Taustamusiikki:
https://youtu.be/YTKGFEWpBs8Keskiviikko 19. maaliskuuta, klo 23:00
Gatewater Rock Club
Ovimiehet raahasivat Apollon lukitusta sivuovesta käytävälle, jonka varrella pukuhuoneet sijaitsivat, ja tyrkkäsivät hänet sisään yhteen huoneista. Apollo korjasi kiireesti paitansa, jonka helma lepatti miesten kovakouraisen käsittelyn jäljiltä. Huoneessa ei ollut ketään. Seinät olivat täynnä keikkajulisteita vuosien varrelta. Nurkassa oli kulmasohva, jonka päälle oli kasattu kokonainen röykkiö kaikenlaisia pehmoleluja. Ehkä joku oli käynyt keräämässä ne lavalta keikan päätyttyä. Sohvapöydälle oli aseteltu virvokkeita ja pino juomalaseja. Pauhaavan rock-keikan jälkeen ympäröivä hiljaisuus tuntui jotenkin painostavalta. Äkkiä Apollon sydän tuntui muljahtavan sijoiltaan. Pehmolelujen alta retkotti jonkun käsivarsi!
Mikä Gavinin konsertteja oikein riivasi? Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun joku oli saanut surmansa takahuoneessa. Apollo uskaltautui lähemmäksi. Tarkemmin katsottuna pehmolelujen alta pilkotti myös tutunnäköinen buutsi. Voi ei...
"Klavier..." Apollo sanoi hiljaa. Niin nuori, lahjakas ja täynnä energiaa. Vaikka he eivät olleet läheisiä olleetkaan, ei kukaan ansainnut tällaista loppua. Mikä kamala tapa kuolla... tukehtua nyt pehmoleluihin! Apollo kokeili varovasti Gavinin kättä. Se tuntui yhä lämpimältä. Itse asiassa Apollo pystyi yhä tuntemaan vainajan pulssin...
"
Herr Justice", kuului vaimea ääni pehmolelujen seasta. "
Sehr romantisch."
Apollo päästi nolostuneena Gavinin käden menemään. Ehkä toinen olut oli ollut liikaa. Herra rokkitähti ei siis ollut kuollut, mutta ei hän näyttänyt täysin kunnossakaan olevan. "Oletko aineissa?" Apollo kysyi.
"Mitä?" Gavin kysyi. Nallekarhut, koiranpennut ja delfiinit poukkoilivat ympäriinsä, kun hän nousi täyteen pituuteensa. Hänellä oli yhä yllään esiintymisasunsa, mustat tiukat housut ja hihaton yläosa. Hiukset olivat sekaisin ja hiestä märät. "En tietenkään. Pelkkä fanien edessä esiintyminen riittää saamaan minut vähän sekaisin. Mitä mieltä olit keikasta?"
"Tätä mieltä!" Apollo tiuskaisi. Hän töytäisi Gavinia molemmin käsin rintaan niin että tämä tuupertui takaisin sohvalle. Se tuntui mahtavalta.
Toivuttuaan yllätyksestä Gavin purskahti nauruun. "Kunhan et lyö kasvoihin", hän sanoi. "Minulla on huomenna seuraava keikka oikeussalissa numero neljä."
Apollo risti käsivartensa puuskaan. Klavier Gavinin työtahti oli henkeäsalpaava. Useimmilla oli hankaluuksia selvitä edes yhdestä huippu-urasta, saati sitten kahdesta samanaikaisesti.
Gavin avasi kivennäisvesipullon, kaatoi poreilevaa juomaa lasiin ja joi pitkän, nautinnollisen kulauksen. "Mistä hyvästä tuo muuten oli?"
"Vapaudenriistosta!" Apollo huudahti. "Ja kidutuksesta!"
"Tiedäthän, että mustassa pörssissä keikkalippujani kaupataan kymmenkertaiseen hintaan? Sinulla on outo tapa kiittää VIP-tason kohtelusta."
"Anna jo olla", Apollo puuskahti. "En tiedä, mitä oikein yrität, mutta se ei toimi. Me molemmat inhoamme toisiamme. Yritetään vain elää sen kanssa."
Gavin näytti aidon yllättyneeltä. "Inhoatko sinä minua?" hän kysyi. "
Warum?"
"Miksi? Ai miksikö?" Apollo toisteli vimmastuneena. "Minäpä kerron, miksi!"
"Ei mitään kiirettä..."
Apollo vetäisi syvään henkeä. "Olen liian vanha sekoamaan rock-tähden takia. Mutta Kristoph Gavin oli minulle jotain samankaltaista kuin sinä olet teinitytöille. Joku, jota ihailin. Joku, jonka kaltaiseksi halusin tulla. Hän opetti minulle, ettei millään muulla kuin totuudella ollut väliä. Ehkä hän joskus uskoi niin itsekin, mutta kaikki se, mitä minä hänessä tunsin, oli valetta. Hän oli valmis elämään murha omatunnollaan. Kaksi murhaa. Jopa kolme murhaa!"
Gavin oli kuunnellut vakavana. "Kaikki tuo on totta. Veljeni on tuomittu kaksoismurhaaja. Mutta miksi sinä minua inhoat?"
"Siitä voit kiittää veljeäsi", Apollo sanoi. "On hänen ansiotaan, etten luota enää yhteenkään hymyilevään Gaviniin pätkän vertaa. Tiedän, että kannat minulle kaunaa, koska passitin sekä veljesi että bändikaverisi vankilaan."
Gavin pudisti päätään. "Nyt olen loukkaantunut. Etkö kuunnellutkaan uusia kappaleitani?"