Kirjoittaja Aihe: Yliveto (K-11, Harry/Draco, joulukalenteri, 24/24)  (Luettu 4170 kertaa)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
Ficin nimi: Yliveto
Kirjoittaja: Meldis
Fandom: Harry Potter
Genre: romance, fluffy, humor, drama, fake relationship ikään kuin?? :D
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco
Tiivistelmä: “Tiesin kyllä, että Harry Potterin kanssa työskenteleminen ei olisi tylsää, mutta tämä on vähän muuta kuin oletin”, Gert hykersi.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Minä tahdoin tehdä työpaikkaromanssin ja se syntyi joulukalenterin muodossa. Toivottavasti viihdyt tämän parissa, vaikka en ole yrittänytkään olla kauhean originaali, tämä on vain hömppää ja söpöilyä joulun alle. Yksi luukku on aina yksi päivä tarinan sisällä ja yritän olla ajoissa julkaisemassa näitä, vaikka mitään en lupaakaan. Ficissä eletään vuotta 2003. Kommentit on toivottuja! ^^


Yliveto

1. luukku

Harryn työpöytä tärähti. Pino pergamentteja ponnahti kevyesti ilmaan, yksi sulkakynä kierähti lattialle ja Harryn vasta pöytään tuoma teemuki lainehti loikuttaen sisältönsä hänen syliinsä ja pitkin hänen lukemaansa raporttia. Harry älähti ja kohotti katseensa nähdäkseen työkaverinsa Wilsonin romahtavan oman pöytänsä ääreen perin myrtyneen näköisenä, vaikka vielä hetki sitten kävellessään aurorien päämajaan tämä oli ollut pirteä. Olipa tämä jopa vislannut jotain joululaulua. Hän oli kadonnut hakemaan teetä, ainakin sanojensa mukaan, mutta teetä ei näkynyt missään. Läsnä oli vain tumma pilvi tämän pään yläpuolella ja vaimea natina, joka tuli Wilsonin suusta. Harry katseli ympärilleen päämajassa. Maanantaiaamupäivä oli tyypillisen vaitonainen, käskynjaon jälkeen muutamat vanhemmat aurorit olivat lähteneet kentälle, Robards kadonnut tapaamiseen syyttäjien apulaisten kanssa ja Harry tiesi Lauran myös istuvan pitkässä suunnittelupalaverissa jonkun tiiminsä kanssa. Mikään ei vaikuttanut kuitenkaan päämajalla aiheuttaneen Wilsonin tuulta, ellei tämä sitten sydämensä pohjasta vihannut rauhallista työtilaa millaiseksi päämaja oli muuttunut suurimman osan työntekijöistä ollessa muualla.

“Potki vain omaa pöytääsi”, Harry tokaisi Wilsonille, joka paraikaa valui tuolissa vastapäätä Harrya oman pöytänsä ääressä. Heidän pöytänsä oli työnnetty yhteen ja jokainen Wilsonin liike työpöytäänsä vasten välittyi myös Harryn työpöytään. Mies ei vastannut Harrylle, liusui vain alemmaksi tuolilla ja mutisi jotain itsekseen. Harry nappasi taikasauvansa ja pienellä liikkeellä puhdisti pergamentin ja kaapunsa puhtaaksi. Vaikka hänen olisikin tehnyt mieli itsekin kaataa teensä – tai jotain ihan muuta nestemäistä – Kroatian taikalainvartijoiden iskujoukoilta saamansa kirjeen päälle, hän yritti käyttäytyä ainakin jokseenkin ammattimaisesti työssään. Hän ei halunnut enää yhtäkään huomautusta siitä, että oli liian nuori ja kokematon hommaan tai että olisi saanut sen suhteillaan ja olemalla Harry Potter.

“Mikä on?” Harry kysyi kumartuessaan nostamaan sulkakynää lattialta. Wilson mutisi edelleen itsekseen.
“Hän sai pakit”, ohi kävelevä Ivy sanoi. Siihen Wilson reagoi ja kohosi vihdoin istumaan kunnolla tuolissaan.
“Enkä”, hän ärähti, vilkaisi Ivya, joka oli pysähtynyt matkallaan päämajan laidalle hakemaan kuumaa vettä tarjoilupöydältä pannusta, sitten katsahti Harryyn ja ryki. “Tai joo.” Ivy heitti mieheen säälivän katseen ja jatkoi kulkuaan teen luokse. “Mutta ei se ollut minun syyni”, Wilson jatkoi Harrylle, joka kurtisti kulmiaan.
“Miten niin ei ollut sinun syysi?” Harry tiedusteli ja silmäili kirjettä Kroatiasta ja taitteli sen sitten kaikessa rauhassa juttukansioon iloisena tauosta turhauttavaan tapaukseen. Hän risti sormensa ja nojasi päätään niihin katsoen Wilsoniin edessään.
“Se on niin vaikeaa”, Wilson valitti.
                                                                                                               
“Mikä on vaikeaa?” kysyi juuri saapunut Gert, joka viskasi viittansa naulakkoa kohti ja vaate oli tipahtamassa maahan, mutta naulakko nappasi siitä kiinni. Se asetteli sulaneista lumihiutaleista märän viitan yhteen hakaansa. Gert alkoi puhaltaa sauvansa päästä kuumaa ilmaa märkiin, punaisiin hiuksiinsa ja käveli Harryn ja Wilsonin ympäri oman työpöytänsä ääreen heidän vieressään.
“Treffeille kysyminen”, Wilson ähisi, eikä Harry onnistunut peittämään naurahdustaan. Wilson mulkaisi häntä.

“Ei treffeille kysyminen ole kauhean vaikeaa”, Harry tyrskähti.
“Onpas ja pelottavaa. Jos en nielaise kieltäni, kaadan tulikuumaa teetä hänen päälleen”, Wilson valitti lisää.
“Kaadoitko sinä teetä salaperäisyyksien osaston Odettan päälle?” Gert kysyi edelleen hiuksiaan kuivatessaan.
“Hysss!” Wilson suhisi ja nyrpisti nenäänsä. “Joo ja hän kirkui kuin syötävä ja mistä sinä tiedät, että pidän Odettasta?” Wilson tivasi Gertiltä, joka virnisti toispuoleisesti.
“Tuo kyllä kuulostaa ihan vain sinun syyltäsi. Jos ensi kerralla et kanniskelisi teetä, kun pyydät häntä ulos?” Harry ehdotti kainosti suu piirtyen edelleen virneeseen, mitä Wilson mulkoili.

“Sinun on helppo puhua”, Wilson tokaisi. “Tytöt – ei kun pojat siis, sori Harry”, Wilson korjasi nopeasti, “jonottavat päästä treffeille kanssasi, sinun ei tarvitse huolehtia tällaisesta. Jos sinun pitäisikin kysyä ketään ulos, he suostuisivat riemusta kiljuen.”
“Eivät palovammoista kiljuen?” Ivy kysyi tultuaan takaisin heidän luokseen höyryävä teemuki kädessään. Wilson alkoi taas valua tuolissaan.
“Kukaan ei jonota kanssani treffeille”, Harry sanoi kovaan ääneen. “Eivätkä he kaikki ole kiljuneet riemusta. Saati suostuneet”, hän jatkoi kylmänväreet käyden selkää pitkin muistellen sitä kaameaa kertaa koulun neljäntenä vuonna, kun oli yrittänyt pyytää Chota tanssiaisiin.

“Sinustako on sitten helppoa pyytää treffeille?” Wilson kysyi pää työpöydän tasossa lojuessaan melkein vaakatasossa tuolissa.
“No, ei se varmaan ihan noin kamalaa ole, ainakaan enää”, Harry vastasi hymähtäen.
“Joo, otat tämän turhan vakavasti. Kuten Harry sanoi, älä ota ensi kerralla teetä mukaasi”, Gert kehotti. Wilson kuitenkin tiiraili Harrya edelleen.
“Et sinä olisi noin viilipytty kysyessäsi jotain, josta oikeasti olisit kiinnostunut”, hän sanoi ja Harryn niskaa alkoi polttaa ja hän siirsi katseensa takaisin raporttiin edessään, mutta muisti työntäneensä sen kansioon ja hän tuijottikin tyhjää pöytää.
“En minä sano olevani viilipytty, sanon, että helppo osuushan se kysyminen olisi”, hän vastasi.
“Niin, mieti jos olisit päässyt treffeille Odettan kanssa. Monetko kaljat olisit kaatanut hänen syliinsä silloin?” Ivy kiusasi.

“Minä lyön vetoa, että sinäkin jänistäisit, jos kohde olisi oikea”, Wilson sanoi. Harry tuhahti.
“Lyö ihmeessä”, hän sanoi.
“Okei.”

Harry katsoi Wilsoniin, joka oli noussut istumaan selkä suorana ja katsoi Harrya haastavasti. Harry siristi silmiään.
“Mitä?” hän kysyi. Wilson kohosi seisomaan ja nojautui pöytänsä yli lähemmäs Harrya.
“Minä nimeän jonkun, jota sinun pitää pyytää ulos, vaikka ennen jouluaattoa. Ja jos et onnistu, teet aaton ja joulupäivän päivystykset”, Wilson selosti ja ojensi sitten kätensä kättelyyn.
“Wilson…” Harry ähkäisi.
“Vai eikö se olekaan niin helppoa?” Wilson ilakoi. Rohkelikko Harryn sisässä sisuuntui ja nosti hänet jalkeille. Ajattelematta hän tarrasi Wilsonin käteen.
“Kiinni veti. Ja kun sinä häviät, sinä teet aaton ja joulupäivän päivystykset”, Harry sanoi. Wilson nyökkäsi.

“Ketä Harry siis pyytää ulos?” Ivy kysyi pienen hiljaisuuden kuluttua, kun miehet näyttivät nyt kilpailevan siitä, kumpi turmelee toisen sormet ronskilla kättelyllä.
“Minulla on hyvä idea siihen”, Wilson sanoi hymyillen vinosti, kun he vihdoin irrottivat otteensa.
“Anna tulla vain, menen tästä vaikka saman tien”, Harry uhosi ja kun Wilsonin hymy vain syveni Harry ei voinut mitään vatsaan tipahtavalle kivelle, joka viestitti, että Harry oli tainnut lähteä mukaan johonkin todella typerään.

“Sinun pitää pyytää treffeille Draco Malfoyta.”
« Viimeksi muokattu: 24.12.2022 10:01:49 kirjoittanut Meldis »
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

valokki

  • ***
  • Viestejä: 1 274
Muistelinkin, että Discordissa mainitsit työpaikkaromanssijoulukalenterista (mikä sanahirviö :D) ja vielä H/D-parituksella, joten olinkin ihan täpinöissäni, kun huomasin tämän aamupäivällä ilmestyneen tänne! Ja vieläpä lupauksesta romanssista, fluffysta, huumorista ja "ikään kuin fake relationshipista". Kuulostaa siis todella lupaavalta kattaukselta varsinkin, kun joulua odotellessa (ainakin omasta mielestäni) on kiva lukea jotain vähän kevyempää, hauskaa ja fluffysta sisältöä. :)

Lähtöasetelma tässä on ihanan kutkuttava! Oli kiva päästä tutustumaan Harryn työkavereihin ja heidän väliseensä dynamiikkaan. Harry tässä taas oli aivan klassinen Harry menemällä suoraan oman rohkelikkoutensa vietäväksi:

Lainaus
“Vai eikö se olekaan niin helppoa?” Wilson ilakoi. Rohkelikko Harryn sisässä sisuuntui ja nosti hänet jalkeille. Ajattelematta hän tarrasi Wilsonin käteen.
“Kiinni veti. Ja kun sinä häviät, sinä teet aaton ja joulupäivän päivystykset”, Harry sanoi. Wilson nyökkäsi.
Voi Harry! Wilson tuntee Harryn selvästi jo sen verran hyvin, että tietää, mistä naruista vedellä saadakseen tämän mukaan johonkin. Ja kuinka kiero veto laittaa Harry pyytämään juuri Dracoa treffeille! Kyllä Harry taisi jo jotain pahaa aavistaakin Wilsonin ilakoinnista ja vinosta hymystä, muttei hänkään tainnut ihan tällaista odottaa.

Nyt meneekin jännäksi, miten Harryn esittämä treffipyyntö Dracolle oikein menee. Etenkin tuosta "ikään kuin fake relationshipistä" tuli mieleen, eskaloituukohan juttu jotenkin ja haasteen voittamiseen ei pian riitäkään vain treffeille pyytäminen. Tai joutuukohan Harry peräti lahjomaan Dracon alussa kanssaan treffeille ihan vain voittaakseen vedon. Hmm, se jää nähtäväksi.

Kiitos kovasti ensimmäisestä luukusta! Jään innolla odottelemaan jatkoa :)
(ava @Claire ja bannu @Ingrid)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
valokki, kiitos kommentistasi! ^^ Lisäsin tuon fake relationshipin vähän viime tipassa kun sisko oli selittänyt, mikä siinä on olennaista, koska en missään kohtaa tajunnut kirjoittavani troupista, se nyt vain tuli mukaan. :D Harry on tosiaan helposti vietävissä vielä aikuisenkin, noh nuorena aikuisena. Hauska lukea pohdinnoistasi, katsotaan nyt mihin tämä lähtee kehkeytymään. ^^

2. luukku

“Malfoy!”

Vaalea pää kääntyi verkkaisesti ja Malfoy katsoi Harryyn tutun väsyneellä katseella kainalo täynnä kansioita ja toinen käsi kannatellen ruskeaa teekuppia, joka oli niitä samoja, joista Harrykin joi taukohuoneessa. Malfoy jäi odottamaan, että Harry sai hänet kiinni, vaikka näytti siltä, että se oli kovin vaivalloista. Harry vilkuili vähän ympärilleen, mutta toisen kerroksen käytävä oli näin aikaisin melko tyhjä, eikä Harryn olisi ehkä tarvinnut edes yrittää kuiskutella kuten oli tehnyt huutaessaan Malfoyn perään.
“Jos aikeenasi oli olla jotenkin vaivihkainen, epäonnistuit pahasti tuolla äänentasolla”, Malfoy kommentoi Harryn kuiskuttelua ja kääntyi ympäri ja jatkoi kulkuaan eteenpäin kopeasti. Harry tuhahti ja otti miehen kiinni. Tämä kohotti kupin huulilleen ja Harry virnisti.

“Minun haluaisin pyytää sinua ulos.”

Harryn iloksi Malfoy purskautti juuri hörppimänsä teen suustaan pitkin rintamuksiaan. Joku aamuvirkku ministeriöläinen käveli heidän ohitseen nenäänsä nyrpistäen.
“Ei se nyt noin kauhea ehdotus ollut”, Harry sanoi posket kiristyen pidätellystä naurusta. Malfoy mulkaisi häntä tee noruen leuallaan. Hän yritti kaivaa sauvaansa kaapunsa suojista, mutta onnistui vain entisestään loikuttamaan teetä päälleen, joten Harry päästi tämän tuskistaan ja siivosi sotkun pikaisella taialla. Tipat katosivat jopa Malfoyn suupielistä ja Harry hämillään työnsi sauvansa taskuunsa.
“Sanoisin kiitos, ellet olisi syyllinen koko sotkuun”, Malfoy tokaisi.
“Olisit tehnyt samoin minulle”, Harry sanoi.
“Ehkä”, Malfoy myönsi toinen suupieli nousten aavistuksen. “Oliko sinulla jotain oikeaa asiaa?” hän kysyi.
“Se oli oikea asiani”, Harry sanoi.

Malfoy näytti siltä, että olisi purskauttanut lisää teetä suustaan, jos olisi sitä juonut.
“Mitä?” hän sanoi. Harry vilkaisi ympärilleen, kulman takaa kuului askeleita.
“Mennäänkö huoneeseesi?” Harry ehdotti ja Malfoyn kohotti toista kulmaansa. Harryn silmät suurenivat. “Siis juttelemaan, vain juttelemaan”, hän kiirehti lisäämään, eikä tunnustanut tuntevansa poskillaan punaa.

Malfoylla onneksi oli oma huone, jonka oven Harry sulki takanaan. Olisi ollut vaikea puhua tästä Harryn työpisteellä, kun Wilson kuuntelisi heitä korvat höröllä. Eikä Wilsonin edes tarvitsisi pitää korvia höröllä. Malfoy kiersi pöytänsä taakse ja laski sille kannattelemansa kansiot sekä puolityhjän teemukin. Pöytä oli siisti ja tavarat ojennuksessa eli siis täysin päinvastoin kuin miten Harry kohteli työpöytäänsä.
“Niin mitä?” Malfoy toisti kysymyksensä ottaessaan ensimmäisen pöydälleen kulkeutuneen violetin muiston ja alkoi taitella sitä auki.
“Minä löin vetoa, että saisin pyydettyä sinua treffeille ennen aattoa”, Harry selitti nopeasti haluten vaikeimman hetken olevan pian ohi. Hänen selkänsä takana oli toinen tuoli, mutta hän ei halunnut istua, vaikka olikin tuntevinaan jonkin asteista vapinaa jaloissaan.
“Aurorit todella tekevät tärkeää työtä joka päivä taikamaailman hyväksi”, Malfoy hymyili vinosti lukiessaan samalla muistiota silmät liikkuen riveillä.

“No kuitenkin, en aio hävitä. Joten voitko leikkiä, että pyysin sinua ulos ja suostuit, enkä joudu tekemään aaton ja joulupäivän päivystyksiä?” Harry kysyi ohittaen Malfoyn ivailun. Malfoy katsahti häneen, asetti lukemansa muistion kaikessa rauhassa pöydälle kirjoitusalustan päälle ja alkoi taitella toista muistiota auki.
“Kuuluuko vetoon, että saat kertoa minulle vedosta?” Malfoy kysyi keskittyen uuteen muistioon.
“Ei tavallaan”, Harry sanoi ja Malfoy vilkaisi häntä kulma koholla. “Mutta ei se nyt ole tärkeintä. Voitko auttaa minua?” hän sanoi huitaisten ilmaa kädellään kärsimättömästi. Malfoyn hidas liikkuminen turhautti häntä.

“Minä en jotenkin kuvitellut, että olisimme sen verran läheisiä, että voit pyytää minulta palveluksia”, Malfoy sanoi yhtä hitaasti kuin liikkui.
“Aikuisuus teettää kaikkea tyhmää”, Harry myönsi. “Älä nyt, siedämme töissä toisiamme.”
“Juuri ja juuri”, Malfoy sanoi. “Ja olen aika varma, että pomoni ei määrää minulle juttuja, joissa sinä olisit mukana ihan vain kaiken varalta.”
“Juttelemme nyt. Ilman nyrkkejä. Se on parannus kouluaikoihin.” Malfoy hymähti.

“Aiot siis huijata? Kuinka luihuismaista”, Malfoy hymyili pienesti.
“No?” Harry kärtti ohittaen taas naljailun.
“Eli minun pitäisi ryhtyä valehtelemaan kanssasi?”
“Onko valehteleminen ongelma?”
“Ei.”
“Eli suostut?”

“Miksi sinä et vain kokeillut kysyä minua ulos?” Malfoy kallisti päätään.
“Et olisi suostunut”, Harry vastasi.
“Mutta eikö pointti ollut, että sinun pitää vain kysyä minua ulos. Ei että minä vastaisin pyyntöön myöntävästi”, Malfoy järkeili.
“Wilson ei uskoisi sitä ikinä.”
“Ei vaikka minä todistaisin?”
“Rupeaisitko sinä siihen?”

Malfoy pudisti päätään ja naurahti. “Et uskonut, että suostuisin kertomaan aurorikaverillesi, että pyysit minua oikeasti ulos, mutta uskot, että lähden mukaan kanssasi tähän petkutukseen?”
“Minä ajattelin, että loukkaantuisit, jos sanoisin, että se oli vain vedon takia”, Harry sanoi vikkelästi, vaikka nyt kun Malfoy sen sanoitti noin, oli hieman älytöntä hoitaa homma näin päin.
“Olen otettu, että välität tunteistani”, Malfoy sanoi. Harryn kämmenet hikosivat ja hän vaihtoi painoa jalalta toiselle. Malfoy puhui aika järkeviä. Ehkä joskus toiste Harry oppisi ajattelemaan ennen kuin teki.
“No, tässä nyt ollaan. Suostutko?” hän kysyi pysyen kannassaan.

Malfoy laski kolmannen auki taitellun muistion edellisten päälle, nojasi tuolissa taaksepäin ja kääntyi katsomaan Harryyn. Harry ei ollut ihan varma milloin viimeksi olisi ollut kaksin Malfoyn kanssa, vaikka he olivat molemmat työskennelleet ministeriössä jo muutaman vuoden. Aurorit ja taikalakiosasto tekivät tiheästi yhteistyötä ja kyllähän Harry törmäsi Malfoyhin välillä, mutta harvemmin näin. Tai oikeastaan ei koskaan näin, ei hän ollut koskaan kysynyt Malfoyta ulos. Eikä teknisesti kysynyt nytkään. Malfoyn silmät porautuivat Harryyn ja hänen huulilleen nousi uusi toispuoleinen hymy.

“Mitä minä saan tästä?” Malfoy kysyi. No tietenkin, Harry pohti.
“Kerran luihuinen...” hän tuhahti.
“Minun pitäisi kuukauden päivät -”
“Vain 23 päivää.”
“- teeskennellä, että olet pyytänyt minua treffeille ja vielä onnistuneesti. Sinä saat siitä vapaan joulun, niin kyllä minäkin haluan jotain”, Malfoy selvensi.
“En minä voi saada sinulle vapaata”, Harry sanoi ja Malfoy tyrskähti.
“On siis jotain, mihin kultapoikakaan ei kykene”, hän sanoi, mutta sitten vakavoitui ja suoristautui parempaan asentoon. Hän katsoi pöydän pintaa ja siirteli muistioita sormenpäillään. Tuolta kalpealta hipiältä punastumisesta oli vaikeaa erehtyä.
“Mitä sinä haluat?” Harry kysyi peläten hieman vastausta.
“Tuletko seurakseni yhden ystäväni syntymäpäiväjuhliin lauantaina?”

Harry olisi vuorostaan purskauttanut teet suustaan, jos hän olisi ollut juuri juomassa sitä. Hän huomasi suunsa roikkuvan auki ja sulki sen ja avasi taas, koska päätti, että hänen piti varmaan sanoa jotain, mutta ei keksinytkään mitään sanottavaa, joten sulki suunsa taas.
“Ei treffeille, idiootti”, Malfoy murahti, “seurakseni, ystävänä. Minä tavallaan…” Malfoy katsoi tiukasti pöydän pintaa ja puna vain syveni hänen poskillaan. “Minä menin sanomaan yhdelle tutulleni, että olemme ystäviä ja hän ei lopeta siitä vinoilemista, joten haluan näpäyttää häntä. Siinä kaikki.”

Harry väänteli suutaan. “Sinä sanoit, että me olemme ystäviä”, hän toisti ja Malfoy nyökkäsi, työnsi sormensa toistensa lomaan ja hieroi niitä toisiaan vasten melkein väkivaltaisen näköisesti.
“Miksi?” Harry kysyi edelleen hämillään. Hän ei tiennyt halusiko nauraa vai kaivaa korviaan.
“Koska hän on sellainen, yllyttää rehentelemään. Hän kehuu aina, miten tuntee Gwenog Jonesin henkilökohtaisesti ja käy hänen luonaan hulppeissa juhlissa ja se vain alkoi jossain vaiheessa raivostuttaa, joten…” Malfoy vilkaisi kulmiensa alta Harrya. “Se vain lipsahti, en saanut päähäni ketään muuta. Ja aluksi hän uskoi sen, mutta hän alkoi ehdottamaan, että voisi tavata sinut minun kauttani, enkä koskaan tehnyt niin, joten hän alkoi epäillä.”

“Sinä siis väitit, että minä ja sinä olemme ystäviä, jotta saisit näpäytettyä jotain leuhkaa kaveriasi?” Harry sanoitti ja hymy levisi hänen huulilleen joka sanan myötä. “Miksi sinä olet ystävä sellaisen tyypin kanssa?” hän kysyi nyt peittelemättä virnistystään.
“No, en olekaan oikeasti. Hän on perheystävä ja meidän piireissä on vaikea katkaista suhteita koskaan kokonaan”, Malfoy huokaisi selkeän turhautuneena.

Harry ei sanonut hetkeen mitään, nautiskeli vain Malfoyn sanoista, kunnes Malfoy katsoi häneen taas ja Malfoy näytti samaan aikaan epätoivoiselta kuin myös toiveikkaalta ja Harry tipautti omahyväisen hymynsä.
“Ja minun pitäisi nyt tulla juhliin ja leikkiä kaveriasi?” Harry sanoi, ilmeisesti edelleen liian hilpeästi, joten Malfoy ponnahti seisomaan ja lukitsi silmänsä Harryn omiin.
“Jos haluat, että leikin treffiseuraasi”, hän sanoi haastavasti ja Harryn ilme myrtyi. Hetken he tuijottivat toisiaan kumpikaan haluamatta luovuttaa, kunnes Harry ojensi kättään siirtämättä katsettaan.
“Tasoissa siis?” hän sanoi.
“Sovittu”, Malfoy sanoi ja tarrasi Harryn käteen. Puristus oli yhtä tiukka kuin hänen katseensa.

“Tulet synttäreille lauantaina ja sen jälkeen katsotaan sitä treffiasiaa”, Malfoy sanoi.
“Selvä. Äläkä kieli”, Harry painotti vielä.
“Älä huoli. Minun kieleni pysyy aisoissa”, Malfoy sanoi matalasti.
« Viimeksi muokattu: 02.12.2022 10:50:51 kirjoittanut Meldis »
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
3. luukku

Harry istui käskynjakohuoneessa, eikä kuunnellut yhtään Robardsin tiedotusta seuraavan parin viikon varjostuskeikasta. Hän oli oikeasti pyytänyt Draco Malfoyta treffeille ja tämä oli suostunut. Vaikka eihän hän ollut pyytänyt Malfoyta treffeille, eikä tämä ollut suostunut. Sen sijaan hän oli kuullut, että Malfoy oli sepittänyt jollekin ystävälleen, tai ainakin tuttavalle, että hän ja Malfoy olisivat ystäviä. Että Malfoy oli valinnut juuri hänet valheensa päähenkilökseen. Harrysta se oli ollut aluksi luvattoman hauskaa ja sitten kiusallista ja lopulta vain hämmentävää. Hän ei hirveän innolla odottanut lauantaisia syntymäpäiväjuhlia. Jos tämä leuhka kaveri olisi niin raivostuttava, kuin Malfoy oli kuvaillut, millaisia tyypin ystävät olisivat, millainen olisi juhla, johon Harry oli lupautunut. Oli aika lohduton ajatus, että hänen ainoa turvansa siellä olisi Malfoy. Mutta olihan Harry sodan jälkeisinä vuosina joutunut sietämään aika monta kissanristijäistä, joissa hän oli tuntenut hädin tuskin ketään ja oli selvinnyt aina. Ainakin suurin piirtein, jos ei lasketa sitä kertaa, kun Pyhän Mungon varainkeruujuhlissa hän oli aivastanut päin Velhojen neuvoston varapäänoidan Karina Vallanvaaran kasvoja tämän voimakkaasti lemahtavan hajuveden tulvahtaessa Harryn nenään. Mutta eihän Malfoyn puolitutun syntymäpäiväjuhlissa voinut olla yhtään niin kauheaa, eihän?

“Potter?”

Harry hätkähti kuullessaan nimensä ja huomasi koko huoneen tuijottavan häntä. Gert katsoi häntä säälivästi.
“Anteeksi”, Harry köhi ja lehahti punaiseksi. Robards siristi hänelle silmiään.
“Keskittymisesi ei taida olla riittävä tähän keikkaan”, yliaurori sätti. “Edwards, mene Thawleyn seuraksi, hoidatte seuraavat neljä päivää. Siinä kaikki tältä aamulta.”

“Kai sinä uneksit tulevista treffeistä Malfoyn kanssa?” Gert tiedusteli heidän palatessa avokonttoriin.
“Mitä?” Harry hätkähti melkein yhtä pahasti kuin käskynjaossa. “En, miten niin?” hän naurahti ja istui työpöytänsä ääreen.
“Koska se oli teidän vetonne”, Gert kurtisti kulmiaan ja viittoi Wilsoniin, joka oli jäänyt puhumaan jostain Robardsin kanssa.
“Ai niin. En uneksinut. En ole vielä kysynyt, en ole nähnyt häntä”, Harry sanoi huojentuneena. “Ömm, mistä keikasta Robards muuten puhui?” hän jatkoi.
“Siitä uudesta oopiumin levittäjästä. Yksi myyjistä antoi hänet ilmi ja varjostus alkaa huomenna”, Gert huokaisi. “Mistä sinä sitten uneksit, jos et Malfoysta?”

Harry hörähti kovaan ääneen.
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

valokki

  • ***
  • Viestejä: 1 274
Hehee, tämä on menossa todella oivalliseen suuntaan. ;D

Lainaus
“Minun haluaisin pyytää sinua ulos.”

Harryn iloksi Malfoy purskautti juuri hörppimänsä teen suustaan pitkin rintamuksiaan. Joku aamuvirkku ministeriöläinen käveli heidän ohitseen nenäänsä nyrpistäen.
Voin hyvin ymmärtää Dracoa, tässä kohtaa olisin varmaan itsekin purskauttanut teet suustani, jos olisin sellaista sattunut juomaan. Naureskelin ääneen mielikuvalle Dracosta purskauttamassa teet rinnuksilleen, koska onhan tuo Harryn liike näin äkkiseltään vähintäänkin, öhh, yllättävä. Vaikka Dracokin taitaa olla jo suht tottunut Harryn spontaaniuteen, taisi ehdotus tulla Dracollekin aika puskista tällä tavalla ilman minkäänlaista pohjustusta. Ja vaikka ajattelinkin, että feikkitreffejä on varmaan luvassa, en yhtään osannut odottaa, että Harry olisi ihan näin suora heti alkuun, vaikka toisaalta voin kyllä hyvin kuvitella, että Harry tekisi juuri näin, ja tämä oli juuri niin smoothisti hoidettu kuin Harrylta voi odottaakin. Toimi ensin, mieti sitten jne. ;D

Lainaus
“Miksi sinä et vain kokeillut kysyä minua ulos?” Malfoy kallisti päätään.
Hitsit kun Harry olisi malttanut mielensä ja antanut Dracon vastata ensin tähän treffipyyntöön ennen kuin lähti selittelemään omaa juontansa ja todellisia motiiveitaan, jäi meinaan sen verran kutkuttamaan, olisiko Draco vastannut myöntävästä. ;D Ymmärrän, että Harry oli varma, että Draco vastaisi kieltävästä, mutta itselle ainakin jäi vähän sellainen kutina, että Draco olisikin saattanut vastata myöntävästi, kunhan olisi alkujärkytyksestään päässyt yli.

Molemmat tuntuvat käyttäytyvän tässä kohtaa hyvin luihuismaisesti, mutta mikäs siinä, kun he sattuivat löytämään kumpaakin osapuolta tyydyttävän ratkaisun, ja luvassa onkin feikkitreffien lisäksi feikkikaveritreffitkin. :D Vaikka Harrya vähän huolestuttaakin nämä Dracon kaverin juhlat, veikkaan, että hänellä tulee kuitenkin olemaan ihan mukavaa... ;D

Kiitos uusista luukuista, jään jännityksellä odottelemaan näiden kahden suunnitelman toteuttamista! 
(ava @Claire ja bannu @Ingrid)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
valokki, ihanaa, kun jaksat kommentoida. ^^ Harrylta tosiaan voi odottaa ihan mitä vain. En osaa itse sanoa, mitä Draco olisi vastannut, se jää nyt hämärän peittoon. Ehkä jotain voi päätellä teen purskauttamisesta, varmaksi en tiedä. :D En itse sietäisi tuollaisia juhlia, epäilen myös, että Harrylla ei olis kivaa. :D Kiitos kommentistasi! ^^

4. luukku

Päämaja oli tyhjä. Kello oli puoli seitsemän ja Harry istui tylsistyneenä pöytänsä ääressä ja tuijotti takkaa kuin voisi tahdonvoimallaan saada sen leimahtamaan vihreisiin liekkeihin. Päivystäjätkin olivat kadonneet, kun Ivy oli lähtenyt nopeaan neuvonpitoon taikalainvartijoiden kanssa kohta tunti sitten. Ilta oli onneksi hiljainen, vaikka juuri siitä syystä Harry epäili kuolevansa tylsyyteen. Hemmetin kroatialaiset. Harry päästi ilmaan Wilsonin pöydältä pihistämänsä harjoitussiepin – jonka Wilson oli sen sijaan vienyt seitsemännestä kerroksesta, joten Harry ei tuntisi huonoa omatuntoa, jos kadottaisi sen – ja nappasi sen kiinni ennen kuin se ehti liian pitkälle.

Vaimea koputus päämajan ovelta herätti Harryn pitkäveteisestä odotuksestaan ja hän kiepsahti tuolissaan ääntä kohti.
“Minulle oli joku muistio tarkistettavaksi?” sanoi ovensuussa seisova Malfoy, joka näytti yhtä yllättyneeltä kuin Harrykin.
“Öö”, Harry totesi ja muisti sitten Lauran jättäneen jonkin paperin sanoen, että joku avustaja tulisi hakemaan sen illan aikana.
“Ai se joku olit sinä?” hän pohti ääneen ja kurotti pöydälle talteen pistämänsä muistion.
“Joku?” Malfoy toisti ja käveli lähemmäs ottaen Harryn tarjoaman kansion. Harry virnisti. Malfoy avasi kansion ja tämän silmät olivat nopeasti pelkkää vilinää riveillä. Harry katseli sitä vähän aikaa, kunnes ryhtyi uudestaan kopittelemaan siepin kanssa.

“Eikö tuota voisi tehdä kotonakin?” Malfoy kysyi silmät edelleen papereissa.
“Odotan yhteydenottoa Kroatiasta”, Harry vastasi, mutta laski sitten siepin pöydälle, mihin se jäi kuuliaisesti. “Heille ei sopinut yhtään aikaisempi ajankohta.”
“Heillä on varmaan sukulaisia Milanossa”, Malfoy mutisi ja älähti sitten. Harry kohotti kulmiaan.
“Miksi tässä ei ole - ?” Malfoy änkytti, nosti päänsä kuin etsien jotain ja Harry nappasi vaistomaisesti mustepullosta sulkakynänsä ja tarjosi sitä Malfoylle. Tämä otti kynän vastaan katsahtaen pikaisesti Harryyn ja istui sitten alas tuoliin Harryn työpöydän kulmalla. Tämä yliviivasi jotain papereista, kirjoitti sitten sen päälle ja jupisi hiljaa itsekseen. Harry tajusi sitten kunnolla, että he todella olivat kaksin päämajalla. Käytävä seinän toisella puolella oli sekin aika hiljainen. Harry suoristi vähän selkäänsä, vaikka olihan hän vasta kaksi päivää sitten ollut Malfoyn kanssa kaksin ja paljon intiimimmässä tilassa.

“Mitä siinä ei ole?” Harry kysyi. Malfoy heitti häneen ivallisen katseen.
“Kuinka kiinnostunut olet syyttämättäjättämispäätösten lakikiemuroista?” hän kysyi ja Harry kohautti olkiaan.
“Kuuluu työhön”, hän sanoi, vaikka sillä hetkellä häntä ei kiinnostanut ihan hirveästi muu kuin saada joku Kroatian taikalainviranomaisista takan ääreen ja sitten päästä kotiin.
“Ei olisi voinut uskoa”, Malfoy kommentoi ja vilkaisi pöydällä lepäävään sieppiin.
“Ja minä kun luulin, että oli kaamean tylsää istua täällä yksin ja odottaa”, Harry huokaisi ja valui vähän alemmas tuolissa.
“Olen pahoillani, että olen pettymys”, Malfoy totesi, käänsi sivua ja jatkoi muistion lukemista. Harry katseli sitä taas hiljaa, käänsi päätään tarjoilupöytää kohti ja nousi sitten ylös. Kohta hän tuli uusi kuppi täynnä teetä mukanaan ja työnsi sen Malfoyn eteen.

“Mitä tämä on?” Malfoy kysyi silmäillen epäillen teemukia.
“Kyllä, Malfoy, aion myrkyttää sinut keskellä taikaministeriötä, aurorien päämajassa”, Harry heitti. “Näytit siltä, että et ole liikkumassa”, hän levitteli käsiään. Malfoy katsoi Harrya kulmiensa alta.
“Kiitos”, hän lausahti lopulta ja otti kupin käteensä ja puhalsi siihen siemaisten hieman. “Ja oikeasti minä ajattelin, että aiot kaataa toisenkin kupin päälleni”, hän lisäsi.
“Se olisi hirveän tylsä temppu tehdä kahdesti”, Harry huomautti.
“Mutta sinullahan oli tylsää.”

Harry hymähti ja alkoi pyöritellä sieppiä sormiensa välissä hajamielisesti. Ei ollut lainkaan kamalaa istua kaksin Malfoyn kanssa saman pöydän ääressä. Ehkä tämä oli kasvanut sitten kouluaikojen. Harry ainakin oli, tai niin hän halusi ajatella. Oli kuitenkin hirveän rasittavaa olla toistensa kurkussa kiinni päivästä toiseen ja ministeriön käytävillä se sitä paitsi olisi lapsellista. Ei sillä etteikö se olisi ollut lapsellista jo koulussa, mutta silloin se kuului asiaan, koska he olivat olleet lapsia. Sitten he olivat kasvaneet ja olivat menossa nyt treffeille. Harry hörähti ajatellessaan sitä ja Malfoy kohotti katseensa häneen.

“Minä vain ajattelin, miten hauskaa on, että me ollaan menossa treffeille”, Harry naureskeli ja Malfoyn poskille nousi punaiset laikut.
“Mutta ei oikeille treffeille”, hän varmensi ja Harry hätkähti ja oli pudota tuolista.
“Ei, ei tietenkään”, hän hätäili korjaamaan ja tunsi poltetta poskillaan.
“Hyvä”, Malfoy sanoi ja siirsi katseensa takaisin muistioon. “Kuulostit niin varmalta, että aloin epäillä, olinko sittenkin ymmärtänyt väärin”, hän selitti.
“Ihan oikein olit ymmärtänyt”, Harry sanoi nopeasti, puristi suunsa viivaksi, eikä osannut jättää uteliaisuuttaan sikseen.

“Sinua ei haittaa, että muut ajattelevat sinun menevän miehen kanssa treffeille?” hän kysyi katsoen visusti sieppiä pöydällä.
“Ei varmaan, koska se ei olisi ensimmäinen kerta”, Malfoy sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen ja Harry uskalsi katsoa tätä. Punainen sävy pysyi itsepintaisesti tämän poskilla.
“Ai”, Harry tokaisi. Hän ei muistanut kuulleensa mitään Malfoyn rakkauselämästä, ainakaan viihtyikö tämä naisten vai miesten seurassa.
“Mutta en oikeastaan halua puhua siitä sen enempää sinun kanssasi”, Malfoy sanoi ja käänsi jälleen sivua muistiossa. Tämä oli viimeisellä sivulla.

“Mistä sinä haluaisit sitten puhua?” Harry härnäsi.
“Jostain muusta. Säästä, huispauksesta -”
“Kuuntelitko ottelun sunnuntaina?” Harry keskeytti Malfoyn unohtaen kokonaan aikaisemman keskustelunaiheen.
“Joo. Mikä helvetti se vihellys ennen puoliaikaa oli olevinaan?” Malfoykin näytti unohtavan aiemman aiheen sekä myös työnsä, kun sysäsi paperin syrjään ja heitti kätensä ilmaan.
“Ruotsalaisilla on ihan eri käsitykset laittomista taklauksista”, Harry myönteli ja Malfoy nyökkäili innokkaasti.
“Ja nyt joku heittopussi Wigtownin Waeltajat on ykkösenä taulukossa. Ei mitään järkeä”, Malfoy puhisi.
“Tässä vaiheessa kautta. Ei se sillä pitkälle pötki”, Harry huomautti.
“Ellei se ruotsalainen jatka tuomarointiaan”, Malfoy tuhahti.

“Mutta pitää sanoa, että en itse koskaan tykännyt, jos jouduin ottelusta suoraan sairaalasiipeen”, Harry pohti hymyillen Malfoyn intohimolle.
“Se kuuluu asiaan”, Malfoy sanoi toinen suupieli koholla. Se sai Harryn huulet vääntymään tahattomasti vieläkin leveämpään hymyyn.
“Näitkö mitä Ellerbylle kävi viime viikolla?” hän kysyi ja Malfoy nyökkäsi.
“Siinä oli kunnon menoa”, hän sanoi.

Sitten äkkiä päämajan takkaan lehahti vihreät liekit ja Harry oli taas tipahtaa tuolista. Hän katsoi anteeksipyytävästi Malfoyhin, joka nosti jälleen toista suupieltään, nyökkäsi ja napaten mukaansa muistion, lähti päämajalta. Harry katseli tämän menon perään voimatta riisua hymyä kasvoiltaan ja raapien hämillään niskaansa, hän tallusti takan ääreen, eikä osannut oikein keskittyä, mikä loppujen lopuksi olikaan kroatialaisen taikalainvartijan viesti hänelle, ei kun Malfoyn toispuoleinen hymy kiusasi häntä loppuillan.


A/N: Käänsin vapaasti Wigtown Wanderers -nimisen joukkueen, joka wikiasta löytyi. :)
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

valokki

  • ***
  • Viestejä: 1 274
Näiden kahden keskustelua on kyllä ihan parasta lukea. ;D Tai lähinnä tämä on keskustelun sijasta juuri sellaista molemminpuolista piikittelyä (tosin pakko sanoa, että Draco kyllä voittaa piikittelytaidoissa, vaikka Harry kovasti yrittääkin), mutta selkeästi keveällä sävelellä ilman mitään pahantahtoisuutta. Tässä huomaa, kuinka nämä kaksi ovat oikeasti aikuisia nyt eivätkä halua enää satuttaa toisiaan, vaan toisen piikittelyäkin voi harrastaa ihan vain, koska se on hauskaa. ;D Ja kuten Harrykin omassa mielessään totesi, he tulevat nykyisin jo sen verran hyvin toimeen, että mahtuvat hyvin samaan huoneeseen ja saattavat jopa viihtyä toistensa seurassa.

Lainaus
Ehkä tämä oli kasvanut sitten kouluaikojen. Harry ainakin oli, tai niin hän halusi ajatella. Oli kuitenkin hirveän rasittavaa olla toistensa kurkussa kiinni päivästä toiseen ja ministeriön käytävillä se sitä paitsi olisi lapsellista. Ei sillä etteikö se olisi ollut lapsellista jo koulussa, mutta silloin se kuului asiaan, koska he olivat olleet lapsia. Sitten he olivat kasvaneet ja olivat menossa nyt treffeille.
Tämä Harryn ajatusketju on niin mainio! Hyvin, öhh, simppelisti nähty nämä syy- ja seuraussuhteet hänen ja Dracon historiassa, mutta ei sillä, pitäväthän nämä ihan paikkaansa. :D Erityisen hauska oli tuo lopussa ollut lipsahdus treffeistä, mille Harry itsekin hörähteli. Draco-raukka, mihin kaikkeen hän vielä joutuu Harryn ja Harryn lipsautusten kanssa. Niihin tuskin koskaan tottuu.

Kiitos taas uudesta luvusta ja sunnuntai-illan piristyksestä! :)
(ava @Claire ja bannu @Ingrid)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
valokki, kiva kuulla, että piikittelyä oli hauska lukea, sitä on ollut hauskaa myös kirjoittaa. Draco kyllä päihittää veistelyssään Harryn, olen samaa mieltä. ;D Hohhoh, joo Harryn lipsautukset, voi olla että niistä ei olla kuultu vielä kaikkea. Kiitos kun kommentoit. ^^

5. luukku

Ovi Ronin ja Hermionen asuntoon paukahti Harryn takana kiinni lujempaa kuin hän oli tarkoittanut. Hän oli lähtenyt töistä kiireellä huomattuaan kellon ja kiire oli jahdannut häntä Viistokujalle saakka.
“Anteeksi, lähdin myöhässä”, Harry sanoi heti, mutta Ron ei ollut moksiskaan, viittoi vain seuraamaan keittiöön. Koukkujalka pujahti Harryn ohitse asunnon perukoilta olohuoneesta heidän mukanaan keittiöön.

“Hermionekin on vielä töissä”, Ron sanoi taputtaessaan sauvallaan teepannua, joka alkoi puhkua höyryä. Harry istui tumman, puisen pöydän ääreen ja hajamielisesti sormeili syvää naarmua pöydän pinnassa. Naarmun aiheuttaja siveli hänen jalkojaan pöydän alla kai toiveenaan liittyä teelle ja saada siinä samalla jotain hyvää.
“Päällikön hommat vievät aikaa”, Harry sanoi.
“Niin vievät”, Ron vastasi ja asetteli pöydälle teelajitelman.
“En tiedä ehdinkö jäädä odottamaan häntä”, Harry sanoi. Häntä oli alkanut hermostuttaa lauantai ja hän epäili, että hermostus vähenisi, jos päättäisi edes mitä laittaisi päälleen.

“Ei se mitään, hän ymmärtää. Näettehän te töissäkin”, Ron sanoi. Teepannu vinkui ja hän kaatoi siitä vettä kahteen kuppiin sauvaansa heilauttamalla.
“Vähemmän viime aikoina”, Harry sanoi ja tipautti valitsemansa teepussin kuppiin. Ron istui häntä vastapäätä ja oli kohottaa kupin huulilleen, kunnes huomasi, ettei ollut laittanut teepussia mukaan ja ilmekään värähtämättä hän laski kupin ja valitsi umpimähkään jonkun lajikkeen ja pudotti pussin veteen. Harry rypisti otsaansa.
“Onko kaikki hyvin, Ron?” hän kysyi. Ron kohotti punaisia kulmiaan.
“On toki. Mikäs kiire sinulla on kotiin?” hän kysyi selkeästi vaihtaen aihetta nopeasti, mutta Harry hermostui heti, eikä osannut kaivella enempää syytä Ronin poissaolevalle käytökselle.
“Ei mikään kiire. Tai siis, Oljo on sitä mieltä, että olen liian paljon myöhään töissä. Yritän säästyä saarnalta”, Harry selitti.

“Saatko sinä saarnoja kotitontultasi?” Ron kysyi otsa rypyssä ja Harry irvisti ja piiloutui sitten teemukin taakse. “Jos Hermione saa ehdotuksensa läpi, ehkä sinun ei sitten tarvitse enää kuunnella sitä”, Ron jatkoi hymähtäen ja ryysti teestään.
“Miten se menee?” Harry kysyi huojentuneena uudesta aiheen vaihdoksesta.
“No, Hermione on koko ajan töissä ja silloin kun on kotona hän ei osaa rauhoittua, paitsi jos erehtyy pysähtymään hetkeksi, sitten hän saattaa nukahtaa keittolautaseensa”, Ron selitti ja hänen vitsikäs hymynsä näytti aika normaalilta.
“Keittolautaseensa?” Harry toisti etsien merkkejä ystävästään, jos näkisi miten paljon tätä oikeasti harmitti, että Hermione oli niin paljon töissä.
“Joo, hänellä oli ollut aika intensiiviset pari päivää. Se joku avustaja, jonka Hermione oli saanut ehdotuksen laatimiseen, oli pitänyt jotain kunnon seminaareja”, Ron hymyili.

“Ai Hermione uupui jonkun toisen luennoista? En halua kuulla enempää”, Harry naurahti ja naurahdus Ronin kertomukselle rentoutti hänen selkäänsä pistelevää jännitystä. Ron alkoi tarinoida Witsien joulumyynnistä ja siksi aikaa Harry onnistui rentoutumaan.

Kunnes tietenkin pääsi kotiin. Ei olisi pitänyt jäädä niin pitkäksi aikaa teelle. Eihän hänellä ollut yhtään mitään päällepantavaa. Hermostus vaatteista oli muuttunut suoranaiseksi pakokauhuksi iltaan mennessä. Harry alkoi pistää vaatehuonetta uuteen kuosiin päätettyään, että joka ikinen hänen omistamansa vaatekappale oli liian hieno, turhan värikäs, aivan vanhentunut tai häiritsevän jästimäinen. Harry oli saanut Malfoyn kiinni aamulla ja tämä oli sanonut juhlien olevan hyvin rennot, joten kaapu ei ollut pakollinen, mutta tuo määritelmä vain hämmensi Harrya. Jos se ei ollut pakollinen, oliko se siis toivottu, suositeltu vai turha? Pari kertaa Harry käveli takan ääreen aikeenaan pyytää Hermionelta tai Ginnyltä apua, mutta ei uskaltanut. Joten hän meni kääntämään vaatehuoneen kolmatta kertaa ympäri.

“Jos isäntä kävisi ostamassa jotain uutta”, Oljo ehdotti Harryn pyöriessä peilin edessä ympyrää mallatessaan mustaa kauluspaitaa päälleen.
“En ole ostanut uusia vaatteita ikuisuuksiin, en tietäisi mitä valita”, Harry ärhenteli ja kiskoi paidan päältään.
“Ehkä se on ongelmana?” Oljo pohti Harryn vetäessä tummanpunaista neuletta päälleen, eikä Harry kuullut kotitonttua.
“Onko tämä kaula-aukko aina ollut näin avonainen?” Harry äimisteli katsoessaan itseään peilistä. Oljo ei osannut vastata, vaan noukki hiljaa Harryn hylkäämiä vaatekappaleita lattialta. Harry murisi matalasti ja veti paidan päältään. Hän ei ollut enää edes varma hiekkapessyistä farkuista, joihin oli päätynyt. Olivatko ne turhan jästimäiset? Miksi hän välitti niin paljon?

“Onko isäntä katsonut näitä?” Oljo kysyi kohta, kun Harry oli jonkin aikaa maannut sängyllä ja vaikeroinut. Hän nosti päätään ja näki Oljon kantavan sylissään kasaa jokseenkin pölyisiä vaatteita. Ne eivät näyttäneet Harryn vaatteilta.
“Mitä ne ovat?” hän kysyi voimattomana.
“Isäntä laittoi ne syrjään monta vuotta sitten ja Oljo ajatteli, jos niistä voisi olla nyt hyötyä”, Oljo selosti ja laski kasan Harryn sängynpäädyssä olevan matalan kirstun päälle. Hän nosti pinkan päältä ensimmäisenä mustan nahkatakin. Harry muisti, se oli Siriuksen. Varovaisen innoissaan hän nousi sängyltä.

“Onko se käyttökelpoinen?” Harry kysyi tarttuessaan takkiin. Se oli tahmea pölystä, mutta Oljo näpäytti sitä sormellaan ja pöly katosi, mutta ei kaunis kuluma harteissa ja leveässä kauluksessa. Vetoketjukin oli saanut ajan myötä patinaa. Takki näytti upealta, mutta liian isolta Harrylle.
“Jos isäntä kokeilee sitä näiden kanssa”, Oljo ehdotti esitellen mustia farkkuja, joiden reiät polvissa eivät enää näyttäneet tehosteilta vaan itse revityiltä, sekä tiukkakaula-aukkoista, valkoista t-paitaa, jonka rinnassa oli haalistuneella printillä jokin bändin nimi.

“Ramones?” Harry luki puettuaan vaatteet päälleen. Takissa olisi ollut tilaa isommillekin olkapäille ja Harry oli varmasti lyhyempi kuin Sirius oli ollut takkia käyttäessään, mutta se sopi hyvin hänelle. Ainakin paremmin kuin mikään mitä Harry oli kokeillut sinä iltana.
“Sen saa helposti pois, jos isäntä niin toivoo”, Oljo sanoi heti sormet valmiina napsautukseen. Harry teki kieltävän eleen kädellään.
“Ei se haittaa. Se on mielestäni jästibändi ja ihmettelin vain, miksi Siriuksella olisi yhtyeen paita”, Harry nauroi ja tiiraili itseään peilistä.

“Vanha isäntä oli halukas ärsyttämään emäntäparkaa”, Oljo kommentoi, eikä Harry jaksanut reagoida tähän. Sen sijaan hän nautti, miten hyvältä onnistui näyttämään Siriuksen vanhoissa vaatteissa. Hän ei ollut laittanut niitä pois siksi, etteikö olisi halunnut käyttää niitä, vaan siksi, että koskaan ei vain ollut tullut sopivaa tilaisuutta, mihin nahkatakit tai -housut olisivat sopineet. Oljon esille asettamat housut Harry tosin jättäisi toiseen kertaan.
“Onko asu isännän mieleen?” Oljo kysyi kuin peläten millaiseen myrskyyn joutuisi vielä, jos tämäkään ei kelpaisi Harrylle. Harry hymyili Oljolle ja sitten peilikuvalleen.

“Kyllä, tämä sopii oikein hyvin.”
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

valokki

  • ***
  • Viestejä: 1 274
Tää sun joulukalenteri on kyllä ihan huippupiristävä, huomaan joka luukun jälkeen hymyileväni ja joka kerta vähän eri syystä. ;D

Tässä luvussa yksi mun ehdottomia lempparijuttuja oli Oljo! Tykkään hirveän paljon tällaisesta Oljosta, joka huolehtii Harrysta ja pitää tarvittaessa vähän kuriakin. Hän on jotenkin samaan aikaan niin hauska ja hellyyttävä. Tällaisena tykkään itsekin nähdä Oljon sodan jälkeen, ja Harry ja Oljo kuitenkin tulivat sodan aikana jo ihan hyvin toimeen, ja olen varma, että sodan jälkeen Oljosta kuoriutui oikein huolehtiva kotitonttu. Parasta Oljossa on vielä tämä, että hän ei pelkää isäntäänsä, vaan uskaltaa motkottaa tälle, jos tämä hänen mielestään on juurikin vaikka liian myöhään töissä.

Lainaus
Harry alkoi pistää vaatehuonetta uuteen kuosiin päätettyään, että joka ikinen hänen omistamansa vaatekappale oli liian hieno, turhan värikäs, aivan vanhentunut tai häiritsevän jästimäinen. Harry oli saanut Malfoyn kiinni aamulla ja tämä oli sanonut juhlien olevan hyvin rennot, joten kaapu ei ollut pakollinen, mutta tuo määritelmä vain hämmensi Harrya.
Ihana Harry ja Harryn vaatekriisit. ;D Voisin vaikka vannoa, että se, mikä hänestä näyttää liian hienolta tai juhlavalta, näyttää Dracon mielestä ihan arkiselta. Ymmärrän myös hyvin Harryn ahdingon Dracon lausahduksen suhteen, koska onhan tuo nyt monin eri tavoin tulkittavissa (ja tässäkin kohtaa voi tosiaan miettiä, mitä 'rento vaatetus' Dracon mielestä tarkoittaa).

Lainaus
Takki näytti upealta, mutta liian isolta Harrylle.
“Jos isäntä kokeilee sitä näiden kanssa”, Oljo ehdotti esitellen mustia farkkuja, joiden reiät polvissa eivät enää näyttäneet tehosteilta vaan itse revityiltä, sekä tiukkakaula-aukkoista, valkoista t-paitaa, jonka rinnassa oli haalistuneella printillä jokin bändin nimi.
Huhhuh, että Harry kuulostaa kuumalta! Kuulostaa siltä, että Dracolle on tulossa melko kuumat paikat juhlissa. :D

Lainaus
Ron istui häntä vastapäätä ja oli kohottaa kupin huulilleen, kunnes huomasi, ettei ollut laittanut teepussia mukaan ja ilmekään värähtämättä hän laski kupin ja valitsi umpimähkään jonkun lajikkeen ja pudotti pussin veteen. Harry rypisti otsaansa.
“Onko kaikki hyvin, Ron?” hän kysyi. Ron kohotti punaisia kulmiaan.
“On toki. Mikäs kiire sinulla on kotiin?” hän kysyi selkeästi vaihtaen aihetta nopeasti, mutta Harry hermostui heti, eikä osannut kaivella enempää syytä Ronin poissaolevalle käytökselle.
Hmm, tämä kohta jäi mietityttämään. Sinälläänhän tuollainen huolimattomuus saattaa olla ihan normaalia eikä taustalla ole mitään sen kummallisempaa (tai ainakin itselleni käy aika usein tämän kaltaisia juttuja; joskus meinaa kaatua maitoa mehuun, silloin tällöin hammasharja meinaa päätyä jääkaappiin jne :'D), mutta tämä kuulosti kuitenkin vähän siltä, että tässä saattaisi olla takana jotain isompaakin, joka ehkä paljastuu myöhemmin.

Kiitos taas uudesta luvusta! :)
(ava @Claire ja bannu @Ingrid)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
valokki, tosi ihana kuulla, että tätä on piristävä lukea. ^^ Vähän epäröin tuliko Oljosta jopa liian päällepäsmäröivä, mutta hyvä jos toimi. Ihan varmasti se on tarjoillut vaate-ehdotuksia myös rouva Mustalle aikoinaan, miksi ei Harryllekin. :D Dracon rekatiosta saadaan ehkä lukeakin! Ron on kyllä niin hajamielinen että voisi juoda teevettä sellaisenaan, mutta ehkä hetkeen liittyi muutakin. :3 Kiitos taas kommentistasi!

A/N: Luukku tulee poikkeuksellisesti jo tähän aikaan vuorokautta (kuitenkin kuudentena päivänä!) koska huomenna minulla on niin kiirus, että menisi kauhean myöhäiseksi julkaisu, että päätin julkaista jo nyt, ettei vallan unohdu. :)

6. luukku

Lähes kauttaaltaan kultaisen väreissä kylpevä tanssisali täyttyi kovasta musiikista ja juopuneista ihmisistä ja Harry toivoi hetki hetkeltä enemmän, että olisi jäänyt vain kotiin. Hän katsoi epätoivoisesti Malfoyhin löytääkseen tukea, mutta tämä tutkaili tarkkaan häntä ja Harryn levottomuus syveni.
“Mitä nyt?” Harry hätääntyi, kun Malfoyn tuijotus kävi tuskallisen pitkäksi.
“Öh, ei mitään”, tämä pudisti päätään, vilkaisi Harrya päästä varpaisiin ja sanoi sitten, “tuo takki sopii sinulle.” Harryn huulille kipusi tyytyväinen hymy ja kauhu tulevasta illasta lieventyi. Malfoy näytti yhtä lailla hyvältä mustassa liepeisessä takissa, jonka hihat oli kääritty kyynärpäihin saakka sekä silkkisessä, mustassa paidassa, mutta Harry ei onnekseen lipsauttanut kehua tämän asusta, vaikka hänen hieman teki mieli vastata kohteliaisuuteen. Jotkut vieraista kenties saivat Harryn näyttämään alipukeutuneelta, mutta Harry ei välittänyt, ei kun Malfoy oli erehtynyt sanomaan, että hän näytti hyvältä, tai että ainakin hänen takkinsa näytti hyvältä.

Tämä ei ollut yhtään sellainen tilaisuus, jossa Harry tunsi olonsa mukavaksi. Ministeriön tapahtumat olivat sentään rauhallisia ja osanottajat käyttäytyivät oikeasti edes jollain tasolla kohteliaasti Harrya kohtaan. Täällä Harrysta tuntui, että jokainen vieras jollain asteella katseli häntä kopeasti ja sen Harry ymmärsi johtuvan siitä, että valtaosa velhoista oli puhdasveristen sukujen vesoja, eivätkä siis ihan sitä joukkoa, joka halusi kaveerata Harry Potterin kanssa. Mutta ristiriitaisesti, he halusivat näyttäytyä hänen seurassaan, mutta vain sen takia, miltä se näyttäisi ulospäin. Harrya se lähinnä oksetti.

“Et sitten jätä minua”, Harry pyysi hermostus pyrkien yhä ottamaan hänen jaloistaan otteen ja pakottamaan hänet karkuun sillä sekunnilla.
“Hyvin sinä selviät”, Malfoy naureskeli ja taputti Harrya olalle. Kohtaan jäi mukava kihelmöinti ja Harry seurasi Malfoyta haluamatta eksyä tämän luota.
“Eivät he kaikki ole ihan kamalia tyyppejä”, Malfoy sanoi, kun he lähtivät kiertämään salia.
“Kuinka suuri osa on vain vähän kamalia tyyppejä?” Harry kysyi, kun he kulkivat ohi naisjoukon, joka tutki Harrya nälkäisesti sekä samalla ylenkatsovasti.
“Osa heistä on ystäviäni”, Malfoy vastasi.
“Ja sinun ystävämakusi tiedetään”, Harry kommentoi.
“Joo, koska valehtelin sinun olevan ystäväni.”

Harry vilkaisi Malfoyhin, joka näytti vienosti loukkaantuneelta.
“Okei, sori”, Harry kajautti, että Malfoy pysähtyisi ja tämä kääntyikin ympäri. “En minä oikeasti tunne näitä tyyppejä”, hän jatkoi levitellen käsiään. “Kyllähän minä sinuakin jo siedän”, hän virnisti ja Malfoy virnisti takaisin hieman kuin hämillään.
“Voidaanko ensin hommata juotavaa? Pienessä voisi juttelu luistaa paremmin”, Harry ehdotti ja Malfoy nyökkäsi ja näytti tien pöydälle, jolla oli iso boolimalja. Sen punaisesta pinnasta heijastui tanssisalin välkkyvät valot. Pinnalla kellui karpaloita.

“Oletko sinä aina ollut näin…” Malfoy aloitti, väänteli suutaan, eikä sitten lopettanutkaan lausettaan.
“Näin mitä?” Harry kärtti ja nappasi samalla pöydältä kaksi lasia, johon boolimalja annosteli punaista juomaa.
“Siedettävä”, Malfoy tokaisi lopulta ja otti Harryn tarjoaman lasin.
“Kiitos”, Harry hörähti ja maistoi boolia, jonka maulle irvisti. Se oli todella makeaa, minkä tarkoitus oli kai peittää tuju alkoholi. “Mitä oletit minun olevan?”
“Sietämätön”, Malfoy vastasi.

“No, ollaan sitten varmaan tasoissa”, Harry sanoi. “Ehkä meidän ei tarvitse esittää ystäviä.”
“En menisi ihan niin pitkälle”, Malfoy sanoi ja siemaisi omaa juomaansa. “Siedän sinua, en pidä sinusta.”
“Kiitos”, Harry sanoi uudelleen hykertäen.
“Ainakaan hirveän paljon”, Malfoy lipsautti sitten ja Harry veti boolia väärään kurkkuun. “Vähemmän hetki hetkeltä”, Malfoy vinoili, kun Harry alkoi yskiä ja etsi lautasliinan pyyhkiäkseen leukansa.
“Samaa voisin sanoa sinusta”, Harry sai sanottua köhittyään hetken aikaa ja katsoi Malfoyta silmiin, jotka kaventuivat ja huulille kohosi toispuoleinen hymy. Harry vastasi siihen ja jonkin aikaa he tuijottivat toisiaan silmiin haastaen ja Harry jotenkin unohti heidän olevan täpötäydessä tanssisalissa. Malfoyn poskilla taisi olla punaa, Harry ei ollut varma, kun hänellä oli kiire pitää silmänsä harmaassa katseessa.

“Draco Malfoy!”

Kiekaisu heidän viereltään keskeytti tuijotuskilpailun ja Harry hätkähti juoma melkein läikkyen yli. Hän vilkaisi vielä Malfoyhin, joka raapi hermostuneesti niskaansa ja Harry kummasteli omaa laukkaavaa sydäntään.

Tuo kiekuja, Lyam Aubert, oli yhtä rasittavaa seuraa kuin Malfoy oli mainostanut. Hän oli hetken verran sanaton, kun Harry asteli hänen luokseen Malfoyn kanssa ja mies näytti jokseenkin äkäiseltä Malfoyn esitellessä Harryn, mutta se jäi nopeasti kopean persoonan alle. Mies oli lipeväkielinen ja ennen kuin Harry ehti estää, tämä oli lähtenyt taluttamaan häntä kuin näytteillä olevaa koiraa – mitä hän taisi ollakin, Harry ymmärsi jossain vaiheessa iltaa – ympäri salia ja esittelemään häntä kaikille mahdollisille ystävilleen, osan joista Harry jopa tunnisti niistä inhottavista tilaisuuksista, joissa oli joutunut pönöttämään sodan jälkeen. Harryn hetkelliseksi iloksi Aubert hölmistyi, kun hän tervehti tuttavallisesti Rapakon Palloseuran tuoretta pitäjää, Oliver Woodia, joka piristyi heti Harryn nähdessään. Ihan kaikki vieraat eivät siis olleet kammottavia teeskentelijöitä.

“Älä sano, että olet täällä omasta tahdostasi”, Harry tiedusteli Oliverilta, kun Aubertin huomio oli hetken muualla.
“Tyttöystäväni isä on hänen isänsä ystävä, en kehdannut kieltäytyä”, Oliver supatti takaisin ja viittoi nuoreen, blondiin naiseen muutaman jalan päässä heistä. Tämäkään ei erityisesti näyttänyt nauttivan olostaan ja kumosi melkein täyden shamppanjalasillisen kurkkuunsa.
“Et kai sinä ole hänen kaverinsa?” Oliver kysyi nyökkien Aubertin suuntaan. Harry ravisti hurjana päätään.
“Harry, tule mukaani”, Aubert ehti sanoa, ennen kuin Harry ehti selittää Oliverille, miksi tosiasiassa oli juhlissa. Tai sitten Aubert pelasti Harryn, hän ei ollut varma.

“...tutustuimme yhteisen ystävän kautta…” Harry kuuli kaukaisesti Aubertin lavertelun jollekin nirppanokkaiselle ystävälleen, vaikka Harryn oli vaikea uskoa, että monet juhlavieraista olisivat mitenkään sydänystäviä keskenään. Harry huomasi toivovansa, ettei Malfoy oikeasti kaveerannut kauhean syvällisesti tällaisen porukan kanssa.

“Sinun pitää tulla joulujuhliini parin viikon päästä”, Aubret sanoi äkkiä ja Harry ravisti päätään.
“Minä tuota”, hän ryki, etsi katsellaan pelastuskeinoa ja löysi sen sivupöydältä, “haen jotain juotavaa”, hän sanoi jämäkästi, eikä jäänyt kuuntelemaan kuinka Aubert sanoi voivansa hakea hänen puolestaan. Harry suori tanssilattian poikki isolle boolimaljalle, jonka kauha annosteli hänelle lasiseen kuppiin kirkkaanpunaista juotavaa. Harry otti ison hörpyn, paikansi Aubertin ja liikkui ripeästi päinvastaiseen suuntaan tästä.

Meteli oli korviahuumaava, katon discovalot häikäisivät Harrya ja juuri silloin ilmaan lehahti punaista kimaltavaa savua. Harry painautui seinää myöten ja köhi savua pois keuhkoistaan, siinä maistui jokin makea. Hän joi lisää boolia saadakseen maun pois suustaan, mutta juoma oli ihan yhtä makeaa. Olisiko hänellä jo lupa livetä, Harry ajatteli epätoivoisesti, he eivät olleet sopineet mitään Malfoyn kanssa kuinka pitkään hänen tulisi viipyä. Ehkä hänen kuuluisi hengata myös jonkin aikaa Malfoyn kanssa, että he todella näyttäisivät ystäviltä, jotka olivat tulleet juhliin yhdessä. Itse asiassa heti Harry alkoi ihmetellä, miten nopeasti Malfoy oli hylännyt hänet sen jälkeen, kun oli saattanut Harryn yhteen Aubertin kanssa, vaikka Harry ei voinut syyttää tätä halusta vältellä Aubertia. Harry kuikuili tanssilattian yli, mutta ei onnekseen nähnyt juhlakalua missään, eikä sen puoleen Malfoytakaan. Mieluummin Harry olisi etsinyt Oliverin uudelleen käsiinsä, tai kaikkein eniten lähtenyt kotiin, mutta sanojensa mittaisena miehensä, Harry tyhjensi kuppinsa, laski sen pöydälle ja lähti haravoimaan salia. Hän piti silmällä samalla Aubertia, jonka bongasi jossain keskellä tanssivaa joukkoa ja tämä uhkaavasti näytti etsivän katseellaan juhlavierastaan. Harry liikkui lähemmäs sivuhuonetta, johon oli aseteltu sohvia sekä korkeita pöytiä, joiden yllä leijaili punaisena hohtelevia keijuja. Oviaukon yllä oli misteli. Sitten Harry näki Malfoyn seisovan tuon mistelin alla jonkun naisen kanssa.

Harryn vatsaan putosi kivi ja makeasta juomasta huolimatta hänen kurkkunsa kuivui. Malfoy kumartui tummatukkaisen naisen puoleen, suu lähelle korvaa ja kuiskasi jotain. Nainen piteli Malfoyn käsivarresta kiinni ja Malfoy oli laskenut oman kätensä tämän vyötärölle. Malfoy supatti jotain ja nainen nauroi ja veti heidän kasvojaan vieläkin lähemmäs toisiaan. Nainen viittoi Malfoylle ja he siirtyivät nopeasti salista pois johtavalle ovelle ja katosivat. Harry tuijotti suu auki heidän peräänsä ja kova musiikki oli jostain syystä vaimentunut hänen korvissaan. Häntä ei huvittanut enää lainkaan jäädä juhliin, saati nähdä Malfoyta. Harry koetti paikantaa ulko-ovea mahdollisimman pikaisesti.

“Harry!”

Harry käännähti kannoillaan ja Oliver seisoi hänen edessään.
“Pääsitkö häneltä pakoon?” Oliver kysyi tai pikemminkin huusi, koska muuten hänen äänensä ei olisi musiikilta kuulunutkaan. Harry hätkähti.
“Keneltä?” hän kysyi ajatukset Malfoyssa.
“Lyamilta. Onko kaikki hyvin?” Oliver kysyi ja kumartui lähemmäs madaltaakseen ääntään.
“On hyvin. Minä taidan mennä, väsyttää. Jos”, Harry epäröi, “jos näet Malfoyta, sano, että lähdin”, hän tokaisi paikallistaen juuri silloin onneksi ulko-oven.
“Malfoyta? Miksi - ? Harry!” Oliver huuteli hänen peräänsä, mutta Harry oli jo lähtenyt suorimaan ulko-oville. Hän tyrkkäsi ne tieltään ja kaikkoontui niiltä sijoiltaan Kalmanhanaukiolle.
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

miisuli

  • Neiti Herrasmies
  • ***
  • Viestejä: 405
  • ava by Sokerisiipi
Kommenttikampanjasta iltaa! :)

Olen pantannut tämän lukemista jo monta päivää, joten erinomainen sysäys oli, kun suosittelit tätä Kommenttikampanjassa! Ja olikin mukava lukea monta lukua putkeen ja uppoutua tarinaan. Jäi kyllä varsinaiseen jännityskohtaan ja kysymyksiä riittää. Mielelläni jään seuraamaan, mitä tarinassa tulee tapahtumaan.

Pidin siitä, että molemmat hahmot olivat omia itsejään ja heidän välinsä ainakin tässä alussa ovat tuttavalliset, mutta viileät. On mielenkiintoista päästä seuraamaan, miten tuosta päästäänkin sitten romanssiin kalenterin aikana. Kovasti toivon, että Harry ja Draco löytävät toisensa. Erityisen ilahtunut olin Harryn kuvailusta, esim. hänen työpaikastaan. Ja niin Harryn tapaista Rohkelikon uhaa osallistua vetoon! ;D Ei hän tietenkään halua hävitä. Uskon kyllä, että asiassa on hänellä varmasti myös toinen motiivi. Ehkäpä hän onkin miettinyt Dracoa aika ajoin ja nyt tulikin oiva tilaisuus pyytää tuota treffeille.

Lainaus
“Kiitos”, hän lausahti lopulta ja otti kupin käteensä ja puhalsi siihen siemaisten hieman. “Ja oikeasti minä ajattelin, että aiot kaataa toisenkin kupin päälleni”, hän lisäsi.
“Se olisi hirveän tylsä temppu tehdä kahdesti”, Harry huomautti.
“Mutta sinullahan oli tylsää.”

Ah, mitä ihanaa sanailua heidän välillään onkaan! Riemastuttavaa. Sai hykertelemään täällä ruudun toisella puolella. ;D Ja myös useampi muu kohta. Kokonaisuutena teksti on kirjoitettu elävästi ja tarina soljuu eteenpäin. Sopivan verran on myös avoimia kysymyksiä lukijalle ratkaistavaksi. Rakastin sellaisia yksityiskohtia, kuin Harryn ja Dracon yhteinen huispausharrastuneisuus sekä Oljon avustus Harryn vaatekriisissä. Oljo on mielestäni ihana hahmo ja hänen kommunikointiaan Harryn kanssa on ilo lukea! :)

Innolla odottelen jatkoa! :)
"You must have a twinkle in your eye, a naughtiness - and the audience must realize your mind is working faster than your words."
Jeremy Brett

valokki

  • ***
  • Viestejä: 1 274
Huh, voi Harry-raukkaa! Ei sinällään mikään yllätys, että kyseessä oli tällaiset hienostojuhlat (kuulosti vähän siltä, että Harrykin kyllä osasi tällaisia odottaa), joissa Harry ei viihdy sitten yhtään, mutta olin vähän elätellyt toiveita, että Dracon seura olisi tehnyt juhlista viihtyisämmät. Ja alkuun vaikuttikin oikein lupaavalta, kun heillä juttu luisti ja molemmat oikein ihmettelivät, kuinka hyvin he tulevat toimeen, mutta sitten Dracon piti kadota paikalta ja Harry-raasu joutui Aubertin uhriksi. Onneksi hän osasi lopulta piilotella ihan kohtuullisesti ja Oliver Woodkin sattui olemaan paikalla, joten ei tämä nyt ihan täydellinen fiasko ollut. Tai no, alkupuoli ainakaan.

Lainaus
Hän katsoi epätoivoisesti Malfoyhin löytääkseen tukea, mutta tämä tutkaili tarkkaan häntä ja Harryn levottomuus syveni.
“Mitä nyt?” Harry hätääntyi, kun Malfoyn tuijotus kävi tuskallisen pitkäksi.
Niimpä, Harry, miksihän ihmeessä se Draco katselee näin kovin intensiivisesti. ;)

Lainaus
“Ainakaan hirveän paljon”, Malfoy lipsautti sitten ja Harry veti boolia väärään kurkkuun. “Vähemmän hetki hetkeltä”, Malfoy vinoili, kun Harry alkoi yskiä ja etsi lautasliinan pyyhkiäkseen leukansa.
Näillä kahdella on nyt ihan selvästi joku yhteinen juttu meneillään, kun ensin toinen purskauttaa juomat ulos suustaan ja nyt toinen vetää sitä väärään kurkkuun. ;D Osaa se Dracokin näemmä vähän lipsautella asioita!

Lainaus
Malfoy kumartui tummatukkaisen naisen puoleen, suu lähelle korvaa ja kuiskasi jotain. Nainen piteli Malfoyn käsivarresta kiinni ja Malfoy oli laskenut oman kätensä tämän vyötärölle. Malfoy supatti jotain ja nainen nauroi ja veti heidän kasvojaan vieläkin lähemmäs toisiaan. Nainen viittoi Malfoylle ja he siirtyivät nopeasti salista pois johtavalle ovelle ja katosivat. Harry tuijotti suu auki heidän peräänsä ja kova musiikki oli jostain syystä vaimentunut hänen korvissaan. Häntä ei huvittanut enää lainkaan jäädä juhliin, saati nähdä Malfoyta.
Voi ei mikä päätös Harryn juhlille. :( Tässä nyt ei sinällään vielä mitään kovin pahaa tapahtunut eikä Dracon ja tämän naisen suhteesta voi päätellä muuta kuin sen, että he ovat ilmeisesti suhteellisen läheisiä, mutta tietenkin Harry teki omat johtopäätöksensä tilanteesta. Harrylla alkaa selvästi nousta tunteita Dracoa kohtaan, kun he tulevatkin hyvin toimeen, Dracon kosketus jää kihelmöimään ja Draco läheisissä tunnelmissa jonkun toisen kanssa herättää mustasukkaisuuden tuntemuksia, mutta Harry itse ei taida ihan vielä olla täysin kartalla, mistä nämä tunteet oikein kumpuavat.

Kiitos jälleen kerran uudesta luukusta! Juhlien jälkipuintia odotellessa. ;D
(ava @Claire ja bannu @Ingrid)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
miisuli, kiitos kommentistasi, sitä oli kauhean piristävää lukea. :) Kiva kuulla, että Harryn ja Dracon välit ovat mieleen, vähän tuohon tuttavalliseen mutta viileään pyrinkin. Sanailua on ollut tosi hauskaa kirjoittaa, joten hauskaa että se on onnistunut. Ihanaa että jäät seuraamaan ja kiitos vielä kommentistasi! ^^

valokki, enpä tajunnut, että Draco sai tosiaan vähän kuin kostonsa siitä teestä, se näkyy olevan joku teema. :D Voi hyvin olla että naikkonen oli vain kaveri, mutta niinhän loogisesti Harry ei osannut päätellä. Kiitos taas kommentistasi! ^^

A/N: On vähän tynkä luku tänään! :)

7. luukku

Harry ryysti teetä ja murjotti. Olohuoneen takka ei tarjonnut hirveästi apua murjotukseen, mutta Harry tuijotti sitä kuin olisi katseellaan voinut räjäyttää sen tuhannen päreiksi. Sen sijaan siihen sytytetyt liekit korvensivat Harryn silmiä, mutta Harry ei halunnut siirtää katsettaan.

Koska hän murjotti ihan muuten vain. Malfoy sai kaulailla kaiken maailman naikkosten kanssa, jos niin halusi. Malfoylla oli oikeus etsiytyä rauhaisampaan tilaan kenen tahansa typyn kanssa ja tehdä siellä mitä huvitti, eihän se kuulunut Harrylle. Eikä Harry murjottanutkaan sen takia. Ei, hän murjotti, koska Malfoy oli antanut ymmärtää, että he menisivät juhliin kaksin ja heidän piti esittää ystäviä näpäyttääkseen Aubertia, mutta Malfoy olikin tehnyt muita suunnitelmia. Niihin suunnitelmiin sai tietenkin kuulua kuka tahansa akka, jonka Malfoy koki arvolleen sopivaksi, mutta Harry olisi halunnut tietää etukäteen, että joutuisi selviämään koko illasta yksin. Oli aika epäkohteliasta jättää vieraaksi kutsumansa ihminen oman onnensa nojaan tuntemattomien keskuuteen samalla kun menisi itse muhinoimaan jonkun ruman harpun kanssa.

Harry ryysti lisää teetä. Hän tunsi olonsa pieneksi ja tyhmäksi, eikä tiennyt miksi. Ei se nainen ollut ruma tai akka tai harppu, vaikka Harryn oloa rippusen verran parantaisikin häntä sellaisiksi haukkuminen. Tietenkin juhlissa oli ollut Malfoyn ystäviä, niin tämä oli itse sanonut, eikä mikään ihme, jos siellä olisi ollut Malfoyn tyttöystäväkin. Harry makusteli sanaa ja ryysti taas teestään. Hänellä ei ollut aavistustakaan Malfoyn rakkauselämästä, muuta kuin että kun välillä lehdissä uutisoitiin jonkun puhdasverisen suvun vesan menneen kihloihin tai naimisiin, koskaan palstoilla ei näkynyt Malfoyn nimeä. Sen lisäksi, että tämä oli maininnut Harrylle käyneensä aiemmin treffeillä miesten kanssa, mutta ei Malfoy ollut tietenkään sanonut, että kävisi vain miesten kanssa treffeillä. Ehkä tämä piti suhteensa visusti salassa, mistä Harry ei tätä syyttäisi, siihen Harrykin pyrki. Ei sillä, että hänellä olisi ollut hirveästi mitään salattavaa. Harry tunsi olonsa vieläkin pienemmäksi ja ryysti teetä.
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 439
  • ava by Rosmariini
Tämä on tosi mukava joulukalenteri, kiitos siitä! :-*

Olipas Harry myrtsinä ja kovasti tuntui Dracon ja mysteerinaisen yhteiset tekemiset harmittavan. Mietin voisiko se olla Astoria. Olisi kiva, jos hän ja Draco olisivat hyvissä väleissä, mutta eivät toki pariskunta. Aubert tuntui kyllä hyvin rasittavalta tyypiltä.

-Kel
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
Kelsier, kiitos kun jätit kommentin. ^^ Astoria kyllä kävisi järkeen! Harryn tekemiset ovat ilmiselviä kaikille muille paitsi itselleen. :D

8. luukku

Tietenkin Malfoy etsi Harryn käsiinsä heti maanantaina. Tämä tuli vastaan, kun Harry oli saanut juuri syötyä ja oli lähtemässä kanttiinista takaisin aurorien päämajaan. Wilson ja Gert olivat Harryn kanssa, eikä hän voinut käydä minkäänlaista keskustelua keskellä käytävää, joten hänen oli pakko lähteä Malfoyn mukaan taikalakiosastolle ja tämän huoneeseen. Gert näytti Harrylle peukkuja ja Wilson pyöräytti silmiään, vaikka Malfoy oli sanonut, että hänellä oli työasiaa. Tämä oli tosin sanonut työasioita sellaisella äänenpainolla, että fletkumadotkin olisivat ymmärtäneet, ettei kyse ollut työasioista.

“Mihin sinä katosit kesken iltaa?” Malfoy paukautti ensimmäiseksi, kun he olivat suljettujen ovien takana. Mies oikaisi työtuoliin ja tällä kertaa Harry istui alas varoen tutisevia polviaan, vaikka eivät ne varmaan niin pahasti tutisseet, että hänen olisi pitänyt istua alas.
“Paraskin puhuja”, Harry mutisi ja Malfoy kohotti kulmiaan. “Sinua ei näkynyt. Enkä ajatellut sietää koko iltaa sen sydänystäväsi seuraa. Joten lähdin”, hän sepusti melkein todenmukaisesti, koska olihan hän oikeasti nähnyt Malfoyn, oikein selkeästi.
“Hän ei ole sydänystäväni”, Malfoy painotti.
“Ei heistä oikein kukaan vaikuttanut kauhean miellyttävältä seuralta”, Harry tokaisi. “Miksi siedät tuollaista porukkaa?” hän ei malttanut olla kysymättä.

“Sanoinhan, tällaisissa piireissä se on vaikeaa. Ja on siellä muutamia oikeita ystäviä”, Malfoy sanoi ja kurtisti kulmiaan. Harry suipisti suutaan, eikä kommentoinut mitään, vaikka hänen teki mieli hirveästi kysyä noista oikeista ystävistä.
“Oli miten oli, kiitos, että tulit. Lyam ei tiennyt, mikä häneen iski, kun saavuimme paikalle”, Malfoy virnisteli sivuuttaen Harryn kolean käytöksen. “Mennäänkö sitten sinne sinun treffeillesi?” hän kysyi.
“Kyllähän siihen yleensä vaaditaan kaksi”, Harry älähti.
“Mikä sinua vaivaa? Minua ei huvita lähteä kanssasi minnekään, jos aiot nälviä tuohon tyyliin”, Malfoy ärisi.

Harry hätääntyi ja hän nieleskeli. “Sinä lupasit tulla. Minä tulin typeriin juhliisi”, hän sanoi hiljaa ja jatkoi sovittelevammin: “Sori, minä olen...suuttunut jollekin toiselle”, hän selitti vältellen Malfoyn katsetta.
“Älä ole lauantaina”, Malfoy tokaisi. “Jos se sopii? Impoon Ampiaiset pelaavat kotikentällä ja vaikka vastustaja on vain Harjun Harakat niin löylytystä on silti aina kiva katsoa.”
“Sopii”, Harry sanoi ja ihan kuin hänen vatsassaan pörräisi jo ampiaisia.
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
9. luukku

“Eikö tuo ole neljäs kahvisi tänään?” Harry kysyi Ivylta tämän kaataessa sokeria kahvinsa joukkoon.
“En ole vieläkään toipunut viikonlopun varjostuksesta”, nainen valitti ja otti ison kulauksen kahvista. Hän rojahti Harryn viereen taukohuoneen sohvalle ja onnistui olemaan loikuttamatta juotavaa.
“Minun pitäisi varmaan myös nukkua aamupalavereissa, etten saisi näitä vuoroja enää”, Ivy tökkäsi voimattomana Harrya olkaan.
“En minä nukkunut, minä vain...ajattelin jotain muuta”, Harry vastasi vältellen ja työnsi teemukinsa huulilleen. Hän oli tosiaan ajatellut jotain ihan muuta kuin töitä aamulla. Ja oikeastaan koko päivän. Hän oli päättänyt, että olisi paras vältellä Malfoyta ennen lauantain ‘treffejä’, mutta tämä taktiikka vain sai hänet pohtimaan enemmän, mitä Malfoy teki milläkin hetkellä tai missä tämä oli. Hänestä oli tuntunut aamulla siltä, että olisi jopa nähnyt unta Malfoysta, mutta ei saanut sitä mieleensä. Eikä halunnutkaan, ei varmasti halunnut. Koska hän vältteli Malfoyta ainoastaan siksi, että häntä ei huvittanut nähdä tätä, eivät he olleet ystäviä. Malfoylla oli ilmeisen huono maku ystävissä, Harry pohti juhlien perusteella, joten siihen seuraan Harry ei lähtisi mukaan.

“Okei, kokeilen sitä ensi kerralla. En halua enää yhtäkään yövarjostuskeikkaa”, Ivy sanoi huomioimatta Harryn välttelyä.
“Mistä te puhutte?” Laura kysyi melkein yhtä väsyneen näköisenä astuessaan taukohuoneeseen. Hän suki lyhyitä vaaleita hiuksiaan korviensa taakse ja jokin ailahti Harryn mielessä, ehkä déjà-vu, mutta se katosi nopeasti.
“Viime viikonlopusta”, Ivy vaikersi ja joi valtavan kulauksen niin, että isosta annoksesta oli enää jäljellä puolet.
“Älä huoli, Robards ei koskaan määräisi noin pitkiä vuoroja monta kertaa peräkkäin”, Laura lohdutti ja napautti teepannua sauvallaan, vesi sen sisällä kun oli jo jäähtynyt.
“Minä todella toivon sitä tai Harry, saat pelastaa minut”, Ivy huokaisi ja heitti käsivartensa Harryn olkien yli. Harry naurahti hieman, mutta sitten se aiempi ailahdus tuli takaisin. Ivyn käsivarren paino hänen niskassaan palautti jotain hänen mieleensä ja hän muisti. Se öinen uni oli ollut Malfoysta. Tässä sohvalla, Malfoyn kädet hänen ympärillään ja Harry oli sipaissut tämän vaaleat hiukset miehen korvan taakse. Ja sitten…

Harry ponnahti seisomaan niin nopeasti, että Ivy hätkähti ja kahvikupin sisältö lainehti sohvalle.
“Hei!” Ivy protestoi, mutta Laura ehti siivota sotkun nopealla taikasauvan heilautuksella, ennen kuin Ivy suuttui enempää.
“Mikä sinulle tuli?” Ivy kysyi noustessaan istumaan parempaan asentoon sohvalla. Harry huohotti ja tuijotti sohvaa silmät suurena. Ivy ja Laura tuijottivat häntä.
“Ei mikään. Tai, muistin juuri jotain… Ei vaan..! En muistanut!” Harry parahti. Hän kävi laskemassa hädin tuskin juodun teekuppinsa keittiöntasolle.
“Harry?” Laura yritti vielä.
“Minulla oli yksi juttu kesken, anteeksi”, Harry sopersi ja juoksi taukohuoneesta.
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

valokki

  • ***
  • Viestejä: 1 274
Oijoi, tämähän alkaa eskaloitua! Tai jos ei nyt vielä muuten niin ainakin näin Harryn pään sisällä. ;D Alkuun häntä tuntuu kovasti kismittävän, eikä hän edes itse tunnu tajuavan, miksi. En yhtään ihmettele, ettei Draco halua sietää kiukuttelevaa Harrya, ja on varmaan hänellekin hämmentävä kokemus, kun alkuun heillä vaikutti menevän ihan hyvin ja yhtäkkiä Harryn käytös muuttuikin täysin. 

Lainaus
Se öinen uni oli ollut Malfoysta. Tässä sohvalla, Malfoyn kädet hänen ympärillään ja Harry oli sipaissut tämän vaaleat hiukset miehen korvan taakse. Ja sitten…
No nythän tässä alkaa tapahtua! Harryn reaktiosta päätellen hänellä taisi viimein palaset loksahdella paikoilleen, ja siis eihän tällaisen unen jälkeen edes Harrylle voi olla enää epäselvää, mistä hänen tunteensa oikein kumpuavat. ;D Onpa jännä nähdä, miten tulevat treffit oikein sujuvat, varsinkin Harryn näkökulmasta tämän yllättävän oivaltamisen jälkeen.

Kiinnostavaa tässä on myös se, että Draco on pienimuotoinen mysteeri. Kun tarina on Harryn näkökulmasta, ei Dracon tunteista osaa sanoa oikein mitään muuta kuin sen, että hänkin vaikuttaa viihtyvän Harryn seurassa. Ja kyllähän hän varmasti jollain tavalla vastaa Harryn tunteisiin ainakin sen perusteella, miten intensiivisesti hän tuijotteli Harrya juhlissa, mutta on sitten eri asia, kuinka perillä Dracokaan on omista tunteista, saatika onko hänellä tullut vielä ollenkaan mitään tällaista oivaltamishetkeä.

Kiitos taas kovasti uusista luvuista! :)
(ava @Claire ja bannu @Ingrid)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
valokki, kiitos kommentistasi. ^^ Pitäisi kyllä tuollaisen unen jälkeen olla aika selvää kenelle tahansa muulle kuin Harrylle, katsotaan, miten hän vielä panikoi ennen lauantaita. :D Se on jännä kirjoittaa vain toisen osapuolen näkökulmasta, kun pitäisi samalla yrittää jotenkin vihjata, mitä se toinen oikein ajattelee. Jotain muutosta minustakin näyttäisi olevan Dracon tunteissa. :3 Kiitos kun jaksat kommentoida!

10. luukku

 Oli vaikea olla tunnistamatta tulenpunaisia hiuksia ministeriön aulassa, kun Harry suuntasi vihdoin askeleensa tulisijoille pitkän päivän päätteeksi.
“Kai sinä vain odotat Hermionea etkä kutsua johonkin kuulusteluun?” Harry naureskeli Ronille, joka näytti siltä, että olisi istunut penkillä aulassa jo jonkin aikaa.
“George oikeasti luuli, että ne suojahanskat olivat ihan tavallista lohikäärmeennahkaa”, tämä virnisti takaisin.
“Olivathan ne, mutta sisäpuolelle oli jäänyt muutama irtosuomu.”
“Wilsonhan siinä vain sai naarmuja.”

Ron nousi ylös penkiltä.
“Odotan kyllä Hermionea, mutta nyt kun olet siinä, ehtisitkö lauantaina vaikka kaljalle?” hän kysyi. Harryn hymy syveni, kunnes hän muisti, mitä lauantaina oli tiedossa ja hänen hymynsä tipahti nopeasti, minkä Ron huomasi.
“Anteeksi, en pääse. Minulla on...menoa”, Harry vastasi kääntyen katselemaan kenkiensä kärkiä.
“Ai, harmi”, Ron sanoi sen kuuloisena, että ei harmittelisi hirveästi vaan hänen sanojensa perään kuuluisi pikemminkin kysymysmerkki.
“Se on ihan tyhmä juttu, ei mikään tärkeä”, Harry sepusti ja ryki sitten. “Tai on se sen verran tärkeä, etten voi perua, koska joutuisin… Tai siis, niin”, hän sopersi epävarmana. Tulisijat taatusti kuumensivat ministeriön aulaa, siksi Harrylla oli äkkiä kuuma. Toivottavasti Malfoy oli mennyt jo kotiin, eikä törmäisi Harryyn aulassa. Ja kun tuo ajatus ajelehti Harryn mieleen, hän nosti katseensa kengistään ja alkoi hädissään pälyillä ympäri aulaa.

“Näyttää olevan tärkeä meno”, Ron sanoi epäileväisenä. Harry etsi edelleen valkeita hiuksia lähtöä tekevien ministeriöläisten joukosta. “Harry?” Harry käännähti ympäri ja Ron katsoi häntä huvittuneena, kulmat rypyssä.
“Se on vähän vaikea selittää”, Harry aloitti, vaikka ei ollut lainkaan varma aikoiko todella selittää koko homman Ronille.
“Hermione on varmaan vielä hetken töissä”, Ron sanoi leppoisasti. Kyllä Harry olisi voinutkin selittää Ronille, mutta ei hän ajatellut tekevänsä sitä näin äkillisesti, keskellä ministeriötä. Mieluusti hän olisi ollut jossain pubin perukoilla, muutaman promillen kehnontaessa hänen arvostelukykyään ja kielenkantojaan. Ron odotti.

“Minä löin vetoa Wilsonin kanssa, että voisin pyytää Malfoyta treffeille ja olen menossa huispausmatsiin hänen kanssaan lauantaina.”

Ron räpytti sinisiä silmiään.
“Oletko sinä ryypännyt töissä?” hän kysyi vakavalla naamalla.
“En”, Harry tokaisi naama kuumentuen yhä enemmän. Ron mutristi huuliaan. Ihmiset kävelivät Harryn selän takana, vaikka heidän olemassaolo oli jotenkin sumuisena Harryn mielessä.
“Miksi sinä löit sellaisen vedon Wilsonin kanssa?” Ron kysyi hetken kuluttua hitaasti.
“Ööö”, Harry vastasi.
“Miksi juuri Malfoy?”
“Ööö”, Harry toisti.

“Ron!” heidät keskeytti huuto kauempaa porttien luota ja Harry heräsi kuin transsista. Hermione juoksi heitä kohti, tukka putkella ja kasvot kiiltäen. Hän pysähtyi Ronin viereen kiitollisen näköisenä.
“Minä en todella ansaitse sinua”, Hermione huokaisi heittäytyen Ronin syliin kantamuksinaan paksu salkku ja hänen perässään lensi musta laatikko, joka muistutti kirstua.
“Pidä tuo mielessä, kun näet, miltä pyykkihuoneessa näyttää”, Ron nauroi.

“Minä tästä menenkin”, Harry sanoi heti ja liikahti aikeenaan astua lähimpään takkaan pakoon.
“Etkö tulisi teelle? En ehtinyt nähdä sinua silloin viikko sitten”, Hermione maanitteli ennen kuin Harry ehti kadota.
“Sori, joskus toiste”, Harry sanoi ja vilkaisi Roniin, joka yritti kuin ajatuksen voimalla estää Harrya lähtemästä minnekään ilman kunnon selitystä.
“Mennäänkö huomenna vaikka lounaalle? Olen koko viikolla syönyt vain voileipiä työpöytäni ääressä”, Hermione ehdotti.
“Okei”, Harry suostui päästäkseen vain nopeasti pois tilanteesta. “Nähdään”, hän vinkaisi vielä ja suorastaan syksyi lähimpään tulisijaan.
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Lukurykäisin tämän eilen illalla. Ihan paras premissi, mikään ei ole makoisampaa kuin hahmot, jotka näennäisesti eivät tykkää toisistaan mutta joutuvat esittään että tykkäävät toisistaan SAMALLA kun joutuvat esittään että eivät missään nimessä tykkää toisistaan koska apua, eihän he nyt voi toisiinsa olla ihastuneita kun heidän pitäisi olla vihamiehiä. Mustis-Harry oli ihan paras <3

Lainaus
“Oletko sinä ryypännyt töissä?”
agsdfghsadfh
Mutta hei, ihan looginen päätelmä Ronilta, paljon loogisempi kuin että Harry olisi ihan vapaasta tahdostaan muka menossa treffeille Malfoyn kanssa jonkun typerän vedonlyönnin varjolla. Mahtaa tulla Harrylle kiusalliset paikat hänen, Ronin ja Hermionen lounastapaamisella ;D

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 456
Avaruuspiraatti, oi miten ihanaa että tulit lukemaan ja kommentoimaan. ^^ Tällainen tykkään-muttaensillei-enkäoikeastikauheasti-vaikkaonsekiva-tosikiva-muttaensiltitykkää venkoilu on kyllä parasta, kiva että olet tykännyt. :) Minustakin aivan validi päätelmä Ronilta! :D Kiitos kun kommentoit!

11. luukku

Hermione heilutti hänelle niin suuressa kaaressa, että Harry ei olisi kehdannut olla huomaamatta tätä ja menemättä istumaan tätä vastapäätä ministeriön kanttiinissa. Kyllä hän mielellään tapasi ystäviään, mutta juuri nyt häntä huoletti, oliko Ron kertonut eilisestä keskustelusta Hermionelle.

“Pääsit syömään?” Harry kysyi huolettomasti istuessaan alas lautsellaan sipulikeittoa.
“Amalia pakotti melkein, hänkin oli huomannut, että en ollut juuri ehtinyt pitää taukoa viime päivinä”, Hermione selitti ja ryhtyi tuhoamaan nälkäisenä paahtopaistia.
“Onko se se lakiesitys?” Harry kysyi pitäen varmasti keskustelun poissa mistään itseensä liittyvästä.
“On. Minä kun luulin, että oli vaikea saada Stokke puoltamaan työaikaehdotustani”, Hermione ravisti päätään ja tunki suuhunsa perunamuusia.
“Eikö Maalisvalli tavannut sinua jo?” Harry muisteli Hermionen selitystä viimeisimmistä käänteistä Sylkyssä, jota ei tietenkään Sylkyksi saanut kutsua.

“Hän tapasi ja kuunteli. Tai siis kuuli”, Hermione murahti.
“Hän on hyvä tyyppi”, Harry rypisti otsaansa. Hermione naurahti.
“Ehkä, mutta hän on vanha. Hänelle parempien työolojen järjestäminen kotitontuille on meille kuin Tylypahkasta poistettaisiin tuvat”, Hermione pyöritteli silmiään ja Harry älähti.
“Poistettaisiin tuvat?” hän sanoi korkeammalla äänellä kuin oli tarkoittanut. Hermione virnisti hänelle ja työnsi lisää perunamuusia suuhunsa.
“En minäkään sitä halua, mutta kyllä ne enemmän tulehduttivat oppilaiden välejä kuin toivat yhteenkuuluvuuden tunnetta”, hän puhisi ruoka suussa ja näytti silloin erehdyttävästi poikaystävältään.

“Se on ehkä edessä joskus”, Hermione jatkoi, nyt onneksi suu tyhjänä. “Kyllähän tekin esimerkiksi täällä tulette toimeen, ilman tupia”, hän nyökkäsi jonnekin kanttiinin linjastolle päin. Harry vilkaisi taakseen ja näki Malfoyn puhuvan hymyssä suin jonkun työkaverinsa kanssa. Harry siirsi äkkiä katseensa takaisin keittoon, mutta Hermione ei tainnut onneksi huomata hänen reaktiotaan.
“Ehkä olisitte tulleet nopeammin toimeen koulussakin, jos ei olisi aina tarvinnut kisata jostain huispauspokaalista”, nainen jatkoi yksinpuheluaan, eikä siis huomannut sitäkään kuinka Harryn niska punehtui sanan huispaus kuullessaan. Halu kääntyä kurkistamaan taakseen uudelleen poltteli hänen sisällään ja hän liikutti lusikkaa hitaasti keitossaan.

“...Ron sanonut sinulle mitään?”

Hermionen ääni kaikui Harryn korviin ja hän ymmärsi Hermionen puhuvan Ronista. Harry napsautti päänsä ylös ja räpytti silmiään.
“Mitä Ronista? Mitä Ron sanoi?” hän kysyi taas korkeammalla äänellä kuin oli tarkoittanut. Hermione rutisti kulmiaan yhteen.
“Sanoin, että Ron on ollut jotenkin vaitonainen ja hän sanoi, että on vain väsynyt, että joulunalusaika vain on kiireistä töissä. Mutta onko hän sanonut sinulle mitään?” Hermione pysäytti syömisenä ja tarkkaili Harrya.
“Ai, ei, ei ole”, Harry vastasi vältellen Hermionen katsetta.

“Mikä sinun on?” Hermione kysyi ja Harry nauroi kovaa.
“Miten niin?” hän heitti takaisin kysymyksen. Hermione siristi silmiään ja pudotti katseensa tyhjentyneeseen lautaseen.
“Joskus erehdyn ajattelemaan, että tunnet teidät”, hän valitti lautaselleen ja Harry nauroi taas kovaa.
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚