiin lopulta kottikärryihin ja työntää pois. Markku yrittää seurata hieman panikoiden siitä, että hänen ruumiinsa katoaa näkyvistä, vaikka hänen järkensä (missä?) sanoo, ettei hän halua palata jo mätänemään alkavaan ruumiiseensa. Se ei edistäisi hänen asiaansa tai niin hän arvelee. Hän ei pysty seuraamaan, koska hänellä ei edelleenkään ole jalkoja, joilla kävellä. Hän kiroaa sitä, mutta mitään ääntä ei kuulu.

Mitä paskaa tämä on ja mitä hittoa hän siellä tekee???!!
 
Kukaan ei valmentanut häntä tähän. Jääkiekko on helppoa. Kuolleena olo on paljon vaikeampaa.

***
« Viimeksi muokattu: 17.02.2023 12:53:57 kirjoittanut Tinppa »