The Umbrella Academy: Riippakiviä (mahdottoman typerä perhe), S, Klaus & Viisi, oneshot

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Riippakiviä (mahdottoman typerä perhe)
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: The Umbrella Academy (Netflix)
Ikäraja: S
Mukana: Klaus & Viisi
Genre: Elämänviipale, torailua ja sisaruskettuilua

Summary: "Ihailtavaa silti, että halusit nähdä vaivaa vuoksemme! Olisit nimittäin selvinnyt viisi kertaa näppärämmin ilman riippakiviä nimeltä Umbrella Academyn kasvatit."

A/N: Sijoittuu sarjan kolmannen kauden toiseen jaksoon, joten sikäli spoilaa senhetkistä menoa, muttei mitään sen suurempaa. Tosin dialogi aukeaa paremmin, mikäli kakkoskauden tapahtumat ovat tuttuja. 😅 Osallistuu Louise Glück -sitaattihaasteeseen ruotsinkielisellä sitaatilla, joka omatekoisine käännöksineen löytyy spoilerin alta.

Spoiler: näytä

Därför är det trots allt sant, inte bara
en konstens regel: ändra din form och du ändrar din natur.
Och detta gör tiden med oss.

Siksi se on loppujen lopuksi täysin totta, ei pelkästään taiteen sääntö:
muuta muotoasi ja muutat luontoasi.
Ja tätä aika tekee meille.

***



"Mielessäni ei milloinkaan käynyt, että osaisit olla näin miellyttävä kuski."

Klaus katsahti kanssaan autoreissulle suostunutta Viittä hyvillään saamastaan kehusta.

"Harjoitus tekee mestarin, niinhän sitä sanotaan? Etenkin pakon edessä..."

Viisi oikaisi keltalinssisiä aurinkolasejaan ja päästi kuivan hymähdyksen. "Mieluiten olisin kyllä hypännyt itse ratin taakse, mutta minkäs teet. Poliisin kanssa juttusille joutuminen ei houkuttele."

"Niin, ja mietipä, millaisen kuvan se antaisi minusta, jos päästäisin sinut rattiin? Minäpä kerron: vastuuttoman vanhemman."

"Älä jaksa tuota vanhaa huulta."

Klaus virnisti. Sanoi Viisi mitä hyvänsä, tämän isän esittäminen juonen vuoksi oli ollut hänestä luvattoman hauskaa. "No, voit joka tapauksessa ilmoittautua ajotunneille parin vuoden päästä."

"Niin, kiitos huomiosta", Viisi livautti huultensa välistä. "Voisin myös heti osoittaa pari seikkaa, jotka korjaamalla parantaisit omaa ajoasi."

"Älähän nyt", Klaus huokaisi laittaen merkille veljensä purevan äänensävyn. "Tiedän, että sinulla on ollut älyttömän raskaat muutama viikkoa, mutta –"

"Muutama viikko, nimenomaan", Viisi puuskahti. "Olen saanut käyttää jokaisen aivosoluni torjuakseni maailmanlopun ja tuntuu kuin olisin vanhentunut kaksikymmentä vuotta yhdessä päivässä..."

"No, näytät silti varsin freesiltä!" Klaus tokaisi ja ansaitsi veljeltään harvinaisen viisimäisen katsahduksen.

"...samalla kun teillä muilla oli aikaa levätä laakereillanne kultaisella 60-luvulla!"

Klaus huokaisi uudelleen. "Laakereilla lepääminen on ihan älyttömän yliarvostettua."

"Kauanko sinä muuten olit Dallasissa?" Viisi vaihtoi lennosta aihetta.

"Vuodesta -60. Ja tiedätkö mikä on megaoutoa? Se, että olen taas vuodessa 2019, mutta aikaisempaa itseäni kolme neljä vuotta vanhempana."

"Voin kuvitella", Viisi totesi kuivasti.

"Jep, no sinusta tuntuu takuulla vielä oudommalta", Klaus virkkoi tuoden tarpeettomasti esiin veljensä ajatukset. "Eräät meistä eivät vain ole sisäistäneet aikamatkailun riemua..."

"Siitä on riemu kaukana, kuten olet itsekin huomannut. Etenkin jos kokee olevansa vastuussa muistakin kuin itsestään."

"Liittyykö tuo kommentti meihin?"

"Liittyypä hyvinkin! Jos te –" Viisi heristeli sormeaan hänen suuntaansa kuin olisi voinut äristä samalla koko sisarusjoukolle, "– taulapäät olisitte viitsineet kuunnella minua, olisimme säästyneet helkkarin monelta liemeltä."

"Tuleepa kitkerää tekstiä!" Klaus murahti takaisin. "Ihailtavaa silti, että halusit nähdä vaivaa vuoksemme! Olisit nimittäin selvinnyt viisi kertaa näppärämmin ilman riippakiviä nimeltä Umbrella Academyn kasvatit."

"En minä –"

"Taaai ehkä halusit vetää meidät mukaasi siksi, että voisit pölyn laskeuduttua jatkuvasti olla muistuttamassa tekemistäsi uhrauksista? Ja vielä kaupan päälle syyllistät niin intohimoisesti, että se menee autofellaation puolelle. Ole kiltti ja säästä minut –"

"Klaus", Viisi ärähti väliin ja näytti samanaikaisesti raivostuneelta ja katuvaiselta, mikä oli kiinnostava yhdistelmä. "Hyvä on, olen pahoillani. Minä vain... totta kai minä haluan, että asiat ovat niin hyvin kuin ne resurssien nimissä voivat olla. Sinä ja muut, te olette joka tapauksessa perheeni, tulimme toimeen tai emme."

"Meillä on ihan mahdottoman typerä perhe." Klausista oli hauska huomata, miten hänen kommenttinsa pakotti Viiden hymähtämään.

"Pitää paikkansa."

"Olen kuullut sanottavan, ettei vertaan voi valita, mutta seuransa voi", Klaus sanoi rattia naputellen. "Mikään verisiteisiin pohjautuva muodollinen pakko ei ainakaan kehottaisi meitä olemaan tekemisissä toistemme kanssa. Emmekä me olleetkaan yli vuosikymmeneen ennen isän kuolemaa, mitä nyt vainaja-Ben heilui mukanani ja Diegoon törmäsin silloin tällöin..."

"Hmm, ajat muuttuvat. Ehkä olemme kaikki kasvaneet isän kuoleman jälkeen."

"Niin, ehkä ajan hammas on puraissut kerrankin sellaisella kihelmöivällä tavalla."

"Siltikään en lakkaa teroittamasta sitä, miten tärkeää on, että jatkossakin sinä ja muut kuuntelette minua liikoja kyselemättä", Viisi totesi yksioikoisesti. "Vanhempi on viisaampi monessa asiassa."

Klaus pyöräytti kyllästyneenä silmiään kuin pahanilkinen teini. "Asia selvä, teidän majesteettinne..."

"Miten vain."

"Mutta minä olen sitten kuningatar."

Viisi loi häneen harvinaisen tutun mitä paskaa nyt taas -katseensa. "Mitä?"

"Niin että ole kuningas kaikin mokomin, mutta minä olen seuraavana jonossa", Klaus täsmensi. "Toisin sanoen kuningatar."

"Ensinnäkin kuulostat karmivalta. Toisekseen ei tässä ole kyse minkään valtakunnan perimysjärjestyksestä", Viisi huomautti kasvoillaan epämääräinen ilme. "Mistä lähtien kuningatar on sitä paitsi tullut kuninkaan jälkeen?"

"En minä tiedä!"

"Sinun aivoituksiahan tässä puidaan!"

"Luuletko, että minä olisin aivoituksistani aina kärryillä? Huonosti muotoiltu lause!"

"Tämä selvä", Viisi tuhahti huvittuneena. "Kolmanneksi minulla on jo kuningattareni."

"Aah, niinpä onkin."

"Voit kuitenkin olla hovinarrini", Viisi totesi ja kaivoi esiin suuren karttansa, johon oli jo aiemmin tehnyt merkintöjään. "Tai hovikuljettajani, se taitaa sopia vielä paremmin."

"Vau, yleninkö minä juuri narrista kuljettajaksi?"

"Taisit yletä. Jos et sitten halua yletä narriksi."

"No se ainakin on selvää, että minä annan ylen, jos tämä helvetin outo keskustelu vielä jatkuu", Klaus mutisi kulmiaan kohotellen, eikä Viisi voinut estää virnettä hiipimästä suupieliinsä.

[Larjus]

Oli kyllä hyvä, ettei tämä spoilannut liikoja (pakkohan se oli varmistaa), muuten en olis uskaltanut lukea tätä, enkä vois vieläkään (vaikka toisaalta kolmoskauden kakkosjakso olis juurikin seuraavana edessä ). Mä taisin tästä todeta pelkän otsikon kuultuani, et kai tää on TUA:a (sillon ku niitä keskeneräisten ficcies nimiä kertoilit) Mut kun otsikossa on "mahdottoman typerä perhe" niin mitä muutakaan vois edes ajatella kuin tätä sarjaa ja nimenomaan vielä Viittiä

Sun dialogejas on aina niin mahtava lukea, ja niin oli tätäkin. Tätä lukiessa tulin miettineeksi, että Klaus ja Viisi saavat kyllä aikaiseksi mielenkiintoisia keskusteluja 🤔 Ja hauskoja kans! Klausin pitää tietysti laukoa sopiviin väleihin kaikki moneen kertaan kuullut vitsit, joita Viisi ei tietenkään jaksaisi enää Mut onhan "keski-ikäinen ukko kolmetoistavuotiaan kehossa" aina hyvä  huulenheiton aihe, ja siitä, että muut esittävät Viiden vanhempia, sais niin paljon hauskaa settiä aikaiseksi Varsinkin kun Viiden oma asenne on mitä on.

Sanoi Viisi mitä hyvänsä, tämän isän esittäminen juonen vuoksi oli ollut hänestä luvattoman hauskaa.

No siis niinpä!

Herttaista kyllä, että vaikka Viisi miten pitääkin toisia vähän riippakivinä ja typerinä, ovat he silti hänelle todella rakkaita ♥ Mut kyllähän oma perhe on tärkeä, ja Viisikin tekisi (ja tekee) niin paljon heidän eteen. Sitä ei nyt voi ihan sanoa suoraan tsundereksi, mutta on sekin vähän semmoinen, että on sisältä pehmeämpi kuin voisi ensisilmäyksellä luullakaan :3c

Kuningas-luningatar-hovinarri-keskustelu oli kans ihan huikee. Niin random ja älytön, mut sit koska toisena osapuolena oli Klaus, se kävi niin hyvin järkeen. Ihana kans et Viisi oli pienen alkuhämmennyksen jälkeen hyvin messissä, ja ehk ihan parasta oli, kun Klaus lopulta kutsui koko keskustelua oudoksi Se on aika paljon se.