Kirjoittaja Aihe: Hobitti: Odottamaton juhla • S • joulukalenteri 2022 (mikroficcejä 26/26 VALMIS 25.12.-23)  (Luettu 5425 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
X
Arkkikivi

(70 sanaa)

Lohikäärmetauti oli lähes vienyt Thorinin, mutta kuninkaan sydän oli ollut tarpeeksi vahva vastustamaan sitä. Thorinin mukana haudattu arkkikivi lepäsi hautaholveissa. Bilbosta tuntui, että arkkikivi ja hänen sydämensä olivat suljettuna niihin holveihin, vaikka Bilbo oli selvinnyt. Bilbo oli palannut kotiin.

Hän ei tarvinnut arkkikiveä eikä Ereborin kiveä ympärilleen vaan oman hobitin kolonsa lämmön. Miksi se sitten tuntui niin kolealta, vaikka valkea paloi? Bilbo tiesi, ettei edes arkkikiven hohde saisi ikävän varjoja vetäytymään.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
XI
Rastas

(66 sanaa)

Lintujen ruokkiminen oli Samin idea, jonka Frodo kertoi innoissaan Bilbolle poikien vietettyä aikaa jälleen keskenään Bilbon puutarhassa. Kun Bilbo astui ulos kolosta, lumi loisti kuin itse aurinko vastatessaan pakkaspäivän valoon. Pian olisi toki taas pimeää, Bilbo hymisi.

Näppärät sormet opettivat Frodoa tekemään linnuille ruokapaikan ja yhdessä he ripustivat ne esille. He jäivät sitten kurkistelemaan huurrekukkien takaa ikkunasta pikkulintujen tuloa.

Kun rastas koputtaa, Bilbo muisti vanhan ennustuksen.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Hely

  • ***
  • Viestejä: 32
Voih nämä on niin ihania <3

Lainaus
Hobitin kädet kuuluivat tekemään, ei varastamaan, vaikka ulkona auringossa hohtava lumi muistutti arkkikivestä.

Tässä hyvin tuodaan esille sitä millaisia hobitit on tai ainakin millaisia niiden "kuuluisi" olla, ja Bilbo on siitä poikkeus kun lähti noin vain seikkailemaan vorona kääpiöiden kanssa. Ja lumen hohde ja arkkikivi  :'(

Ensinnäkin ihanat hobittipojat taas vauhdissa <3 Miten ihana mielikuva Bilbosta ja Frodosta askartelemassa linnuille ruokapaikkaa ja sitten heidät vielä ikkunaan lajeja bongaamaan! Muistan itsekin että lapsena oli parasta mummulassa katsella ikkunasta kaikkia erilaisia pikkulintuja.

Lainaus
Kun rastas koputtaa, Bilbo muisti vanhan ennustuksen.

Ja sitten tulee taas se pistävä muistutus kaikesta menetetystä. Mun mielestä näiden tekstien rakenne menee tosi hyvin yhteen sen kanssa miten Bilbo kokee ikävää; ensin on ihan arkipäiväistä tekemistä ja ehkä ohimeneviä havaintoja, kunnes äkkiä jostain varoittamatta iskee joku ihan viaton asia (kuten vaikkapa rastas) mikä sitten koskettaa ihan eri tavalla ja kaikki suru ja kaipaus on läsnä. Noinhan se surusta paraneminen yleensä menee, että on niitä hyviä hetkiä ja sitten ollaan taas pohjalla jonkun yhden asian takia. Kiitos kun jaksat näitä kirjoittaa ja julkaista, en tarvitse mitään suklaajoulukalenteria kun mulla on tämä!
Olen Hely ja täällä helisemässä!

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 784
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Voi voi tota Bilbon ikävää </3 Siinä sitä lohduttomuutta taas riittää, mutta samaan aikaan siinä on jotain kaunistakin. Menetysten jälkeen varsinkin arvostaa varmasti omaa kotia ihan eri tavalla kuin ennen, ja muutenkin panee asiat tärkeysjärjestykseen. Jää jalokivet ja muut kakkoseksi.

Lainaus
Lintujen ruokkiminen oli Samin idea, jonka Frodo kertoi innoissaan Bilbolle poikien vietettyä aikaa jälleen keskenään Bilbon puutarhassa.
Tätä osaa lukiessa alkoi ihan itsekin tehdä mieli ruokkia lintuja! En vain tiedä, onko tässä lähistöllä oikein mitään paikkaa, jossa sitä viitsisi tehdä. Ja vähän kyllä epäilen sitäkin, kykeniskö siihen hommaan koko talven ajan (kun sitähän ei sais kesken jättää). Muistan kyllä miten lapsena ruokittiin kotipihalla ja lähimetsässä lintuja talvisin :) Se oli mukavaa puuhaa.

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Hely ja Larjus,  kiitos kommenteistanne! Oli ihana lukea niitä näin liki vuosi myöhemmin(kin) ja ilokseni voin kertoa, että tämä saa nyt Joulukalenterin 2023 muodossa myös jatkoa. Sama muille tarinaa seuranneille, että pahoittelut viime vuotisesta "lopusta", mutta jee tämän vuoden jatkolle. Jospa löydätte jälleen tämän pariin. :) Ja jospa Larjus tänä vuonna saisi mahdollisuuden ruokkia lintuja, itse voisin myös. <3

A/N: Joulukalenterini 2023 alkaa tästä julkaisusta, Odottamaton juhla mikroficcisarjan kahdennestatoista osasta, ja tavoitteena olisi että "Keskeneräisten kirjoitusten joulukalenterini" myötä tämäkin sarja saisi päätöksensä. Ihanaa, jos löydätte uudelleen tämän pariin - tai ehkä hyppäätte mukaan vasta tänä vuonna, mutta yhtä kaikki olette tervetulleita!



XII

(91 sanaa)

Rastas ei koskaan koputtanut Repunpäässä. Ei tavalla, jonka Bilbo oli kuullut vuorella. Linnuille punotut ruokapaikat vetivät paikalle pikkulintuja, joiden sirkutus herätti Bilbon joka aamu. Joskus kauan sitten Bilbo oli nukkunut kuin tukki, mutta matka yksinäiselle vuorelle ja takaisin, oli tehnyt hänestä herkkäunisemman. Milloin häntä valvotti laumastaan eksyneen suden ulvonta tai pöllön huhuilu. Toisinaan pakkastuulet mellakoivat ja takkavalkeassa puut paukahtelivat liian kovaa.

Aamuisin Bilbo tunsi olonsa haikeaksi herätessään sirkutukseen, sillä vain nukkuessaan, hän oli yhä voro. Sillä jokaisena yönä Bilbon tuuditti lopulta uneen ajatus retkikunnasta ja ystävästä, joka vartoi hänen untaan.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 784
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Kiva juttu kun päätit jatkaa tämän parissa ♥ Hyvä idea tollainen "rästijoulukalenteri"! :))

Myönnän etten hirveästi muista edellisten luukkujen sisällöstä, täytyy palailla niiden pariin jossain sopivassa välissä. Linnuista ainakin on ollut ihan viime lukuissa puhetta ja kivasti ne olivat tässäkin mukana. Niinku sellaista luontevaa siirtymää eteenpäin pitkänkin ajan jälkeen! (Ja nyt kun lukaisin tätä edeltäneen osan niin todellakin on hyvä siirtymä 👍) Tunnelmakin on sitä mitä muistan viime vuodelta, kaunis kuin myös haikea. Oikein pystyin tuntemaan talviyön kylmyyden omalla ihollani. (Toisaalta mä palelen vähän jo valmiiksi 😭🙈) Nyt on täällä Helsingissäkin jo kunnolla lunta ja pakkastakin ihan kivasti, ja sellaisessa säässä on mun mielestä kiva lukea tällaisia pätkiä, joissa niissäkin on kylmää ja pimeää ja pakkanen paukkuu ja lunta tuiskuaa. Vaikka tulihan sitä samalla myös vähän surku olo, koska yyy miten mun sydän kestää mitään haikeaa 😭😂 Toki pidän huolen, että se kestää, kun haluan lukea tämän loppuun. On hyvä vain kun ficit herättää tunteita ja ajatuksia!

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Larjus, ihanaa, että palasit tämän pariin ja kiitos hurjasti kommentista! Vuodessa helpostikin unohtuu moni asia, mutta kiva, jos vilkuilet myös aiempia uudelleen (edellisen ainakin vilaisit!). Tässä tosiaan haetaan kaunista, haikeaa, mutta myös lempeyttä, joka on ollut vähän teillä tietämättömillä paikoitellen. Tsemppiä sydämellesi, uskon, että kestät. ;) <3

Ps. äkkiä vilttiä niskaan, ei kannata palella! Lumi ja pakkanen kyllä kuuluu talveen, että täällä on ollut jo ihan riittävästi jonkun aikaa lunta ja pakkasta. :D



XIII
Pilke

(65 sanaa)

Aamuauringon kajo sai pimeän väistymään. Hangessa valonpilkahdukset tanssahtelivat. Joskus pimeys hiipui myös Bilbon mielestä. Pilke, joka kilpaili auringon kanssa, oli kuitenkin Frodon silmissä. Bilboa se piristi enemmän kuin lumihangen välke auringossa, joka pakkasaamuina oli kirkkaampi kuin yhtenäkään kesäpäivänä. Tällä kertaa pilke Frodon silmissä kertoi uutisista: Frodo oli löytänyt tai kuullut jotain. Ja niin Frodo kertoi hypähdellen: “kääpiöt ovat pian täällä!”

Bilbon vanha sydän oli pakahtua.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
A/N: Anteeksi etenkin Larjuksen sydämelle.

XIV
Vieraat

(76 sanaa)

Frodo oli ollut oikeassa. Kääpiöt vaelsivat läpi Konnun, mikä oli harvinaista, mutta yksikään näistä kääpiöistä ei pysähtynyt koputtamaan Repunpään oveen. Bilbo ei tuntenut näitä kääpiöitä ja se teki hänet hyvin apeaksi. Frodo tietenkin yritti piristää Bilboa, mutta ei osannut piilottaa omaa innostustaan harvinaisista vieraista Konnussa. Frodo vaati, että Bilbo tulisi kuulemaan uutiset.
Bilbo ei osannut iloita, kun eräs kääpiö kertoi Ereborin takaa nousevasta auringosta ja vuoren kukoistuksesta.

Sillä syvällä hautaholveissa, ei Thorin näkisi auringon kultaamaa vuorta.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 784
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Lainaus
Anteeksi etenkin Larjuksen sydämelle.
Tällaiset sanat kirjoittajalta saavat vaan pelkäämään 😅 Mutta ehkä mä olen ehtinyt jo varautua suunnilleen kaikkeen niin sydämestä ei ota ihan niin paljon kuin periaatteessa voisi.

Frodon into kääpiöiden saapumisesta oli sööttiä :3 Surullista vain, etteivät nämä kääpiöt olleet Bilbon tuttuja, vaan ajatukset siirtyivät Thoriniin, eivätkä kääpiöiden kertomatkaan asiat häntä ilahduttaneet :< On se toki samalla ymmärrettävää. Söpöä myös, että Frodo yritti häntä piristää, vaikkei siinä ihan onnistunutkaan. Mutta ajatus on se tärkein ♥

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Larjus hyvin karaistuttu! Frodo on kyllä niin seikkailumielinen, että ei ehkä ymmärrä vielä Bilbon kaipuuta. Alunperin muistaakseni mietin, että kääpiöt olisi tuttuja, mutta halusin pitää tämän enemmän Bilbon ja Frodon (sekä Thorinin kaipaus)tarinana. Toki, muistikuvat on hatarat. XD Tätähän on kirjoitettu mm. tämä luku viime vuonna, myös joitain loppukuun lukuja ja viimeinenkin, mutta nyt päästäänkin jännään kohtaan, kun en tiedä ihan vielä itsekään miten loppuun päästään. :D Tykkään itse tuosta Pilke-luvusta, miten Frodon into kilpailee ja voittaakin auringon kanssa, mutta itken vähän ettei Thorin tai Bilbo näe Ereborin kukoistusta. :(

Tänään piti totta puhuakseni jatkaa erästä toista tarinaa, mutta käytin tämän valmiin oljenkorren. XD
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
XV
Lähtö

(72 sanaa)

Vieraat lähtivät pian Konnusta. Bilbo katsoi heidän peräänsä, kun Frodo juoksi hänen luokseen. “Ei! He lähtivät ilman minua!” Frodo parkaisi.

Bilbo kohotti kulmiaan kysyvästi pikkuhobitille, jolla oli reppu selässään.

“Mukaanko olisit tahtonut?”

“Kyllä!”

Bilbo mietti, miten itse oli ollut niin epävarma lähtöön, kun kääpiöt olivat illallistaneet hänen luonaan. Ei ei ei. Mutta lopulta Bilbo oli juossut jopa ilman nenäliinaansa kääpiöseurueen perään.

“Tulehan teelle”, Bilbo kehotti ja Frodo näki Bilbon silmissä kiiluvan tarinan.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
A/N: Keskeneräisten kirjoitusten joulukalenterin luukut 9. ja 10. ovat odottamatonta juhlaa. Päätin nyt julkaista kuitenkin kolme mikroa tätä eteenpäin, vaikka kaksikin olisi riittänyt, mutta näin tämä istuu parhaiten joulukalenterini aikatauluihin, kun Odottamattoman juhlan lisäksi olen jatkanut Vanhempaa vuosikertaa (S), Mandariinisuudelmia (S) ja ainakin yhden mikron verran Zodiacia (S), eikä nekään ole vielä kaikki keskeneräiset, joita jatkaa tässä joulukalenterissa. :D

Toivon, ettei nämä kipristele liikaa kenenkään sydämissä, sillä lupaan tässä kohtaa onnellisen lopun. ♥ Sillä voin nyt ilokseni kertoa myös, että Odottamaton juhla tulee tapahtumaan, kun kaikki 26 mikroa on nyt julkaisuvalmiina.


XVI
Ystävä

(89 sanaa)

Perinteisillä talvimarkkinoilla Frodo ja Sam kiersivät kaikki kojut, erityisesti ne, joista sai makeaa. Bilbo maksoi kaiken, mitä pikkuhobitit halusivat, mutta oman olonsa hän tunsi ontoksi. Kun markkinahumu alkoi painaa Bilboa, hän vetäytyi nauttimaan lämmintä siideriä, jonka kuumuus ja mausteet lämmittivät yhtä lailla.

Se ei kuitenkaan sulattanut Bilbon kaipauksesta raskasta sydäntä samalla tavalla kuin Frodon ja Samin ilo ja kyky nauttia kirpeästä pakkasesta ja vilkkaasta markkinaelämästä. Bilbo oli iloinen, että Frodolla oli sellainen ystävä kuin Sam, mutta se sai Bilbon miettimään myös omia ystäviään. Erityisesti kuolleet lepäsivät Bilbon mielen päällä.

*

XVII
Piparit

(74 sanaa)

Markkinoita seuranneena iltana Frodolla oli yllätys Bilbolle. Jotenkin Frodo oli malttanut pitää omilla kolikoillaan ostetun markkinasaaliinsa salassa ja paljastuksen koettaessa, tämä vaati Bilboa leipomaan kanssaan. Markkinaväen vieroksunsa unohtui, sillä ei Bilbo tarvinnut hobittiyhteisöä enää samalla tavalla.

Frodon seura riitti hänelle ja niin Bilbo sotki kätensä piparitaikinaan ja antoi Frodon syödä suodaan kulhosta. Ja lopputaikinasta he tekivät pipareita yllin kyllin molempien tarpeiksi. Takkavalkea paloi rätisten ja piti heille seuraa, kun piparit viimein nautittiin yrttiteen kanssa.

*

XVIII
Arkku

(84 sanaa)

Iltateestä oli tullut tapa Bilbon ja Frodon välillä. Välillä Frodo kertoi Konnun kuulumisia, jotka eivät syrjäytynyttä Bilboa enää tavoittaneet. Bilbolla oli yhä muistoja jaettavaksi, eikä Frodo tuntunut koskaan saavan kyllikseen tarinasta sinne ja takaisin — Konnusta Ereboriin ja sieltä takaisin Repunpäähän. Eräänä pimeänä iltana Frodo sai kuulla haltioista, joista tiesi Samin pitävän kovasti ja toivoi, että Sam voisi liittyä joskus heidän seuraansa. Bilbolle se sopi.

Innostuneena vieraasta Repunpäässä, Frodo kinusi Bilboa avaamaan arkkunsa, että Repunpää koristeltaisiin kultaan ja hopeaan Sydäntalven juhlan kunniaksi. Bilbo pudisteli päätään.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
A/N: Hauskaa joulukuun kahdettatoista! :) Klonkun arvoituksia muisteltiin myös tämän mikroficcisarjan alussa, mutta nyt ne nousevat uudestaan vanhan kunnon Bilbon mieleen...



XIX
Arvoitukset

(92 sanaa)

Bilbo oli antanut Frodolle luvan koristella Repunpään, mutta ei kullalla eikä hopealla. Arkussaan hänellä oli vain muutamia aarteita ja Piikki, sekä sopimus ja muita muistoja ajoistaan kääpiöiden kanssa. Bilbo mietti Piikkiä ja yllättäen myös Sormusta, joka oli painunut välillä taka-alalle, mutta ei koskaan unohtunut. Bilbo mietti, näyttäisikö Piikin ja Sormuksen Frodolle.

Lopulta Bilbo lukitsi arkun ja päätti, ettei Piikin tai Sormuksen aika olisi vielä. Sen sijaan Bilbo huvitti Repunpään koristellutta Frodoa arvoituksin, joita oli arvuutellut Klonkun kanssa. Lukittu arkku pysyi lukittuna ja syvällä sisimmässään Bilbo tiesi, ettei avaisi arkkua edes Frodolle.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 784
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Lainaus
Bilbo kohotti kulmiaan kysyvästi pikkuhobitille, jolla oli reppu selässään.
“Mukaanko olisit tahtonut?”
“Kyllä!”
No awww, voi Frodoa :3 Aikas sööttiä, että tolleen vaa olis halunnut lähteä kääpiöiden matkaan. Mutta ehkä parempi, että sellaiset seikkailut jäävät toiseen kertaan. Saa kuunnella toinen toistaan kiehtovampia tarinoita ja talvimarkkinoilla kierrellä (ja syödä kaikkea hyvää). Ja sitten vielä piparien leivontaakin! Onpas ihanan kotoisaa ja idyllistä kaikki sellainen. Kiva myös että Bilbo puuhailee Frodon kanssa yhdessä asioita, vaikka menneet mielessä kummittelevatkin.

Lainaus
Lopulta Bilbo lukitsi arkun ja päätti, ettei Piikin tai Sormuksen aika olisi vielä. Sen sijaan Bilbo huvitti Repunpään koristellutta Frodoa arvoituksin, joita oli arvuutellut Klonkun kanssa. Lukittu arkku pysyi lukittuna ja syvällä sisimmässään Bilbo tiesi, ettei avaisi arkkua edes Frodolle.
Tämä pätkä kuulosti just niin siltä, että tasan vielä lävähtää arkunkansi auki ja Frodo saa nähdä Piikin ja Sormuksen omin silmin :D Se sitten toki on oma juttunsa, että miksi niin kävisi, olisiko Frodo tottelematon vai mitä, mutta on just sellainen seikkailua enteilevä kohta! Tuleviin osiin ei kyllä sellaista varmaan ehdi muodostumaan, kun nämä niin lyhyitä ovat ja muutenkin ollaan selvästi yli puolenvälin määrässä.

Lainaus
Toivon, ettei nämä kipristele liikaa kenenkään sydämissä, sillä lupaan tässä kohtaa onnellisen lopun. ♥ Sillä voin nyt ilokseni kertoa myös, että Odottamaton juhla tulee tapahtumaan, kun kaikki 26 mikroa on nyt julkaisuvalmiina.
No siinähän on tuleville osille jo sitten varsin riittävästi :3

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Larjus, voihan pientä Frodoa tosiaan! Ah, kuten huomasit, ei ole enää aikaa (26 raapaleen mitassa) hirmu suurille seikkailuille. Sormuksen ja Piikin Frodo kyllä tulee näkemään, mutta canonissa, paljon paljon myöhemmin. Halusin vähän kujeilla sillä, miten pienenä Frodo kaipasi niin lujasti seikkailua, mutta myöhemmin tämän taakaksi tulee Sormus. Ja matka Mordoriin. Muutenhan tämä varmaan karkaa canonista aika ajoin, jos kaikkia liitteitä ja muita krumeluureja lähdettäisiin kirjojen puolelta kahlaamaan. :D Ja riittävästi tosiaan, kun tämän viimeisimmät mikrot oli tosiaan jo kirjoitettu viime vuonna, että näitä välissä olevia mikroja uupui pahoin. No, nyt ne on nekin tosiaan kirjoitettu ja tapsana nähdään, kuinka Frodon ja Bilbon "seikkailujen" käypi. :)

A/N: Tässäpä jouluja kahden päivän edestä (15. & 16.12. joulukalenteriani). Tarkoitus oli julkaista vähän muita juttuja, mutta suunnitelmat muuttuu jne. ja ei tässä nyt pitkäunisena ehdi plääniä kaikenlaista. :D Mutta tämäkin hyvä. <3



XX
Voro

(82 sanaa)

Smaugin lieskat olivat polttaneet eri tavalla kuin Repunpään takkatuli. Hobitin kolon valkea sulatti varpaat ja nenänpään, jotka pakkanen oli saanut punottamaan. Bilbo oli ollut Frodon kanssa kävelyllä metsässä ja siellä, hän oli hiipinyt hiljaa ja kuulostellut, olisiko myös matkalaisia liikkeellä. Nyt he istuivat tulen loimussa ja Bilbo kertoi Smaugille annetuista nimistään. Tynnyrillä ratsastaja huvitti Frodoa kaikista eniten.

Eniten Bilbo oli ollut voro ja uteliaan pikkuhobitin katseen alla Bilbo tunsi ylpeyttä.

”Minun voroni”, oli Thorin sanonut, kun hulluus oli vetäytynyt. Bilbo ajatteli kuningastaan.

*

XXI
Sopimus

(80 sanaa)

Frodo oli muistuttanut Bilboa vorosta, joka hän kerran oli ollut. Tuntui kuluneen hyvin kauan siitä, kun hän oli allekirjoittanut sopimuksen, joka sitoi hänet retkikuntaan. Frodo kauhisteli, kun sai käsiinsä sopimuksen, miten yksikään Konnun hobitti oli koskaan uskaltanut allekirjoittaa sen. Pelko vaihtui pian ihailuksi. "Miten sinä selvisit?" Frodo kysyi.

"Minulla oli rinnallani hyviä ystäviä. Ja velho. Ei velhoista haittaa ole", Bilbo naurahti. Bilbo mietti lupaustaan Gandalfille ja kääpiöille, että he olisivat tervetulleita milloin vain. Milloin he saapuisivat Repunpäähän, Bilbo ei tiennyt.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 784
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Kauheeta kun tuntuu, että aika on mennyt koko joulukuun pelkkää pikavauhtia, kun vastahan sä nämäkin osat julkaisit, ja nyt siitä onkin jo melkein viikko ja mulla vasta nyt aikaa lukemiselle! Mutta sentään ennen jouluaattoa. Näissä oli taas sellainen mukava kotoisa vaikka samaan aikaan vähän haikea ja melankolinen tunnelma. Se onkin aikas hyvin vakiintunut näihin melkeinpä jokaiseen. En tosin tiedä, oonko vain väsynyt vai mitä, mutta otsikossakin mainittu voro alkoi mua vähän naurattaa, kun mieleen tuli ensin vain Potter-kirjojen vahtimestari Voro ja aloin kuvitella hätä mukaan tähän ficiin XD Ei ihan ehkä sovi.

Lainaus
Tynnyrillä ratsastaja huvitti Frodoa kaikista eniten.
Toi kyllä kuulostaa hienolta nimeltä/titteliltä ;D '

Lainaus
Milloin he saapuisivat Repunpäähän, Bilbo ei tiennyt.
Toivottavasti pian! Tulipa mieleen sellainen, että voisiko se vierailu olla se odottamaton juhla... 🤔 Eiköhän sekin vielä selviä.

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
A/N: Keskeneräisten kirjoituksien joulukalenterissa luulin olevani tämän sarjan osalta jo XXII osan julkaissut. Hups. Tulin julkaisemaan XXIV-XXVI osat, mutta päätin julkaista nyt tänään osat XXII-XIII ja huomenna varmaan sitten loput ellen pilko vielä. :) Keskeneräisten kirjoitusten joulukalenteri oli muutaman päivän tauolla, mutta ei anneta sen haitata.

Joka tapauksessa hyvää joulua! ♥

Larjus: Kiitos jälleen kommentista! Tynnyrillä ratsastaja best. :D Voihan Voro. XDD



XXII
Muutos

(63 sanaa)

Repunpää oli muuttunut vastaanottamaan Sydäntalven juhlaa, jolle Bilbo pudisteli yhä päätään. Frodon kanssa vietettyjen päivien jälkeen kolossa tuoksui maustelimppu, piparit ja kontulaiset talvitortut. Koristeitakin oli, mutta ne olivat kotikutoisia, eikä helmiä ja hopeaa, vaikka Frodo oli niistä haaveillut.

Bilbo ei ollut odottanut juhlaa, sillä hobitit katsoivat Bilboa syrjäkarein ja kuiskivat, eikä Bilbo ollut enää sama hobitti. Seikkailut muuttivat ja Bilbo itsekin tiesi muuttuneensa peruuttamattomasti.

*

XXIII
Thorin Tammikilpi

(92 sanaa)

Bilbo muisteli kuningastaan joka päivä, mutta päivä kerrallaan, Kontu alkoi tuntua taas kotoisammalta. Frodo oli viihdyttänyt vanhaa Bilboa, sillä vanhahan Bilbosta hiljalleen oli tulossa, eikä Bilbolla ollut mitään sitä vastaan. He söivät yhdessä maustelimppua ja sen mausteinen maku kuin tanssi kielellä. Thorin olisi pitänyt siitä.

Kauan sitten tai ainakin Bilbosta tuntui kuin elinikä olisi kulunut, kääpiöseurue oli juhlinut hänen tuvassaan, heitellen lautasia ja syöden kaiken mahoihinsa. Vain Thorin oli ollut ylväs, järkkymätön, ja hassua kyllä epäillyt eniten Bilbon valintaa voroksi. Voro Bilbosta oli silti tullut ja Thorinista ainoa kuningas, jota Bilbo kumarsi.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 784
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Lainaus
Frodon kanssa vietettyjen päivien jälkeen kolossa tuoksui maustelimppu, piparit ja kontulaiset talvitortut. Koristeitakin oli, mutta ne olivat kotikutoisia, eikä helmiä ja hopeaa, vaikka Frodo oli niistä haaveillut.
Kuulostaapa ihanan idylliseltä ja kotoisalta, oikein sellaiselta unelmalta postikorttijoululta! ;D ♥ Kotikutoisetkin koristeet kuulostaa vain hyviltä! En mä ainakaan kaipaa omaan jouluun helmiä ja hopeaa, eikä kai Sydäntalven juhla niin kovin erilainen ole. Toki minä en ole Frodo... ;D Joten toiveet ja mieltymykset eroavat.

Lainaus
Bilbo muisteli kuningastaan joka päivä, mutta päivä kerrallaan, Kontu alkoi tuntua taas kotoisammalta.
Voi voi Bilboa yhä </3 Se on kuitenkin hyvä juttu, että Kontu alkaa tuntua hänestä taas kotoisammalta, ja ehkä vielä jossain vaiheessa on sitä ihan kunnolla. Thorinin muistelu vaikuttaa vähän kaksiteräiseltä miekalta: samaan aikaan muistot tuovat turvaa vaikka synnyttävät surua ja haikeutta. Eikä Bilboa taida ikinä päästää niistä irti - ei toki sillä että edes tarvitsisi. Ovathan ne tärkeä osa menneisyyttä. Toivottavasti pystyy myös nauttimaan nykyisyydestä ja tulevaisuudestakin.

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 551
  • 707
Larjus, kiitos kommentista (jälleen ja ihana, että seuraat tätä näin aktiivisesti) ♥ Frodo tosiaan vielä halajaa seikkailuja ja aarteita, hyvin erilainen Frodo, mikä saa taakan kannettavakseen. Voi Bilboa tosiaan, kun kaipaa niin kipeästi Thorinia, mutta kotoisuus alkaa näkyä Repunpäässäkin. Nyt, kun mietin tämä kursiintuu kokoon aika nopeasti, mutta tykkään yhä tästä sarjasta ja ihanaa esittää nyt sen loppu.

A/N: Sarja sai päätöksensä, toivottavasti piditte. Ihanaa joulupäivää ja Sydäntalvea itse kullekin. ♥



XXIV
Odottamaton juhla

(84 sanaa)

Sydäntalven juhlan koittaessa Bilbo ymmärsi, miten rakkaita talvipäivät Frodon kanssa ennen juhlaa olivat olleet. Sydäntalven juhla oli tullut odottamatta ja siinä hänen edessään seisoi Frodo, jolla oli käsissään kirje.

”Se on sinulle!”

Ja kun Bilbo aukaisi kirjeen, paloi hänen poskillaan kyynelvirrat. Kirjeen mukana oli pala tammipuuta, jossa oli kaiverrus kääpiöriimuja hänen suojeluksekseen. Bilbo tiesi, että amuletti oli pala tammikilpeä ja tämä olisi hänen aarteistaan rakkain. Sillä Thorin Tammikilpi olisi aina hänen kuninkaansa.

Bilbo antoi sydäntalven juhlan iltana oman lahjansa Frodolle, itse kirjoitetun laulun kuninkaasta..

*

XXV
Repunpää

(78 sanaa)

Frodo kyseli kuninkaasta ja oliko kirje todella ollut Gandalfilta, kun aamusaraste vielä viipyili Repunpään yllä. Frodo oli jäänyt yöksi.

"Ei, ei ollut", Bilbo sanoi ja mietti hetken, mitä kertoisi. "Se oli kääpiöystäviltäni."

Kun iltahämärä koitti, Frodo nukkui nojatuolissa, mutta Bilbon sydän oli tyyni ja hän hypisteli amulettiaan. Hän oli kertonut kaipauksesta ja rakkaudesta ja tiesi, että Thorinin muisto ei haalistuisi. Frodo oli kuunnellut, kun Bilbo kertoi vuoren alaisesta kuninkaasta. Bilbon kuninkaasta.

Bilbo päätti, että Frodo saisi jäädä Repunpäähän.

*

XXVI
Tammi

(89 sanaa)

Sydäntalven juhla viipyili vielä pitkään Repunpäässä, koristeet ja piparien tuoksu. Limppua syötiin illoin ja aamuin. Frodo otti ilon irti lahjoista, joita Bilbo piilotteli Repunpäähän, sillä viimein Bilbo tiesi mitä kultaisilla aarteillaan tekisi. Hän rakentaisi Frodolle kodin, jossa terävinkään mieli ei tylsistyisi. Sillä Frodossa kipinöi jotain sellaista, minkä Kontu oli kätkenyt lähes kaikista.

Repunpäästä tuli heidän kotinsa ja he istuttaisivat kevään koittaessa tammen pihamaalle Thorinin muistoksi, kuten Frodo oli ehdottanut ja saanut Bilbon kyyneliin. Bilbo tiesi, että jonain päivänä hän kohtaisi jälleen Thorinin, mutta siihen asti, hänellä olisi hobitti kasvatettavana.
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 784
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Ihanaa kun nämä viimeiset osat eivät olleet enää niin riipaisevia kuin jotkut aiemmat. Kotoisuus lisääntynyt entisestään ja Sydäntalven (tai joulun) lämpö ja taika löytänyt tiensä myös Bilbon luo :3 Eipä tosin tullut niitä vieraita, joita aikaisemmin pohdin, mutta selvästikin kirje ja tammikilven palasta tehty amuletti ilahduttivat nekin Bilboa (vaikka toivat myös kyyneleet mukanaan).

Lainaus
Repunpäästä tuli heidän kotinsa ja he istuttaisivat kevään koittaessa tammen pihamaalle Thorinin muistoksi, kuten Frodo oli ehdottanut ja saanut Bilbon kyyneliin. Bilbo tiesi, että jonain päivänä hän kohtaisi jälleen Thorinin, mutta siihen asti, hänellä olisi hobitti kasvatettavana.
Tässä lopussa oli kyllä vähän sellaista riipaisevaa haikeutta, mutta samaan aikaan selvä suunta tulevaan, ja ainakin minusta valoisan avoin ja toiveikas sellainen. Bilbo ei enää tunnu jumittavan niin paljon menneessä, mikä on vain hyvä. Tammi Thorinin muistoksi kuulostaa sekin erinomaiselta idealta!

Kiitos mukavasta lukukokemuksesta ja onnittelut sen valmiiksi saattamisesta!

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を