Nimi: Pahanilmanlinnut yössä kuulet
Kirjoittaja: Melodie
Fandom: Young royals
Ikäraja: S
Paritus: Simon/Wilhelm
Lyrics wheel XX! Lyriikat:
Vesala - Pahanilmanlinnut
Sitku mikään ei auta, ei Popedakaan
Beibi tuun sun kämppää silloin siivoomaan
Sul on sukulaisii hengis, on ystävii
Ja mikä ikinä mä oon, ota kädestä kii
Hei, ei se mene ihan kuin sä luulet
Täällä puhaltaa nyt uudet tuulet
Mut mitä jos ne vaan tuokin onnee mukanaan
Hei, tiedän että sul on huolet suuret
Pahanilmanlinnut yössä kuulet
Mut mitä jos ne vaan antaa sulle voimiaan
Sitte kun sun on vaikee nukkua
Mä voin kertoo jotain väsyneitä juttuja
Niin voit nukahtaa kesken mun lausetta
Tiiän että polvet ruvell' sattuu kontata
Kyl se elämä voi olla välii nopeeta
Mut anna muiden vähän sua jeesata
Hei, ei se mene ihan kuin sä luulet
Täällä puhaltaa nyt uudet tuulet
Mut mitä jos ne vaan tuokin onnee mukanaan
Hei, tiedän että sul on huolet suuret
Pahanilmanlinnut yössä kuulet
Mut mitä jos ne vaan antaa sulle voimiaan
Menneet haudataan
Hiljaa lauletaan
Kun ei vielä taivu
Nauramaan ku sattu
Mennään katsomaan
Muuta maisemaa
Mul on sulle sadetakki
Ja mä oon sun oma taksi aina
Hei, ei se mene ihan kuin sä luulet
Täällä puhaltaa nyt uudet tuulet
Mut mitä jos ne vaan tuokin onnee mukanaan
Hei, tiedän että sul on huolet suuret
Pahanilmanlinnut yössä kuulet
Mut mitä jos ne vaan antaa sulle voimiaan
Hei, tiedän että sul on huolet suuret
Pahanilmanlinnut yössä kuulet
Mut mitä jos ne vaan antaa sulle voimiaan
-
Pahanilmanlinnut yössä kuuletKun Simon avaa oven vara-avaimellaan asunto on pimeä ja tunkkainen.
”Hei”, hän huhuilee, sytyttää eteiseen valot tasapainottelee yhdellä jalalla riisuessaan kenkänsä. Hän kantaa kauppakassit keittiöön ja lähtee etsimään Wilhelmiä. Tämä löytyy makuuhuoneesta, sikiöasennossa vuoteellaan, täysin hereillä. Ikkunasta kajastaa harmaata valoa.
”Hei kulta”, Simon sanoo hiljaa. Wille hymyilee hänelle, aika vaisusti, vastustamattoman upeasti.
”Hei.”
Simon silittää Willen selkää ja hitaasti tämä oikenee.
”Mä kävin kaupassa. Käyn laittamassa ostokset kaappiin”, Simon sanoo lopulta ja palaa keittiöön. Hän nostelee ostokset kaappeihin ja avaa ikkunan. Vilakka ilma tunkee sisälle. Wille tulee keittiöön. Hän on vetänyt villapaidan hihat kämmentensä yli ja tassuttelee istumaan pöydän ääreen. Simon keittää teetä ja ojentaa Willelle kroissantin, siivoaa keittiöstä kaikki pahvilaatikot yhteen kasaan sillä välin kun Wille lämmittää käsiään teekupin ympärillä.
Lopulta Simon istuu alas ja hörppää teetään. Wille katselee häntä silmissään tutkimaton ilme.
”Miten voit?”
”Ihan hyvin”, Wille huokaa. ”Huomenna pitäisi pitää taas puhe.”
Simon kurottaa taputtamaan hänen kättään. ”Sinulle tekee hyvää päästä ulos.”
Wille irvistää hänelle. ”Entä miten sinä voit?”
”Ei valittamista”, Simon virnistää. Wille naurahtaa vastaukseksi ja tökkää häntä kylkiluiden väliin. ”Au!”
”Saat tulla mukaan huomenna”, Wille vaatii. ”Neuvonantajaksi.”
”Tietysti tulen”, Simon vakuuttaa. ”Mennäänkö kävelylle?”
”Äh”, Wilhelm sanoo ja käpertyy syvemmälle villapaitansa sisälle. Simon tuijottaa häntä silmiään räpsyttäen kunnes Wille myöntyy: ”Kai me sitten mennään.”
Simon kaivaa heille sadetakit ja tarttuu Willeä kädestä rappukäytävässä.
Ulkona on märkää ja tuulista.
”Miten sait minut houkuteltua tähän”, Wille sanoo, mutta nauraa taas.
”Varmaan hyvillä neuvottelutaidoillani.”
Wille puristaa Simonin kättä tiukemmin. ”Minua huolestuttaa.”
”Tiedän. Mutta se ei tarkoita, että olisi mitään hätää.”
”Saattaa kuitenkin olla.”
”No”, Simon muotoilee sanoja, ”jos on niin hoidetaan se sitten yhdessä.”
”Mä en saa nukuttua. Ja sitten kun pitäisi pitää se puhe tuijotan vain ihmisiä enkä muista ainuttakaan sanaa.”
”Aina ennenkin olet muistanut.”
Wille kohauttaa harteitaan. ”Ehkä tällä kertaa en.”
”No minä järjestän sitten yhteislauluhetken, ei huolta.”
Wille nauraa taas ja jos Simon on rehellinen, se on hänestä maailman ihanin ääni. Tuntuu että sitä kuulee aina liian vähän.
Kun he ovat palanneet Wilhelmin luokse ja ilta on pimentynyt, he juovat kamomillateetä ja harjaavat hampaansa. Wille käpertyy Simonin syliin ja Simon keskittyy pitelemään tätä ja kertomaan siitä kun sai ensimmäiset kalansa. Hän yrittää tehdä tarinasta mahdollisimman unettavan vaikka se onkin aika vaikeaa sillä se on niin innostava. Jonkin ajan päästä Willen hengityksen rytmi muuttuu ja Simon lopettaa puhumisen ja painaa nenänsä vasten Willen niskaa.
