Kirjoittaja Aihe: Narnia: Mikä on valoa, mikä on kevättä, S  (Luettu 79 kertaa)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 145
  • Lunnikuningatar
Narnia: Mikä on valoa, mikä on kevättä, S
« : 24.11.2022 21:28:25 »
Nimi: Mikä on valoa, mikä on kevättä
Ikäraja: S
Fandom: Narnian tarinat
Vastuuvapautus: C. S. Lewis kirjoitti Narnian tarinat, minä vain lainaan.
Tyylilaji: grimhygge
Yhteenveto:
Haasteet: Valloita fandom, Multifandom, Ficlet300, OTS20 (grimhygge).

K/H: En olekaan kirjoittanut Narniasta pieneen ikuisuuteen, mutta wanha kunnon Anne Michaels innoitti siihen.



Mikä on valoa, mikä on kevättä


Sunday evening, winter morning, November dusk.
We belong where love finds us.

- Anne Michaels

Lucy istuu leveällä ikkunalaudalla. Kiviseinä hänen selkäänsä vasten hohkaa näin loppusyksystä kylmää. Sisäoppilaitoksen mosaiikki-ikkunoista lankeava valo särkyy monivärisiksi sirpaleiksi, jotka varisevat tummalle lattialle.

Tämän ikkunan mosaiikissa on kuvattuna peistään kohottava ritari. Mieluiten Lucy katsoo ulos siitä kohdasta, joka on haarniskan vasen jalka: vaaleansinistä lasia, jonka läpi maailma on aina puettu hämärtävän talvipäivän sävyihin.

Se tuntuu nurinkurisella tavalla kotoisalta. Silloin vuosia sitten, kun Lucy eksyi Narniaan ensimmäisen kerran, talvi oli pimeän lumouksen ja tyrannian merkki. Siitä huolimatta juuri talvi merkitsee hänelle rajaa tämän ja toisen maailman välillä: pehmeä lumisade, yksinäinen lyhtypylväs keskellä metsää, fauni pieniä ruskeita paketteja sylissään.

Koulun edessä avautuvan kentän keskellä nököttää siinäkin lyhtypylväs, ja talvella ikkunan läpi katsottuna kaikki on melkein — niin lähellä, että se sattuu.

Lucy tietää, ettei pääse takaisin, ehkei enää ikinä. Hän on etsinyt Aslania tästä maailmasta: katedraalin korkeista holveista ja mehiläisvahakynttilän tuoksusta, syyspäivien kultaisesta auringonvalosta, samassa huoneessa asuvan Theresen oboen lempeistä sävelistä. Joskus harvoin hän on tavoittavinaan välähdyksen leijonanharjasta tai kuulevinaan unissaan pehmeiden tassujen askeleet.





Kotona lomilla Lucy, Peter, Edmund, Eustace ja Jill kokoontuvat juomaan iltapäiväteetä ja puhumaan Narniasta. Susan ei enää osallistu, vaan nyrpistää nenäänsä, mutta Lucy on huomannut hänen toisinaan kitkevän kukkapenkkiä sopivasti juuri ikkunan alla tai norkoilevan aivan huoneen oven lähettyvillä.

Susan ei kestä musertavaa ikävää, vaan pakenee sitä takertumalla todellisuuteen, jonka takana ei tahdo nähdä mitään. Peter sen sijaan etsii välähdyksiä menneisyydestään kuninkaana seuraamalla melkein pakkomielteisesti politiikkaa ja sen yhä tummemmaksi käyviä sävyjä. Edmund on heistä hiljaisin, eikä hän välttämättä sano teetä siemaillessaan paljon mitään.

Lucy näkee silti, että Edmund ajattelee sitäkin enemmän, eikä siksi ylläty, kun kuulee veljensä hakeneen yliopistoon opiskelemaan teologiaa.





Lucy on hyväksynyt sen, että elää kahden maailman rajalla. Kouluviikkoina se on helpompaa: hänen todellisuutensa on ahtaampi, lukujärjestyksen ja kiviseinien rajaama.

Mutta se ei ole ainoa syy siihen, miksi arki on kevyempää.

Narniassa Lucy oli kuningatar, ja siellä hänen suosiostaan ja huomiostaan kilpailtiin. Hänelle kirjoitettiin sonetteja, joissa ylistettiin hänen nauruaan tai sinisiä silmiään tai mustia kiharoitaan. Hänellä oli tärkeä rooli täytettävänään, ja hartioillaan koko valtakunnan paino.

Sanomattakin oli selvää, että Lucyn tehtävänä oli myös jonakin päivänä mennä naimisiin ja kantaa kohdussaan kruununperillinen.

Tällä puolen todellisuutta Lucy tietää, että hänen vanhempansa odottavat sitä myös: lasta, hyvää aviomiestä, tyttärensä onnea. Mutta sen valinnan varassa ei lepää valtakunnan tulevaisuus, ja koska Peter on jo kihloissa ja Susanillakin riittää kosijoita, Lucy on alkanut ajatella, että ehkä hän voisi valita toisin. Ei siten kuin Edmund, vaan arkisemmin — ja silti vaarallisemmin.

Lucy on aina ollut urhea, ja hän uskoo, että Aslan toivoisi hänen olevan sitä myös täällä. Siksi hän vastaa rohkeasti Theresen hymyyn, eikä peräänny silloinkaan, kun rehtori kirjoittaa vakavan kirjeen Lucyn vanhemmille.

On pidettävä kiinni siitä, mikä on harmaata ja kivistä todellisuutta todellisempaa, mikä on valoa, mikä on kevättä. Siitä, mikä on kaikua toisen maailman hyvyydestä.

Siitä, kuinka Therese pitelee Lucyn kättä omassaan. Tai siitä, kuinka hän kuuntelee hiljaa, kun Lucy kertoo maailmasta, johon ei voi enää palata.

Tai siitä, kuinka Therese soittaa Lucylle sen jälkeen, ja musiikin sävy on sama kuin Narnian talven.

so pull me closer and kiss me hard
i'm gonna pop your bubblegum heart

Hely

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Narnia: Mikä on valoa, mikä on kevättä, S
« Vastaus #1 : 24.11.2022 22:20:19 »
Mun kommentointitaidot on ihan ruosteessa mut Narnian tarinat ja Lucy pakottaa kirjoittamaan jotain.

Narnian yks hienoimpia puolia (myös ficcien kirjoittamisen kannalta) on just se, miten kaksi maailmaa sekoittuu toisiinsa ja silti on niin irti toisistaan. Tässä lapset ottaa kaikki oman, tosi hahmoille ominaisen tavan helpottaa ikävää: Susan yrittää unohtaa, Peter takertuu vanhaan ylikuninkaan rooliinsa ja Edmund jatkaa opintojaan. (Tykkään muuten hirveästi ajatuksesta, että Edmund lähtisi lukemaan juuri teologiaa, koska onhan se ajalle tyypillinen opinala, vaikka itse olisin ajatellut tilalle vaikkapa lakimiehen uraa. Kirjoissa muistaakseni mainittiin, että Edmund oli lainoppinut kuningas Narniassa. Silti, teologia on aivan yhtä uskottava (heh) ja hahmolle ominainen tie.) Plussaa myös siitä, miten oot saanu tähän mukaan myös Eustacen ja Jillin!

Ja sitten on Lucy, ihana Lucy <3 siellä mainittiin lyhtypylväs ja pieni fauni ja erityisesti Aslan.

Lainaus
Hän on etsinyt Aslania tästä maailmasta: katedraalin korkeista holveista ja mehiläisvahakynttilän tuoksusta, syyspäivien kultaisesta auringonvalosta, samassa huoneessa asuvan Theresen oboen lempeistä sävelistä. Joskus harvoin hän on tavoittavinaan välähdyksen leijonanharjasta tai kuulevinaan unissaan pehmeiden tassujen askeleet.

Tämä oli aivan uskomattoman ihana kappale ja varmaan lempparini koko tekstissä! Ensinnäkin siinä käsitellään sitä, kuinka Aslan itse kertoi, että hänellä on toinen nimi lasten maailmassa, jolla heidän täytyy myös oppia tuntemaan hänet. Ja kuinka sopivaa, että Lucy etsii Aslania juuri noista asioista, koska Aslan ei ole pelkkä leijona edes Narniassa. Tota kappaletta vois tulkita varmaan oman tekstinsä verran, mutta mulla ei nyt riitä sanat siihen.

Lainaus
On pidettävä kiinni siitä, mikä on harmaata ja kivistä todellisuutta todellisempaa, mikä on valoa, mikä on kevättä. Siitä, mikä on kaikua toisen maailman hyvyydestä.

On niin Lucya pitää kiinni siinä missä muut unohtaa tai etsii korviketta Narnialle. Tää oli ihana kappale myös.

Lainaus
Tai siitä, kuinka Therese soittaa Lucylle sen jälkeen, ja musiikin sävy on sama kuin Narnian talven.

 
Tää oli yllättävä pari, mutta tykästyin ajatukseen silti. En myöskään kestä, jos tässä viitataan Tumnuksen soittamiseen  :'(

Lisäksi jäin miettimään, oliko tässä tarkoitus myös viitata siihen, että Edmundin syyt opiskella juuri teologiaa on hyvin samanlaiset kuin Lucyn syy välttää avioliittoa miehen kanssa.

Lainaus
Lucy on aina ollut urhea, ja hän uskoo, että Aslan toivoisi hänen olevan sitä myös täällä.
voi apua <3 Aslan hyväksyisi varmasti ihan kaikki. Sori että tää oli nyt vaan sun tekstin lainauksia mut ihan oikeesti tykkäsin tästä ja halusin vaan kertoa sen  :D