Kirjoittaja Aihe: Muumit / Star Wars: Mamman paluu, S, crossover, seikkailu, one-shot  (Luettu 1680 kertaa)

Ygritte

  • [igrit]
  • ***
  • Viestejä: 525
Ficin nimi: Mamman paluu
Kirjoittaja: Ygritte
Ikäraja: S
Fandom: Muumit/Star Wars (VII)
Genre: crossover, seikkailu
Hahmot: Muumipeikko, Muumipappa, Muumimamma, Rey

Osallistuin tonttuiluhaasteeseen ja sain lahjottavakseni Odon! Sain pitkän listan fandomeja, joista valita, sekä kasan inspiraatiomuruja. Niiden pohjalta syntyi tämä Star Wars/Muumit crossover! Odo oli kirjoittanut tekstilahjatoiveista kertomaansa viestiin, että “rohkeasti vain” ja tätä neuvoa annoin mielikuvitukseni nyt kuunnella :D

Tämän fikin myötä siis ihanaa joulunodotusta Odolle!<3



Mamman paluu

Oli kaunis, seesteinen aamu Muumilaaksossa. Muumipeikko oli juuri herännyt makoisilta yöuniltaan. Hän käveli portaita alaspäin kohti heidän pyöreän kotitalonsa alakertaa, jossa hänen äitinsä, itse rauhallisuuden ja kärsivällisyyden tyyssija, Muumimamma, odottaisi varmasti jo valmiin aamiaisen kera.

Muumipeikko venytteli kävellessään ruokapöydän viereen. Hänen isänsä, Muumipappa, istui jo pöydän ääressä lukien päivän lehteä. Muumipapalla oli tuttu musta silinteri päässään, eikä hän edes nostanut katsettaan lehdestä, vaikka Muumipeikko huikkasi kuuluvasti “huomenta” saapuessaan huoneeseen. Kaikki oli siis niin normaalisti, kuin vain saattoi olla, eikä mikään tulisi muuttumaan tänään, eikä huomenna, eikä ylihuomennakaan, koska sellaista Muumilaaksossa nyt vain sattui olemaan.

“Huomenta Muumipeikko! Maistuvatko pannukakut?” Muumimamma köpötti esiin keittiöstä ja hymyili lempeästi. Muumipeikko nauroi. Miksi Mamma edes kysyi, Muumipeikkohan rakasti pannukakkuja!

Muumimamma asetti lautasen Muumipeikon eteen, nosti sille höyryävän kuuman pannukakun, ja siveli sen päälle vaapukkahilloa. Sitten Mamma siirtyi passaamaan Pappaa. Asetti pannukakut kauniisti lautaselle, siveli ne vaapukkahillolla, ja täytti Muumipapan kahvikupin. Kaikki hymyilivät hölmön onnellista hymyä toisilleen.

“Kiitoksia Mamma!” Pappa kailotti, nosti kahvikupin huulilleen ja hörppäsi reilun kulauksen tuoretta kahvetta. Pappa oli juuri laskemassa kuppia takaisin tassille, kun idyllisen harmonian rikkoi ulkoa kuuluva valtava rysäys.

Muumipeikko säntäsi ulos katsomaan mistä räjähdys kuului. Paniikkia ei syntynyt, elettiinhän Muumilaaksossa, jossa erilaiset rysähdykset olivat arkipäivää. Mutta mitään hyvää ei seurannut siitä, ettei mennyt katsomaan, joten pihalle päästyään Muumipeikko säntäsi suoraan kohti tummaa savupilveä, joka oli ilmestynyt Muumitalolle johtavalle tielle.

Sehän oli avaruusalus. Eikä edes ensimmäinen, jonka Muumipeikko näki, sillä olivathan avaruusotukset ennenkin vierailleet Muumilaaksossa.

Avaruusaluksesta nousi kaksi henkilöä, mies ja nainen. Nainen lähestyi Muumipeikkoa, eikä hän vaikuttanut uhkaavalta, joten Muumipeikko päätti tervehtiä häntä reippaasti. Niin häntä oli opetettu tekemään.

“Tervetuloa Muumilaaksoon, minä olen Muumipeikko ja tässä…” Muumipeikko aloitti, mutta nainen huitaisi ilmaa jollain vihreällä, kohtuullisen uhkaavan näköisellä esineellä, ja hyssytti hänet hiljaiseksi.

“Missä on Muumimamma?” Nainen sanoi välittämättä Muumipeikon sanoista. Muumipeikko räpäytti silmiään muutaman kerran, kunnes onnistui nostamaan kätensä ja osoittamaan kohti Muumitaloa. Nainen lähti harppomaan taloa kohti, miehen jäädessä vahtimaan avaruusalusta. Muumipeikko kipitti naisen perään. Mitä kummaa tämä tahtoi Muumimammasta?

Kun he pääsivät sisään he löysivät Papan istumassa edelleen aamiaispöydässä. Hän oli nostanut sanomalehden uudelleen eteensä, vakuuttuneena siitä, että Muumipeikko kyllä kertoisi, jos jysähdyksen syy olisi lainkaan mielenkiintoinen. Olihan hän kokenut seikkailija, eikä yksi pieni tussaus vielä saanut häntä sijoiltaan, toisin kuin poikaansa.

“Missä on Muumimamma?” Nainen toisti kysymyksensä nähdessään Muumipapan. Muumipappa laski lehteään alaspäin nähden sen reunan yli tiukkailmeisen nuoren naisen.

“Mitä kummaa tämä on?” Muumipappa sanoi ja heitti lehden sylistään pöydälle. Vaistomaisesti hän etsi katseellaan Mammaa, mutta tämä näytti kadonneen paikalta.

“Mamma ahertaa varmasti keittiössä.” Muumipeikko sanoi ja osoitti kädellään jälleen oikeaa suuntaa. Hän näki pöydän päälle jääneen pannukakkunsa, ja hänen vatsansa alkoi kurnia. Vieras varmasti löytäisi Mamman ilman hänenkin apuaan, hän söisi ensin massunsa täyteen, ja palaisi sitten asiaan.

Vieras palasi kyökistä kuitenkin ennen kuin Muumipeikko oli ehtinyt syödä ensimmäistäkään pannukakkua loppuun.

“En löydä Muumimammaa. Missä hän on? Missä piilottelette häntä?” Nainen seisoi aivan pöydän vieressä uhittelemassa. Muumipeikolle tuli epämukava olo.

“Painukaa hiiteen kodistani!” Muumipappa hikeentyi, kun huomasi, että nainen nosti miekan ilmaan ja osoitti sillä Muumipeikkoa. Muumipeikko tuijotti vuoroin naista, vuoroin vihreänä loistavaa miekkaa, ja teki sen, minkä hän osasi parhaiten. Aloitti sydäntä särkevän vollotuksen ja huusi Mammaa.

“Jätä perheeni rauhaan.”

Kaikki kolme kääntyivät säpsähtäen ääntä kohti. Olohuoneeseen vievän oven edessä seisoi Muumimamma. Omassa raidallisessa essussaan, käsiveska kädessään, viha leimahdellen vihreissä silmissä. Ensimmäisenä yllätyksestä tuntui toipuvan vieras nainen.

“Muumimamma!” Nainen sanoi, ja polvistui Mamman eteen. Muumipeikko ja Muumipappa jakoivat keskenään kysymyksiä täynnä olevan katseen.

“Onneksi löysin teidät viimein! Kuuman Lähteen Etsijät tarvitsevat apuanne!” Nainen jatkoi ja nousi seisomaan.

“Olette varmasti erehtyneet henkilöstä!” Muumipappa puuttui keskusteluun ja käveli Mamman viereen. Muumimamma huokaisi kuuluvasti.

“Mitä? En. Kuuman Lähteen Etsijät tarvitsevat apua. Viimeisen jedin apua.” Nainen tuijotti Muumimammaa intensiivisesti silmiin.

“Olen lopettanut ne hommat jo kauan aikaa sitten.” Muumimamma sanoi rauhallisesti, mutta niin tylyllä äänensävyllä, ettei Muumipappa ollut koskaan ennen kuullut sitä.

“Ilman sinua tuhannet kuolevat!” Nainen parahti. “Galaxi tarvitsee sinua.”

“Riittää!” Mamma karjaisi ja kääntyi poistuakseen. Muumipappa jäi hölmistyneenä katselemaan vuoroin kumpaakin naista.

“Mitä ihmettä tämä on, Mamma?” Muumipappa sanoi. Korostaen Mamma-sanaa, koska niin Muumit olivat selviytyneet vuosisatojen ajan. Laittamalla kaiken uskon ja luoton Mammoihin.

“Ole sinä nyt perkele kerrankin hiljaa!” Muumimamma karjaisi niin voimakkaasti, että Muumipappa kellahti pyllylleen. Muumipeikko säntäsi hänen viereensä.

“Isä, mitä tarkoittaa perkele?” Muumipeikko kysyi hiljaa ja auttoi isänsä ylös lattialta.

“Ei aavistustakaan.” Muumipappa vastasi ja hieroi kipeytynyttä takamustaan. Mamma puhui outoja ja käyttäytyi kuin vieras. Muumipapasta tuntui, että hänen pasmansa menivät täysin sekaisin. Olisiko nyt hyvä hetki hakea tussari ja häätää vieras nainen lopullisesti tiehensä? Aseella uhittelu kuitenkin toimi naisiin, oltiinhan se nähty Mörönkin kanssa.

“Rey, sinä tiedät, etten voi palata.” Muumimamma sanoi hetken rauhoituttuaan. Muumipappa ja Muumipeikko seurasivat sivussa, kun vieras nainen, jonka nimi oli ilmeisesti Rey, käveli aivan Muumimamman eteen.

“En olisi täällä ellei minun olisi pakko.” Rey sanoi hiljaa, ymmärtäväisesti. Hän tiesi, mitä Muumimamma voisi menettää, mutta jos Muumimammaa ei saataisi heidän puolelleen, koko Muumi-planeetta tuhoutuisi. Monien muiden mukana.

“Olen tuntenut merkkejä. Muutoksia Voimassa. Olosuhteet ovat kiristyneet. Tunnen seikkailun, kohtalon. Mutta en ole valmis.” Muumimamma sanoi hiljaa.

Muumipappa ja Muumipeikko vaihtoivat jälleen pöllämystyneen katseen. Muutoksia Voimassa? Seikkailu, kohtalo?

“Palatsin Portinvartijat ovat heränneet. He ovat voimakkaampia, kuin koskaan. Pian he voivat uhmata Tasavaltaa. Vain pieni joukko meitä, Kuuman Lähteen Etsijöitä, vastustaa enää heitä.”

“Minä en ole enää Kuuman Lähteen Etsijä! En ole enää jedi!” Muumimamma käänsi taas katseensa pois. Nainen harppasi hänen eteensä ja tarttui Muumimamman käteen.

“Sinä tunnet Voiman! Tiedät, mitä on tapahtumassa! Ja tiedät kuka johtaa Palatsin Portinvartijoita. Kuka ottaa käskynsä itse Itsevaltiaalta, ja on valmis tappamaan kaikki toteuttaakseen hänen tahtonsa!” Nainen puhui kiihtyneellä äänensävyllä.

“Minä tiedän.” Muumimamma sanoi. Tuska kuului hänen äänestään niin selvästi, että nainen irrotti otteensa, ja katsoi häntä myötätuntoisesti.

Muumimamma nosti kätensä ilmaan. Samassa, kuin taikaiskusta, hänen käteensä iskeytyi samanlainen miekan kappale, jota nainen piteli käsissään. Muumimamma käveli rappuset ylös makuuhuoneeseen, ja saapui hetken kuluttua alas pukeutuneena vaaleanruskeaan kaapuun ja viittaan. Hän käveli Muumipapan ja Muumipeikon eteen ja katseli heitä kyyneleet silmissään.

“Minun on mentävä.” Muumimamma sanoi ja kumartui halaamaan Muumipeikkoa. Sen jälkeen Muumimamma halasi vielä Pappaakin, vaikkei heillä ollut ollut tapana halailla enää sen jälkeen, kun Muumipeikko oli saanut alkunsa.

Muumipappa ja Muumipeikko katsoivat ikkunasta, kuinka Mamma nousi avaruusaluksen kyytiin. Sanoja ei tarvittu. Muumit elivät seikkailulle. Tämä oli Mamman kohtalo, hänen oli tartuttava siihen. Mamma kertoisi kaiken olennaisen, kun saapuisi takaisin.

Mamma istui pitkään vaitonaisena avaruusaluksen ohjaamossa. Oli niin kauan siitä, kun hän oli viimeksi puuttunut Galaxien välisiin asioihin, että hänen muistonsa tuntuivat häilyviltä. Paitsi muisto hänen elämänsä ensimmäisestä rakkaudesta. Se sai hänen sydämensä täyttymään surun sekaisesta kaipauksesta.

Mamman oli pakko tarttua Reyn käsivarresta muiston palattua hänen mieleensä.

“Onko hän vielä elossa?” Mamma kysyi arvoituksellisesti. Hän toivoi, että Rey ymmärtäisi ilman, että hänen täytyisi käyttää tarkoittamansa henkilön nimeä.

“Poikasi?” Rey kuitenkin kysyi varovasti ja nyökkäsi. Mamma pudisti päätään. Hän tunsi Voimassa, että hänen poikansa oli elossa. Voima eli vahvana hänen vanhemmassa pojassaan. Jos tälle olisi tapahtunut jotain, hän olisi tuntenut sen. Mutta Muumimamma ei tarkoittanut lapsiaan.

“Ei. Pojan isä. Onko Han Solo vielä elossa?”
« Viimeksi muokattu: 16.11.2022 20:27:54 kirjoittanut Ygritte »
This won't turn into a hyperfixation
and
Other Hilarious Jokes You Can Tell To Yourself

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 609
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Nyt oli kyllä asiallinen crossover. Vaikka on kaikenlaiia yhdistelmiä tullutkin ainakin mietittyä, niin Muumeja ja Star Warsia en oo osannut ajatella edes samassa lauseessa. Mut toimii! Ihan mainio kans tää asetelma, et on alkuun niin tavallinen päivä kuin vain voi olla, syödään pannukakkuja yms. ja sitten paikalle pölähtää pari mystistä tyyppiä avaruusaluksella ;D Ja vielä Muumimammaa etsimässä! Onpas Mammalla ollut odottamaton nuoruus. Mutta toisaalta, emmehän me tiedä mitään siitä, mitä hän oikein oli tehnyt ennen kuin Muumipappa hänet rannalta pelasti. Ties vaikka olis ollutkin jedi :D

Lainaus
“Ole sinä nyt perkele kerrankin hiljaa!” Muumimamma karjaisi niin voimakkaasti, että Muumipappa kellahti pyllylleen.
Ohhoh, Mamma kiroilemassa! 😳  Mulle tuli tästä heti mieleen tämä YouTube-video, auttaa vahvasti kuvittelemaan tämänkin ärräpään. Mammalle ei ryppyillä!

Lainaus
Aseella uhittelu kuitenkin toimi naisiin, oltiinhan se nähty Mörönkin kanssa.
XD Nohnoh, Muumipappa... No, kaipa sitä voi noinkin käsitellä naisia.

Lainaus
“Poikasi?” Rey kuitenkin kysyi varovasti ja nyökkäsi. Mamma pudisti päätään. Hän tunsi Voimassa, että hänen poikansa oli elossa. Voima eli vahvana hänen vanhemmassa pojassaan. Jos tälle olisi tapahtunut jotain, hän olisi tuntenut sen. Mutta Muumimamma ei tarkoittanut lapsiaan.
“Ei. Pojan isä. Onko Han Solo vielä elossa?”
No huhhuh mikä lopputwisti, tähän en ollut varautunut. Ei sillä että olisi osannut varautua yhtään mihinkään tässä tekstissä XD Mamma oli jedi, joka jätti ne jutut taakseen, paitsi nyt sitten ei jättänytkään, ja sitten on vielä lapsi Han Solon kanssa! Hitto mitä paljastuksia vielä ihan loppumetreillä, tässähän jää janoamaan lisää. Vaikka hyvin tää toimii kyllä näin yksiosaisenakin, koska tämmöseen lukijoiden hämmentämiseen on aina hyvä lopettaa :))

Olipa tää mainiota piristystä työpäivän päätteeksi. Kiitokset siitä!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Hurrikaani

  • Uneksija
  • ***
  • Viestejä: 299
  • Your living your live only once. Remember that.
Tämtäntändäääää!

Oon täällä taas tätä lukemassa. :D

Tää ficci vaan syöpynyt hyvällä tavalla mun päähän, enkä voinu olla palaamatta tän pariin ja hihitellä tälle aamutuimaan. :3

Tässä vaan on jotenkin niin ihanasti kahden eri ääri pään fandomia juuri sopivan kieliposkella yhdistettynä. XD Parasta tässä on kuitenkin juuri tää tunnelma Muumien maailmasta joka särkyy ja menee rikki kun mamma kiroilee. Tää on vaan jotenkin sopivalla tavalla loistava siirtymä siihen ettei mamma ookkaan vaan mamma.

Tää on varmaan heittämällä mun lemppari ei potterficci, tästä ikuisuuteen. <3

Lähetetty minun M2006C3LG laitteesta Tapatalkilla

Ei unelmiin uskominen ole lapsellista.
Listaukseksi haukkuvat

Ygritte

  • [igrit]
  • ***
  • Viestejä: 525
Kiitos kommenteista Larjus ja Hurrikaani! Mukava kuulla, ettei tällainen suhteellisen harvinainen yhdistelmä Muumeja ja Tähtien Sotaa karkottanut aivan kaikkia lukijoita  ;D

Tätä fikkiä oli aivan älyttömän hauska kirjoittaa. En tiennyt mihin suuntaan tämä etenisi, ideana oli vain Muumi/Star Wars crossover ja päähenkilöksi kaavailin Muumimammaa. Sanoin luovuudelle kyllä ja kirjoitin kaikki ajatukset ylös, joita prosessin edetessä tuli. Ja kuten Larjus sanoit, jostain käsittämättömästi syystä tämä yhdistelmä toimi! :D

Olen aina ajatellut, että Muumimamman rauhallisuuden takana täytyy piillä vähän liiankin jännittävä nuoruus. Niin paljon seikkailuja, että on ollut vain helpotus rauhoittua Muumipapan kanssa aloilleen. Tähän sain senkin mukaan. Halusin kuitenkin väläytellä Muumimamman jedi-puoltakin, ja siksi hän kerrankin hermostui oikein kunnolla Papalle.

Muumipapalla on oma tapansa hoidella naisia, mutta pisteet kotiin siitä, että Mamma pääsee Muumeissakin aina halutessaan seikkailemaan :D Heittelin tähän mukaan melko mielivaltaisesti kaikkia Muumi-juttuja, kuten vaihdoin Vastarinnan Kuumien Lähteiden Etsijöiksi ja Yksinvaltijaan Itsevaltijaksi. Toivottavasti ei tehnyt lukukokemuksesta liian sekavaa!

Loppu, jossa Muumimammasta kuoriutuu jonkinlainen Luken ja Leian välimuoto, vanha jedi-legenda ja Han Solon nuoruuden rakas, yllätti minut itsenikin ;D
This won't turn into a hyperfixation
and
Other Hilarious Jokes You Can Tell To Yourself

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 546
  • 707
No päädyin kuitenkin viimein tarttumaan tämän kommentoitiin, jota oot joutunut odottamaan ihan liian pitkään! Vetää ihan sanattomaksi, sillä tämä on ihan huikea, jotain odottomatonta, jotain seikkailua ja crossover, jota en olisi itsekään osannut kuvitella. Mahtavaa! Loppu kyllä pääsi erityisesti yllättämään ja Mamman "perkele". ;D

Tässä oli ihania ilmaisuja, kuten "sellaista Muumilaaksossa vain on" ja sellaistahan se Muumilaaksossa on, kuten kuvailit. Pidin myös, miten Muumipeikko säntäsi ulos ja Pappa entisenä seikkailijana ei hätkähtänyt. :D Tämä oli samaan aikaan niin muumia ja niin Star Warsia, että kyllä nyt täytyy pelastaja saada, että galaksi tarvitsee apua ja äkkiä! En ole itse katsonut kuin seiskan noista, joissa Rey on! Ja jäin vähän pohtimaan, kukahan se mies oli. XD Mutta no, Han Solonhan totta kai tunnistaa. ;) Ja aikamoinen twisti, että sellaisiakin hommia Mamma harrastellut...

Pidin tästä todella paljon! Joskus vaan iskee haasteet kommentoida ja istahtaa alas lukemaan ihan ajatuksen kanssa, mutta onneksi luin tämän uudestaan ja tartuin viimein tähän kommentointiin, kun kerran Arpajaiskommentinkin jätin toiseen ficciisi (sekin oli hyvä!!). Kiitos tästä todella paljon, koska jos jotain odomaista, se voi todellakin olla tällaista esimerkiksi ! Jotain odottamatonta, seikkailua ja crossoveria, yllättävissä paikoissa kuten Muumilaaksossa. Rohkeasti teit, oikein hyvä ja isosti kiitos. <3
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 828
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Tähän fandomyhdistelmään oli suorastaan pakko tarttua, kun bongasin tämän listauksestasi. Yhdistelmä tuntuu odottamattomalta ja äkkiseltään ehkä omituiseltakin, mutta mitä pidemmälle tätä tekstiä luin, sitä luonnollisemmaksi kaikki kävi. :D Muumilaakso on sellainen rauhan tyyssija (niin kuin itse Muumimammakin), että on aivan hykerryttävää ajatella sen taustalla piilevän suuria avaruusseikkailuita ja Tähtien sodasta tuttuja kuvioita, joista suurin osa asukkaista ei varmaan tiedä mitään. On oikeastaan loogistakin, että sellaisen rauhan eteen on vaadittu ja vaaditaan jatkossakin työtä ja taistelua!

Nautin valtavasti tämän tarinan alusta ja siitä, kun kuvataan ihan tavallista aamua. Makoisat yöunet, valmiina odottava pannukakkuaamiainen, miestään ja poikaansa hyysäävä Mamma... Muistin kuitenkin koko ajan erikoisen fandomyhdistelmän ja myhäilinkin miettiessäni, miten se tarinassa lopulta ilmeneekään. Tämä kohta kävi ihan naurattamaan:
Kaikki oli siis niin normaalisti, kuin vain saattoi olla, eikä mikään tulisi muuttumaan tänään, eikä huomenna, eikä ylihuomennakaan, koska sellaista Muumilaaksossa nyt vain sattui olemaan.
Mietin vain, että niinköhän kaikki on vielä hetken päästä normaalisti. ;D Ai että, niin herkullinen alku!

Tällaisena Tähtien sota -fanina ilahduin valtavasti, kun jutun juju alkoi valjeta ja pääsin yhdistelemään langanpäitä ja sovittamaan Muumimammaa isompiin ympyröihin. Minusta on hauskaa, miten Tähtien sodista tutut tahot on nimetty toisin, mutta kuitenkin niin, että niitä pystyy yhdistelemään vastineisiinsa! Reyn läsnäolosta ilahduin myös kovasti, hän kun kuuluu suosikkihahmoihini uusimmasta trilogiasta - mutta kaikkein parasta on kyllä se, miten kaiken keskiössä onkin Muumimamma, lempeä ja pannukakuntuoksuinen äitihahmo josta ei ihan heti moista uskoisi! :D Muumimamma, jonka jalkoihin Rey lankeaa. Niin innostavaa, ja niin täydellisen sopivaa! Rakastan sitä, miten tämä tarina avaa aivan toisenlaisen puolen Muumimammasta ja hänen kyvykkyydestään ja merkityksestään. Hänen voimansa ei kätkeydy pelkästään hyväntahtoiseen äitihahmoon, vaan myös viimeiseen jediin, jolla on valta pelastaa kaikki. Eivätkä ne puolet sitä paitsi sulje toisiaan pois. Mamma voi hetkessä käydä vaihtamassa jeditamineet ylleen ja seuraavassa sitten halata perheenjäseniään. Aivan niin kuin hän voi yhdessä hetkessä sivellä vaapukkahillon valmiiksi Muumipapan pannukakkujen päälle ja seuraavassa käskeä tätä olemaan hiljaa kirosanojen ryydittämänä! ;D Kyllä kelpaa tämä uusi Mamma, ja hänen seikkailuistaan lukisi mielellään vaikka lisääkin. Kaiken kruunaa lopun Han Solo -paljastus!

Pidän siitä, miten kaiken aikaa tässä tarinassa on kuitenkin läsnä sellainen Muumeille tyypillinen viattomuus ja välittömyys. Suosikkiyksityiskohtiini kuuluu muun muassa se, miten muumit ovat selviytyneet vuosisatojen ajan tukeutumalla mammoihin, ja miten Muumipeikon erityistaito on vollottaa sydäntäsärkevästi, ja miten Muumimammalla ja Muumipapalla ei ole ollut tapana halailla Muumipeikon alulle saattamisen jälkeen... :D Tämä tarina on hauskasti uskollinen molemmille fandomeille!

Kylläpä tämä piristi, kiitos! :-* -Walle
« Viimeksi muokattu: 19.03.2023 21:10:59 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day