Kirjoittaja Aihe: Ja jos sinä, niin minäkin | James/Sirius | K-11 | romantiikka, angsti ym. (shuffle-haaste)  (Luettu 777 kertaa)

Satine

  • ***
  • Viestejä: 149
Nimi: Ja jos sinä, niin minäkin
Kirjoittaja: Satine
Ikäraja: K-11
Paritus: James/Sirius
Tyylilajit: romantiikka, angsti, slice of life, vaihtelevasti jotakin canonin kaltaista sekä AU:ta
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai maailmaa tai saa tarinoistani minkäänlaista korvausta. 
Yhteenveto: James ja Sirius eri tilanteissa, yhdessä, erottamattomina.
 
A/N: Mukana Shuffle VII -haasteessa eli kutakin raapaletta kirjoitettu aina kunkin kappaleen keston ajan. Lähdin haasteeseen mukaan, koska en oikein osaa kirjoittaa lyhyitä tarinoita, mutta sitten kun ne kasvavat pitkiksi, tulee helposti jossakin vaiheessa jonkinlainen blokki, kun ei tiedäkään välttämättä heti mitä seuraavaksi tapahtuu. Olikin tosi hyvä harjoitus kirjoittaa lyhyitä pätkiä ja samalla kiva saada nopeasti jotakin valmiiksi, hiomatta sen suuremmin. Betaamaton, we die like riders on the storm jne. 😊 Toivottavasti joku saa näistä pätkistä jotakin irti!


Ja jos sinä, niin minäkin


Jeepster – T. Rex 4:07

Sirius katsoi Jamesin silmiä, joissa paloi päättäväisyys. He olivat kertoneet toisilleen sinä iltana salaisuuksia, pikku hiljaa edeten pienistä suurempiin. Lopulta oli ollut Siriuksen vuoro paljastaa niistä suurin. 

Jotakin, mitä hän ei ollut aikaisemmin uskaltanut kertoa. Hän oli ottanut juomastaan kulauksen, toisen ja tuntenut poltteen sisällään tuovan rohkeutta. 

“Haluan suudella sinua. Vain sinua. En ketään muuta.” Hän värisi, olisi varmasti tutissut polvistaan, jos olisi ollut seisaallaan. James katsoi häntä hämmentyneenä, yllättyneenä, sitten katse muuttui hänen silmissään. 

“Tule tänne”, hän sanoi, veti Siriuksen lähemmäs. Viimeinen asia, mitä Sirius näki ennen kuin James peitti hänen suunsa omallaan, oli halu tämän katseessa.

**

Perfect Day – Lou Reed 3:45

Aurinko paistoi kirkkaana pilvettömältä taivaalta. Tuulesta ei ollut tietoakaan, joka puolella oli vain kuumaa, kuivaa ilmaa, karrelle palanut nurmikko, kesän polte iholla. James kääntyi kyljelleen, katsahti Siriusta, joka makasi ruohikolla silmät kiinni, jauhoi purkkaa, vaikka siihen saattoikin helposti tukehtua siinä asennossa. Siriusta ei kiinnostanut, vaan hän puhalsi suuren purkkapallon ja antoi sen poksahtaa.

“Tänään oli hyvä päivä”, James sanoi. 

“Niin oli”, Sirius mumisi. Hän varjosti kämmenellä silmiään, raotti toista silmäluomea ja hymyili. “Paras päivä.”

**

A Day in the Life – The Beatles 5:38

Vanha kaappikello tikitti eteenpäin, kunnes sen sisältä ilmestyi lintu joka visersi niin monta kertaa kuin kello löi. Seitsemän sillä kerralla.

Sirius istui lukemassa Päivän profeettaa; uutiset eivät olleet hyviä sinäkään aamuna. Ihmisiä oli ilmoitettu kadonneiksi, kuolleiksi. Se oli kai melkein sama asia. 

Hänen aamukahvinsa höyrysi pöydällä, odotti juojaansa. Sirius kävi listan läpi. Ei ketään läheistä sillä kerralla. Paitsi että...

James tuli alakertaan, istui viereiselle tuolille, hörppäsi Siriuksen kupista juomaa varovasti. Sirius laski lehden pöydälle. Hän katsoi parasta ystäväänsä, rakastaan sanattomana. 

“Ne saivat Fabianin ja Gideonin.”

**

Sympathy for the Devil – The Rolling Stones 6:19

James Potter oli ehkä puhdasverinen, mutta häntä ei ollut koskaan kiinnostanut asia sen suuremmin. Hänen vanhempansa olivat opettaneet hänet kohtelemaan kaikkia tasa-arvoisesti. Omasta mielestään hän oli erittäin hyvin käyttäytyvä nuori mies, paitsi silloin kun teki mieli vähän keppostella. Silloin hän päästi höyryjä pihalle, ja eihän se ketään voinut nyt niin paljon haitata, kun ihmiset sille nauroivatkin. James piti siitä, kun hänet huomattiin. Hänellä ei ollut ongelmaa asian kanssa.

Mutta kun luihuisten Sirius Musta käveli paikalle, tämä veti kaikkien huomion puoleensa, eikä tätä kiinnostanut paskan vertaa asia. Jamesia ärsytti, ärsytti niin helvetisti. Miksi tuolla luihuisella oli tuollainen vetovoima, vaikka se ei tehnyt yhtään mitään. Seisoi vain yleensä paikoillaan niin kuin joku adonis ja näytti patsaalta, jota kaikki halusivat koskettaa. 

Perkele. James ei pitänyt siitä lainkaan. Ja nyt hän oli Sirius Mustan parina, koska McGarmiwa oli saanut päähänsä sekoittaa normaalia järjestystä ja laittaa rohkelikot ja luihuiset istumaan vierekkäin.

Ei, James ei pitänyt siitä, miten Sirius Musta oli hyvä muodonmuutoksissa ja vähän kaikessa, jopa taikaliemissä, joissa James ei itse ollut yhtä hyvä. 

“Mikä sinun sauvasi on saanut solmuun?” Musta sanoi virnuillen, kun James paiskasi tunnin jälkeen kirjat laukkuun voimalla. 

“Viimeisen tunnin jälkeen tarvehuoneessa, Musta”, James sanoi ärtyneenä. “Saat tietää kaiken sauvastani.”

**

Oh! You Pretty Things – David Bowie 3:14

He olivat juoneet, juoneet niin helvetisti. Sirius tiesi, että Pottereiden luona ei voinut odottaa kuin vihainen äiti.

Hänen oma äitinsä olisi lukinnut hänet kaappiin, pitänyt siellä, kunnes hänen huutonsa vaikenisivat. Niin, silloin kun hän oli joutunut kaappiin 11-vuotiaana mörön kanssa.

Siitä hän ei puhunut paljon, eikä enää miettinytkään. Paitsi joskus, kun piti kavuta Jamesin viereen samaan sänkyyn, eikä James onneksi kysellyt sen kummemmin, piteli vain kiinni.

Siinä katsoessaan humalaisen kiilteen läpi parasta ystäväänsä Sirius nojautui lähemmäs, painoi huulensa kevyesti tämän poskelle, kuiskasi: “Nukutaan tänä yönä yhdessä.”

**
« Viimeksi muokattu: 21.10.2022 00:03:36 kirjoittanut Satine »
Yes we're lovers, and that is that.

Altais

  • ***
  • Viestejä: 938
Ihan mahtava tapa aloittaa vapaapäivä, kurkata tänne ja löytää tällainen herkkupala täältä jo ennen kuin viitsii nousta ylös.  ;D Shuffle-haaste on hauska, kun on pakko kirjoittaa lyhyesti ja improvisoiden, eikä saa edes pahemmin puuttua sisältöön jälkikäteen. Tuleepahan nopeasti valmista, ja toimii blokinpurkuna ja muutenkin harjoituksena tehdä jotain ihan muuta kuin mihin on tottunut. Mutta ihan mahtavia tunnelmapalasia olit kyllä saanut irti J/S-parituksella, ihastelin lukiessani niiden mieletöntä, erilaista tunnelmaa.

Sirius katsoi Jamesin silmiä, joissa paloi päättäväisyys. He olivat kertoneet toisilleen sinä iltana salaisuuksia, pikku hiljaa edeten pienistä suurempiin. Lopulta oli ollut Siriuksen vuoro paljastaa niistä suurin.
En pääse yli enkä ympäri siitä, että James ja Sirius nyt vaan sopii niin hyvin juomaan ja tekemään kaikkea hullunrohkeaa keskenään, ja mikä nyt olisi hullunrohkeampaa kuin juoda ja kertoa syvimpiä salaisuuksia. Rakastin tuota kohtaa, kun Sirius valmistautui paljastamaan Jamesille sen kaikkein suurimman salaisuutensa, ja tässä tulikin niin hyvin esiin, miten vähilläkin sanoilla voi tavoittaa jotain isoa. Siriuksen tunnetila menee jotenkin niin ihon alle.

Lainaus
“Haluan suudella sinua. Vain sinua. En ketään muuta.” Hän värisi, olisi varmasti tutissut polvistaan, jos olisi ollut seisaallaan. James katsoi häntä hämmentyneenä, yllättyneenä, sitten katse muuttui hänen silmissään. 

“Tule tänne”, hän sanoi, veti Siriuksen lähemmäs. Viimeinen asia, mitä Sirius näki ennen kuin James peitti hänen suunsa omallaan, oli halu tämän katseessa.
Tälle oli kyllä pakko sulaa ihan saman tien, ei voi mitään, tämä on niin suloista, ihanaa ja kutkuttavaa. Tuo, miten Siriusta jännittää mutta sanoo sen silti, ja miten James on välittömästi tilanteen tasalla ja mukana. Kun lukee jotain tällaista, on niin helppo uskoa, että oikeasti ne rakastivat toisiaan, eivätkä ketään muuta, kumpikaan.  :)

Lainaus
James kääntyi kyljelleen, katsahti Siriusta, joka makasi ruohikolla silmät kiinni, jauhoi purkkaa, vaikka siihen saattoikin helposti tukehtua siinä asennossa. Siriusta ei kiinnostanut, vaan hän puhalsi suuren purkkapallon ja antoi sen poksahtaa.
Tässä oli suloisen rauhallinen tunnelma kahden toisiaan rakastavan nuoren ihmisen välillä, mutta niinpä vaan ei sellainenkaan ihan täysin ilman pientä vaaraa  voi näiltä sujua, vaan aina pitää vähintään pieni tukehtumisvaara olla.  ;D Tuo on muuten ihana kappale, jota olen joskus tunnelmoinut itsekin jotain Kelmien aikakauden ficciä suunnitellessani, en vaan enää muista mitä.  :)

Lainaus
Sirius istui lukemassa Päivän profeettaa; uutiset eivät olleet hyviä sinäkään aamuna. Ihmisiä oli ilmoitettu kadonneiksi, kuolleiksi. Se oli kai melkein sama asia. 
Siriuksen ja Jamesin yhteiseen elämään liittyy tietysti näitä tummia sävyjä ihan riittävästi, vaikka olisikin käynyt niin onnellisesti, että olisivat saaneet toisensa ja eläneet yhdessä siitä lähtien. Mutta on silti lohdullista ajatella, että jos näin olisi ollut, ehkä ne yhdessä olisivat selvinneet kaikesta, eikä olisi tarvinnut käydä niin kuin kävi canonissa. Tai ainakin sitten olisivat ehkä kohdanneet loppunsa yhdessä ja lähteneet edes tajuamatta, mikä niihin iski, eikä noin kuin canonissa, että toinen kuolee nuorena, eikä toinen sen jälkeen elä päivääkään niin etteikö kaipaisi koko ajan. Ja nyt alkoi itkettää, kun tämä käy aina niin tunteisiin.

Lainaus
Mutta kun luihuisten Sirius Musta käveli paikalle, tämä veti kaikkien huomion puoleensa, eikä tätä kiinnostanut paskan vertaa asia. Jamesia ärsytti, ärsytti niin helvetisti. Miksi tuolla luihuisella oli tuollainen vetovoima, vaikka se ei tehnyt yhtään mitään. Seisoi vain yleensä paikoillaan niin kuin joku adonis ja näytti patsaalta, jota kaikki halusivat koskettaa.
Voi vitsi mikä upea luihuis!Sirius!  ;D Tästä olisikin kiva lukea joskus enemmän, että miten rohkelikko!Jamesin suhde Siriuksen kanssa toimisi, jos se olisikin tuollainen viileän itsetietoinen, kaikkien ihailema luihuisprinssi. En tajua, miten en olekaan ikinä tullut miettineeksi asiaa tältä kantilta, että mikähän Siriuksesta olisi tullut, jos se olisikin päätynyt luihuiseen. Mutta tosi kiehtovaa, nyt kun asiaa miettii. Et kirjoittaisi joskus jotain pidempää tällä idealla?  ;)

Lainaus
Siitä hän ei puhunut paljon, eikä enää miettinytkään. Paitsi joskus, kun piti kavuta Jamesin viereen samaan sänkyyn, eikä James onneksi kysellyt sen kummemmin, piteli vain kiinni.
Tässä viimeisessä oli myös näitä ihan lempijuttujani, eli James, joka lohduttaa Siriusta menneisyyden haamuista vain pitämällä kiinni ja ottamalla viereen nukkumaan, joko ymmärtäen tai ymmärtämättä edes itse, miten paljon se toiselle merkitsee ja miksi. Jamesin äidillä varmaan olisi omat, lempeät konstinsa ojentaa liikaa juhlivia nuoria miehiä, mutta voi kamala noita Walburga Mustan rangaistuksia. Helppo kuvitella silti, että noinhan se olisi poikiaan kurittanut, ja paljon pienemmästäkin kuin kännissä olemisesta.

Suurkiitos tästä, olipa hieno homma että päätit lähteä kokeilemaan shuffle-haastetta, kun kerran lopputuloksena oli tällaista!  :)
I am human and I need to be loved
Just like everybody else does

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 481
Ihan tosi loistavaa, että kirjoitat, vaikka sitten lyhyempiä tarinoita! :D Jatkotarinat ovat ihania, mutta ne todella vaativat kirjoittajalta paljon, ja minustakin lyhyempien kirjoittaminen on mukavaa vaihtelua niille pidemmille. Toivottavasti blokki menee kuitenkin nopeasti ohitse. :)

Tässä oli aivan mahtavat viisi hetkeä Siriuksen ja Jamesin elämästä. Ensin ajattelin, että nämä liittyvät toisiinsa, ja osa olisi hyvin voinut liittyäkin, mutta sitten tajusin, että nämä olisivat voineet myös olla viisi hetkeä ihan erilaisista tarinoista. Oli miten vain, nautin suureti näistä kaikista, eikä mikään ihme, kun kaikissa yhdistävänä tekijänä oli James/Sirius ja se, miten kirjoitat heistä. :)

Ensimmäisessä oli ihan mielettömän jännittävä tunnelma. Tuo on niin teineille, ja juuri Jamesille ja Siriukselle sopivaa, että juodaan ja kerrotaan salaisuuksia, kunnes sitten tuleekin se isoin ja tärkein juttu esiin. :D Ajattelin tässä, että Jamesilta jäi se hänen suurin salaisuutensa kertomatta sanoilla, mutta hän kertoi sen sitten kosketuksella. Tuollaisen hetken täytyy olla jotain ihan mielettömän ihanaa, kun on lopulta uskaltautunut kertomaan se, mitä on ehkä hautonut mielessään jo kauan, ja sitten toinen tunteekin samoin. :) Ja tuo Jamesin ilme viimeisteli koko jutun, ihan mieletöntä:

Lainaus
“Tule tänne”, hän sanoi, veti Siriuksen lähemmäs. Viimeinen asia, mitä Sirius näki ennen kuin James peitti hänen suunsa omallaan, oli halu tämän katseessa. 

Toisessa oli aivan ihana kuuman kesän tunnelma, tuon lämmön saattoi ihan tuntea tätä lukiessaan. ja tietenkin Sirius uhmaa terveyttään, kuinkas muutenkaan! ;D Jäin tässä miettimään, mitähän tuossa oli aikaisemmin tapahtunut, kun päivä oli ollut niin hyvä? Jotain saman tapaista kuin tuossa edellä, tai ehkä jotain ihan muuta? Sitä ei tässä kerrottu, mutta se juuri teki tästä niin viehättävän. :) Eikä sillä loppujen lopuksi ollut niin väliäkään, vaan tärkeintä oli tuo Siriuksen ja Jamesin välinen täydellinen yhteisymmärrys ja yhteenkuuluvuus. Tykkäsin siitä tosi paljon.

Kolmas ei sitten enää hymyilyttänytkään. Vaikka James ja Sirius olivat ja asuivat yhdessä, tässä tuli selväksi se, miten lyhyeen molempien nuoruus loppui, kun ajat olivat mitä olivat. :( Vaikka jotenkin ajattelen, että ehkä silloinkin nämä olisivat välillä pitäneet hauskaa jo ihan järjissään pysyäkseen vähän sen linkittämäsi prequelin tapaan, niin olihan tuo hirveän synkkää ja ahdistavaa aikaa. Ajattelin tätä lukiessani, että varmaan molempien mieleen tuli myös ajatus siitä, että Prewettin veljekset tänään, kuka huomenna? Ehkä me kaksi? :( Todella ravisuttavaa oli tämä:

Lainaus
Sirius laski lehden pöydälle. Hän katsoi parasta ystäväänsä, rakastaan sanattomana.

“Ne saivat Fabianin ja Gideonin.”

Tämä neljäs oli ehkä minun suosikkini näistä kaikista tuon hyvin herkullisen AU-piirteen vuoksi! Ihan loistavaa tuo, että Sirius olikin luihuinen, ja nauratti kovasti se, kuinka Jamesia tuntuivat ärsyttävän Siriuksessa ne samat ominaisuudet, mitkä taas samassa tuvassa vetivät häntä puoleensa. ;D Tai tuntuivat ne vetävän puoleensa tässäkin, mutta nyt siinä oli suunnaton ärsyyntyminen mukana. Jotenkin niin hupaisaa, että eihän James nyt voinut hävitä Siriukselle missään asiassa, oltiin sitten parhaita kavereita tai eri tuvassa, ja kun kyseessä oli vielä luihuinen, ottihan se ihan kunnolla päähän. ;D Huomaan, että minun ajatukseni ja sen myötä kommentti menevät nyt ihan samalla tavalla kuin Altaisilla, mutta minunkin mieleeni tuli heti tätä lukiessa, että tästä lähtökohdasta saisi ihan loistavan pidemmänkin ficin, ja seuraava ajatus oli, että etkö haluaisi vielä joskus kirjoittaa sellaisen? Siis eihän nyt näin loistavaa ideaa vaan voi jättää käyttämättä. Auttaisiko koiranpentukatse? ;D Tämän loppu oli aivan paras, ja sananvalinta sai tietysti mieleen kaikenlaisia ajatuksia siitä, mitähän tuolla tarvehuoneessa mahtoi sitten tapahtua:

Lainaus
“Viimeisen tunnin jälkeen tarvehuoneessa, Musta”, James sanoi ärtyneenä. “Saat tietää kaiken sauvastani.”

Viidennessä nauratti taas, kun James ja Sirius olivat jälleen kerran niin tyypilliseen tapaan hunningolla. ;D Tässä tuli hienosti muutamalla sanalla esiin se, miten erilaiset kotiolot pojilla oli, vaikka Sirius tiesikin, että saisivat huutia myös Jamesin luona. Mutta siellä ei kukaan sulkenut lasta kaappiin, kunnes pyörtyi sinne. :( Todella kamalaa, mutta onneksi Siriuksella oli nyt James, jonka viereen saattoi mennä yöllä, ja joka tuntui ymmärtävän ilman sanojakin. Tässä mietin, mahtoivatko nämä kaksi olla jo yhdessä, ja ajattelin, että jos eivät olleet vielä, niin ainakin hyvin pian. Ehkä jo sinä yönä? :) Tämä kohta kertoi kyllä kaiken poikien väleistä:

Lainaus
Siitä hän ei puhunut paljon, eikä enää miettinytkään. Paitsi joskus, kun piti kavuta Jamesin viereen samaan sänkyyn, eikä James onneksi kysellyt sen kummemmin, piteli vain kiinni.

Kiitos ihan mielettömän upeasta tekstistä taas kerran! Toivottavasti kirjoitat pian lisää. :)
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

Satine

  • ***
  • Viestejä: 149
Kiitos paljon Altais ja Pahatar ihanista kommenteistanne! ♥ Niistä tuli tosi hyvä mieli. 😊 Shuffle-haaste oli yllättävän hauska ja tehokas tapa saada tekstiä aikaan! Olikin mieletöntä kirjoittaa ihan tärinässä viime sekunneille saakka ja sitten yrittää vaan saada jonkinlainen järkevä viimeinen lause aikaiseksi. 😄

Altais: James ja Sirius juomassa salaa nuorina (tai ihan vaan avoimesti baarittelemassa aikuisina) on kyllä yksi headcanon, jota ujutan varmaan useimpiin ficceihin niistä. Kiva keino saada hahmot paljastamaan asioita toisilleen ja toisaalta nuorinahan sitä tehdään tuollaisia juttuja. Tokassa osassa Perfect dayn tunnelma on kieltämättä tosi vangitseva ja siihen on helppo kuvitella jotakin kelmien aikaisia tapahtumia. Sirius puhaltamassa purkkapalloa jotenki vaikutti sellaiselta mitä se voisi tehdä. (Ainakaan en laittanut sitä tällä kertaa polttamaan tupakkaa niin kuin yleensä.😄) Kolmosessa päästiinkin ekaan velhosotaan, josta en yleensä kirjoita ihan hirveästi, koska Jamesin ja Siriuksen tragedia tosiaan tekee kipeää. Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi siitä että mieluummin sitten kumpikin olisi selvinnyt tai kumpikin kuollut yhtä aikaa. No, mieluummin selvinnyt. 😊 Luihuinen!Sirius on kyllä yksi viimeaikaisista suosikeistani, olen jotenkin ihastunut ajatukseen siitä ja rohkelikko!Jamesista. Voin hyvin kuvitella kirjoittavani pitemmän tarinan niistä vielä joskus, se vaan vaatisi ajatustyötä että mitenkä kaikki asiat saa sovitettua sitten vaihtoehtoisessa maailmassa. Viimeisessä osassa oma headcanon eli pojat samassa sängyssä pääsi taas luikahtamaan tekstiin. 😄 Kamalia nuo Walburgan kasvatusmetodit kyllä ovat, siitä ei pääse mihinkään. Onneksi Sirius pääsi Pottereilla näkemään terveempää perhe-elämää.

Pahatar: Nämä viisi hetkeä olivat täysin itsenäisiä osia, en sitä muistanut ilmoittaa alussa. Toisaalta nyt kun mainitsit, niin olisivat jotkin osat varmaan voineetkin liittyä toisiinsa, enpä edes ajatellut sitä. En kyllä koskaan kyllästy siihen, kun hahmot yrittävät jännittyneesti tunnustaa toisilleen tunteensa. 😊 Olitpa kivasti tuon muotoillut että James tunnusti tunteensa kosketuksella, niinhän se tosiaan teki. Käytännön mies kun on, sille se varmaankin onkin paljon luontevampaa. Toisessa osassa taisin miettiä vuoden 1976 kesän lämpöaaltoa, ja pojat olivat saaneet viettää huoletonta kesäpäivää jossakin päin Lontoota. Loppu saa jäädä lukijan mielikuvituksen varaan. 😊 Kolmas osa oli kieltämättä synkkä ja itseänikin aina tuon asian kuvittelu kovasti vavahduttaa – miten hirveää mahtaa olla, kun joka päivä saa pelätä, mitä uusia kauheuksia on sattunut. Varmasti nämä kaksi tarvitsivatkin välillä jotakin kepeyttä elämäänsä pysyäkseen järjissään. Nelososasta olitkin hyvin kiteyttänyt tuon ajatuksen, että Siriuksen samat ominaisuudet luihuisessa ärsyttävät Jamesia kun taas rohkelikossa vetävät puoleensa. 😄 Olen kyllä sen verran fiilareissa itsekin tästä AU:sta että ihan mielelläni joskus kirjoitankin tästä vielä pitemmän ficin. Viidennessä osassa oltiin kyllä taas tuttuun tapaan hunningolla, ja poikien kotiolot todellakin eroavat paljon toisistaan. Onneksi Siriuksella oli Pottereiden luona paremmat oltavat ja Jamesin kanssa voi jakaa lämpimän sängyn tarvittaessa. Jätin auki tuon olivatko vai eivätkö olleet yhdessä, ainakin ehdottomasti menossa siihen suuntaan. 😊
Yes we're lovers, and that is that.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 439
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Nämä ovat roikkuneet jo hetken välilehdessäni ja nyt oli hyvä aika ottaa ja tulla viimein lukemaan nämä! Hyvää kyllä kannatti odottaa, vaikka nyt harmittaakin etten lukenut näitä heti, koska voi että miten tykkäsinkään :D

Tuo shuffle-haaste on kyllä mainio kun siinä on pakko mennä vähän fiiliksen mukaan ja hypätä myös mahdollisesti mukavuusalueensa ulkopuolelle. Näissä kaikissa teksteissä näkyi hyvin tuo musiikin vaikutus ja vaikka en itse biisejä kuunnellutkaan lukiessani niin silti pääsin hyvin perille että minkälaista musiikki on milloinkin ollut :)

Tuo ensimmäinen pätkä oli sellainen, että se sai hymyn huulille ja sydämen pikkuisen hyppimään ilosta. Mikään ei ole ihanampaa lukea kuin tuollainen varovainen lähentyminen mikä lopulta paljastuu molemminpuoliseksi kiinnostukseksi. Harmi, että biisi loppui kesken ;) olisi ollut kiva kuulla mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaikka toisaalta juuri tuollainen onkin parasta, että lukijalle jää oma tulinnanvapaus.

Toisessa palassa oli hieno tunnelma. Tuollainen pysähtynyt hetki ja oleminen. Joskus ei tarvita muuta!

Kolmas osa oli lohduton. Sota tuli hienosti esille ja sen raakuus. Pienillä sanoilla saa joskus sanottua paljon. Tykkäsin tästä osasta todella paljon, tässä ei selitetty mitään ylimääräistä mutta silti lukijalla oli selvä kuva mitä taphtuu ja miksi. Onneksi näillä kahdella on toisensa ♥

Neljännen alun jouduin lukemaan kahdesti ennen kuin aivoni suostuivat loksauttamaan palaset kohdalleen ;D Ihana AU ja uuh miten kuumottava loppu! Olisipa ihanaa olla kärpäsenä katossa kun James ja Sirius tapavaat tarvehuoneessa ja ottavat sauvat esiin ;) Ihana tämmöinen teksti missä Sirius olikin luihuisessa ja tietenkin James oli huomannut tuon komean nuorukaisen olemassa olon. Ehkä Minervakin on salaa James/Sirius-shipperi kun laittoi pojat pariksi ;) En kyllä valita ollenkaan!

Viimeisestä huokui tuo humalatila sillä tavalla sopivasti. Ikävää, että Sirius muisti tuon mörkö-episodin, vaikka toisaalta jos se sai hänet pyytämään Jamesilta että he nukkuisivat samassa sängyssä niin hyvä! Toivottavasti tämä humala ei ole kuitenkaan sellaista "voi ei mitä me mentiin tekemään"-humalaa että aamulla kaduttaa ja nolottaa. Vaan että tämä olisi ennemmin sellaista "vihdoinkin asiat nytkähtävät eteenpäin"-humalaa kun molemmat uskaltavat viimein tunnustaa todelliset tunteensa :D

Iso ja lämmin kiitos näitä, nautin aivan valtavasti! Hienoa, että tartuit haasteeseen :D

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Ygritte

  • ***
  • Viestejä: 158
  • [igrit]
Näitä Shuffle-haasteita on ollut hauska lukea. On aika hienoa, miten muutamalla sanalla onnistuu kertomaan kokonaisen tarinan tai vangitsemaan kauniin hetken. Täytyy varmaan vielä kuunnella sinun tähän valikoituneet biisit läpi, nyt en ikäväkseni ehdi, mutta olisi hauska kokeilla pääseekö niistä samanlaiseen fiilikseen.:)

Ensimmäisessä osassa on jotenkin kokonainen tarina muutamassa sanassa. Siinä ovat läsnä niin menneisyys, nykyhetki, kuin tulevaisuus. Kauniisti kerrottu hetki<3

Sekä pakko nostaa erikseen vielä neljäs osa:D Niin mahtavaa, tunnelma vaihtui aivan kokonaan ja yhtäkkiä meillä onkin James uhittelemassa luihusSiriukselle! Tämä kohta suorastaan kruunasi kaiken:
Lainaus
“Saat tietää kaiken sauvastani.”
;D

Kiitos, kun tartuit haasteeseen ja me pääsimme nauttimaan sen lopputuloksesta!:D

Satine

  • ***
  • Viestejä: 149
Kylläpä ilahduin huomatessani, että tämä oli saanut lisää lukijoita. Kiitos paljon Vendela ja Ygritte kommenteistanne! ♥

Vendela: Tykkäsin kyllä paljon haasteesta. Sitä sai jotenkin luvan kanssa kirjoittaa ihan mitä tahansa ja rajallisella ajalla, eikä ollut niin väliä mitä sieltä tuli ulos, kunhan kirjoitti. Tosi hyvä harjoitus! Ihana kuulla että pidit näistä tulkinnoistani mitä nousi kappaleiden tunnelmista esille. 😊 Ekassa osassa tosiaan oletin, että kiinnostus on molemminpuolista, mutta kumpikaan ei vaan ole osannut ottaa sitä esille. Nelososan luihuinen Sirius kyllä kiehtoo itseänikin sekä se miten dynamiikka sitten muuttuisi näiden kahden välillä. Tätä pitänee joskus tutkia laajemminkin. Viidennen osan kohdalla jäi tosiaan auki Jamesin ja Siriuksen tilanne, mutta en usko että ne katuisi mitään tapahtunutta jälkikäteen. 😊

Ygritte: Tosiaankin tuo muutamalla sanalla tarinan kertominen on asia, jota itsekin harjoittelen vielä ja ihailen aina muiden kirjoittamana sitä taitoa. Biiseissä tartuin välillä enemmän tunnelmaan ja välillä myös lyriikoihin. Nelososassa tuli kappaleesta tuli jotenkin vahvasti sellaiset luihuis!Sirius-fiilikset ja siitä se idea sitten lähti. 😊 Mahtavaa kuulla, että pidit näistä teksteistä!
Yes we're lovers, and that is that.

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 760
Tykkään Shuffle-haasteesta tosi kovasti, ja musta on kauhean kiva saada nähdä vilaus muiden ihmisten musamausta haasteeseen kirjoitettujen tekstien myötä! (Siis toki olettaen, että kirjoittaja on käyttänyt jotain omaa listaansa eikä vain vaikka sattumanvaraista radiokanavaa.) Tämän tekstin onnistuneimpana musakoukkuna mulle toimi se että näin viimeisen osan otsikossa David Bowien. :-* Lisäksi oon jo vuosikaudet yhdistänyt T. Rexin J/S:ään (jos en ihan väärin muista, niin se mielleyhtymä on lähtenyt jostain Vanilla M:n fikistä... mulla on edelleen aivan törkeä ikävä erityisesti hänen J/S-fikkejään), joten senkin nimen bongaaminen ilahdutti!

Tykkäsin näiden pätkien tunnelmasta ja siitä miten erilaisia välähdyksiä tämä fikki tarjoili näiden kahden vaihtoehtoiselämiin. Ja ihanaa että pätkien erilaisuudesta huolimatta niitä kaikkia yhdisti se, että James ja Sirius olivat merkittävä osa toistensa elämää (jopa todellisuudessa, jossa Sirius oli luihuinen, oijoi). <3

Lainaus
James kääntyi kyljelleen, katsahti Siriusta, joka makasi ruohikolla silmät kiinni, jauhoi purkkaa, vaikka siihen saattoikin helposti tukehtua siinä asennossa. Siriusta ei kiinnostanut, vaan hän puhalsi suuren purkkapallon ja antoi sen poksahtaa.

“Tänään oli hyvä päivä”, James sanoi.
Heha, tuli ensimmäisenä tätä kohtaa lukiessa mieleen, että on näemmä tosi hyvä päivä kuolla, kun Siriusta ei tunnu kiinnostavan, tukehtuuko purkkaansa vai ei. :') Vakavasti puhuen, tässä tokassa osassa oli ihanan laiskan leppeä tunnelma, siisti kontrasti ekan osan kihelmöivälle ritinälle!

Ja tunnelman jännittävä ailahtelevaisuus sen kuin jatkuu toisesta osasta kolmanteen, jossa velloo painostava hiljaisuus, vaikka siellä onkin pelon ja surun seassa myös ihanan pysäyttävän merkityksellinen yksityiskohta, kun Sirius katsoo Jamesia, joka on paitsi paras ystävä myös rakas. <3

Neljäs osa olikin sitten jo melkoisen veikeä! Ihana tunnelma! Ja arvostin kyllä hirmuisen kovasti tätä klassista sauvavitsiä:
Lainaus
“Mikä sinun sauvasi on saanut solmuun?” Musta sanoi virnuillen, kun James paiskasi tunnin jälkeen kirjat laukkuun voimalla.

“Viimeisen tunnin jälkeen tarvehuoneessa, Musta”, James sanoi ärtyneenä. “Saat tietää kaiken sauvastani.”
Hihii! Mitä flirttiä! Ärsytyksestähän on hyvä lähteä liikkeelle ja edetä siitä sitten vähän toisenlaiseen kiihotukseen. ;)

Oi voi tuota vikaa osaa! Se oli sekä sumuisen humalainen että surullinen että kuitenkin toiveikas. Ihanaa ja oikein että James saa pidettyä Siriuksen möröt loitolla - ja tuntuu se krapulakin tietysti kevyemmältä rakkaan sylissä. <3

Shufflettele ihmeessä toistekin, näitä oli ilo lukea! (:
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Violetu

  • Tarinankertoja
  • ***
  • Viestejä: 5 349
Ai että, Rohku!James ja Luihu!Sirius on kyllä sellainen versumi, josta lukisi mieluusti lisääkin pätkiä🔥
Oli kivaa, että näissä oli erilaista henkeä, tosi kylmäävä tuo, jossa Sirius luki lehteä ja etsi tuttuja nimiä kuolleiden joukosta.
Tykkäsin siitä, että nämä olivat kuitenkin enimmäkseen keveitä, vaikka siellä alla olikin synkempiä juttuja, kuten kaappiin lukitseminen mörön kanssa, ja viittaukset Siriuksen kotielämään ja sotaan, huhhuh.
Ehkä Sirius/James on juuri siksi lempparini, kun tästä kaksikosta on niin moneen^^

~Violet kiittää
« Viimeksi muokattu: 22.01.2023 20:38:40 kirjoittanut Violetu »

O' valley of plenty

Satine

  • ***
  • Viestejä: 149
Kiitos oikein paljon kommenteistanne Sisilja ja Violetu!! Sanon nyt yhteisesti, että luihuinen!Sirius on kyllä yksi suurimmista ihastuksistani tässä viime aikoina ja yritän saada jossakin vaiheessa jotakin tekstiä siitä aikaiseksi. 😊

Sisilja: Käytin tosiaan tässä haasteessa ihan omaa biisilistaa, jossa on lähinnä 70- ja 80-luvun rockia. En pääse yli siitä että sen ajan musiikki sopii niin loistavasti J/S:n taustalle soimaan. (Bowie ja T. Rex on kyllä ehdottomia suosikkeja, samaten Queen. Pyhä kolminaisuus, tai jotakin.) Sen verran oli kuitenkin listalla kappaleita, että oli tilaa kaikenlaisille satunnaisille yllätyksille. 😊 Tästä parituksesta saa kyllä paljon irti erilaisissa vaihtoehtoisissa olosuhteissa, ja lähdinkin vaan heti sille linjalle haasteessa. Ihanaa että luit ja pidit! ♥

Violetu: Ihan oikeassa olet, näistä kahdesta on moneen. Yleensä niistä tulee kirjoitettua aika nuorina tyyppeinä, vaikka voisi joskus tutkiskella niitä aikuisempinakin. Jotenkin se aina osuu lujaa, että yhdessä ne tukee toisiaan hyvien ja huonojen aikojen läpi. Tosi kiva kuulla, että tykkäsit! ♥ (P.S. Ihana tuo Destiel-avatar!)
Yes we're lovers, and that is that.