Death Note: Loppu • S • Misa(/Light)

[Odo]

Ficin nimi: Loppu
Kirjoittaja: Odo
Fandom: Death Note (anime)
Genre: draama, angst
Hahmot: Misa(/Light)
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Death Notesta kunnia Tsugumi Ōban alkuperäiselle käsikirjoitukselle, koko animetiimille sen animeversion toteuttamisesta ja lopuille, joille se kuuluu. En omista Death Notea, enkä rahasta.
A/N: Kattelin vastaikään Death Noten, josta minulle tuli ficci-idea Misasta. Vaikka Misa ei ole lempparini, minua kiinnostasi kuitenkin se, mitä animen loppu ei paljasta ja siksi kirjoitinkin tämän. Tämä ficci vaatii fandomtuntemuksen ja spoilaa koko sarjan loppuratkaisun, joten sinua on varoitettu.

Haasteet:
- Animaatioiden taikamaailma
- Perspektiiviä parittamiseen (Canon)
- Haasteita hampaankolossa (Multifandom III)

Loppu

Light Yagamin hautajaisissa oli vain kolme vierasta; hänen äitinsä, sisarensa Sayu ja tyttöystävä Misa Amane. Muistopuheita ei lausuttu, eikä kukaan vieraista osannut enää itkeä. Eläessään Light oli ollut rakastettu poika, veli ja puoliso. Kuollessaan Light Yagami oli Kira, sarjamurhaaja.

Misa oli itkenyt kuullessaan Lightin kuolemasta ja vaatinut tietää kaiken, mitä poliisit osasivat kertoa Lightin viimeisistä hetkistä, eikä Misa ollut uskonut aluksi. Lopulta Misalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä totuus. Hän mietti, mitä Light oli tuntenut näiden kuuden vuoden aikana, kun tämä oli ollut Kira.

Oliko Light koskaan rakastanut häntä, Misa joutui kysymään itseltään. Hänen omat tunteensa olivat yhä olemassa; hän oli rakastanut Lightia koko sydämestään ja ollut valmis jopa kuolemaan tämän puolesta. Light oli kuitenkin valehdellut kaikille; esittänyt jahtaavansa Kiraa ja omistautunut työlle, joka oli vain silmänlumetta. Misa ei halunnut olla valhe muiden joukossa. Oli vaikeaa jäsentää ajatukset Lightista, menneestä ja tulevaisuudesta, jota ei koskaan tulisi. Misa tunsi olevansa eksyksissä.

Hautajaiset olivat lyhyt tilaisuus, jossa arkku laskettiin hautaan. Misan katse oli yhtä tyhjä kuin Lightin perheen, joka lähti pian hautajaisten jälkeen hyvästelemättä. Hauta sai Misan jäämään vielä hetkeksi, kun hän muisteli vuosiaan Lightin kanssa, jotka olivat nyt ohi. Light ei ollut kuollut luoteihin, vaan ruumiinavauksessa oli paljastunut syyksi sydänkohtaus.

Oli harvinaista, että terve nuori mies kuolisi sydänkohtaukseen, mutta niin oli käynyt vastoin kaikkia odotuksia. Lightin olisi pitänyt kuolla verenhukkaan saaduista ampumahaavoista. Misa oli kuullut kuolinsyyn vastahakoisilta poliiseilta, joiden katseet olivat olleet vakavia. Myös Lightin uhrit olivat kuolleet sydänkohtauksiin, mutta kukaan ei paljastanut, mikä murha-ase tai tapa todellisuudella oli ollut.

Seisoessaan haudalla surupuvussaan, kyyneleet karkasivat Misan poskille. Oli tuhansia ja taas tuhansia kysymyksiä, kaipuuta ja epävarmuutta. Light oli kuollut häviäjänä, mutta Misan mielestä Light oli voittanut. Uutiset puhuivat edelleen Kiran puhdistuksesta, siitä, miten Light oli ollut oikeus. Lightia ei koskaa paljastettu uutisissa perheen ja Misan suojelemiseksi. Julkista tietoa oli kuitenkin, että Kira oli saatu kiinni ja kuollut; ettei murhia enää tulisi.

Misa oli ihaillut Kiraa, joka oli kostanut hänen vanhempiensa kuoleman. Light oli ollut hänen ihailemansa Kira ja Misa mietti, olisiko auttanut Lightia oikeuden jakamisessa, jos vain olisi tiennyt. Hän ei syyttänyt Lightia murhista vaan siitä, että Light oli valehdellut myös hänelle.

Yllättäen Misa tunsi kosketuksen, joka avasi hänen silmänsä hirviölle, joka leijui haudan yläpuolella. Sen käsissä oli vihko, jonka hipaisu palautti Misan muistot; kaikki muistot Death Notesta, Lightista, Shinigameista ja hänestä itsestään toisena Kirana.

Muistot olivat aluksi musertaa Misan, joka vajosi polvilleen hautausmaalle. Sitten, kun muistojen tulva laantui, hän itki. Itki, koska muisti kaiken, jonka he olivat Lightin kanssa yhdessä kokeneet. Hän todella oli rakastanut Lightiä tietäen, että tämä oli Kira. Ollut itse toinen Kira ja Lightin luotettu kumppani, rakastettu. Ennen kuin Misa ehti esittää kysymyksiä Ryukille, Shinigami puhui:

“Rakkautesi Lightia kohtaan oli mielenkiintoista seurattavaa. Joten annoin sinulle takaisin muistosi. Muistat varmaan, että jaoit elämäsi puoliksi ensin Remin kanssa, sitten minun. Olit uskollinen Lightia kohtaan loppuun asti. Nyt on sinun aikasi kuolla, Misa Amane.”

Ryuk avasi Death Notensa ja laski kynänsä sen sivulle. Sivulle, jolle hän oli kirjoittanut aiemmin Light Yagamin nimen. Misa ei vastustellut, kun Ryukin kynä sivalsi paperille hänen nimensä ja Misa tiesi, että hänen elinaikansa olisi enää 40 sekunttia. Se ei haitannut. Muistaessaan kaiken, halusi Misa seurata Lightiä tuonpuoleiseen, jos heille sellaista oli olemassa.

“Kiitos, Ryuk”, Misa sanoi sekuntien palaessa loppuun.

Spoiler: näytä

En rehellisesti muista, miten Death Notea koskemalla muistot palautuu. Pitikö omistajuus olla ihmisellä vai riittikö Shinigamin omistajuus vai miten Light ikinä kikkailikaan Misan ja omat muistonsa ensimmäisellä kerralla takaisin. Tässä Ryuk on kuitenkin niin kaikkivoipa, että palauttaa omalla vihkollaan Misan muistot.

[Kaatosade]

Siitä ei ole kovinkaan kauan, kun itse katselin vaihteeksi animen, joten oli hauska törmätä tällaiseen vaihtoehtoiseen loppuskenaarioon.

Misa ei mussa ole mitään kummempia sympatioita koskaan herättänyt enkä ole ikinä mieltänyt Lightin rakastavan häntä, mutta aivan varmasti sen sotkun seuraaminen on ollut Ruykin mielestä hyvin mielenkiintoista.

Alkupuolesta tykkäsin jotenkin erityisesti, onhan se varmaan ankea fiilis, kun ei itse muista asioista mitään ja poikaystävä on paljastunut sarjamurhaajaksi. Hm, joo, kiitoksia tästä. <3

[Odo]

Oi, kiitos kommentista!

Joo, ei Misa minultakaan kovin suuria sympatioita ole saanut, mutta aihe silti inspiroi. Näen tässä, että näkökulma on Misan vähän kapeakatseinen versio, jossa Lightia rakastetaan ja ehkä Misa kuvittelikin, että Lightkin lopulta rakasti häntä. Kuten lopussa tosiaan "tapahtuikin", kun se luopui viimeisen kerran muistoistaan ja pohti, että on tullut hetki, jossa Light rakastaa häntä. Mutta Light on Light, tuskinpa vain. Ryukille tästä varmaan eniten on tosiaan ollut iloa. Kiitoksia kommentista Kaatosade! <3

[ruttotohtori]

Hei Odo senkin, sullahan on täällä Death Notea! Ja minä niin sitä sarjaa rakastan aina ja ikuisesti, myös Misaa vaikka moni tuntuu olevan eri mieltä. Mutta Misa oli myös oikein rakas kaikessa naiiviudessaan ja voi kamala mitä hänelle oikein teit, siis:

Nyt on sinun aikasi kuolla, Misa Amane.

Aloin huutaa tälle koska EI MITÄ EI?? Ihan luonnollinen loppuhan tämä, Misa oli kuitenkin puolittanut elämänsä niin moneen kertaan mutta silti, tää tuli ihan puskista ja voi Misa raasu. Minun vauva. Tosin silti vähän hymähdin Ryukille, on hän niin... Niin. Tuolla lailla menee vaan aukomaan päätään surevalle neidolle ja tappaa raa'asti. Vaikka sopivaahan se on, että molemmat Kirat kuolevat Ryukin käden kautta. Täydellinen voitto Ryukille, niin sanotusti. Hänhän tässä sarjassa todella voittaa jos joku.

Tykkäsin erityisesti tästä alusta, kuinka Misa ei muistanut mitään, vaikka oli niin suuressa roolissa. Jotenkin niin traaginen kohtalo, että on tehnyt suuria (vaikkakin kamalia) asioita eikä muista mitään eikä siksi ymmärräkään mitään - tosin yhtäkkiä kaiken muistaminen on varmaan tuplasti kamalampaa, niin että en tiedä tekikö Ryuk palveluksen vai ei, vaikka Misa kohtaloonsa alistuikin. Kivasti oli kirjoitettu tämä, simppelisti mutta kyllä se suru ja traagisuus tuli läpi. Angstia tämän genre ois pitänyt kyllä olla eikä draamaa, musta tää oli kauhian surulline. Kuten on Misan kohtalo näin ylipäätäänkin. Ja tämä sarja. Pitäis varmaan katsoa itsekin kun se on Netflixissä mutta jäisin kuitenkin taas siihen jaksoon 25 koska en miä vaan kestä, en.

Kiitos tästä, oli oikein mukavaa luettavaa! Tai no, ankeeta, mut silleen hyvällä tavalla. Herätti ajatuksia ja oli hieno nähdä että joku kirjoittaa tästä fandomista muutakin kuin slashia (vaikka siitä niin pidänkin). Niin. Kiitos. <3

[Sokerisiipi]

Lol, täytyy kyllä myöntää, etten muista tästä animesta oikein mitään muuta kuin päähenkilöt ja pari merkittävää käännekohtaa, mutta siinä se mutta oli siitä huolimatta kivaa lukea Death Note -ficci! Misa kuuluu inhokkihahmoihini, mutta olit vanginnut hahmon ajatusmaailmoineen elävästi ja aidosti. Oli myös uskottavaa ja mielenkiintoista, miten kovasti Misa rakasti Lightia ilman muistojaankin. Kuvaa hyvin hahmon pakkomiellettä ja omistautumista Lightille. Misa antoi Lightille kaiken, elämänsä mukaan lukien eikä saanut edes vilpittömiä tunteita takaisin. Kovin julmaa. Light ei välittänyt kenestäkään muusta kuin itsestään, mutta Misa ei nähnyt tätä. Ihana Ryuk, trollaamassa loppuun asti omasta tylsyydestään, niin Lightin kuin Misankin kohdalla. On sillä tyypillä pokkaa :'D

Kiitos ficistä!

[Larjus]

Miten tää on mennyt multa ihan ohi julkaisun aikoihin...  Mut hei hyvä Odo, kun menit heittää tän tonne hormipulveriin! En ois tätä muuten varmaan koskaan löytänytkään.

Tää oli kaikessa tummuudessaan loppujen lopuksi kaunis fici. Myös tossa lopussa mua alkoi myös jopa vähän itkettää, mikä on mulle tosi harvinaista. Satuin myös kuuntelemaan tätä lukiessani Loreenin Euphoriaa, ja se sopii sanoiltaan yllättävän hyvin tähän Kuin se olisi heijastellut Misaa ja tämän ajatuksia, tunteita (ja myös vähän tota loppuratkaisua).

Mä oon kans hyvin varma siitä, että Light ei missään vaiheessa rakastanut Misaa. Sen jälkeen, kun se sai death noten käsiinsä, ei sillä riittänyt ripaustakaan rakkautta ketään tai mitään kohtaan. Mutta Misan tunteet on ehdottoman aidot ja puhtaat, ja se tuli tässä hyvin ilmi noissakin kohdissa, kun Misa ei muistanut mitään death noteen liittyen. Ja itse asiassa tätä lukiessa en edes eka muistanut, että Misan muistot on pois pyyhitty Siitä on aikaa, kun olen Death Noten viimeksi katsonut tai lukenut. Vois kyl taas pitkästä aikaa, se on hieno sarja.

Eläessään Light oli ollut rakastettu poika, veli ja puoliso. Kuollessaan Light Yagami oli Kira, sarjamurhaaja.

Tästä kohdasta mä tykkäsin tosi paljon. Tiivistää Lightin elämän hyvin, ja tämmöinen vastakkainasettelu ja vertailu uppoaa muhun.

Ja toi loppu... mua tosiaan alkoi sitä lukiessa vähän itkettää, kun Misa sai muistonsa takaisin, ja Ryuk ilmoitti, että Misan elämä on tullut päätökseensä. Mutta on jotenki tosi misamaista tuo, että hän on valmis kuolemaan ja seuraamaan Lightia, mihin he nyt kuollessaan ikinä päätyvätkään.

Kaunis teksti, kaikesta tummuudestaan ja ankeudestaan huolimatta. Kiitän.

[Odo]

ruttopoika, Sokerisiipi ja Larjus, kiitos teille kommenteista, jotka sai nyt hyvin myöhässä tämän kiitos-viestin! Onneksi on synninsovitus, onneksi en unohda kokonaan saamiani kommentteja, vaikka niitä on paljon. Tämä on ensimmäinen ja ainut DeathNote ficcini ja on mahtavaa, että olette tykänneet tästä ja herättänyt tunteita. Se, että ficci(ni) herättää fiiliksiä, on musta silloin ehta onnistumisen merkki ja siitä ei voi olla kuin iloinen, että ...välittyi. Oon lukenut teidän kommentit saapuessa ja varmaan senkin jälkeen ja nyt viimein. Vastaan. Ja ootte kyl. <3 Finissä saa aina upeita kommentteja, mutta vastailen justnyt näihin, mitkä on mun omia suosikkeja listauksessa ja menee tunteisiin. Kun nämä on sellaisia, joista oon ylpeä ja jotenkin sykähdyttävää lukea, että muutkin tykkää. Kiitos <3

DeathNote on ihan huikea. Muistan, kun se oli pakko katsoa teini-iässä, enkä osannut englantia yhtään. En tajunnut siis käytännössä mitään. Mangaa luin sanakirjan kanssa muutamia osia, eikä sekään sujunut, mutta se piirtotyyli, hahmot, imin kaiken minkä sai irti. Vasta Netflixin suomitekstien myötä pääsin tähän "oikeasti" käsiksi. Ja se on <3

[Tippi]

Olin teini-iässä ihan hirmuinen Death Note -fani, joten oli tosi mukava palata kyseisen fandomin pariin tämän ficin muodossa. Muistelen, ettei Misa ollut minulle mitenkään erityisen rakas hahmo (paitsi vaatteidensa puolesta ), mutta nyt kun ajattelen kaikkia uhrauksia mitä hän Lightin eteen teki (esimerkiksi ruttopojan mainitsema elämän puolittaminen moneen kertaan) ja kuinka vilpittömästi hän Lightia rakasti... Empatiani ovat Misan puolella.

Olen muiden kanssa samoilla linjoilla siinä, etten usko Lightin koskaan todella rakastaneen Misaa. Siitä on ikuisuus, kun olen sarjan katsonut ja lukenut, mutta muistelen, että siinä oli ihan useampikin kohtaus, joissa Light harkitsi Misan eliminoimista Death Noten avulla omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Mietin tässä, oliko Lightillä ainuttakaan ihmissuhdetta, jota hän olisi ylläpitänyt ilman tarkoitusta hyötyä toisesta ihmisestä. (Ehkä hänen äitinsä ja Sayu.)

Tämä ficci oli mukavaa luettavaa. Rakensit kohtauksen todella hienosti, käyttäen samalla ihailtavan korutonta kieltä, joka sopi ficin henkeen hyvin. Jotenkin minua miellyttää ajatus, että vaikka Light kuinka näki itsensä uuden maailman Jumalana, haudattiin hänet kuitenkin tavallisen ihmisen tavoin, ehkäpä jopa vaatimattomammin, kun hautausseremonia oli millainen oli: edes äiti ei osannut itkeä omaa poikaansa.

Lopussa pidin siitä, kuinka Ryuk antoi Misalle tilaisuuden "nähdä" todelliset muistonsa ennen tämän kuolemaa sen sijaan, että olisi vain kirjoittanut Misan nimen Death Noteen. (Minäkin muistelen, että muistot saa takaisin ihan vain kosketuksen kautta, eli omistajuutta ei vaadittu, mutta satavarma en ole.)

Loppuun vielä muutama lempskarikohta:

Eläessään Light oli ollut rakastettu poika, veli ja puoliso. Kuollessaan Light Yagami oli Kira, sarjamurhaaja.

Tämä oli pysäyttävästi kirjoitettu. ♥

“Kiitos, Ryuk”, Misa sanoi sekuntien palaessa loppuun.

Erityisesti tässä minua miellytti kohta sekuntien palaessa loppuun.

Kiitoksia kivasta lukumatkasta vanhan suosikkifandomin pariin!

[Odo]

Kiva Hopeakettu, että löysit tämän pariin. Misa tosiaan puolitti elämäänsä Lightin takia. Misa oli aikoinaan hyvinkin ärsyttävä, mutta ...sille on paikkansa.♥ Ihanaa, että kommentoit ja nostit esiin ajatuksiasi siitä, kun olit fani ja itse tekstistä, tällaisia on kiva lukea että ihmiset löytää vanhojen fandomeiden äärelle. Kiitos!