Kirjoittaja Aihe: Kolme ylös, kaksi ristiin eli Viistokujan adventtikalenteri (S)  (Luettu 953 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 017
Nimi: Kolme ylös, kaksi ristiin eli Viistokujan adventtikalenteri
Kirjoittaja: Rowena
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: S
Genre: Lempeä jouluhöttö, raapalesarja (joulun jälkeen tämän saa siirtää Hunajaherttuaan).
Tiivistelmä: Joulukuu 1995 Viistokujalla.
Kirjoittajan sana: Halusin kirjoittaa spurttiraapaleiden voimin adventtikalenterin, jossa avautuu uusi luukku jokaisena adventtisunnuntaina. Hetken piti miettiä miljöötä ja henkilöitä, mutta lopulta paikaksi valikoitui Viistokuja ja ajaksi joulukuu 1995. Fun fact: Kuten tänä vuonna, myös tuolloin neljäs adventti osui jouluaattoon.

Tässä kaksi ekaa raapaletta, kirjoitettu inspissanoista manteli ja kiltti.

Hyvää adventtiaikaa <3.



I Ensimmäinen adventti

Vuotavan noidankattilan kaappikellon kumea lyönti sai Tonksin hätkähtämään. Manteli, jota hän oli juuri ollut laittamassa suuhunsa, putosi kuluneelle joululiinalle, jossa keijuiksi puetut maahiset seikkailivat joulukuusessa ja yrittivät työntää toisiaan lumihankeen.

”Mitä nyt?” Remus kysyi. Tonks ponkaisi seisomaan ja näytti anteeksipyytävältä.

”Kello on jo puoli neljä. En yhtään tajunnut ajankulua. Minun pitää käydä Vauhkomielen asioilla Irvetassa vielä tänään.”

”Ei hätää, minäkin olen luvannut pistäytyä Kalmanhanaukiolla tänään. Mutta… oli hyvin miellyttävä kahvihetki”, Remus sanoi ja Tonks naurahti samalla kun napitti ulkoviittaansa.

”Niin oli. Tai no, kahvihetki… en ole aikaisemmin ollut kenenkään kanssa kahvilla kolmea tuntia.”

”En minäkään. Tuota… ensi sunnuntaina uusiksi?”

Tonks oli tyytyväinen, että oli juuri saanut vedettyä pipon päähänsä, sillä hän tunsi hiustensa muuttuvan syvänpunaisiksi.

”Mieluusti!”

Remuksen kasvot sulivat lämpimään hymyyn.

”Hyvä. Minä lähetän sinulle pöllön. Ja ole varovainen Viistokujalla, siellä on liukasta.”

”Käskystä”, Tonks hihkaisi ja heilutti Remukselle paksun lapasen verhoamalla kädellään. Sitten hän kaivoi taikasauvansa kaapunsa taskusta ja suunnisti Vuotavan noidankattilan takaovelle. Aidatulla pihamaalla Tonks purskahti nauruun ja hyppi tasajalkaa. Remus Lupin oli pyytänyt häntä treffeille! Toistamiseen!

Meni tovi, ennen kuin Tonks sai kasattua itseään sen verran, että pystyi muistamaan, mitkä tiilit avasivat sisäänkäynnin Viistokujalle.

”Kolme ylös, kaksi ristiin…”

Muuriin ilmestyi reikä, joka suureni suurenemistaan. Jouluiset tuoksut tulvahtivat Tonksin nenään ja Selestina Taigorin joululaulu kaikui jostain etäältä.

Tonks astui Viistokujalle seinään ilmestyneen holvikaaren alta ja hymyili leveästi. Viistokuja oli pukeutunut jouluun. Kauppojen ikkunoissa tuikkivat jouluvalot, Irvetan eteen oli pystytetty korkea kuusi ja Selestina Taigorilla kuulosti olevan keikka Qaino Vahvahqon jäätelöbaarissa.

Innostuksissaan Tonks astui vähän huolimattomasti liukkaalle mukulakivikadulle ja lensi komeassa kaaressa selälleen. Hetkessä hän kävi läpi jokaisen ruumiinosansa ennen kuin edes yritti nousta ylös. Tömähdys oli sattunut kipeästi häntäluuhun, mutta kaikki tuntui olevan kunnossa.

”Sattuiko sinuun?” vaalea, melko iäkäs velho kysyi ja ojensi kättään. Tonks tarttui siihen ja pudisti päätään.

”Ei, kiitos kysymästä. Onneksi en lyönyt päätäni.”

”Hyvä. Kävele varoen, täällä on todella liukasta”, mies sanoi, hymyili ja suunnisti kohti Hienoja huispaustarvikkeita -liikettä.

”Kiitos vielä! Ja hyvää ensimmäistä adventtia!” Tonks huusi miehen perään ja lähti sitten kohti Irvetaa. Hänen varovaisia askeleitaan säesti Selestina Taigorin jouluhitti Lomaloitsu, jota siirappisempaa joululaulua kukaan ei koskaan ollut sulkakynällään sorvannut.

Tonks hyräili mukana.


XXX


Rhea Jones vingahti nähdessään, miten nuori noita teki komean ilmalennon melkein heti Viistokujalle saavuttuaan.

Rhea seisoi tiskin takana Hienoimmat huispaustarvikkeet -liikkeessä ja tuijotti noitaa, joka ei hetkeen liikahtanut. Mutta sitten ohikulkija ojensi hänelle kätensä ja noita nousi pystyyn. Rhea oli huokaisemassa helpotuksesta, mutta huokaus jäi puolitiehen hänen tunnistettuaan auttajan. Abraxas Malfoy. Ja nyt Abraxas oli tulossa kohti Rhean omistamaa liikettä.

Rhea kääntyi nopeasti ympäri tiskin takana ja oli syventyvinään luudanvarsiluetteloon, kun oven päällä oleva kello helähti.

”Päivää, Rhea!”

”Abraxas, mikä mukava yllätys!” Rhea sanoi kääntyessään jälleen ympäri. Abraxas hymyili ja Rhea tunsi tutut perhoset vatsanpohjassaan. Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.

”Joulu on yllätysten aikaa. Mitä kuuluu?”

”Ihan hyvää. Kiirettä on pitänyt, päivä oli yhtä hässäkkää. Mutta nyt on rauhallisempaa. Kaikki taitavat olla Selestina Taigorin keikalla. Mikä sinut toi Viistokujalle?”

”Kävin ostamassa Dracolle joululahjan. Olen sen verran jääräpäinen isoisä, etten suostu antamaan lahjaksi kaljuunoita, vaikka niitä Draco varmaan mieluiten haluaisi”, Abraxas sanoi ja kaivoi Matami Malkinin liikkeen paperikassista vihreät lohikäärmeennahkahansikkaat.

”Onpa hienot. Tuleeko Luciuksen perhe luoksesi jouluna?”

”Ei, he lähtevät Pariisiin lomalle. Mitä suunnitelmia sinulla on jouluksi?” Abraxas kysyi ja hänen kasvonsa vakavoituivat.

Rhea tiesi siihen syyn. Rhean aviomies Peter oli kuollut kesällä. Tämä olisi Rhean ensimmäinen joulu yksin. Tai ei hän aivan yksin ollut, hänellä oli kaksi tytärtään.

”Hestia ja Gwenog tulevat syömään joulupäivänä, mutta muuten ei ole mitään erityisiä suunnitelmia.”

Abraxas näytti yllättäen jännittyneeltä ja kesti tovin, ennen kuin hän sai sanottua:

”Haluaisitko tulla minun luokseni aattona?”

Rhea tiesi, ettei pystynyt piilottamaan yllättynyttä ilmettään. Hän myös tajusi yllättäen unohtaneensa, miten puhutaan.

”Minä ymmärrän tietysti, jos tämä tuli liian äkkiä. Enkä missään nimessä halua loukata”, Abraxas sanoi nopeasti, mutta Rhea pudisti päätään.

”Totta kai minä tulen”, hän sai vihdoin sanottua ja olisi ehkä sanonut paljon muutakin, ellei juuri silloin oven päällä ollut kello olisi jälleen kilahtanut. Liikkeeseen astui kilttiin pukeutunut velho, jonka ohuet jalat näyttivät kahdelta jääpuikolta.

”Pyhä Merlin, kun on kylmä”, mies sanoi ja Rhea näki Abraxasin kasvoilla vinon virnistyksen, jonka mies yritti kohteliaasti kätkeä yskäisyn alle. Kun kilttiin pukeutunut velho pyysi Rheaa näyttämään kultasieppivalikoimaa, Abraxas heilautti kättään hyvästeiksi:

”Nähdään sitten aattona!”

Rhean sydän värisi kilpaa siepin siipien kanssa.


Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 519
Kuulostaa aivan ihanalta ajatukselta Viistokuja joulukuussa. <3 Tämä oli heti alkuun aivan ihanaisen söpö ja höttöinen, tuli superlämmin olo. ^^ Tonks oli niin suloinen iloitessaan, miten Remus pyysi häntä uudelleen treffeille. Heidän treffien loppu oli tosi herttainen, miten olivat unohtuneet istumaan kahvilla kolmeksi tunniksi ja miten Remus huolehti, ettei Tonks liukastelisi Viistokujalla. <3 Voi Tonks, kun oli sitten niin iloinen treffipyynnöstä, että meni kuitenkin liukastumaan. Onneksi oli ihan hyvä syy lipoille. ;D Tykkäsin, miten tuo hetki sai hänet tuntumaan nuorelta ihastuneelta pöhköltä, eikä taitavalta aurorilta ja killan jäseneltä. :)

Lainaus
Viistokuja oli pukeutunut jouluun. Kauppojen ikkunoissa tuikkivat jouluvalot, Irvetan eteen oli pystytetty korkea kuusi ja Selestina Taigorilla kuulosti olevan keikka Qaino Vahvahqon jäätelöbaarissa.

Ääää! <3 Niin kauniin näköistä ja tekee mieli lähteä keskustaan joulutorille nauttimaan ominkin silmin tästä kauneudesta. ^^ Olipa kiva, miten Rhea tuli mukaan tarinaan nähdessään Tonksin kompuroivan ulkona ja siten vaihdettiin hänen näkökulmaansa. :) Kulutan söpö sanan loppuun, mutta miten söpö olikaan Abraxasin käynti liikkeessä. Dracolle joululahja! <3 Ja hän vielä pyysi Rheaa viettämään aattoa kanssaan, olin ihan yhtä täpinöissäni tästä kuin Rheakin.
Kiitos tästä suloudesta, odotan innolla seuraavaa adventtia. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 757
  • grafiikka © Ingrid
Vitsit, miten kiva idea tällainen adventtikalenteri! Remus/Tonksia ei tule usein luettua, joten se, että ensimmäinen adventtiluukku alkoi tällä parituksella, oli todella mukavaa vaihtelua. Jo alusta asti välittyi ihanasti tuore ihastus/rakkaus ja se, kuinka paljon Remus ja Tonks viihtyivät toistensa seurassa, kun kahvihetkikin oli venynyt kolmen tunnin mittaiseksi! Myös ihana yksityiskohta, että Tonksin hiukset muuttuivat pipon alla syvänpunaisiksi; todella kekseliäs ja suloinen idea tuo, että Tonks ei punastu ”normaaliin” tapaan kasvoistaan, vaan hiuksistaan 😊 Sulin myös tuolle, kun Remus pyysi Tonksia olemaan varovainen Viistokujalla, tällainen pieni, mutta huomaavainen ele kertoo myös paljon siitä, kuinka Remus välittää Tonksista. <3

Sitten tietenkin niin Tonksimaista, että menee heti liukastumaan. :D Mutta olihan siihen hyvä syy! Onneksi herrasmies auttoi Tonksin pystyyn eikä tälle käynyt pahemmin, vaan saattoi jatkaa matkaansa hyräillen (ja tällä kertaa myös ehkä hieman varovaisempana).

Tykkäsin sitten kovasti myös siitä, kuinka tässä vaihtui kerronta sujuvasti Rhea Jonesin näkökulmaan ja Tonksia auttanut herrasmies paljastui Abraxas Malfoyksi! Minulle nämä hahmot eivät ole hirveän tuttuja tai niistä ei ole mitään vahvaa mielikuvaa, mutta ei se haitannut laisinkaan; päin vastoin, oli hyvin mielenkiintoista lukea hahmojen taustoista, kuten esimerkiksi Rhean edesmenneestä aviomiehestä. On aivan hirvittävää menettää oma puolisonsa; siksi musta olikin jotenkin niin ihanaa, että tässä Rhean ei tarvinnut viettää lopulta joulua yksin, eikä myöskään Abraxaskin, kun tämän perhe oli Pariisissa. Erityisen ihana oli tuo lopun yksityiskohta, kun Rhean sydän värisi kilpaa siepin siipien kanssa, suloista ja kaunista ja samalla myös lohduttava ajatus, että nämä kaksi yksinäistä löysivät toisensa näin joulun alla <3

Kiitos tästä ihanasta iltasadusta ja jään innolla odottamaan loppuja adventtiluukkuja ja mitä niistä paljastuukaan! 😊
I threw my hands in the air and said:
Show me something

He said: ”If you dare, come a little closer

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 017
Mukavaa, että tää on löytänyt lukijoita. Kiitos kommenteista <3!

Meldis,
Ihana kuulla, että tästä tuli lämmin olo! Mulle oli kivaa vaihtelua kirjoittaa tämmöistä lempeää höttöä, kun yleensä kirjoitan aika tummasävyisellä otteella. Mutta joulukuu Viistokujalla on mun mielikuvissa niin idylliä, että tähän tarinaan ei kovin synkkiä sävyjä mahdu :).

Claire,
Remus/Tonks on canon-parituksista mun lemppari (jos ei Severus/Lilyä lasketa), mutta aika harvoin siitä tulee kirjoitettua. Abraxas mainitaan kirjoissa kertaalleen Puoliverisessä prinssissä ja Rhea on mun oma hahmo, josta oon muutaman tarinan kirjoittanut ja jonka oon yrittänyt istuttaa tiukasti mukaan canonin tapahtumiin :D.


Kiitos vielä <3! Huomenna seuraava luukku!

Ygritte

  • [igrit]
  • ***
  • Viestejä: 533
Ehdin nähtävästi juuri lukea ensimmäisen osan ennen jatkoa:D Mutta onneksi ei siis tarvitse pitkään odottaa seuraavaa osaa!

Remus/Tonks on kyllä ihana pari ja vielä ihanampaa lukea suhteen alusta, kun kaikki on jännittävää ja tunteet elämääkin suurempia^^ Abraxas oli minulle aivan uusi tuttavuus (olen kyllä joskus Puoliverisen Prinssin lukenut, mutta ilmeisesti vuosien saatossa unohtunut yksityiskohdat😅), ja hänen orastava romanssinsa, vai ystävyytensä(?) Rhean kanssa kuulostaa oikein suloiselta:3

Jään mielenkiinnolla siis odottamaan huomista jatkoa:D
This won't turn into a hyperfixation
and
Other Hilarious Jokes You Can Tell To Yourself

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 017
Ygritte, mukavaa, että löysit joulukuiselle Viistokujalle <3. Kiitos kommentista!

Ei ihme, jos Abraxas on päässyt unohtumaan. Draco mainitsee isoisänsä yrittäessään tehdä vaikutusta Kuhnusarvioon, ja kaksikon keskustelusta käy ilmi, että Abraxas on kuollut lohikäärmerokkoon. Siinä kaikki, mitä hänestä kerrotaan. Jos canonin aikajanaa mietitään, niin Abraxas elää tässä viimeistä jouluaan, mutta yritetään unohtaa se :’).

Sillä nyt toiseen luukkuun! Raapaleiden inspiraatiosanoina olivat kynttilä ja aatto:


II Toinen adventti

Korkeat korot eivät olleet olleet paras mahdollinen valinta sohjoiselle mukulakivikadulle, sen Fleur oli tajunnut heti astuttuaan Vuotavan noidankattilan takapihalta Viistokujalle. Mutta lohikäärmenahkaiset korkokengät olivat olleet Fleurilla eilen Irvetan pikkujouluissa, ja ne olivat sopineet Fleurin kermanvaaleaan talviviittaan niin hyvin, että hän oli halunnut laittaa ne jalkaansa tänäänkin lähtiessään jouluostoksille.

Työpaikan pikkujoulut olivat olleet ihan mukavat. Tosin Fleur ei voinut ymmärtää, miksi ne oli täytynyt järjestää Irvetan juhlasalissa. Seinävaatteilla ja maahiskullalla koristeltu sali oli kyllä näyttävä, mutta olisi ollut mukavaa olla jossain muualla kuin työpaikalla. Ja miksi Merlinissä illan yllätysesiintyjä oli ollut Selestina Taigori, jonka Lomaloitsu oli Fleurin mielestä kauhein koskaan tehty joululaulu? Mutta vielä määkivää Selestinaakin enemmän Fleuria oli harmittanut, ettei Bill Weasley ollut saanut tehtyä seuraavaa siirtoa.

Bill ja Fleur olivat flirttailleet kevyesti koko syksyn. Joulukuun ensimmäisenä päivänä Bill oli kysynyt, haluaisiko Fleur lähteä hänen kanssaan päivälliselle töiden jälkeen. Korkein odotuksin Fleur oli astunut Vuotavaan noidankattilaan vain huomatakseen, että paikalle oli osunut myös Billin paras ystävä Tonks, joka oli tuppautunut heidän seuraansa. Billillä ei ollut näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, mikä ärsytti Fleuria vielä enemmän kuin Tonksin äänekäs nauru, joka tuntui tarttuvan Billiin aivan liian herkästi.

Ärtyneenä Fleur käveli huispaustarvikeliikkeen ohi ja yritti olla kaatumatta. Onneksi hän lähtisi huomenna Pariisiin joululoman viettoon. Siellä kaikki oli niin paljon sievempää kuin Lontoossa. Tuo huispaustarvikeliikekin kaipaisi kipeästi uutta maalia julkisivuunsa.

Myös Pariisissa oli velhokatu, Mélangé Shakespeare nimeltään. Sinne kuljettiin Shakespeare & Company -kirjakauppa-kahvilan läpi, ja kaikki siellä oli parfait, toisin kuin nuhjuisella Viistokujalla. Fleur oli kuitenkin päättänyt hankkia osan joululahjoista Lontoosta, koska tiesi perheensä odottavan tuliaisia. Niinpä hän suuntasi askeleensa kohti Doris Rojumon kynttiläpuotia.

Vahvahqon jäätelöbaarin kohdalla Fleur kuuli jonkun huutavan nimeään. Yllättyneenä Fleur kääntyi katsomaan Billiä, joka puolittain juoksi, puolittain luisteli hänen luokseen.

”Onneksi et ole lähtenyt vielä! Unohdin eilen antaa sinulle yhden jutun”, Bill sanoi ja tasasi hetken hengitystään ehdittyään Fleurin luo.

Sitten hän kaappasi Fleurin syliinsä ja suuteli. Hetken Fleur mietti, mitä ohikulkijat mahtoivat ajatella, mutta ajatus meni ohi nopeasti. Suudelma sen sijaan tuntui kestävän ikuisesti ja olisi ehkä kestänytkin, ellei jäätelöbaarista kantautunut Lomaloitsu olisi saanut molempia purskahtamaan nauruun.

”Eikö ’än koskaan lepää?” Fleur kysyi, mutta Bill vaiensi hänet suudelmalla.


XXX


Remus tiesi, että he kaksi olivat toistensa vastakohdat kulkiessaan vierekkäin Viistokujalla. Hänellä oli päällään ainoa talviviittansa, kulunut ja nuhjaantunut, kun taas Selestina oli pukeutunut yhteen monista puhpalluraturkeistaan sekä naurettavan korkeaan, vaaleanpunaiseen tekoturkishattuun. Kokonaisuuden kruunasivat suuret peiliaurinkolasit, joita todellakaan ei olisi tarvittu toisen adventin hämärtyvässä illassa. Selestina oli suosionsa huipulla, mutta jos hän oikeasti olisi halunnut välttyä huomiolta, hän olisi valinnut ylleen jotain muuta kuin tavaramerkikseen muodostuneen turkin. Sitä paitsi Selestina näytti nauttivan siitä, että hänet pysäytettiin tuon tuosta ja pyydettiin nimikirjoitusta. Remusta hänen ystävänsä saama huomio ei häirinnyt, hän tiesi Selestinan tehneen kovasti töitä päästäkseen tähän pisteeseen.

”Mistä me puhuimmekaan?” Selestina kysyi hyvästeltyään fanijoukon, josta tuskin tuskin yksikään kävi vielä Tylypahkaa.

”Jouluaatosta”, Remus sanoi ja vilkaisi taskukelloaan. Kello tuli neljä. Hän ehtisi vielä hyvin käydä Selestinan kanssa Säilä & Imupaperissa ennen kuin menisi Tonksin kanssa päivälliselle.

”Aivan. Mukavaa päästä viettämään aattoa isolla porukalla Kalmanhanaukiolla. Ja miten helpottavaa, että joululahjat on jo melkein ostettu! Minulla on keikka täällä Viistokujalla ensi sunnuntainakin ja tässä välissä kolme pikkujoulukeikkaa”, Selestina sanoi ja antoi Remuksen avata kirjakaupan oven.

Remus rakasti kirjakaupan tuoksua ja tunnelmaa, mutta nyt hän ei ehtinyt jäädä hypistelemään kirjoja. Hän oli jo ennalta päättänyt ostaa Harrylle Käytännön suojataikuus -teoksen ja suunnisti nyt suoraan suojataikakirjojen hyllylle. Selestina seurasi hänen vanavedessään, häntä eivät juurikaan kirjat kiinnostaneet.

”Kai sinä ostat Tonksillekin joululahjan?” Selestina kysyi, kun Remus tarttui etsimäänsä kirjaan.

”Tuota… en ole ajatellut”, Remus vastasi ja Selestina vetäisi kauhistuneena henkeä ja otti aurinkolasit silmiltään teatraalisen suurieleisesti.

”Remus! Te olette menossa kolmansille treffeille!”

Remuksen pelastukseksi harmaahiuksinen nuori ja huomattavan pienikokoinen velho tuli juuri silloin hyllyyn takaa kameransa kanssa ja kysyi Selestinalta, saisiko ottaa kuvan. Tuttuun tapaansa Selestina innostui eikä pannut pahakseen Remuksen ilmoittaessa lähtevänsä kassan kautta Vuotavaan noidankattilaan.

Matkalla läpi sohjoisen Viistokujan Remus mietti Selestinan sanoja. Odottaisiko Tonks lahjaa? Remuksella ei ollut minkäänlaista kokemusta tällaisista asioista.
« Viimeksi muokattu: 10.12.2023 16:10:13 kirjoittanut Rowena »

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 519
Tämä sinun Fleurisi on tosi kiva, en oikein tykännyt millaiseksi hänet oli kirjoitettu kirjoissa, mutta minusta tämä samaan aikaan vähän nikkojaan nakkeleva ja ihastunut nuori nainen oli kiva yhdistelmä. Pitääkin käyttää kivoimpia korkokenkiä, muutenkin kuin juhlatilaisuuksissa, olkoon, että niissä on vaikea kävellä. :D Oi miten kivalta kuulostaa Pariisin velhokatu, minusta on niin jännä lukea eri versioita muiden maiden taikamaailman ympäristöistä. Tämä tuntui sopivan saumattomasti ranskalaiseen taikamaailmaan ja oli myös sopivaa Fleurille, kun piti tietenkin tasokkaammasta velhokadusta. ^^

Lainaus
”Onneksi et ole lähtenyt vielä! Unohdin eilen antaa sinulle yhden jutun”, Bill sanoi ja tasasi hetken hengitystään ehdittyään Fleurin luo.

Mikä ihana Bill! Yhden jutun, miten romanttisesti sanottu ja vedetty sitten Fleurilta jalat alta. <3 Menköön nyt tämän kerran, että Billin päässä on tyhjää, että unohtaa tuollaiset tuiki tärkeät asiat. :D Miten täydellinen ensisuudelma. <3

Onpa suloista, että Remus on suositun laulajan kanssa hyvä ystävä ja miten kivasti he oikeastaan heti tuntuivat sopivan ystäviksi. Minustakin on oikein, että jos on tehnyt töitä, sen hedelmistä saa nauttia. Tosi ihana ajatus, että Selestinaa ilostuttaa fanit yhtenään. Selestina on myös hyvä ystävä Remukselle, kun neuvoo, miten toimia Tonksin kanssa. ^^ Toivottavasti Remus kuitenkin sen verran on tajunnut, että on oikeasti ollut treffeillä Tonksin kanssa, sekin rupesi epäilyttämään. Näkyy olevan liikkeellä. ;D
Kiitos uudesta luukusta!
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 017
Meldis, kiitos sun ajatuksista! Fleur ei oo munkaan suurin suosikki, mutta aina välillä löydän itseni kirjoittamasta hänestä :D. Kiva, että seuraat tätä kalenteria :).




Nämä seuraavat luukut on kirjoitettu sanoista kilinä ja punainen.


III Kolmas adventti

”Näin tosi hauskaa unta viime yönä. Minulla oli unessa joulukalenteri, jonka jokaisessa luukussa oli erilaisia jäätelöannoksia”, Tonks sanoi ja lisäsi joulunpunaisen jäätelöannoksensa päälle vielä vähän lisää joulukuusen muotoisia karamelleja.

”Kuulostaa ihan parhaalta joulukalenterilta. Sinun pitäisi kertoa tuo idea Qaino Vahvahqolle”, Bill sanoi hymyillen ja nyökkäsi kohti jäätelöbaarin omistajaa, jolla oli kädet täynnä töitä palvellessa asiakkaita, jotka jonottivat tiskillä ehtiäkseen saamaan jäätelöannoksensa ennen Selestina Taigorin jo perinteeksi muodostuneen adventtikeikan alkamista.

”Minä uskon, ettei maailma ole vielä valmis jäätelöjoulukalenterille. Mutta toisaalta uskoin, ettei se olisi myöskään valmis sille, että sinä rupeat seurustelemaan pariisittaren kanssa”, Fleur kiusoitteli parasta ystäväänsä ja Bill naurahti.

”Luulen, ettei minun äitinikään ole valmis kuulemaan sitä, mutta yritän kerätä rohkeutta ja kertoa asiasta jouluna koko perheelle”, Bill sano ja työnsi tyhjän jäätelökulhonsa sivuun. Samalla hän vilkaisi ulos ikkunasta. Viistokujalla oli tungosta, ihmiset olivat havahtuneet hankkimaan lahjoja näin viikkoa ennen jouluaattoa. Bill näki Hestia ja Gwenog Jonesin kulkevan ikkunan ohi lahjakasseja kantaen ja yritti vilkuttaa, mutta kaksikko oli liian syventynyt keskusteluun huomatakseen.

Samassa jäätelöbaarin täytti korviahuumaava kilinä, kuin satapäin kulkusia olisi saanut hepulin. Mutta Tonks, joka oli ollut Selestinan joulukeikalla aikaisemminkin, tiesi sen kuuluvan asiaan. Selestina tahtoi saada kaikkien jakamattoman huomion ennen keikan alkua, ja mikä olisikaan ollut parempi keino kuin räjäyttää jokaisen tärykalvot heti alkajaisiksi. Hetken Tonks ajatteli kaiholla Kohtalottarien joulukeikkaa, joka olisi ollut eilen, mutta Tonks oli joutunut olemaan töissä. Mutta kun kulkusten hepuli lakkasi ja Selestina ilmiintyi lavalle savuloitsun ja hurjien suosionosoitusten saattelemana, Tonks ei voinut olla hymyilemättä. Selestina Taigori kuului jouluun kuin keijuksi puettu metsinkäinen kuusenlatvaan.


XXX


”Kiitos, tämä on täydellinen”, Rhea sanoi matami Malkinin ojennettua hänelle paperikassin, jossa oli kauniisti laskostettuna joulunpunainen puuvillamekko.

”Punainen on ihan sinun värisi. Hyvää kolmatta adventtia”, matami Malkin sanoi hymyillen ja kääntyi sitten kohti nuorehkoa velhoa. Kukkaroaan käsilaukkuunsa laittava Rhea näki, miten matami Malkinin katse viivähti velhon rispaantuneessa talviviitassa hetken liian pitkään.

”Mitä sinulle saisi olla?”

”Tuota… olisiko teillä Kohtalottarien paitoja myynnissä? Tarvitsisin joululahjaksi, hmm, naisten koon.”

Rhea heilautti kättään hyvästeiksi matami Malkinille ja astui ulos pakkaseen. Päivä oli kaunis. Kevyt pakkanen sai liikkeiden katoille kerääntyneen lumen hohtamaan, ja Irvetan eteen pystytetty suuri joulukuusi satoine kynttilöineen välkehti kilpaa talviauringon kanssa.

Rhea tunsi olonsa keveäksi. Viikon päästä olisi jouluaatto, hän oli menossa Abraxasin luo ja mitä tahansa voisi tapahtua. Nuorina Rhea ja Abraxas olivat olleet erottamattomat, tai niin he olivat kuvitelleet. Kun Abraxasin isä oli estänyt heidän avioliittonsa, oli heidän molempien elämältä pudonnut pohja. Kaikki, mitä he olivat yhdessä rakentaneet, kaikki, mistä he olivat haaveilleet, oli hetkessä kadonnut.

Mutta elämä oli mennyt eteenpäin, koska niin sen tapana oli. Abraxas oli isänsä käskystä mennyt naimisiin Berenike Mustan kanssa ja heille oli syntynyt Lucius. Vuosia myöhemmin Rhea oli löytänyt vierelleen Peter Jonesin ja saanut Hestian ja Gwenogin.

Elämä Peterin kanssa oli ollut hyvää ja turvallista, mutta Rhea oli aina tiennyt, että hänen suuri rakkautensa oli jossakin muualla. Nyt, vuosikymmenien jälkeen, hänellä ja Abraxasilla oli uusi mahdollisuus. Abraxasin käytyä Rhean liikkeessä kaksi viikkoa sitten, he olivat vaihtaneet useita kirjeitä, eikä Rhean tarvinnut enää arvailla, mitä Abraxas tästä uudesta mahdollisuudesta ajatteli.

Leveästi hymyillen ja joulumekkokassi kädessään heiluen Rhea suuntasi askeleensa kohti Vuotavaa noidankattilaa. Hän oli luvannut käydä tyttäriensä kanssa illallisella juhlistamassa sitä, että Gwenogin luotsaama Henkipään Harpyijat oli jäänyt joulutauolle huispausliigan ykkösenä.

Vuotava noidankattila oli täynnä piparkakkujen tuoksua ja iloista puheensorinaa. Paikan omistaja Tom oli tänäkin vuonna loihtinut toinen toistaan upeampia piparkakkutaloja, joiden äärellä ihmiset tungeksivat. Rhea näki Hestian ja Gwenogin kumartuneina ihailemaan piparkakkutaikinasta tehtyä huispausstadionia. Molempien silmät tuikkivat samalla tavalla kuin vuosikausia sitten, kun tytöt olivat olleet pieniä ja odottaneet malttamattomina aattoiltaa.

”Äiti, tule katsomaan, minusta on tehty piparkakku-ukko”, Gwenog huudahti eikä Rhea voinut olla nauramatta nähdessään piparkakku-ukon kasvoilla hurjistuneen (ja varsin tututulta näyttävän) ilmeen.

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 519
Ooo, minä haluan ehdottomasti jäätelöjoulukalenterin! Kuulostaa aivan ihanalta. Voi Billiä, kun pitää kerätä rohkeutta kertoa Fleurista perheelle, onhan se jännittävä asia, vaikka perhe ei olisi tavannutkaan kyseistä henkilöä aikaisemmin. ^^ Söpö ajatus, että Billiä jännittää asia.

Lainaus
Selestina Taigori kuului jouluun kuin keijuksi puettu metsinkäinen kuusenlatvaan.

Ihanasti sanottu! Tulee tunne, että taikamaailmassakin on vakiintuneita juttuja, jotka kuuluvat jouluun, kuten meidänkin maailmassa. :) Voi söpöys, Remus etsimässä bändipaitaa Tonksille. <3 Söpö oli myös Rhea, joka odotti innolla aattoa Abraxasin kanssa. Tosi ihanaa, että heillä on vielä mahdollisuus yhteiseen tulevaisuuteen, vaikka aiemmin se kiellettiinkin, eikä menneisyyden menetys ole pois siitä, että he saattoivat löytää toisensa uudelleen. Kaikki on vielä mahdollista, eikä elämä ole ohi, kun on menty naimisiin, hankittu lapset ja puoliso on kuollut. Minusta on kivaa myös, että tällaista suloista ihastusta on vanhempienkin ihmisten kohdalla, eikä aina vain teinien keskuudessa. :) Kiitos taas uudesta luukusta!
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 017
Meldis,
Kiitos taas <3! Ja ihanaa joulua!




IV adventti, jouluaatto

Sinä jouluaattona satoi paljon lunta.

Rhea istui Abraxasin kainalossa sohvannurkassa ja katseli korkeasta ikkunasta, miten lumi oli alkanut kinostua ikkunalaudalle. Ikkunan takana hiljalleen leijailevat hiutaleet näyttivät kauniilta pimeydessä, jota ainoastaan himmeä pihavalo halkoi.

Sisällä oli valoisaa ja kodikasta. Katon suuressa kynttelikössä paloivat punaiset kynttilät ja radiosta soi Lumottu tunti -ohjelma.

”Ensi vuonna laitan pitkästä aikaa joulukuusen. Sitten kaikki on täydellistä”, Abraxas kuiskasi ja suukotti Rheaa ohimolle. Rhea hymyili ja silitti rypistyneen joulumekkonsa helmaa. Hänelle kaikki oli täydellistä juuri tässä ja nyt.

*

Kalmanhanaukiolla ei koskaan oltu nähty niin hienoa kuusta kuin sinä vuonna. Tonks ja Bill olivat koristelleet sen kymmenillä palloilla ja nauhoilla, ja vaikka kynttilät olivat vähän vinossa (kuten koko kuusikin), se oli kaikkien mielestä hienoin joulukuusi ikinä. Remus oli hankkinut sen ja iloitsi sen tuottamasta riemusta. Mutta vielä enemmän hän iloitsi nähdessään Tonksin pukeneen päälleen Kohtalottarien paidan heti lahjojen avaamisen jälkeen.

*

Pariisissa ei ollut sinä jouluna lunta, mutta riemullinen joulumieli siellä vallitsi. Fleur oli saanut ihania lahjoja aina hajuvedestä siskonsa maalaamaan, Beauxbatonsia esittävään tauluun. Mutta kaikista eniten hän riemuitsi Billin antamasta lahjasta, kuumavesipullosta. Jo yhden yhdessä vietetyn yön jälkeen Bill oli oppinut Fleurilla olevan kylmät varpaat. Kuumavesipullon lisäksi paketista oli paljastunut lippu Selestina Taigorin ensi vuoden adventtikeikalle Viistokujalle. Fleur oli ensin ähkäissyt tuskasta nähdessään lipun, mutta tajunnut sitten, mitä lahja tarkoitti: Bill haluaisi olla hänen kanssaan ensi joulunakin.

*

Mutta miltä jouluaattoilta näytti Viistokujalla? Hiljaiselta ja lumiselta. Sankan lumisateen keskellä käveli ainoastaan yksi paksuun talviviittaan sonnustautunut noita. Gwenog Jones oli halunnut lähteä joulukävelylle.

Irvetan edessä olevan tuuhean, lumipeitteisen joulukuusen edessä Gwenog pysähtyi. Hän ihaili kuusenlatvaan nostettua kimaltelevaa tähteä, kun näki silmäkulmastaan jonkin vilahtavan yötaivaalla.

Hetken Gwenog oli varma nähneensä joulupukin reen poroineen, mutta ajatteli sitten saaneensa liian monta ryhmyä takaraivoonsa.

Mutta kun Gwenog kääntyi lähteäkseen, huomasi hän taakseen ilmestyneen lahjapaketin, jonka päällä olevassa pakettikortissa luki punaisella musteella:

Riemullista joulua!

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 519
Voih ja oih, miten höttöinen lopetus tämä olikaan. <3 Luin tämän kyllä heti aattona, mutta kommentointi jäi, kun piti ahkerasti syödä ja löhötä. :3 Kuten Rhea sanoikin, tämä oli aivan täydellinen näin. Tuo ihan vain oleminen oli kyllä söpöintä ikinä, että ei tarvitse tehdä mitään erityistä ja on niin kiva olo. ^^ Miten kivaa, että Tonks ilostui paidasta, vaikka olisi varmaan ilostunut, vaikka paketista olisi paljastunut ihan mitä vain. Billin lahja oli lupaava ja siksi ihanan ajattelevainen. :) Voi mitä kivaa joulun taikaa, kun pukki kävi yllättämässä Gwenogin. Kiitos ihanasta adventtikalenterista, oli kivasti erilaisia tarinoita eri ihmisistä punottuna yhteen kauniisti. <3 Vähän näin myöhässä, hyvää joulua sinulle vielä!
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 017
Meldis, kiitos taas <3!

Joulupukki tuli tähän mukaan ihan yllättäen, tän piti loppua tohon Fleurin pätkään, mut sit halusin lopettaa tarinan sinne, missä se suurimmaksi osaksi tapahtuikin eli Viistokujalle. Ja sitten sinne yllättäen tuli Gwenogin lisäksi myös joulupukki :D.

Ihanaa, että tykkäsit tästä! Joulusta on ihana kirjoittaa :).

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 568
Tämä oli monella tapaa ihana! En osannut odottaa näin montaa kivaa paritusta, joista harvoin pääsee lukemaan<3 oli jotenkin suloista, että joulun aikaan muodostui näin monta pariskuntaa, mikä rakkauden juhla!

Nauratti, että Tonks hyräili Selestinan kappaleen tahtiin siinä missä Fleur inhosi koko laulajaa :D Rhean ja Abraxasin tarina on tullut tutuksi muista ficeistäsi ja voi miten sydäntä lämmitti lukea, miten he päätyvät yhteen nyt vanhemmalla iällä<3 onneksi myös Bill rohkaistui suutelemaan Fleuria ja Selestina selvästi sai Remuksen ymmärtämään, että Tonksin kanssa on meneillä jotakin tärkeää ja vakavampaankin suhteeseen johtavaa.

Tonksin maininta jäätelöjoulukalenterista piti varmaan siinä mielessä paikkaansa, että vasta nyt 2010-2020-luvuilla on alkanut tulla jos jonkunlaisia ihmeellisiä joulukalentereita, käsittääkseni myös jäätelöaiheinen! Loppu oli hauska ja tosiaan sopi hyvin lopettaa tarina Viistokujalle, joka oli tapahtumien keskiössä.

Kiitos tästä, tekstejäsi on aina ilo lukea ja niissä on oivaltavia yksityiskohtia!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 017
Thelina, kiitos kommentista <3! Oon ylpeä, että sain kirjoitettua näin rakkaudentäyteisen tarinan, yleensä semmoinen jää mulla aina kauniiksi haaveeksi, kun synkemmät sävyt alkaa kiehtoa enemmän :’). Tuntui hyvältä antaa Rhealle ja Abraxasille onnellinen loppu.

Ja kyllä, nykyään saa jäätelöjoulukalentereita :D.

Lainaus
Kiitos tästä, tekstejäsi on aina ilo lukea ja niissä on oivaltavia yksityiskohtia!
Kiitos <3.