Kirjoittaja Aihe: Pelkureita ja puhkeamatonta kukoistusta | S | LW20 (Luettu 2163 kertaa)

Kelsier · « : 16.12.2022 10:52:04 »

Ficin nimi: Pelkureita ja puhkeamatonta kukoistusta
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: draama
Haasteet: Lyrics Wheel XX (lyriikat spoilerin alla), Originaalikiipeily (sana 81. valinta)

Spoiler: näytä

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tigi tunsi olonsa surkeaksi. Hän oli tiennyt jo armeijaan liittyessään olevansa surkea sotilas. Isäkin oli tiennyt sen, mutta se ei estänyt tätä pakottamasta Tigiä liittymään. Isän toiveena oli, että sota miehistäisi Tigiä, saisi hänet luopumaan naisellisista harrastuksistaan kuten runoilusta. Tigi oli yrittänyt parhaansa, mutta miekka pysyi hänen kädessään huonosti ja hän arveli, että tositilanteessa juoksisi ensimmäisenä pakoon. Sotilasleiri oli tällaisille yksilöille raaka paikka, joskin hän oli selviytynyt kohtuullisesti, koska osasi viihdyttää tovereitaan iltaisin tarinoilla. Tigi oli ollut perin juurin järkyttynyt tultuaan valituksi kahdeksankymmenen sotilaan muodostamaan eliittijoukkoon, jota mielikuvituksen puutteessa kutsuttiin Kahdeksaksikymmeneksi.

Se oli hullua siksikin, että ulkopuolelta otettu puolueeton joukon johtaja oli jättänyt valitsematta Perian Al´Cannin, jota pidettiin yleisesti koko armeijan parhaana sotilaana. Perianin pikkuveli Malcan kuului Kahdeksaankymmeneen ja osoitti joka päivä ylenkatsetta ja inhoa kaikkia vääriä valintoja kohtaan ja Tigi oli hänen erityinen silmätikkunsa. Se johtui siitä, että Tigi oli kerran erehtynyt puolustamaan komentaja Blancan syitä ottaa eliittijoukkoon mukaan mitä erilaisimpia henkilöitä. Hän oli toki myöntänyt, ettei ymmärtänyt omaa valintaansa, mutta muut olivat varmasti miehiä paikallaan. Jos nuorempi Al´Cann vihasi jotakuta enemmän kuin häntä, se oli komentaja Blanca, joten Tigi oli saanut kuulla, kuinka hän oli suosikkipoika, joka ei muuhun kelvannutkaan kuin Blanca-akan sängynlämmittäjäksi.

Mutta siihenkin minä olen liian suoraselkäinen, Tigi ajatteli katkerasti. En ikinä kykenisi viettelemään komentajaani ja jos pääsisinkin hänen vuoteeseensa, minä olisin se, joka tärisee alla sillä aikaa, kun Blanca hoitaisi miehen työn. Hän kulki iltapuhteiden sorinaan vajonneen leirin läpi kohti komentajansa telttaa. Tigin astuessa sisään nainen oli kumartuneena kohti papereitaan ja hieroi otsaansa sormillaan.

”Mikä sinut tuo luokseni tähän aikaan illasta, Al´Cerca?” tämä kysyi keskittyen yhä tuijottamaansa asiakirjaan.

Tigi vaihtoi hermostuneesti painoa jalalta toiselle. Äänenpaino oli rauhallinen, se kehotti kertomaan lisää. Tigistä olisi ollut luontaisempaa, että upseeri kuulosti siltä kuin häntä häirittäisiin, oli kyse kuinka tärkeästä asiasta tahansa.

”Komentaja. Sir. Minä haluaisin siirtyä takaisin omaan yksikkööni.” Sanat värisivät ja Tigi hengitti kolme kertaa lauseen aikana, mutta ainakin se tuli ulos.

Blanca oli nostanut katseensa ja tarkasteli häntä tiiviisti. ”Miksi sinä sellaista haluat?”

Tigi huokasi ja suoristi jo ennestään jäykkää ryhtiään. ”Minä en sovi Kahdeksaankymmeneen. Löydätte sijalleni varmasti paremman miehen.”

Komentaja naputti sormillaan pukeille nostettua pöytälevyä vasten. ”Miksi minun tarvitsisi löytää joku sinua parempi?”

Tigi rykäisi. ”Minä olen Karman-herran mielestä aivan luvattoman kehno. On hän siitä varmaan teillekin puhunut.”

Karman oli sotilaskouluttuja, jonka Blanca oli tuonut mukanaan. Eikä Tigi epäillyt hetkeäkään, etteikö tämä olisi manannut häntä pohjimmaisimpaan syteen pomonsa edessä. ”Ja Al´Cannin mielestä…”

Komentaja heilautti kättään välinpitämättömästi. ”Taivaalle kiitos Al´Cannin mielipiteillä ei ole suuremmassa kuvassa mitään merkitystä. Ja Karmanin tehtävä on valittaa kaikesta. Minä huolestuisin, jos hän lakkaisi valittamasta, sillä se tarkoittaisi, että hän on luovuttanut teidän suhteenne.”

Tigi kaivoi vasemman saappaansa korkoa teltan kangaspohjaan. ”Mutta minä olen pelkuri”, hän mumisi hiljaa.

Blancan katse muuttui lempeäksi. ”En minä ole nähnyt mitään sellaiseen viittaavaa. Päinvastoin, olet täyttänyt oikein hyvin sen paikan, jonka olin sinulle suunnitellut. Toisin kuin vaikka eräs nimeltä mainitsematon Al´Cann.” Nainen huokasi raskaasti.

Hämillisyys kulki Tigin läpi aaltona. ”Mutta Al´Cannhan on meistä paras…”

Blanca tuijotti häntä hetken ja räjähti sitten nauruun. ”Al´Cerca hyvä, kuuntele nyt itseäsi. Olet valmis myöntämään pahimman kiusaajasi hyvät puolet. Se ei totisesti ole pelkurin teko.” Hän veti henkeä. ”Ja kyllä, Al´Cann on teistä paras, mutta paraskaan ei sellaisessa joukkuelajissa kuin taistelu pärjää yksin. Toivoin, että hän alkaisi kukoistaa päästessään pois veljensä varjosta ja johtamaan omaa joukkoaan, mutta tähän mennessä on näyttänyt siltä, että olin väärässä.”

Myönsikö komentaja juuri joukkonsa heikommalle lenkille tehneensä virheen? Tigi mietti hieroen sormiaan yhteen. ”Perdala on ollut hyvä johtava upseeri”, hän ehdotti varovasti.

Blanca naurahti ilottomasti. ”Hänellä on järki päässä, mutta sen sijaan, että saisi käyttää sen omiin tehtäviinsä, hän joutuu osalla paimentamaan Al´Cannia. Mutta meillähän oli puhe sinusta Al´Cerca. Tiedätkö, miten eliittijoukko kootaan? Miten itse kokoaisit sellaisen?”

Tigi pohti, yrittikö komentaja nöyryyttää häntä osoittamalla hänen strategisen osaamisensa vähyyden. Vai oliko kysymykset tarkoitettu retorisiksi? ”Minä olisin valinnut Perianin”, hän sanoi uhkarohkeasti.

Se sai naisen hieromaan otsaansa. ”Ota huomioon, että minun oli katsottava asiaa paljon laajemmalla linssillä. Jos joku komentajista kaatuu, Perian nostetaan ilman muuta hänen paikalleen oman armeijakuntansa johtoon. Se olisi minulle kurja päivä, jos olisin rakentanut Kahdeksankymmentäni hänen varaansa.”

Tigi oli samaa mieltä, mutta hän oli alkanut ärsyttää. Eihän hän mitään muuta ollut halunnut kuin päästä hiljaa pois. ”Minkä varaan te sitten rakensitte meidät?”

Blancan huulipieli kohosi. ”Sen varaan, että olisitte suurempi kuin osienne summa. Minä pärjään oikein hyvin seitsemälläkymmenellä taitavalla miekkamiehellä, jos loppuihin mahtuu hevoskuiskaajia, soluttautumisen mestareita ja hengen ylläpitäjä.”

Tigi laski nopeasti yhteen. ”Minäkö olen hengen ylläpitäjä?” hän sammalsi.

Blanca nyökkäsi. ”Jo vain. Tiedän, että jopa Al´Cann kuuntelee tarinoitasi. Vain vierivieressä käydyt taistelut yhdistävät sellaisia hetkiä paremmin ja minä suoraan sanottuna rukoilen, ettei kenenkään teistä tarvitsisi ikinä joutua taisteluun.”

Turhautuminen suli pois Tigistä. ”Tuon takia Al´Cann väheksyy teitä.”

Komentaja asetteli papereitaan kasoihin hetken aikaa. ”Hän saa sitten kantapään kautta oppia, mitä kannattaa ja mitä ei kannata väheksyä. Mutta nyt sinä Al´Cerca lähdet takaisin omaan telttaasi, että minäkin pääsen joskus nukkumaan.”

Ennen kuin huomasikaan Tigi tosiaan jo pujotteli takaisin omaan osaansa leiriä. Jollakin oudolla tavalla komentaja oli vakuuttanut hänet jäämään. Ehkä sillä todella olisi merkitystä isomman kuvan kannalta.

Kaniini · « **Vastaus #1 :** 18.12.2022 15:56:18 »

Kommenttikamppanjasta hei

Tämä oli tosi kiva ficlet, ja mielelläni lukisin lisää näihin hahmoihin liittyen. Muutenkin teksti tuntui aika hyvältä pohjalta jollekin pidemmälle tarinalle. Tämä pätkä sai hymyilemään, koska olit kirjoittanut tosi sujuvasti vähemmyyden tunteesta ja ryhmän jäsenenä olemisen roolista. Vaikka alku saikin vakuuttumaan siitä, ettei Tigi tosiaan kuulu sotilaaksi, niin lopussa lukija ymmärtää hänen kanssaan miksi häntä tarvitaan tuohon Kahdeksaankymmeneen.

En yleensä lue tälläiseen ympäristöön sijoittuvia tekstejä paljoakaan, mutta tämä kyllä innosti siihen. Joskus oon niitä lukiessa tylsistynyt runsaasta sodan kuvailusta tai sen vähäisyydestä. Onnistuit mun mielestä tosi hyvin tuon välttämisessä, sillä armeija ei ole täysin irrallinen osa tarinasta, joka vain mainitaan sivuhuomiona, eikä teksti ole pelkkää raportointia sotilaista.

Kiitos paljon vielä tästä fikistä, kaiken kaikkiaan mukava ficlet lukea <3

Larjus · « **Vastaus #2 :** 26.12.2022 20:59:44 »

Luonnollisestikin piti tulla tämä lukemaan, kun minun valitsemieni sanoitusten pohjalta kirjoitettu, ja alun perin Through Heaven's Eyesin Lyrics Wheelin nakkasin juurikin siksi, että halusin lukea jotain niiden sanojen pohjalta

Tässä on aikas erilainen miljöö kuin mitä itselle biisitä tulee (leffan takia) mieleen, mutta yhtä lailla laulun ydin tästä löytyy. Kivasti olet tulkinnut ja sovittanut niitä. Niinhän se usein on, että näkee itsensä hyvin eri tavalla kuin toiset, eikä sitä aina osaa nähdä omaa arvoaan tai vahvuuksiaan. Tigillä on kyllä sellainen tilanne, ettei mikään ihme, että on vaikea nähdä itsensä muulla tavoin. Veikkaan että itsellä olisi samassa tilanteessa hyvin samanlaiset fiilikset. Onneksi muut kuitenkin näkevät enemmän ja laajemmin, Tiginkin ihan eri valossa kuin tämä itse. Jokaisella on paikkansa :3

Monista sun originaaleista tulee aina sellainen fiilis, että ne olisivat osa jotain suurempaa tarinaa ja maailmaa, ja niin tuli tästäkin. Heräsi kiinnostus paitsi henkilöitä myös koko maailmaa kohtaan 👀 Sulla on taito luoda mielenkiintoisia maailmoita hahmoineen.

Kiitokset tästä!

Kelsier · « **Vastaus #3 :** 09.01.2023 17:03:18 »

Kaniini: Luulen, että jos kirjoittaisin tästä pidemmän tarinan, niin se sisältäisi etenkin äkseerauksen ja sotilaskoulutuksen kuvausta. Tigi ei kuulu perinteiseksi sotilaaksi, mutta siksipä Blanca onkin suunnitellut hänelle joukoissaan muun roolin. Kiitos, kun kommentoit!

Larjus: Minä tunnistin biisin heti kun sain sanat ja innostuin. Mutta sitten... ei mitään. Ajatuksesta oli vaikea saada kiinni, kunnes muistin tämän maailman, mitä olin joskus vähän kehitellyt. Paino sanalla vähän, koska Tigillä ei tämän kirjoittamista aloittaessani ollut vielä nimeä ollenkaan eikä Al´Cannin veljeksillä etunimiä. Joka tapauksessa Tigin isä on vaatimassa pojaltaan vääriä asioita, kun Blanca taas ymmärtää, että tämän vahvuuksia voi oikein hyvin käyttää hyödyksi. Kiitos kommentostasi!

Uutiset:

Kirjoittaja Aihe: Pelkureita ja puhkeamatonta kukoistusta | S | LW20 (Luettu 2163 kertaa)

Kelsier

Pelkureita ja puhkeamatonta kukoistusta | S | LW20

Kaniini

Vs: Pelkureita ja puhkeamatonta kukoistusta | S | LW20

Larjus

Vs: Pelkureita ja puhkeamatonta kukoistusta | S | LW20

Kelsier

Vs: Pelkureita ja puhkeamatonta kukoistusta | S | LW20