Kirjoittaja Aihe: Bellatrixin toinen kouluvuosi, K-11 (luvut 2/?)  (Luettu 918 kertaa)

Juliet03

  • ***
  • Viestejä: 36
Nimi: Bellatrixin toinen kouluvuosi
Kirjoittaja: no yrittäkääpä arvata
Ikäraja: k-11
Genre: sekametelisoppaa ja yleissähläystä eli toisin sanoen kaikkea mahdollista
Vastuuvapaus: Vaikka kaikki toivoisimme että Potterit omistaisi joku parempi ihminen niin valitettavasti näin ei ole ja ne kuuluu edelleen JK Rowlingille. Saa toki maksaa jos välttämättä haluaa mutta en vaadi :D
Yhteenveto: Jatkaa siitä, mihin Bellatrixin ensimmäinen kouluvuosi jäi. (Ton piti olla linkki mutta se ei näköjään toiminut. En kehtaa soittaa parhaalle ystävälle aka henkilökohtaselle it-tuelle joten laitetaan sit näin:
Linkki ekaan osaan:
https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=49535.0, K-11


A/N: Näin viikon julkasutauon jälkeen päätin nyt alottaa tän kakkososan julkasun. Kommentteja arvostan edelleen ja olis kiinnostavaa ihan vaan kuulla että luet vaikket mitään maailmaa mullistavaa palautetta keksiskään. Kun tietää että lukijoita on niin myös kirjotusmotivaatio tietysti kasvaa. Tää eka osa on nyt lähinnä tällasta johdattelua tulevaan eikä oikein mitään tapahdu, mutta no, eihän sitä aina tarvikaan. Ai niin ja olen hyvin tietoinen, ettei Azkabaniin noin vaan saa mennä käymään mutta nyt saa :D Suattaapi olla että tajusin tarkistaa faktat vasta kun olin jo kirjottanu tän luvun... no mitäs pienistä.


 

Luku 1

”Miksen minä pääse mukaan?” pienikokoinen mustatukkainen tyttö vinkui noin kolmattakymmenettä kertaa sinä aamuna sisareltaan, jonka kanssa hänellä oli huomattavan paljon samaa näköä.
”Koska olen sopinut meneväni ystävieni kanssa”, vanhempi tyttö vastasi, kuten oli tehnyt joka ikinen kerta siskon kysyessä samaa asiaa.
”Mutta Bellatrix, jos minä lupaan etten häiritse yhtään”, Andromeda Musta jatkoi kitinäänsä.
”Minä lupaan, että ensi vuonna minä vien sinut Viistokujalle hakemaan ensimmäisen vuoden koulutarvikkeitasi”, tytön isosisko ehdotti. Hänen hermonsa alkoivat jo kiristyä. Jos tämä kiista jatkuisi vielä kauankin hän myöhästyisi.
”Ihan kahdestaanko?” Andromeda kysyi silmät kirkkaina.
”No vaikka ihan kahdestaan, jos sinä toivot sitä. Ja jos lopetat vinkumisen nyt heti”, vanhempi sisar sanoi hymyillen. Sen jälkeen Andromeda ei enää Bellatrixin helpotukseksi jankuttanut asiasta.

Nyt kun pikkusisko oli tyytyväinen saattoi juuri 12 vuotta täyttänyt Bellatrix Musta siirtyä aamutoimiinsa. Hän oli sopinut menevänsä sinä päivänä ystäviensä kanssa ostamaan seuraavan vuoden koulutarvikkeita. Oli elokuun kahdestoista päivä, hänen syntymäpäivänsä. Sen varjolla hän oli saanut kymmenvuotiaan Andromedan suostuteltua jäämään kahdestaan kotiin heidän toisen pikkusiskonsa Narcissan kanssa. Heidän äitinsä oli sinä aamuna lähtenyt katsomaan aviomiestään Azkabanin velhovankilaan. Nainen oli yrittänyt saada Narcissaa mukaansa, mutta Bellatrix oli kieltänyt Narcissaa suostumasta. Vankila oli liian pelottava paikka kahdeksanvuotiaalle ja sitä paitsi tyttö ei halunnut pikkusiskonsa tuntevan isäänsä sen jälkeen, mitä mies oli tehnyt. Olisi kaikkien kannalta parempi, että Cissy ei enää tapaisi miestä lainkaan.

Bellatrix oli vasta harjaamassa hiuksiaan, kun ovikello soi.
”Andromeda, avaa ovi!” hän huusi alakertaan siskolleen, joka yhä söi aamiaista. Heti ollessaan valmis Bellatrix säntäsi alas tapaamaan ystäviään.
”Moi, Trix!” tytöistä vaalein, Diana Higgs, huudahti heti nähtyään ystävänsä. He halasivat ja Jessica Wilkins, joka ei ollut tunnettu tunteellisuudestaan, katsoi hieman kiusallisen näköisenä vierestä.
”Miten menee?” Alecto Carrow kysyi rennosti korjaillessaan samalla poninhäntäänsä, josta oli karannut muutama hius hänen kasvoilleen.

Hyvästeltyään Andromedan ja varmistettuaan, että Narcissa sai aamiaista, tytöt suuntasivat kohti Viistokujaa. He päättivät kävellä sinne, sillä Mustat asuivat aivan sen lähellä.
”Onneksi olet syntynyt näin elokuun puolessavälissä etkä vaikka viimeisellä viikolla”, Jessica huomautti heidän päästessään kauppakadulle, joka oli jo näin aamusta täynnä kuhinaa.
”Niinpä, kaikkialla ei ole muita oppilaita viime hetken ostoksilla. Vaikka ei täällä kyllä ikinä hiljaista ole”, Alecto totesi.
”Ei niin, mutta kaikkialla ei vielä ole ihan täyttä. En ole ikinä tajunnut, miksi kaikki menevät aina vasta viimeisellä viikolla ostoksille”, Diana tuhahti. Hän oli tunnettu siitä, että halusi aina tehdä asiat mahdollisimman nopeasti pois alta.

”Minunhan ei tarvitsekaan tulla Säilään ja Imupaperiin”, Diana naurahti, kun ystävykset muut ostokset tehtyään olivat menossa kirjakauppaa kohti.
”Miten niin ei?” Alecto ihmetteli.
”Koska Bellatrix osti minulle jo viime jouluna kaikki kakkosvuoden kirjat, ettekö muista?” Diana kysäisi huvittuneena. ”Hän oli jostain kuullut, etten tykkää kirjakaupoista.”
”No siihen ei kyllä mitään vakoojaa tarvittu, sinähän valitit siitä jatkuvasti”, tumma tyttö totesi, naurahtaen hänkin.
”Minä voisin mennä vaikka varaamaan meille pöydän jäätelöbaarista”, Diana ehdotti ja muut hyväksyivät mielellään tarjouksen ja esittivät jäätelötoiveensa tytölle, jotta tämä voisi tilata heille jo etukäteen.
 
Pian kolme tyttöä tuli kirjakaupasta ulos raahaten pullistelevia kasseja perässään. Kun he ehtivät jäätelökioskille, he huomasivat tilaustensa jo saapuneen. Dianan varaama pöytä oli sopivasti varjossa niin, että siinä istuessa lämpötila oli juuri sopiva. Ei ollut yhtään kylmä, mutta toisaalta jäätelön sulamisesta ei ollut vaaraa. Tytöt söivät jäätelöitään kaikessa rauhassa, olihan heillä koko iltapäivä aikaa nauttia toistensa seurasta ja vaihtaa kesän kuulumisia.
”Minun vanhempani ovat raahanneet minua ympäri Englantia koko loman”, Diana valitti. ”En ole saanut lomailla yhtään. Onneksi koulun alkuun on vielä pari viikkoa.”
”No niinpä”, Alecto vastasi. ”Minusta olisi ollut kyllä kiva päästä jonnekin muuallekin kuin vain kotiin ja kesäasunnollemme.”
”Minä olen ollut lapsenvahtina koko kesän”, Bellatrix huokaisi. ”Onneksi Meda ja Cissy ovat jo sen ikäisiä, ettei heitä tarvitse jatkuvasti hoitaa.”
”Miten sinun äitisi voi?” Jessica kysyi.
”Melko huonosti”, Bellatrix vastasi totuudenmukaisesti. ”Hän on edelleen surullinen isästä. Tänäänkin hän lähti katsomaan isää Azkabaniin. Hän sairastuu pian, jos vain murehtii häntä koko ajan. Ja mikä pahinta, hän vihoittelee edelleen minulle koko jutusta.”
”Mustan suku, normaaliuden multihuipentuma”, Alecto tuhahti. ”Te olette kuin jostain vinksahtaneesta kirjasta kaikkine juonitteluinenne.”

”Entä muu sukusi?” kysäisi Diana. ”Miten he suhtautuvat tähän?”
”No he yrittävät pitää yllä hienostunutta vaikutelmaa, vaikka monet heistä ovatkin tekemisissä pimeän taikuuden kanssa. Isäni avoin väkivalta on heistä alhaista, joten he eivät luojan kiitos syytä ainoastaan minua. Toki muutamien mielestä olisi ollut minun tehtäväni suojella perhettäni ja olla ilmiantamatta isää”, Bellatrix selitti.
”Todellakin”, Jessica tuhahti sarkastisesti. ”Minusta perhe on tärkeä niin kauan kun he pysyvät lain paremmalla puolella. Sen jälkeen kuka tahansa järkevä ihminen toimisi kuten sinäkin.”
”Sitä paitsi”, Bellatrix jatkoi, ”olen onnellinen siitä, että olen vasta 12-vuotias. Puhdasverisissä suvuissa saa hyvin paljon anteeksi vain siksi, että on lapsi ja kasvatus on vielä kesken. Todennäköisesti jos olisin ollut kymmenen vuotta vanhempi niin minut olisi jo poltettu sukupuusta.”
”No pääasia että kaikki on edelleen suhteellisen hyvin”, Alecto totesi ja alkoi puhua siitä, kuinka hänen kaksoisveljensä Amikus oli viime viikolla melkein hukkunut heidän kesäasuntonsa lähellä olevaan järveen.

Bellatrix huomasi ystäviensä rupattelua kuunnellessaan, että heistä katsottuna parin pöydän päähän oli ilmestynyt perheineen kukas muukaan kuin Anna Ellingsen, ruskeatukkainen ja jästisyntyinen korpinkynsityttö Bellatrixin vuosikurssilta. Viime vuonna hänestä oli välillä tuntunut, että tyttö seurasi häntä kaikkialle, ja tänä vuonna sama kaava ilmeisesti jatkuisi. Hän toivoi vain, etteivät hänen ystävänsä huomaisi tyttöä. He olivat riitaantuneet tämän vuoksi monta kertaa edellisvuonna eikä Bellatrix halunnut pilata päivän tunnelmaa. Korpinkynsityttö oli onneksi niin fiksu, ettei tullut juttelemaan hänelle vaikka olisikin tunnistanut hänet. Anna oli edellisvuonna oppinut kantapään kautta, etteivät jotkut puhdasveriset todellakaan olleet suopeita hänenlaisiaan kohtaan.

Annan seurassa oli mies ja nainen, ilmeisesti hänen vanhempansa, sekä tyttö, joka näytti aivan Annalta itseltään. Bellatrix tuli siihen tulokseen, että hän oli varmasti korpinkynsitytön kaksoissisko. Vaikka luihuistyttö kuinka mietti, hän ei muistanut ikinä nähneensä tuota toista tyttöä. Bellatrix pohti myötätuntoisena, miltä mahtaisi tuntua olla toinen jästisyntyisistä kaksosista, joista vain toinen saisi taikakyvyt.

”Minä olen valmis!” Jessican huudahdus palautti Bellatrixin huomion takaisin hänen seuralaisiinsa. Muutkin olivat olleet valmiita jo kauan, mutta olivat siitä huolimatta vain jatkaneet juttelua. Nyt he tulivat kuitenkin siihen tulokseen, että oli aika palata kotiin. Bellatrix halusi olla kotona ennen äitinsä kotiinpaluuta, ettei Druella taas saisi yhtä lisäsyytä läksyttää tytärtään.

***********'

Bellatrixin saapuessa kotiin hänen äitinsä oli kuitenkin huonoksi onneksi jo kotona. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään tyttärensä kauppareissusta vaan totesi sen sijaan anelevaan sävyyn: ”Sinun isäsi toivoisi, että tulisit joskus katsomaan häntä.”
”Harmi hänelle”, Bellatrix tokaisi kylmästi.
”Et viitsisi olla tuollainen, Bellatrix. Hän katuu jo tekoaan, etkö voisi uskoa sitä?”
”En. Ja sitä paitsi elämässä ei voi saada kaikkea. Minäkin toivoisin, ettei oma isäni olisi yrittänyt tappaa minua”, tyttö tuhahti ja marssi huoneeseensa kuuntelematta enempää äitinsä höpinöitä.

Bellatrixia oli totisesti alkanut säälittää äitinsä, vaikka tämä kohtelikin tyttöä nykyään kuin suurtakin ongelmanuorta. Nainen alkoi jo näyttää sairaalloiselta, sillä hän ei syönyt lähes lainkaan ja vietti päivänsä joko isän luona vankilassa tai istuen jossain täysin omissa maailmoissaan. Sisartensa tähden nuori noita toivoi, että äiti tulisi joskus pääsemään yli tapahtuneesta; muutoin pienet tytöt joutuisivat aikuistumaan aivan liian nopeasti.

***********'

Seuraavana yönä Bellatrix heräsi kimeään huutoon. Hän käännähti sängyssään ja huokaisi. Tämä oli toistunut useimpina öinä sinä aikana, jonka tyttö oli kotona viettänyt. Hänen sisarensa näkivät vuorotellen painajaisia pääsiäisen tapahtumista. Ja koska äiti oli nykyään niin apaattinen, joutui Bellatrix aina lohduttelemaan heitä. Ei sillä, ettei hän olisi siskojaan rakastanut, mutta hän oli itsekin vasta lapsi.

Hiippaillessaan kohti Andromedan huonetta Bellatrix mietti, olisiko hänen sittenkin pitänyt ottaa siskonsa nukkumaan huoneeseensa koko kesäksi. Hän oli ajatellut sitä jo alkukesästä, mutta tullut sitten siihen tulokseen, että halusi edes oman huoneen verran yksityisyyttä. Hän päätti, että kysyisi sairaalasiiven parantajalta syksyllä, voisiko tehdä jotain sisartensa painajaisille.

Astuessaan pikkusiskonsa huoneeseen Bellatrix huomasi heti, että sisko itki taas kerran sängyssään, kuten lähes joka yö. Huokaisten alistuneesti hän meni jälleen kerran kuiskimaan lohduttavia sanoja sisarelleen. Samalla hän pelkäsi jo valmiiksi sitä hetkeä, kun lähtisi jälleen kouluun ja joutuisi jättämään sisarensa saamattoman äidin hoteisiin.
”Isä on nyt poissa, Meda”, Bellatrix sanoi ties kuinka monennen kerran sinä kesänä. ”Hän ei tee meille enää yhtään mitään pahaa. Sinun ei tarvitse nähdä häntä enää koskaan, minä lupaan sen sinulle.”
Pikkuhiljaa Andromeda tyyntyi ja Bellatrix itsekin nukahti hänen sänkyynsä liian väsyneenä menemään enää omaan huoneeseensa.


A/N2: Ja nyt kun vihdoin sain aikaseks tän tänne laittaa niin suuntaan äkkiä nukkumaan jotta olen huomenna kymmeneltä pirteänä seuraamassa serkun konfirmaatiota (tai no niin pirteenä kun ikuisuuden kestävässä jumalanpalveluksessa nyt voi olla...) No ainakin sen kirkossa istumisen jälkeen saa herkkuja, että sen voimalla eteenpäin :D
« Viimeksi muokattu: 05.11.2022 16:26:21 kirjoittanut Juliet03 »

Juliet03

  • ***
  • Viestejä: 36
Bellatrixin toinen kouluvuosi, K-11, luku 2
« Vastaus #1 : 06.08.2022 09:43:53 »
Luku 2

Bellatrixin mielestä aivan liian pian tuli jälleen aika palata Tylypahkaan. Ei sillä, etteikö hän olisi sinne halunnut. Hän oli edellisvuonna oppinut rakastamaan tuota ikiaikaista linnaa ja siitä oli tullut hänelle eräänlainen turvapaikka kotona ainaisesti vallitsevalta kaaokselta. Siellä hänestä tuntui, että hän saattoi vain olla lapsi niin kuin muutkin oman ikäisensä; siellä ei ollut aikaisia herätyksiä sukujuhlien aamuna eikä ikuista velvollisuutta olla edustava joka tilanteessa. Tyttö arvosti myös koulussa saamaansa muiden lasten seuraa pitkästyttävien aikuisten sijaan.

Nyt häntä kuitenkin huoletti suunnattomasti jättää sisarensa kotiin. Hän oli kesän aikana saanut kokea sen, millaista elämä heidän kartanossaan nykyään oli, eikä se ollut sopiva paikka kahden lapsen kasvaa. Äitiä ei enää tuntunut kiinnostavan mikään muu kuin se, milloin hän pääsisi seuraavan kerran katsomaan isää vankilaan. Andromeda ja Narcissa olisivat lähes omillaan eikä Bellatrixilla edes ollut ketään luotettavaa aikuista, jota voisi pyytää pitämään tyttöjen hyvinvointia silmällä. Raahatessaan matka-arkkuaan junalaiturilla syyskuun ensimmäisenä tyttö mietti, kuinka käytännöllistä olisi pystyä jo ilmiintymään. Silloin hän voisi tulla katsomaan sisariaan kotiin juuri niin useasti kuin vain halusi. Onneksi oli sentään kotitonttuja, joille hän oli antanut tiukan käskyn pitää huoli siitä, että lapset saisivat tarpeeksi ruokaa ja muita välttämättömyyksiä.

”En minäkään haluaisi jättää teitä kahdestaan”, Bellatrix sanoi Narcissalle, joka roikkui hänessä eikä olisi millään halunnut päästää irti. ”Mutta minun on pakko lähteä nyt. Ole iso tyttö ja tee kuten Meda sanoo. Kotitontut pitävät teistä kyllä huolen. Minä tulen sitten jouluna.”
”Mutta siihen on vielä niin kamalan pitkä aika”, Narcissa sanoi hiljaa kyynelten valuessa hänen poskillaan.
”Minä tiedän, Cissy”, sisarista vanhin sanoi ja yritti kuumeisesti keksiä jotakin, millä voisi lohduttaa molempia siskojaan. ”Minä voisin kysyä Tylypahkassa, että voisiko kotitonttu vaikka tuoda teidät joskus käymään. Ei sen luulisi olevan aivan mahdotonta. Ja sinähän osaat jo lukeakin, joten ainakin voimme kirjoitella.”
 
Junan pilli vihelsi varoittavasti ja viimein Narcissa ymmärsi, että hänen olisi päästettävä siskonsa menemään jottei tämä myöhästyisi.
”Yritä edes huolehtia heistä”, Bellatrix sanoi vielä kylmästi äidilleen, joka oli yllättäen tullut asemalle mukaan.
”Koita saada mahdollisimman hyviä arvosanoja”, nainen vastasi. Tytön olisi tehnyt mieli todeta, että nyt kun isä ei enää tappaisi hänen opettajiaan voisi opiskelusta tulla helpompaa, mutta päätti lopulta jättää sen sanomatta. Jos äiti katkeroituisi hänelle vielä enemmän, seurauksista olisivat enää jäljellä kärsimässä hänen sisarensa.

Bellatrix ehti junaan juuri, kun se alkoi hiljalleen liikkua eteenpäin. Hänellä ei kestänyt kauaakaan löytää ystäviään, sillä he olivat Viistokujalla ollessaan sopineet tapaavansa tietyssä paikassa.
”Ihanaa päästä kouluun lomailemaan”, Bellatrix huokaisi ängetessään ystävineen erääseen tyhjään vaunuun. Jessica alkoi nauraa, koska ilmeisesti luuli ystävänsä vitsailevan.
”Siitä on kuule lomailu kaukana”, hän vitsaili.
”Ei kun ihan oikeasti, minä olen hoitanut Medaa ja Cissyä koko kesän ja heräillyt monta kertaa yössä lohduttamaan heitä painajaisten jälkeen”, Bellatrix jatkoi yhä vakava ilme kasvoillaan.
”Ymmärrettävää”, Diana sanoi. ”Mitäköhän heistäkin kasvaa, kun ovat varttuneet tuollaisessa kaaoksessa?”
”Sitä minäkin mietin”, Bellatrix totesi. ”Totta kai minä heitä rakastan, mutta en minä heistä olisi kovin paljon kauempaa jaksanut itsekseni huolehtia.”
”Sinun ei pitäisi joutua tekemään sitä lainkaan”, Diana sanoi huolestuneena. ”Se on aikuisten tehtävä. Sinähän vasta täytit kaksitoista.”
”Nimenomaan, mutta ei heitä voi poiskaan lähettää”, Bellatrix mietti. ”Meillä ei ole ketään sellaista sukulaista, jolle heidät uskaltaisin luottaa. Kaikki ovat niitä seurapiiri-ihmisiä, joita ei oikeasti kiinnosta tuttavien hyvinvointi piirun vertaa.”
Ruokakärryn saapuminen keskeytti keskustelun, joka alkoi käydä melko synkäksi. Onneksi herkut kevensivät tunnelmaa heti ja äskeinen puheenaihe unohtui pian.

*****************

Bellatrix ei varmasti ikinä lakkaisi yllättymästä siitä, miten nopeasti matka Tylypahkan pikajunalla joka kerta taittui, varsinkin kun sen sai viettää ystävien seurassa. Se oli jopa hieman harmillista, sillä junan tunnelma oli täysin omaa luokkaansa.

Astuessaan alas junasta asemalaiturille tytöt tajusivat, että nyt olisi heidän ensimmäinen kertansa niiden koululle vievien vaunujen kyydissä, joita monet kutsuivat hevosettomiksi. Bellatrix, joka oli viime pääsiäisenä nähnyt enemmän kuin tarpeeksi ruumiita yhden elämän ajaksi, toki tiesi asian todellisen laidan. Nähdäkseen nuo luurankomaiset hevoset täytyi nähdä kuolema, ja tyttö oli varmasti yksi ainoista kriteerit täyttävistä toisluokkalaisista.

Ennen kuin vaunut pääsivät lähtemään asemalla vallitsi hienoinen hämmentynyt kaaos. Jotkut toisluokkalaiset, varsinkin jästisyntyiset, pelkäsivät vaunuja, sillä eivät tienneet mikä niitä liikutti.
”Sinähän näet ne, eikö niin?” Diana kysyi hiljaa vaunujen lähtiessä viimein liikkeelle.
”Näen kyllä”, Bellatrix vastasi ilmeettömästi.
”Minä en edes haluaisi, olen kuullut että ne ovat pelottavia”, Alecto tokaisi välinpitämättömänä.
”Eivät ne oikeastaan ole, vain melko luurankomaisen näköisiä hevosia. Eivätkä ne tietääkseni ole vaarallisia ihmisille”, Bellatrix sanoi heidän jo kovaa vauhtia lähestyessä linnan portteja.

*********'

Oli erittäin omituista katsoa lajittelua vanhemman oppilaan näkökulmasta, sillä Bellatrix muisti yhä elävästi tasan vuoden takaisen hetken, jona hänet itsensä oli lajiteltu. Vaikka hän varsin hyvin tiesikin päätyvänsä Luihuiseen oli häntä silti jännittänyt. Alkuihmetyksen jälkeen Bellatrix ystävineen kuitenkin lakkasi seuraamasta tiiviisti lajittelua, sillä ensiluokkalaisten joukossa ei ollut yhtään heidän tuntemaansa lasta.
”Kylläpä he näyttävät pieniltä”, kuiskasi Jessica, joka oli kasvanut runsaasti viimeisen vuoden aikana. Bellatrix ei viitsinyt kommentoida asiaa, sillä hänestä tuntui aivan yhtä pieneltä kuin vuosi sitten. Hänelle mahtuivat yhä edellisvuoden koulukaavutkin.

Lajittelun päätyttyä tuli pitojen aika eli se osa illan juhlallisuuksista, jota kaikki odottivat eniten. Bellatrix oli oppinut jo viime vuonna, ettei ylensyönti tosiaankaan kannattanut, ja jostakin syystä Tylypahkassa tuntui siltä kuin pienikin ruokamäärä olisi täyttänyt normaalia enemmän.

Kauaa eivät pidot olleet ehtineet olla käynnissä, kun professori Kuhnusarvio, Luihuisen tuvanjohtaja, ilmestyi Bellatrixin viereen.
”Hyvää iltaa, Bellatrix”, hän toivotti leppoisasti eikä nuori noita voinut olla huomaamatta, kuinka ilmiselvästi hän jätti tämän ystävät huomiotta. Kuhnusarvio oli tunnettu siitä, että hän suhtautui välinpitämättömästi oppilaisiin, joissa ei nähnyt omien sanojensa mukaan ”tarpeeksi potentiaalia suuruuteen.”
”Iltaa, professori”, Bellatrix tervehti viileän kohteliaasti. Hän ei osannut edes arvata, mitä asiaa opettajalla jo näin heti vuoden alussa voisi olla.

”Tulin kesän aikana pohdinnoissani siihen tulokseen, että näen sinussa suurta potentiaalia kuuluisuuteen”, velho julisti ja Bellatrixista alkoi tuntua hetki hetkeltä kiusallisemmalta.
”Sepä mielenkiintoista”, hän vastasi hämmentyneenä.
”Olen päättänyt kutsua sinut osaksi pientä yksityistä ryhmääni, josta voisit saada kannustusta muilta yhtä lahjakkailta nykyisiltä ja entisiltä oppilailta.”
Kyllähän tyttö Kuhnukerhon tiesi. Hän oli järkevänä nuorena naisena ymmärtänyt, että kerho palveli lähes ainoastaan Kuhnusarvion omia tavoitteita, vaikkei sitä kukaan ääneen sanonutkaan. Sen avulla mies yritti saada mahdollisimman hyviä suhteita tulevaisuuden varalle. Tyttö tiesi myös, millainen opettajan lellikin maine kerholaisilla oli. Hän ei sellaista halunnut. Oli tärkeämpää olla suosiossa oppilaiden kuin opettajien keskuudessa. Jo viime vuonna hän oli tuntenut omantunnon kolkutuksia, kun Kuhnusarvio oli selvästi suosinut häntä muiden ylitse.

”Kiitos huomaavaisuudesta, professori, mutta luulen, että yritän tänä vuonna keskittyä akateemisiin tavoitteisiini”, tyttö sanoi ja yritti kuulostaa harmistuneelta. ”Viime vuoden jälkeen minulla on hieman kiinniotettavaa opiskelun suhteen, kuten varmasti ymmärrätte.”
”Aivan, aivan”, professori sanoi hämmentyneen näköisenä. Häntä ei varmaankaan oltu torjuttu kovinkaan usein, ja vaikka oppilaat ehkä usein kokivat velvollisuudekseen tehdä opettajien mieliksi, Bellatrixia ei huolettanut. Mitä ikäviä seurauksia hänelle voisi muka kieltäytymisestä tulla? Aivan, ei mitään. Korkeintaan miehen suhtautuminen häneen muuttuisi, mikä voisi olla tietyissä määrin hyväkin asia.

”Minä luulin, että sinä olisit suostunut”, Jessica mumisi opettajan lähdettyä vaihdettuaan Bellatrixin kanssa vielä muutaman asiaankuuluvan kohteliaisuuden.
”En ikinä!” Bellatrix tuhahti. ”Se ryhmä on pelkkää mielistelyä ja ajanhukkaa, minulla on muutakin elämää.”

Loppuilta menikin lähinnä arvuutellessa, vieläkö yhden leivoksen voisi syödä tulematta huonovointiseksi. Illalla kiivetessään makuusaliinsa Bellatrix tunsi itsensä erittäin hyväntuuliseksi ja optimistiseksi. Toinen vuosi olisi varmasti ensimmäistä parempi.

************

Ensimmäinen koulupäivä sujui ilman suurempia ongelmia. Eräs korpinkynsi joutui sairaalasiipeen loitsutunnilla, sillä oli kaatunut tanssiloitsun takia kipeästi päin pulpettiaan, mutta se olikin oikeastaan päivän ainoa mainitsemisen arvoinen tapahtuma. Oppilaat olivat myös ilokseen saaneet huomata, että Patricia Kane oli palannut opettamaan pimeyden voimilta suojautumista. Bellatrix ei voinut olla huomaamatta, että noita oli nyt paljon väsyneemmän näköinen kuin keväällä. Ehkä hänen miesystävänsä kuolema oli vasta myöhemmin alkanut kunnolla valjeta naiselle.

”Katsokaa!” Jessica huudahti tyttöjen kävellessä kohti Suurta salia ja päivällistä. ”Nyt voi hakea huispausjoukkueisiin! Minä aion varmasti pyrkiä.”
”Älä turhaan”, Alecto mutisi. ”Ei sinne ikinä päästetä tokaluokkalaisia. Kaikkihan sen tietää, että pelaajat on yleensä nelosluokkalaisia ja sitä vanhempia.”
¨Ei yrittämällä menetä mitään”, Jessica puuskahti ja kirjoitti nimensä listaan hakijoista.
”Minusta koko laji on täysin turha”, Diana sanoi väliin. ”Eihän siinä ole mitään järkeä. Ainoa, jolla on joukkueessa merkitystä, on etsijä.”
”Se on vaarallistakin”, Bellatrix jatkoi. ”Vaikka Tylypahkassa pelataan mukamas harrastetasolla niin aina joku on pelin jälkeen pää kainalossa raahautumassa sairaalasiipeen.”
Alecto ja Diana nauroivat tälle, mutta Jessica näytti ärtyneeltä. Kaikki kolme toivoivat, ettei Jessica suuresti pettyisi, jos häntä ei valittaisi joukkueeseen.

**********'

Seuraavana päivänä oli tiistai, joten heti aamulla oli luvassa muodonmuutoksia. Professori McGarmiwa näytti tuoreille toisluokkalaisille, kuinka koppakuoriaisia sai muutettua napeiksi.
”Tämä on jo neljäs, joka minulta karkasi”, valitteli Jessica, joka muodonmuutosloitsun sijaan oli ensimmäisen vartin keskittynyt yrityksiinsä saada hyönteisiä pysymään paikoillaan.
”Tekisit niin kuin minäkin”, Bellatrix neuvoi. Hänellä oli pulpetin reunoilla kasattuna tavaraa niin, että kuoriaisen oli pakko pysyä pulpetilla.
”Tästä se ei lähde mihinkään ellei se kasvata itselleen siipiä. Luojan kiitos McGarmiwa hommasi meille sellaista lajia, joka ei lennä”, tyttö jatkoi hyväntuulisesti.
”Suurin osa oppilaista ei edes saa näitä pysymään lähettyvillä”, nuori professori, joka oli juuri sattunut kulkemaan heidän pöytänsä ohi ja kuuli keskustelun, totesi hymyillen. ”Opin sen kantapään kautta, sen voitte uskoa.”

Bellatrix oli onnistunut loitsussa hyvin ja McGarmiwa näytti hänelle, miten napin saa palautettua alkuperäiseen muotoonsa. Kun hänestä tuntui, että hän hallitsi molemmat taiat, alkoi hän katsella ympärilleen. Alecto kikatti kuoriaisen kipittäessä hänen kädellään ja Jessica kasasi kirjoja pulpetin reunoille. Diana sen sijaan oli juuri saanut kauniin napin eteensä ja hymyili silminnähden ylpeänä. Muodonmuutokset ei ollut lainkaan tytön vahvin aine, joten hän iloitsi jokaisesta onnistumisestaan suuresti.
”Kaunis nappi”, Bellatrix kehui hymyillen kannustavasti ja koskettaessaan varovasti yhä toisen tytön käsien välissä pulpetilla olevaa muodonmuutoksen tulosta.
”Kiitos, Trix”, Diana sanoi ja kääntyi hieman hämillisen näköisenä poispäin ystävästään. Bellatrix oli kuitenkin jo kääntänyt huomionsa toisaalle, sillä joku puuskupuhpoika oli juuri onnistunut harjoiteltavassa loitsussa osittain ja tuloksena oli erittäin mielenkiintoinen nappi, jonka päällä oli ohut kuori ja joka vipelsi paniikissa ympäri pojan pöytää. Bellatrix hymyili ja huokaisi. Tylypahkassa ei ollut sitten mikään muuttunut.

*************

Seuraavana aamuna taikajuomatunnilla Kuhnusarvio ilmoitti, että ohjelmassa olisi herätysjuoman keittoa.
”Tätä olisin tarvinnut silloin viime keväänä kun tähtitieteessä jouduttiin valvomaan”, Jessica mumisi avatessaan kirjaansa.
”Kuulehan, neiti Wilkins, tätä juomaa käytetään vain sellaisiin ihmisiin, jotka on taioin vaivutettu uneen”, Kuhnusarvio korjasi kävellessään heidän ohitseen.
”Bellatrix, oletko minun parini?”
Yllättävä ääni hänen takaansa säikäytti mustatukkaisen tytön ja tämä kääntyi ympäri.
”Mitä sinä nyt aiot?” Bellatrix kivahti nähdessään edessään Mike Ashtonin, ylimielisen rohkelikon, joka oli härnännyt häntä koko edellisen vuoden.
”Ei kun ihan oikeasti”, poika sanoi ja yllätyksekseen Bellatrix huomasi, ettei sitä normaalia ivallista virnettä näkynyt missään. ”Minä haluan puhua sinun kanssasi.”
”Entä jos minä en halua?” Bellatrix kysyi, edelleen ärtyneenä.
”No ei sitten mitään”, poika sanoi hiljaa ja kääntyi lannistuneena takaisinpäin.

Tämä oli erittäin hämmentävää. Bellatrix vilkaisi ensin ystäviään ja sitten poikaa, pohtien ankarasti. Pojan lannistuminen oli vakuuttanut hänet siitä, että tällä ei ollut sillä kertaa pahoja aikeita.
”Kai minun on saatava tietää, mitä hän haluaa”, tyttö mumisi ystävilleen ja lähti seuraamaan rohkelikkoa.
”Kuinka paljon salamanterin verta olet jo lisännyt?” Bellatrix kysyi saapuessaan pojan luo. Tämä sekoitteli keskittyneesti juomaa ja laittoi sitten lisää tulta kattilansa alle.
”Sen pitäisi kohta muuttua indigonväriseksi”, poika kertoi ja tuijotti odottavasti lientään.
”Jos sinä vahdit sitä niin minä voin hakea siipisimpun selkärankoja”, tyttö tarjoutui.

Kun kaikki ainesosat oli tarkoin mitattu ja lisätty juomaan jäivät luihuinen ja rohkelikko odottamaan violetiksi muuttuneen liemensä keittymistä. Bellatrix päätti vihdoin ottaa puheeksi syyn sille, miksi hän ylipäätään oli siinä.
”Sinulla oli jotain asiaa”, tyttö aloitti keskustelun viileästi.
”Niin”, poika totesi hieman hämmentyneen näköisenä. ”Tuota... halusin vain sanoa, että olen kasvattanut kesän aikana aivot.”
Tyttö katsoi pariaan yhä odottavasti ja huomattuaan sen Mike jatkoi: ”Minä halusin vaikuttaa siistiltä muiden rohkelikkojen mielestä. Kuten varmaan tiedät, olen jästisyntyinen, ja uskoin kyseenalaistamatta kaiken, mitä sinusta sanottiin. Viime kevään tapahtumien jälkeen minä ymmärsin, että... että sinäkin olet samanlainen lapsi kuin minä. Se, että sukusi on hiukan hämärä, ei tarkoita että sinäkin olisit sitä.”
 
Bellatrix oli järkyttynyt. Hän oli toivonut, ettei joutuisi enää tällaisiin tilanteisiin varsinkaan jästisyntyisten kanssa. Hän tunsi silti jonkinlaista mielihyvää siitä, että poika oli tullut näin suoraan kertomaan hänelle ajatuksiaan.
”Anteeksi”, rohkelikko lisäsi vielä pienen hiljaisuuden jälkeen. ”Ehkä minä olin sinulle vähän kateellinenkin. Sinä olit alusta asti niin taitava ja voitit aina ne riidat, jotka minä aloitin. Minä häpesin sitä aseistariisuntajuttuakin.”
”Häpeäisin minäkin”, Bellatrix totesi tuimasti. ”Mutta jos ei sinulla ollut muuta, niin eiköhän oteta juoma pois kattilasta.”
Sen tunnin jälkeen Bellatrix muutti mieltään siitä, ettei mikään koulussa ollut muuttunut. Ainakin osa hänen luokkakavereistaan oli kypsynyt paljon kesän aikana ja se oli kaikkien kannalta erittäin positiivinen muutos.


A/N: On aika huvittavaa huomata, että tästä tarinasta on tullut mulle joku ihme keino jolla mä tuon esille omia mielipiteitäni ja ihmetyksenaiheitani Potter-maailmassa. Esim. tuo huispauskeskustelu ja edellisluvun jästisyntyiset kaksoset oli sellasia juttuja mitä oon ite miettinyt. Samaten kun ykkösosassa jonkun taikasauva katos nii sitäkin oon joskus miettiny että jos hukkaat taikasauvan niin pitääkö jonkun toisen velhon tulla taioin ettimään se :D

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 383
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Vs: Bellatrixin toinen kouluvuosi, K-11 (luvut 2/?)
« Vastaus #2 : 06.08.2022 12:45:09 »
Mä tykkäsin ekastakin vuodesta joten luonnollisestikin pidän tästäkin. Taikasauvan hukkaaminen kuulostaa kyllä sellaiselta, jonka ylivilkas tokaluokkalainen saattaisi tehdä, toisaalta 12v noidat ja velhot ovat lapsia ja lapset saavat kaikenlaista hauskaa aikaan ihan keskenäänkin. Yhteys ensimmäiseen osaan Pimeyden voimilta suojautumisen osalta oli myös kiva aasinsilta, toivottavasti saamme lisää viittauksia ensimmäiseen osaan sekä runsaasti uusia kivoja juonenkäänteitä.
« Viimeksi muokattu: 06.08.2022 12:47:30 kirjoittanut carrowfan »
"Papereissa 23, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"