Ficin nimi: Arthur Dentin enemmän kuin ystävä
Fandom: Linnunrata-sarja (mm. Linnunradan käsikirja liftareille)
Kirjoittaja: Odo
Hahmot: Arthur Dent/Ford Prefect
Genre: omituinen draama
Ikäraja: Sallittu, ei pakollisia varoitettavia
Vastuunvapaus: Douglas Adamsille kunnia ja kiitos kaloista. ♥
A/N: Suffle-haasteeseen otin silleen puoli läpällä Arthurin ja Fordin, vaikka Linnunradasta en ole koskaan ficannut, enkä osaa tarttua Adamsin upeaan kirjoitustyyliin - tai silleen, tiiättekö? Antaa oikeutta sarjalle. Linnunradan käsikirja liftareille mullisti elämäni. Tämä ei mullista teidän elämiänne, mutta kertonee jotain minusta, kun valitsen randomilla soittolistan "Suomi" ja Suffle-haasteen hengessä laitan soimaan... no näette, mitä tulin saaneeksi. Mitään en myönnä. (Oikeasti katoin jälkikäteen soittolistan ja siis, miksi sain tällaisia.
)
Psst. tein ihan pientä hienosäätöä, mutta haasteen hengessä, tällaista syntyi muutamassa hassussa minuutissa. Tämä otsikko on nyt joku pilipali-otsikko, kun halusin Arthurin nimen otsikkoon (miksikö, en tiiä).
Arthur Dentin enemmän kuin ystävä
*
Tylsyyden vastakohta
~ ☆ ~ Frederik: Kolmekymppinen ~ ☆ ~
Arthur Dentin elämä oli tylsää aina siihen päivään asti, kun Ford Prefect astui hänen elämäänsä. Se taisi olla Arthurin 30. syntymäpäivä tai jokin omituinen tapahtuma golf-kentällä. No sen kummemmin ei ole ollut tylsää, vaikka villeimmät vuodet Arthur oli kuvitellut jättäneen taakseen. Kolmekymppisenä Arthur suuteli ensikertaa miestä, jonka myöhemmin sai kuulla olevan kotoisin toiselta planeetalta.
Ei hänen pitänyt olla sinisilmäinen enää.
*
Tallinnaan ja takaisin
~ ☆ ~ Juice Leskinen: Eesti ~ ☆ ~
Tallinnan reissu oli jotain, mitä Arthur ei ollut koskaan uskonut tekevänsä, mutta jo siinä vaiheessa olisihan hänellä pitänyt herätä jonkunlaisia epäilyksiä. Siitä, ettei Ford ollut, mitä väitti.
Hotellihuoneessa oli haissut heidän hikensä, joka oli tarttunut lakanoihin. Siellä oli haissut baarikaapin pikkupullojen pohjalimat ja jokin, mistä Arthur ei halunnut tietää enempää.
Jossain universumin takamailla, kun Ford oli toisaalla ja Arthur toisaalla, kaipasi Arthur Tallinnaan. Niin palavasti, että hetken hän kuvitteli haistavansa jotain tuttua intergalaktisella taksiasemalla. Ei Arthurilla ollut, millä maksaa.
*
Kesäpäivä, jolloin lähdin mukaasi
~ ☆ ~ Mamba: Vielä on kesää jäljellä~ ☆ ~
Kuuma kesä oli yhä heidän ympärillään, kun Arthur makasi kotitalonsa pihatiellä vastustamassa talonsa murjomista moottortien tieltä. Kun Ford sitten oli huijannut itse työmiehen tuuraamaan Arthuria hetken, he ahtautuivat lähikuppilaan kuulemaan Fordin uutiset.
Ei sitä olisi osannut odottaa kukaan. Maapallo tuhotaan.
Elämä oli jollain tavalla ollut unenomaista siitä lähtien, kun Arthur oli tavannut Fordin. Mutta eikö enää tulisi kauniita päiviä? Vai oliko Arthur löytänyt Maasta jo sen, mitä eniten kaipasi? Ystävän?
Tämä ystävä tosin ilmoitti, että Maa tuhoutuisi. Mikäs siinä, mutta…
Jossain Linnunradan laidalla ei enää ollut kesää jäljellä. Arthur ei koskaan unohtanut sitä kesäpäivää silloin, kun hän oli maannut tiellä ja vain Ford oli saanut hänet liikkumaan.
*
Ei sinua edes ollut silloin (täällä)
~ ☆ ~ Klamydia: Pyyntö ~ ☆ ~
Arthur oli saanut kuulla totuuden, ettei kuolisi ennen sitä hetkeä. Se hetki oli nyt, eikä hän ollut tajunnut sitä tarpeeksi ajoissa. Hänellä oli pyyntö, mitä hän ei osannut enää muodostaa huulillaan, kun tiesi maailman kohtaavansa päätöksensä – taas. Olihan Maa jo kerran Arthurin silmissä tuhottu.
Arthur oli takertunut moniin ihmisiin matkallaan halki Linnunradan tutkimattomien kolkkien (tai ainakin Maan näkökulmasta tutkimattomien), mutta kun Arthurin silmissä vilisi elämä kuin filminauha jostain syystä Ford seikkaili myös hänen lapsuutensa maisemissa.
Ford, joka oli pelastanut Arthurin. Ford, joka oli opettanut hänet liftaamaan Linnunradalla ja –
antanut sen saamarin kirjan, jonka kanteen oli kirjoitettu isoin kirjaimin ”Älä panikoi”.
