Kirjoittaja Aihe: Star Trek DS9 / Kaveriin ihastuminen on ihan luonnollista / K-11 / Miles O'Brien/Julian Bashir  (Luettu 5119 kertaa)

Myötätuuli

  • Neiti Herrasmies
  • ***
  • Viestejä: 463
  • entinen miisuli ♥
Title: Kaveriin ihastuminen on ihan luonnollista
Author: Myötätuuli
Genre: Draama, slice of life, hurt/comfort, angst
Rating: K-11
Hahmot: Miles O'Brien/Julian Bashir, Elim Garak/Julian Bashir
Fandom: Star Trek DS9
Disclaimer: Kaikki oikeudet Gene Roddenberrylle ja kaikille sarjan tekijöille.
Summary: Kaikki oli alkanut varsin viattomasti.

A/N: 17. luukku! Huh, kohta urakka ohi. Vielä, kun saa nämä viimeiset luukut ulos, toivottavasti ajallaan. En ole koskaan pitänyt sen erikoisemmin tästä parituksesta, mutta ajattelin kirjoittaa siitä ja katsoa mitä tulee. :) FF100-haasteeseen sanalla jos.

Kaveriin ihastuminen on ihan luonnollista

Kaikki oli alkanut varsin viattomasti. Muutama liian pitkä katse. Nauru hetkissä, joihin se ei täysin kuulunut. Yhteiset pelihetket Quarkin holohuoneissa olivat Milesin viikkojen kohokohdat. Helposti hän huomasi toivovansa, että he joisivat Julianin kanssa muutamat pelin jälkeen. Sillä sitähän kaverit tekivät. Eikä Miles siksi ajatellut asiasta sen enempää.

Mutta sitten hän heräsi yöllä keho kuumana, hiki kasvoillaan. Hän marssi saman tien vessaan. Keiko kysyi, että oliko kaikki hyvin ja hän mutisi vastaukseksi jotain. Koko tilanne tuntui Milesista varsin absurdilta. Hänen mielensä oli temppuillut aikaisemminkin.

Hän avasi hanan ja pesi kasvonsa jääkylmällä vedellä. Jonkin oli palautettava hänet todellisuuteen ja hyvin äkkiä.

Hänen unensa pääosaa oli esittänyt filmaattinen Julian Bashir, tiukassa treeniasussaan, hiukset söpönä pörrönä. Juuri niin kuin Miles niistä piti. Uni oli alkanut varsin viattomista racquet-treeneistä ja jatkunut sitten johonkin ei-niin-viattomaan. Tilanne oli unessa Milesista tuntunut luonnolliselta ja lähes ihanalta (mielen temppuilua, varmasti!). Mutta nyt hän tuijotti itseään vessan peilistä kauhistunut ilme kasvoillaan.

Eihän hän nyt ikinä ajattelisi mitään seksuaalista Julian Bashirista. Ei sitten ikinä.

Miles palasi huolestuneen Keikon viereen ja yritti rauhoitella vaimon lisäksi itsensä. Keiko nukahti melkein heti uudelleen, mutta Miles makasi ja tuijotti kattoa koko lopun yön.

Seuraavana päivänä tapahtui vähintäänkin kiusallistakin kiusallisempi hetki, kun Miles törmäsi Julianiin lounastunnilla. Julian oli yllättäen syönyt yksin, ilman pahamaineisen Garakin seuraa, ja pyysi Milesia viereensä. Miten hän olisi siitä kieltäytynyt? Varsinkin, kun Julian hymyili niin kauniisti pyytäessään. Silloin ei häneltä halunnut kieltää mitään.

”Kuule Miles, ei sinulla olisi aikaa tänään lähteä yhdellä tai kahdelle? Quark on kuuleman mukaan saanut uuden lastin Soltok IV -planeetan kuuluisaa viskiä. Quark lupasi minulle yhden pullon, mutta hänen sanaansa luottaminen on asia erikseen.”

Miles myöntyi ennen kuin oli edes ehtinyt miettiä asiaa kunnolla läpi. Sillä tottakai! Kaverithan ryyppäsivät yhdessä. Se oli vain luonnollista, eikö niin?

Ennen iltaa Miles oli sukinut hiuksiaan kymmeniä kertoja. Jo niin, että Keikokin oli kysynyt, että kutisiko hänen päänsä ja olisikohan hänellä täitä. Miles katseli itseään peilistä ja mietti, että näytti juuri sellaiselta kuin oli. Keski-ikäinen mies täysin hukassa elämänsä kanssa. Mennyt naimisiin itselleen aivan liian hyvän naisen kanssa. Jumittunut itselleen liian tavalliseen työhön.

Julian näytti siltä kuin sankarit kaikissa sarjakuvalehdissä. Komealta ja nuorekkaalta. Leikkimielinen pilke silmäkulmassa. Pitkään Miles oli ajatellut, että ehkä hän oli vain kateellinen Julianille. Nuoruudesta ja hyvästä ulkonäöstä.

Mutta nyt hänen poskillaan hohkasi puna ja hiki puski läpi, vaikkei ollut edes kuuma. Ja silloin hän tiesi, mistä oli kyse.

Kaveriin ihastuminen oli varmasti ihan luonnollista. Viettiväthän he paljon aikaa yhdessä. Mieheen ihastuminen ei ollut ollut Milesille mikään yleinen tapahtuma, mutta hän ei aikonut kuulostaa homofoobiselta isoisältään ja soimata itseään. Sillä olihan hän tavannut vetävän näköisiä miehiä. Kuten vaikkapa Will Riker.

Ei siis ollut varmasti mitään hätää. Kaikki menisi pian ohi ja sitten Miles saisi makeat naurut koko asiasta. Mutta nyt tilanne tuntui epämukavalta ja inhottavalta. Hän ei halunnut pettää Keikoa. Hän ei halunnut, että Julian saisi tietää asiasta. Hän ei halunnut tunteiden syventyvän yhtään sen enempää.

Miles käveli kohti Quark's-baaria sekaisten tunteidensa vallassa. Hän oli ottamassa vielä viimeisen syvän henkäyksen, kunnes pysähtyi täysin aloilleen. Miles näki, miten Garak teki tietä kohti Juliania, joka istui baaritiskillä hyväntuulisena. Garak, jonka silmissä loisti jokin muu kuin pelkkä ystävällinen ihailu, tämän katsoessa Juliania.

Ja Miles toimi kerrankin kuin järkevä mies. Hän kääntyi kannoillaan ja melkein juoksi takaisin hyttiinsä. Sillä hän ei ollut tyhmä eikä hullu. Hän tiesi, että ihastuminen menisi ohi ennemmin tai myöhemmin. Mutta hän ei halunnut leikkiä tulella.
« Viimeksi muokattu: 12.06.2024 01:06:55 kirjoittanut Myötätuuli »

banneri ja ava by Ingrid

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 932
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Ihanaa kun sinulla on monenlaista Star Trekiä listauksessa! Itse vannoin pitkään originaalin nimiin, mutta sitten puolisoni alkoi katsoa Deep Space Ninea, ja huomasin itsekin aina juuttuvani television ääreen. :D Siinä on todella mielenkiintoisia ja pidettäviä hahmoja, joiden edesottamuksia oli kiva seurata. En ole läheskään koko sarjaa nähnyt, mutta nämä hahmot ovat tuttuja, ja täytyy todeta, että ajatus tästä parituksesta on aika ihastuttava! ;)

Ystävään ihastuminen on kinkkinen tilanne, oi ja voi! Ei käy kateeksi Milesia, varsinkin kun tuntemukset aiheuttavat fyysisiäkin reaktioita ja tulevat uniinkin. Tuntuu muuten tosi luonnolliselta, että Miles tajuaa asioiden todellisen laidan juuri unensa sysäämänä! Unet ovat vailla valvetilan estoja, ja niissä alitajunta pääsee ohjaksiin. Miles on sympaattinen ollessaan vähän ulalla ja yrittäessään selitellä itselleen, että kaikki on varmasti ihan luonnollista ja kaikelle on looginen selitys. ♥ Luonnollistahan se onkin, sillä ei sitä oikein voi valita, keneen ihastuu! Ja onkin kiva, ettei Miles soimaa itseään toiseen mieheen ihastumisesta. Toisaalta muuten hän kyllä soimaa itseään senkin edestä, ja tässä kohdassa hänelle tekisi mieli vain antaa halaus:
Miles katseli itseään peilistä ja mietti, että näytti juuri sellaiselta kuin oli. Keski-ikäinen mies täysin hukassa elämänsä kanssa. Mennyt naimisiin itselleen aivan liian hyvän naisen kanssa. Jumittunut itselleen liian tavalliseen työhön.
Niin ymmärrettäviä ja samaistuttavia fiiliksiä, mutta samalla niin turhia ja höpsöjä. Voi kun sitä osaisi ajatella itsestään lempeämmin ja armollisemmin! Helppoa se ei ole, eikä ole mikään ihme, että kaveriin ihastumisen järkytys saa Milesin tarkastelemaan koko elämäänsä kriittiseltä kannalta.

Onneksi Milesilla on kaikesta huolimatta kuitenkin jalat maassa. Ihastumisia ei aina voi hallita (ja Miles on aivan oikeassa siinä, että ne hälvenevät kyllä ajan saatossa), mutta omaa toimintaansa voi kontrolloida. Rakkaus ja arvostus Keikoa kohtaan välittyy kauniisti Milesin ajatuksista. Ehkä baarissa tapahtunut ja sen laukaisema looginen ajatusketju auttaa Milesia pärjäämään temppuilevien tunteidensa kanssa ja pääsemään niistä lopulta yli. Kunhan vain ystävyys ei kolhiintuisi! Eipä muuten mikään ihme, ettei Miles ole ainoa Julianiin silmänsä iskenyt - Julianissa on kieltämättä karismaa. ;)

Tämä on ihanan maanläheinen, samaistuttava ja sympaattinen teksti. Kiitokset iltani piristämisestä! :-* -Walle
« Viimeksi muokattu: 27.08.2023 22:37:48 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Myötätuuli

  • Neiti Herrasmies
  • ***
  • Viestejä: 463
  • entinen miisuli ♥
Moikka Waulish! Ihanaa, että olit valinnut DS9-fikin tarinoistani. <3 Kommenttisi lämmitti sydäntä todella paljon, sillä itselle tämä DS9 on muodostunut lemppariksi kaikista. Itsekin pitkään vannoin originaalin nimiin, mutta sitten katsoin TNG ja sitten DS9, joista jälkimmäisestä pidin toooodella paljon. :D

Kiva kuulla, että Miles oli samaistuttava kaikessa kärsimyksessään! Hän on hahmo, josta en ollut kirjoittanut ollenkaan aiemmin, niin tietty jännitti hänet ottaa tekstiin päähenkilöksi. Tästä parituksesta löytyy enkuksi ihan hyvä määrä fikkejä, mutta niitä en ole hirveästi lukenut, sillä mielessäni näen tämän kuitenkin enemmän tällaisena kaveri-ihastuksena kuin sitten ehkäpä rakkaustarinassa. Ehkäpä eniten Keikon vuoksi, sillä Miles todella rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan, eikä tekisi mitään, joka satuttaisi häntä. Kiva kuulla, että Keikon arvostus näkyi selkeästi tarinassakin. :)

Kiitos paljon ihanasta kommentistasi! Toivottavasti olet päätynyt vielä useasti DS9:n pariin. Itse toivoisin, että voisin jotenkin aivoistani poistaa sen ja katsoa jälleen uudelleen, tietämättä kaikkia juonenkäänteitä jo. Kiva tietää, että Finissä on myös muita Star Trek -faneja. :)

banneri ja ava by Ingrid