Kirjoittaja Aihe: Kovanonnenpotku (K-11 • mökkeily- ja ihmissuhdedraama, Joni/Eetu • raapalejatkis, 23/23 – VALMIS)  (Luettu 5020 kertaa)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 1 505
Voi ettien että, nyt se on ohi. :'') Ihanaa että jatkoa on luvassa, mutta nyt on ohi myös yksi tarina Jonin ja Eetun elämässä ja kun tänään vedin ensi kertaa villasukat jalkaan, ei voinut kuin myöntää, että kesäkin on kyllä varmasti takana päin kuin myös huomatessani tämän sarjan valmistuneen. Oli aivan ihanaa, että viimeinen raapale tuntui kivan arkiselta, he eivät edes suudelleet ja olisihan se ollut varmaan aika iso kynnys Jonille oman talonsa pihassa suudella ystäväänsä. Mutta tuntui, että tässä on toisaan ihan uusi polku edessä ja iso kohtaus autossa tai rappukäytävässä olisi saanut kaiken tuntumaan turhan lopulliselta. Eetun huomio, että hänellä olisi perjantaina ja lauantaina vapaata sai uskomaan, että kaikki on vielä ihan avoinna ja elämä jatkuu kuten ennenkin, vaikka kaikki onkin muuttunut, eikä mikään ole kuin aina ennenkin. :) Joni häpesi edelleen käytöstään, mutta pystyi halaamaan epäröinnistä huolimatta Eetua. Unohdin, että aikaa on kulunut oikeasti kaksi päivää, eikä siinä ehdi muuttaa koko käytöstään, joten upeaa, että Joni oli haalinut kasaan noinkin paljon rohkeutta, että oli se, joka halasi. ^^

Kivaa oli myös, että vielä tässä mökkiviikonlopun päätteeksi mukana oli tuttuja elementtejä mökkeilystä, kuten tuo pullojen palauttaminen sekä ruokien jämät, jotka jaettiin keskenään. Tosi hauskoja yksityiskohtia, jotka saivat tuntumaan, että on oikeasti vietetty perisuomalaista mökkiviikonloppua. :) Sisu sai hyvästit myös ja toivottavasti häntä nähdään vielä. Kaarnalaiva, en kestä miten söpöä! <3

Lainaus
Oikeastaan se oli ollut sitä jo, sillä kaipa onni oli onnea hetkenkin kestävänä.

Kauniisti kuvattu, pitäisi itsekin muistaa tämä ja minusta on hienoa, että Joni oli oppinut tämän viikonlopusta, kun luulen, että hän se vasta ei ole muistanut olla iloinen niistä pienistä hetkistä arjen lomassa. :) Minäkin yritän oppia tämän, Joni-kulta!

Kiitos tosi paljon tästä sarjasta, en tiedä mitä vielä voin sanoa, että saisin sanoitettua, miten parasta tätä on ollut seurata. On ollut ihanaa olla mukana tällä vuoristoradalla, joka tuli ihan puskista, koska alkuun ei todellakaan ollut selvää, miten syviin vesiin Joni ja Eetukin lähtisivät vain parin päivän aikana. Viikonloppu oli joka hetkellä kutkuttavaa ja samalla slice-of-life tyyppistä kuvailua, joiden yhdistelmän olet tehnyt viihdyttäväksi. Rakastan kun tavallinen elämä näyttäytyy taianomaiselta ja yllättävältä, vaikka kuitenkin ollaan vain mökillä istumassa kahvilla ulkona tai tyhjentämässä huussia. Tavallinen mökkiviikonloppu olikin suuri seikkailu ja olen rakastunut olla siinä mukana. <3 Kiitos tosi paljon tästä kesäisestä tarinasta ja odotan innolla jatkoa. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Angelina

  • Sith Lord
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 112
Onnittelut valmistuneesta tarinasta - se on kyllä hieno tunne, kun saa pidemmän tekstin vietyä loppuu asti ja siitä saakin olla ylpeä ♥

Tää oli ihan kamalan aito tarina ja sen takia ihanaa seurattavaa! Vaikka rakastan lällyonnellisia ja romanttisia loppuja, niin tälle tarinalle tämä oli kyllä just täydellinen lopetus - Eetu on varmasti ihan oikeassa siinä, että heidän on parempi ottaa rauhassa jotta Joni ehtii tottua omiinkin ajatuksiinsa paremmin nyt, kun hän on uskaltanut olla niistä avoin. Ihanaa myös, että Eetu lupasi olla Jonin tukena ja muistutti, ettei tämä ole yksin :'3

Tosi kiva kuulla, että oot päättänyt jatkaa näiden kahden tarinaa! Jään innolla odottelemaan, koska kyllähän se nyt kiinnostaa miten tästä eteenpäin... ;)


bannu ©Inkku ♥

Altais

  • ***
  • Viestejä: 799
Voi että, nyt on haikea fiilis, kun pitkään seuraamani tarina loppui. Tämä oli aivan ihana ja elämänmakuinen kesätarina, varovaisen lähentymisen kuvausta arjen ja kaikkien sen vaikeuksien keskellä, kun ei sitä reaalimaailmaa voi valitettavasti sulkea poiskaan ainakaan kovin pitkäksi aikaa, vaikka välillä haluaisikin. Tässä tulee kyllä sellainen olo vahvasti, että Jonin matka kohti itsensä ja toisen ihmisen rakastamista on vasta alussa, ja hänen takiaan kovasti toivoisin, että hän myös onnistuu siinä. Sillä olen jotenkin ihan myyty hänelle kaikkine kipukohtineen, ja mielestäni hän ansaitsee olla onnellinen ja ratkaista elämänsä vaikeat kysymykset. Kai se on vähän pakkokin, jos aikoo koskaan elää itsensä näköistä elämää.

Eetun mahdollisista vaikeuksista tai epävarmuuksista ei niin tiedetä, ja jäikin sellainen olo, että hän on hirmu tasapainoinen, mukava, lämmin ihminen, joka pystyy antamaan toiselle paljon. Olisi aivan ihana lukea heistä ja yhteisestä matkasta jatkoa, vaikka ei mitään paineita sen eikä aikataulun suhteen! Eetun hahmon osalta ajattelen, että voisi olla tosi terveellistä, että se olisikin välillä Joni, joka saa tukea häntä jossain, mikä hänelle on vaikeaa. Muuten voisi suhteesta tulla liikaa sellainen, jossa toinen on toisen tuki ja turva, mikä voi aluksi olla kummallekin aivan ihanaa, mutta lopulta väsyttää ja turhauttaa. Tosin sellaisia suhteitakin paljon on.

Kylläpä tämä herätti paljon tunteita, ja niin kuin tuolla jo Meldis sanoikin, nyt on aika hyvästellä sekä mennyt kesä että tämä tarina, vaikkakin tähän on hyvä palata vielä joskus myöhemmin. Todella suuret kiitokset sinulle, että kirjoitit tämän!  :)
I am human and I need to be loved
Just like everybody else does

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 965
  • ava by Ansa
Kommenttiarpajaisista hei!

Mä oon tämmöinen kummallinen haamulukija, etenkin viime aikoina oon aloittanut seuraamaan montaa pitkää jatkista alusta alkaen, mutta harvemmin tulee kommentoitua, vaikka kovasti tykkäänkin. Sama Kovanonnenpotkunkin kanssa: odotin aina kovasti uusia osia ja sitä mitä Jonille ja Eetulle tapahtuu. Tykkäsin, kun Eetu oli niin rento ja luonteva. Jonilla taas oli vaikeaa, kun piti myöntää itselleenkin monia asioita. Ja kun homous olisi perheellekin kova paikka. Ihana, kun Eetu osoittautui luotettavaksi (ei sillä, että olisin sitä epäilytkään), kun Joni pelkäsi, että jääkö viikonlopun jälkeen yksin sekavien tunteidensa ja fiilistensä kanssa. Toivottavasti heillä luvassa kaunis yhteinen tulevaisuus joko ystävinä tai pariskuntana ;D

Lainaus
Jonin kämmenellä lepäsi kaunis kaarnalaiva virtaviivaisine mäntyrunkoineen ja tuohipurjeineen.
Loppu oli ihana ja symbolinen.

Kiitos, kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Nouskoon maasta aina polku siellä missä kuljet, ja olkoon tuuli selkäsi takana. Valaiskoot taivaat matkaasi, kun kuljet tähtien teitä."
                                  
                             (Anniina Mikama: Tinasotamiehet)

                

                
               
      
           

justy

  • ***
  • Viestejä: 569
Onnittelut valmistuneesta tekstistä! Lukukokemus oli loppuun asti mukava ja mielestäni sait tarinan uskottavaan ja samalla tyydyttävään pakettiin. Mielenkiinnolla seuraan jatkoa, jos sitä tulee. :)

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 124
  • Lunnikuningatar
 No niin, Kommenttikampanjasta tyylikkäästi parin päivän viiveellä, hyvää iltaa! (Ja kiitos lisäajasta!  :-* ) Sanon tässä kommentissa nyt erityisesti sellaisia yleisluontoisia asioita, koska mun tarkoituksena olisi kirjoittaa noista alkupuolen raapaleista oma kommenttinsa "Kirjoittamattomien kommenttien haamut" -haasteeseen, ja siihen ei saa yhdistää Kommenttikampanjaa, enkä halua aloittaa loppupuolen rapsujen kommentoinnista. :D Mutta uskoisin, että koska tästä tekstistä riittää sanottavaa, niin tähän yleishuomiokommenttiinkin mahtuu kyllä yhtä sun toista.  ;D

Luin tätä tarinaa tosiaan pitkin kesää ja odottelin uusia raapaleita innolla. Aina läikähti sisällä iloisesti kun huomasin, että poikien tarina oli jatkunut! Sun teksteissä on sellaista omanlaistaan elämänmakuisuutta pehmeällä, miellyttävällä tavalla, joka ei kuitenkaan mitenkään vähennä sitä todentuntuisuutta, vaan enemmänkin tekee niistä helpompaa luettavaa, ja koska tekstiä on helppo lukea, tunteita ja vaikeampiakin teemoja on samalla kevyempi käsitellä, eikä ala ahdistaa. Tää teksti ja Irtipäästökoe on molemmat mun suosikkeja juuri siksi, että toi erityispiirre erottuu niissä erityisen selvästi. :)

Tykkään myös tosi paljon noiden murteiden käytöstä sun teksteissä! Ihanaa, kun hahmoilla on persoonallinen puhetyyli, ja siitäkin ehkä osittain johtuu se aitouden vaikutelma. Osaat myös kuvailla tilanteita ja paikkoja tosi elävästi, ja tässä toi mökkiympäristö ja sen tekstille piirtämät rajat tuntui myös sellaiselta, että sinne ois voinut astua itsekin sisään - paitsi tietty ei, koska ei poikien orastavaa romanssia olisi viitsinyt mennä häiritsemään. ;)

Tän tekstin nimi on myös nerokas, ja olen hymähdellyt sille moneen otteeseen. (Ja samaan tapaan siinä on metka jippo kuten Irtipäästökokeessakin. Ehkä jo tuli selväksi, että sekin on tosiaan lempitekstejäni Finissä, kun on nyt kahdesti tässä kommentissa mainittu.)

Pidän paljon Eetun ja Jonin välisestä kontrastista, siitä miten mutkattomasti Eetu (yleensä) asioihin suhtautuu ja miten paljon sekavampia ja vaikeampia jutut ovat Jonille. Tässä saa lukijana lohtua siitä, että vaikka Jonin epävarmuus ja kuohuvat tunteet tuntuisivatkin samaistuttavilta, on myös turvallinen ihminen, jonka kanssa niitä selvitellä. Sekin on tällaisten tekstien parhaita puolia: että pääsee jotenkin katharttisesti kokemaan monenlaisia tunteita, ja vaikka loppu jääkin avoimeksi, silti kaiken jälkeen on toiveikas olo. Ehkä sekin on osa sitä lempeyttä ja pehmeyttä, josta mainitsin aiemmin. :)

Ylipäätään tää on erinomainen, vakavanlempeä hyvänmielenteksti, jollaisia ei voi koskaan olla kirjanmerkkilistassa liikaa pahan päivän varalle. :) Kiitos kun kirjoitit tämän! Uskon, että Kovanonnenpotkun pariin vielä monta kertaa senkin jälkeen, kun ne rästikommentit on kirjoitettu. ❤️

so pull me closer and kiss me hard
i'm gonna pop your bubblegum heart