Kirjoittaja Aihe: Täällä Pohjantähden alla: Ruohonkorret | S | Aleksi Koskela/Valenti Leppänen  (Luettu 2180 kertaa)

Aladdin Sane

  • [ə læd ɪnˈseɪn]
  • ***
  • Viestejä: 738
  • just a lad :-)
    • tumblr
Nimi: Ruohonkorret
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Täällä Pohjantähden alla
Genre: Kevyen surumielisenpuoleinen, mutta onnellinen hurt/comfort. Ficlet (210 sanaa).
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Koskelan Aleksi/Leppäsen Valenti
Yhteenveto: Jälleennäkeminen tuonpuoleisessa.
Vastuunvapaus: Täällä Pohjantähden alla on Väinö Linnan luomus. Minä en hyödy tästä mitään.

A/N: Tämä on samaa verseä kuin muutkin Aleksi/Valenti -ficcini, joista muut löytää järjestyksessä vaikkapa täältäpäin ficcilistaustani. Lemppariasia näin pienissä fandomeissa on se, että kaikki kliseiset afterlifeficit ja muut on itse asiassa todella tuoreita ideoita, joita kukaan ei ole tehnyt tätä ennen <3

FanFic100 sanalla 031 auringonnousu. Ficlet300 sanalla 083 rakastettu.







RUOHONKORRET





Aamuauringon säteet osuvat Valentin kasvoille ja saavat hänet ensin siristelemään ja sitten raottamaan silmiään.

”Hei.”

Hymy kohoaa Valentin huulille. Hän ummistaa silmänsä uudestaan ja venyttelee, pyöräyttää olkapäitään, herää hetki hetkeltä enemmän. Hän kääntää päänsä äänen suuntaan ja avaa silmänsä.

Beloved”, hän kuiskaa.

Aleksilla on parempi takkinsa yllään. Hän näyttää surulliselta. Hänen hymynsä ei tahdo pitää. Hän tarttuu Valentin käsiin, kun tämä ojentaa ne häntä kohti, ja vetää hänet ylös, ei aivan syleilyyn.

”Valenti”, Aleksi koettaa sanoa, mutta ääni jää kurkkuun palan taa. Hän irrottaa toisen kätensä ja nyppää Valentin suupielestä kuihtuneen ruohonkorren. Silmät kiiltävät.

Valenti tutkii vaiteliaana Aleksin kasvoja, kun tämä nyppii huolellisesti jokaisen takertuneen ruohonkorren hänen sormiensa väleistä.

”Pitää paikata”, Aleksi mutisee, kun Valenti painaa kämmenen hänen rinnalleen ja katsoo ratkennutta päärmettä ja hajonnutta napinläpeä tarkkaan. Hän hengähtää ja sulkee silmänsä kuin pelkäisi, kun Valenti sitten kietoo käsivarren hänen ympärilleen ja viettää sormenpäänsä takin selkään tulleen repeämän yli.

”Valenti, minä – ”

”Minä parsin”, Valenti lupaa, nostaa käden Aleksin poskelle. ”Opin minä mestarilta sentään jotain.”

Ruohonkorret eivät maistu suudelmassa, kun he viimein syleilevät.

”Tule”, Valenti sanoo, yhä arasti ja melkein kysyen, yhtä toiveikkaana kuin juuri kotiin palattuaan. Hän tarttuu Aleksin käteen. Aurinko kohoaa kaiken aikaa.

Aleksi puristaa hänen kättään omassaan ja hengittää syvään.

Hän hymyilee. Nyökkää.

Käsikkäin he astuvat nousevaan aurinkoon.
ole minulle ihminen, kun toiset tappaa toisiaan
rakasta minua
minä rakastan sinua

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 580
  • ava by Ingrid
Kommenttiarpajaisista hei!

Tämä oli kaunis pieni kuoleman jälkeen pätkä :'(
Lainaus
”Minä parsin”, Valenti lupaa, nostaa käden Aleksin poskelle. ”Opin minä mestarilta sentään jotain.”
Pidin erityisesti tästä. Jotenkin niin suloinen arkinen asia, takki on rikki (kuolinsyyn takia ilmeisesti) ja Valenti lupaa korjata sen. Ja aivan kevyttä vitsailuakin on ilmassa.

Kiitos, kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

rosegold

  • ***
  • Viestejä: 200
  • Sokerisiiven ava
Tiedätkö minä tulin tänne ihan sattumalta. En oikein kestä surullisia juttuja tällä hetkellä ja Täällä Pohjantähden alla on mulle aika kipeä. Hieno, todella hieno, mutta kipeäkin. Onneksi kuitenkin tulin, kun tämä oli sellainen sopivasti surumielinen teksti minulle.

Oli upea ja lempeä teksti. Taitavasti kuvailtu tätä hetkeä ja tuli ikävä auringonnousuja.

Aladdin Sane

  • [ə læd ɪnˈseɪn]
  • ***
  • Viestejä: 738
  • just a lad :-)
    • tumblr
Kelsier, mulla on jotenkin tosi syvään takertunut se Aleksilla on kuollessaan parempi takkinsa joka on vissiin niin laadukkaasta kankaasta kuin mihin sillä suinkin oli varaa. Aleksi myös piti aina tosi hyvää huolta vaatteistaan, joten luulisi tämän takin hajoamisen häiritsevän vielä tämän maailman tuolla puolen riippumatta siitä, missä yhteydessä se hajoaminen tapahtuu - mutta kyllä, takki repesi nimenomaan Aleksin kuollessa. Mutta tosiaan, onneksi kaiken pystyy korjaamaan siellä minne pojat tässä kävelee :')

rosegold, ymmärrän, Pohjantähdet on lempikirjojani mutta niissä on paljon raskasta ja kipeää mukana. Ihanaa että hyppäsit tänne kuitenkin ja hyvä ettei tää ollut liian kipeä vaikkei tässäkään ihan iiseimmissä vesissä kahlailla. Mutta tässäpä ne synkimmät vedet onkin jo jätetty taa.

Kiitos molemmille kommenteista! <3
ole minulle ihminen, kun toiset tappaa toisiaan
rakasta minua
minä rakastan sinua