Kirjoittaja Aihe: Kovanonnenpotku (K-11 • mökkeily- ja ihmissuhdedraama, Joni/Eetu • raapalejatkis, 23/23 – VALMIS)  (Luettu 5000 kertaa)

Kineza7

  • ***
  • Viestejä: 248
Ihana, mikä sananvaihto heillä on. Miten tärkeää, että Eetu sai pyydettyä anteeksi. Toivottavasti he saavat kalaa ja Joni kokkaa sen oikein maukkaaksi! Ihanan luontevaa keskustelua heidän välillään, tästä on hyvä jatkaa <3

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 1 502
Unohdin jotain sanoa! Että rakastan tätä slow burnia, ei haittaa yhtään, voisin lukea koko kesän tästä viikonlopun kestävästä mökkireissusta. ^^

En voinut olla ajattelematta sitä hyttysten määrää, mikä ampaisisi poikien kimppuun tyynellä järvellä, mutta ehkä sitä sietää, kun pääsee kivassa seurassa veneilemään. Kyllähän mökkireissuun myös kuuluu kalastaminen ja varsinkin mato-ongella. Toivottavasti nappaa! Vaikka onhan sitä napannut jo, vähän toisella tapaa, öhö öhö. Tuli kanssa kiva teinimäinen fiilis tuosta, kun Joni ihaili Eetun käsivarsia, vähän kun hänellä oli nyt lupa tehdä sitä ilman tirkistelemistä erityisesti. Eetu on kyllä luvattoman ymmärtäväinen ihan kaiken kanssa, onkos varma, ettei Joni uneksi vielä? ;D Se on söpöä toisaalta, eikä Eetukaan halua jäädä murehtimaan mennyttä. Ihanaa myös, että he tuntuvat edelleen kaveruksilta, eikä tunnustusten jälkeen tarvitse harrastaa pelkkää kaulailua. Arkinen suhteiden, myös alkutaipaleella olevien, kuvailu on lähellä sydäntäni. ^^
Kiitos uudesta raapaleesta, innolla odotan jatkoa!
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Altais

  • ***
  • Viestejä: 796
Onpa hauska kuulla, että kommenttini inspiroi sen mitä ihanimman halauskohtauksen, sillä kyllä Joni ihan varmana oli sen tarpeessa.  ;D Mutta ilo on kyllä minun puolellani, sillä tämän seuraaminen on niin mukavaa, ja ihan varsinkin kun on oikeastikin kesä.  :) Täytynee tutustua siihen teekkarijatkikseesi myös, sillä ymmärrän kyllä hyvin, että keskeneräiset työt olisi hyvä saattaa loppuun lukijoiden sekä ihan itsenkin takia. ☺️ Tunnistan kyllä myös itseni tuosta, että jatkisten ideoita tulee enemmän kuin niitä pystyy aloittamaan, tai ainakaan viemään loppuun asti samalla kertaa.  ;)

Mutta niin, tähän viimeisimpään lukuun. Olipa tunnelmallinen hetki jälleen, tällä kertaa tyynellä järvellä soudellen. Onneksi olen nyt saanut varattua sen vuokramökin kesälomaa ajatellen, niin en tule aivan liian kateelliseksi pojille tuosta upeasta mökkitunnelmasta.  :) Oli kutkuttava seurailla Jonin ajatuksia Eetusta, kun mies oli vielä parempaa katseltavaa kuin järvimaisema (eli siis aika tosi hyvää). Tuli hyvä mieli, kun häntä alkoi hymyilyttää Eetua katsellessaan, ja tajutessaan että onkin ihan luvallista tehdä ja tuntea niin. Oli myös suloista, kun Eetu huomasi sen, ja sitten Jonille tuli mieleen pyytää anteeksi aikaisempaa käytöstään. Hänestä taitaakin rakastumisen myötä kuoriutua huomaavainen ja välittävä tyyppi, varmaan hyvää poikaystäväainesta kaikin puolin, kun pahimmista epävarmuuden tunteista on päästy.  :) Todella ihana luku taas, ja allekirjoitan tuon mitä Meldiskin sanoi, että tätä mökkiviikonloppua voisi ilokseen seurailla vaikka koko kesän.
I am human and I need to be loved
Just like everybody else does

Angelina

  • Sith Lord
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 112
Hih, Marvelissa ollaan jatkuvasti touch starved, joten mulle se on tullu hyvinkin tutuks ficcejä lukiessa :'D

Mä niin nautin kerta toisensa jälkeen tästä sun rauhallisesta ja tunnelmallisesta kerronnasta! Nytkin tuli sellanen fiilis lukiessa, että pystyin kuvittelemaan itseni Eetun, Jonin ja Sisun mukaan järvelle soutelemaan ja mato-ongelle :3

Lainaus
Jonin katse hakeutui koko ajan itse Eetuun, tämän työntöjen ja vetojen tahdissa kiristyviin hauiksiin ja solakoihin sääriin ja hiuksiin, jotka valahtelivat silmille aina Eetun kurkistaessa olkansa yli menosuuntaa tarkistaakseen.

Tää oli ihan mahtava kohta, näin mielessäni myös Eetun kiristyvät hauikset ;D Jonin kelpaa nauttia maisemista, moneltakin kantilta... Minäkin pidin tuosta, miten Joni pyysi käytöstään anteeksi - se tuntui luontevalta, mutta myös tavallaan sellaiselta viimeiseltä näiden kahden väliseltä hidasteelta, joka on nyt käsitelty. Vaikka tietysti vielä on epävarmuuksia ilmassa, niin Jonin ja Eetun keskinäisissä väleissä tuntuu nyt kaikki olevan hyvin <3


bannu ©Inkku ♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 7 840
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
spQr, ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat tuolla, että joskus rakkaustarinat ovat täynnä vaikeita vastoinkäymisiä, joista toipuminen ei käykään ihan käden käänteessä. Onkin ihana kuulla, että tämä tarina on tuntunut siltä, että mahdollisista vastoinkäymisistäkin päästään yli! :) Erityisen hyvilläni olen tuosta, ettei sekään olisi tuntunut maailmanlopulta, jos Eetu olisi torjunut Jonin, koska kääntelin ja vääntelin tätä kuviota aika paljon mielessäni ja pohdin sitäkin vaihtoehtoa, ettei Eetu olisi vastannut tunteisiin. Tällä kertaa hän päätyi vastaamaan, mutta eihän se tosiaan aina niin mene, ja sellaisessa skenaariossa minäkin näkisin, että miehet olisivat kuitenkin pysyneet ystävinä. Heh, ihanaa että tykkäsit edellisessä osassa Sisusta! :D Vähän sivuhahmohan se on, mutta toisaalta on kivaa, etteivät miehet ole mökillä ihan kaksistaan, vaan on koirakin tuomassa sinne elämää. Tämän tarinan on tarkoitus kattaa vain tämä mökkiviikonloppu, joten kovin montaa osaa ei ole enää tulossa (veikkaisin, että maksimissaan reilu parikymmentä on lopullinen raapalemäärä), mutta olen hieman makustellut pidemmän jatkotarinan mahdollisuutta, kun useampi on ilmaissut, että näistä hahmoista voisi lukea enemmänkin. En uskalla kuitenkaan luvata vielä mitään. Kiitos kovasti sinulle! :-*

Kineza7, sinulta taisi mennä nyt nimet sekaisin, sillä Joni oli se, joka pyysi anteeksi, ja Eetu taas kaksikon kokki ja ruoanlaittaja. ;D Mutta yhtä kaikki ihanaa, että koit miesten välisen keskustelun luontevaksi, vaikka tällaiset aiheet ovatkin välillä aika vaikeita! Kiitos paljon! :-*

Meldis, minäkin olen suuri slow burnin ystävä, minkä ehkä voikin huomata muun muassa tästä tekstistä. ;D Mahtavaa että muitakin on! Apua, minä jostain syystä aina unohdan hyttyset kesään sijoittuvia tarinoita kirjoittaessani - vaikka ne ovat erottamaton osa Suomen kesää ja varmasti riesana erityisesti tyynellä järvellä, eivät ne muistuneet taaskaan mieleeni ollenkaan, kun kirjoitin miesten vesillelähdöstä. No, tässä seuraavassa osassa ehkä pikkuisen paikataan niiden puutetta. :D Aww, ihanasti sanottu tuo, että onhan sitä napannut jo. ♥ Ja tässäpä nyt selviää sitten, nappaako toisellakin tapaa! Tuo on hyvä huomio, että Jonilla on nyt tavallaan lupa katsella Eetua, ja veikkaan että se vaatii häneltä jonkin verran sopeutumista. En ihmettele, jos mietityttää, uneksiiko Joni vielä(kin), koska Eetu on kyllä loputtoman ymmärtäväinen tyyppi! Onneksi tosiaan kaveruus on edelleen läsnä, vaikka se onkin saanut uusia ulottuvuuksia. Kiitoksia kovasti sinulle! :-*

Altais, jep, joskus ideoita vain on enemmän kuin kapasiteettia tai kykyä saattaa niitä loppuun. Tämän raapalejatkiksen aion kuitenkin puskea kunnialla maaliin saakka, ja vaikuttaakin onneksi siltä, ettei tästä tule samanlaista ikuisuusprojektia kuin siitä teekkariraapalejatkiksesta. :) Teekkarisarjaan kuuluu kyllä paljon valmiitakin tekstejä ja kokonaisuuksia, ja niille on oma osio listauksessani täällä, jos kiinnostaa joskus kurkata ja tutustua. Oi että, onpa hauskaa että olet varannut vuokramökin! Minulla on tosi lämpimiä muistoja vuokramökkeilystä, ja toivon että sinulle tulee yhtä antoisa ja ikimuistoinen mökkireissu. ♥ Minäkin luulen, että Jonista kuoriutuu hiljalleen uusia puolia nyt, kun hänen ei tarvitse enää pitää tunteitaan sisällään eikä epäröidä niin paljon sen suhteen, millainen Eetun vastaanotto ja suhtautuminen on. Lämpimät kiitokset! :-*

Angie, iiks, ihana kuulla että kerronta miellyttää ja onnistuu siivittämään maisemiin ja tunnelmiin! Tätä tarinaa kirjoittaessa on hauskaa itsekin heittäytyä ja eläytyä mökkimiljööseen ja kaikkeen, mitä siihen voi kuulua. Haha, Jonilla todella on aika nautinnolliset maisemat monessakin mielessä! Ihanaa, että sinäkin koit Jonin anteeksipyynnön luontevaksi ja tarpeelliseksi. Se olisi tosiaan varmaan jäänyt hiertämään ja vaivaamaan Jonia, jos hän ei olisi saanut sitä sanottua, ja ehkä nyt on taas hitusen helpompaa olla ja edetä. Kiitos paljon! :-*



15.



350 sanaa


Hyttyset kävivät järvellä lainehtivan veneen ja sen matkustajien kimppuun niin ärhäkästi, että onkireissu jäi lyhyeksi. Sen tuloksena oli kuitenkin kaksi hyvänkokoista ahventa ja yksi särki. Joni olisi laskenut särjen takaisin veteen, sillä hänen pojankoltiaisena saamiensa kalaoppien mukaan se oli roskakala, mutta Eetun ravintolakokin kokemuksen mukaan roskakaloja ei ollut olemassakaan, vaan särjen ainoa huono puoli oli ruotoisuus. Niinpä särkikin rantautui heidän mukanaan. Kun Joni myöhemmin mutusti Eetun perkaamia ja voissa paistamia kaloja ruisleivän kera, hänen oli myönnettävä, että särkikin meni alas mainiosti.

Herkuteltuaan he vetäytyivät tupaan katsomaan pikkuruisen putkitelevision tarjontaa. Ei ollut vielä niin myöhä, että olisi tehnyt mieli mennä nukkumaan, ja lisäksi Eetu oli hakenut karkkipussin autonsa hanskalokerojemmasta. Sisukin oli saanut iltaruokansa, ja sekin halusi sulatella sitä mukavissa oloissa; se loikkasi Eetun viereen ja sai Eetun painautumaan lähemmäs Jonia pienellä sohvalla. Lämmin vartalo vieressä tuntui Jonista hyvältä, samanaikaisesti vieraalta mutta kuitenkin luonnolliselta. Ei ollut liian kuuma, sillä saunan lämmittämisestä oli jo tunteja. Pitkän päivän jälkeinen levollinen väsymys painoi jäsenissä. Oli tapahtunut valtavasti, ja siinä riitti vielä enemmän sulateltavaa kuin ruoassa.

Eetu kanavasurffaili. Sisu lepuutti kuonoaan Eetun reidellä tuhahdellen tyytyväisenä; sitä ei kiinnostanut Jonin sylissä lojuva karkkipussi. Se ei vaikuttanut missään vaiheessa oudoksuneen sitä, että Eetu ja Joni olivat yhtäkkiä lähentyneet fyysisesti. Sen silmin oli ehkä luonnollista, että kaksi miestä oli toisissaan kiinni. Joni huomasi jälleen kadehtivansa Sisua, sillä hänelle sellainen ei ollut ollut aina luonnollista.

Eetun käsi sujahti karkkipussiin samalla kuin Jonin käsi oli vetäytymässä sieltä. Kosketus sai Eetun vilkaisemaan Joniin ja hymyilemään. ”Mitä mietit?” Eetu kysyi.

”Vieläki sitä, miten hullua kaikki on”, Joni sanoi. ”Miten omituista. Ja samalla kuitenki…” Hän ravisti päätään, naurahti ja tuijotti hämärtyvään kesäiltaan ennen kuin rohkaistui kysymään: ”Onko sulla joskus ollu juttua… miehen kanssa?”

”Armeija-aikoina”, Eetu vastasi hymyä äänessään, kuulostamatta lainkaan kiusaantuneelta. ”Säätöä toisen alikin kanssa. Entä sulla?”

Joni pudisti päätään ja tuijotti yhä ikkunaan, jonka lasista hän näkikin yhtäkkiä vain oman vakavan kuvajaisensa. Hän mietti, miten oli mahdollista, että kaksi alikersanttia uskalsi säätää armeijan harmaissa, mutta hän ei uskaltanut ottaa kontaktia keneenkään.

”Lukiossa mää yritin tyttöjen kanssa”, Joni mutisi. ”Se oli… sitä aikaa, ku mää olin kaapissa iteltäniki.”

Eetu tarttui Jonin käteen ja puristi.
« Viimeksi muokattu: 10.07.2022 14:50:26 kirjoittanut Waulish »




deep inside I think I might deserve it

spQr

  • omenavaras
  • ***
  • Viestejä: 38
Vai on Jonilla ollut säätöä ennen vain tyttöjen kanssa. Hän kyllä vaikuttaa kaikkine tuskailuineen sellaiselta, joka on ollut kauan kaapissa itseltäänkin. Eetulla taas on hiukan enemmän kokemusta. Hauska että se on tullut armeija-ajoilta, armeija vaikuttaa juuri sellaiselta paikalta, jossa tulisi säätöä miesten kanssa.

Harmi, että tämä ei jatku enää pitkään. Toisaalta tässä juurikin mökkitunnelma on aika iso osa tarinaa, että ehkä se sitten pitää olla niin. Mutta pidempi jatkis-idea kuulostaa erittäin hyvältä! Olisi hauska tutustua Joniin ja Eetu ;Dun vielä paremmin, vaikka jo tässäkin on tosi hyvin pystynyt luomaan heistä kuvan päähänsä. Eetun ravintolakokki-ammatista olisi hauska lukea lisää. Jonista taas olisi kiva lukea omassa ammatissaan tai muussa (minulta on mennyt se ohi, jos se on edes mainittu), sillä koko tarinan Joni on ollut vähän epävarma ja kaikkea, ymmärrettävistä syistä, joten olisi hauska nähdä hänet "omassa luonnollisessa elinympäristössään" ::). Lisäksi muut Eetun ja Jonin lätkäkaverit olisi tietysti hauska tavata! Oho, tulipa tässä pitkästi listattua kaikkea, mistä olisi hauska lukea. Ne ovat siis vain ideoita, ja iloitsen, jos inspiroidut pidemmästä jatkiksesta, mutta tämä mökkireissutarina toimii erittäin hyvin myös itsekseenkin :D.

Kiitos tästä osasta! Tämä oli ihana aamun piristys.


omenavaras
Tänään paistaa aurinko.

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 1 502
Hitto kun alkoi tehdä mieli tuoretta kalaa, se on itsellekin mökkireissujen kohokohta. Kuulosti aivan taivaalliselta tuo ahven ja ruisleipä. <3 Ja putkitelevisio! Ihan täydellistä, taitaa olla vakiovaruste jokaisessa suomalaisessa mökissä ja hirveän söpöä, että pojat käpertyivät katsomaan sitä ja Sisu siinä vieressä. <3 Tätä on vaan niin kivaa lukea, sopivasti draamaa ja kauheasti hempeää mökkeilyä, toivottavasti ei ole loppumassa pian, vaikka pitäisi olla enää yksi yö mökkiviikonlopussa jäljellä.

Ja koko ajan enemmän käy sääliksi Jonia, kun ei ole uskaltanut olla rehellinen itselleen ja on kestänyt näin kauan, että voi elää tunteidensa mukaan. Kunhan ei rupeaisi syyttämään itseään siitä, että ei ole ollut rohkea kuten Eetu, ei se ole helppoa kenellekään olla teini, saati sitten homo ja vielä kaapissa. :3 Pyydän vaadin seuraavaksi muuten inttislashia! Se voisi olla superjännää. ^^
Kiitos taas uudesta raapaleesta! ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Kineza7

  • ***
  • Viestejä: 248
Mä en ehkä kestä!! Tää on niin ihana.

Mun nimimuisti on kaikenkaikkiaan ihan hirveän huono. Mutta siis kalat kokkailtiin joka tapauksessa, joten en mä ihan hakoteillä ollut. Näillä on niiin ihanaa keskustelua, etten ehkä kestä. Nää kaks on niin avoimia ja tää etenee niin ihanalla tavalla ja sun kirjoitustyylissä on sitä jotain, mistä pidän niin paljon.

justy

  • ***
  • Viestejä: 568
Piti tulla jo aiemmin kiittämään näistä ja kannustamaan jatkamaan. Lueskelin tätä viikonlopun mittaan ja tykkäsin kovasti. Tarinan punainen lanka kulkee vahvana ja sujuvana, ja on kiinnostavaa seurata miten nuorukaisten, Jonin etenkin, minä- ja maailmankuva hakevat uutta asentoa. Samalla taustalla tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista, etenkin tuo kaveriporukoiden vääjäämätön muutos ajan kuluessa.

Innolla odotan seuraavaa osaa!

Angelina

  • Sith Lord
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 112
Joni taitaa olla mun toteemieläin - samaistun häneen välillä kovin vahvasti, viimeisimpänä koska mullekin on joskus opetettu että toiset kalat on roskakaloja. Taisin itseasiassa julistaa sitä juuri muutama viikko sitten viimeksi, joten tää huvitti mua kovasti :'D

Harmitti kyllä muakin Jonin puolesta tuo, miten pitkään hän on ollut kaapissa ja yrittänyt olla jotain mitä ei ole :< Eetu on kuitenkin niin ihanan avoin ja suora omien kokemustensa kanssa, että ehkä hän tosiaan auttaa Joniakin eteenpäin <3
« Viimeksi muokattu: 11.07.2022 20:20:50 kirjoittanut Angelina »


bannu ©Inkku ♥

Altais

  • ***
  • Viestejä: 796
Tässä oli niin ihana ja lämpöinen tunnelma, että tuli hyvä mieli Jonin puolesta, ettei hänellä enää ole hankalaa itsensä ja tunteidensa kanssa, vaan saa käpertyä sohvaan Eetun viereen karkkia syömään vatsa täynnä voissa paistettua kalaa. Eipä paljon kodikkaammaksi enää voi mennä, ja ihana oli lukea myös näiden kahden keskustelua ja sitä, kun Joni uskalsi jo olla hiukan avoimempi Eetun suuntaan. Eetu oli välitön oma itsensä, ja oli hauska ajatella hänen armeijasäätöään.  :) Ihan samaa mieltä kyllä olisin myös siitä, että armeijaslashia voisi myös olla hauska lukea.  ;D Kokemusta ei ole armeijassa olemisesta, mutta heti aloin miettiä, miten sellainen siellä käytännössä toteutuisi, ja olisiko kovinkin hankalaa.

Kiitos jälleen poikien mökki viikonlopun jatkosta, onneksi sitä on sentään vielä vähän jäljellä.  :)
I am human and I need to be loved
Just like everybody else does

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 7 840
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Pahoittelut vähän totuttua pidemmäksi venähtäneestä julkaisuvälistä! Olen lentänyt Suomeen kesälomailemaan, ja koneaikaa on täällä perheen parissa hieman rajallisemmin. Nyt päästään kuitenkin taas pikkuisen eteenpäin. :)

spQr, hyvä jos tuntuu sinänsä Jonin hahmoon sopivalta, että hän on ollut kaapissa itseltäänkin. Hän on tosiaan aikamoisen taipaleen tarponut jo tähän pisteeseen, ja matkaa on vielä edessäkin, sillä vuosien kamppailu oman itsen ja omien tunteiden kanssa on jättänyt jälkensä. Joo, ajattelin juuri noin, että tämä mökkiviikonloppu tarjoaa selvät, rajatut puitteet tälle tarinalle, varsinkin kun alkuperäinen aikeeni oli kirjoittaa nimenomaan tästä yhdestä viikonlopusta - mutta nyt on tosiaan minullekin alkanut valjeta, että tämä on vain pieni palanen tarinaa, jossa voisi olla aineksia ja mahdollisuuksia enempäänkin. Kiva kuulla, mistä kaikesta kiinnostaisi lukea jatkotarinan myötä! :) En uskalla vielä luvata mitään, mutta olen kyllä tosiaan makustellut ja suunnitellutkin jatkoa miesten tarinalle. Jonin ammattia ei muuten tosiaan ole vielä missään mainittu, mutta siitäkin selviää jotain vielä vähän myöhemmin ihan tässä tarinassa (apua, tuntuu että sanon näin koko ajan, mutta mulla on usein mielessä aina tietyt kohtaukset, joissa tietyt asiat tulevat ilmi, ja Jonin työkuviot ovat sellainen juttu, että ne vaativat mielessäni tietyn kohtauksen, joka on tulossa myöhemmin ;D). Ihana kuulla, että edellinen osa piristi aamuasi, ja toivottavasti tämäkin osa ilahduttaa. Kiitos paljon! :-*

Meldis, tuore kala ruisleivän kera on kyllä vertaansa vailla. ♥ Ja piskuinen putkitelevisio kuuluu minustakin asiaan ja mökkimiljööseen. Kiva kuulla, että tässä on mielestäsi ollut draamaa ja hempeilyä sopivassa suhteessa. Niiden kanssa joutuu välillä vähän tasapainoilemaan, joten olen hyvilläni siitä, jos jonkinlainen tasapaino välittyy. Minunkin käy kyllä sääliksi Jonia ja sitä kivikkoista reittiä, jota pitkin hän on kulkenut - vaikka tosiaan, omat haasteensa ja koettelemuksensa on aina jokaisella, varmasti Eetullakin. Iiks, ihanaa jos inttislash innostaa sinuakin! ;D Minulla oli muutama vuosi takaperin ihan hirmuinen armeijavaihe, imin tolkuttomasti tietoa ja halusin kirjoittaa vaikka mitä armeijaympäristöön sijoittuvaa, mutta sitten se jotenkin meni ohi yhtä nopeasti kuin iskikin. Mutta ehkäpä sitä joskus voisi jotakin vielä saada aikaiseksi. Kiitoksia kovasti! :-*

Kineza7, ihana kuulla, että tarinan eteneminen ja kirjoitustyyli miellyttävät. :) Keskustelu alkaa onneksi tosiaan jo olla avoimempaa nyt, kun Jonikin on onnistunut hieman hölläämään kontrolliaan ja itsehillintäänsä. Kiitos paljon, kivaa kun kuljet matkassa mukana! :-*

justy, oi että, ihan häkellyin jälleen uudesta lukijasta - mahtava fiilis. ♥ Ihana kuulla, että olet viihtynyt tämän tarinan parissa. Olen tosi iloinen siitä, jos punainen lanka on pysynyt matkassa osasta ja tilanteesta toiseen, sillä tuntuu, että tällainen raapaleformaatti on välillä vaarassa mennä minulla sellaiseksi sillisalaatiksi ja epäloogiseksi kohtausten palapeliksi. Kivaa, että mielenkiinto on säilynyt niin pää- kuin taustatapahtumienkin osalta. Kiitos kovasti ihanasta kommentista ja kannustuksesta! :-*

Angie, aww, ihan huippua jos olet löytänyt Jonista toteemieläimesi. ;D Minäkin olen lapsena oppinut, että särki on hyödytön roskakala, ja aina papan kanssa kalassa vain ahvenet pidettiin ja särjet laskettiin takaisin veteen. Tuota edellistä osaa kirjoittaessani sitten googlailin, että on se särkikin aivan syömäkelpoinen, vähän ruotoisa vain! Minuakin harmittaa Jonin puolesta, mutta samalla minäkin toivon ja uskon, että Eetun avoimuus auttaa häntä eteenpäin näissä vaikeissa asioissa. Kiitoksia kovasti! :-*

Altais, ihana kuulla, että lämpöinen tunnelma ihastutti ja sai hyvälle mielelle. Jatkossa Joni pääsee toivottavasti kokemaan entistä enemmän tuollaisia turvallisia, kodikkaita hetkiä, joissa hänet hyväksytään sellaisenaan ja ehdoitta ja häntä kohtaan myös osoitetaan kiintymystä. Sitä hän tarvitsee ja ehdottomasti myös ansaitsee. Avoimuuskin toivottavasti helpottuu ja lisääntyy vielä ajan kanssa. Heh, armeijaslashissa voi olla omanlaisiaan haasteita, mutta samalla sellainen ympäristö on minustakin kyllä kovin kutkuttava ja kutsuva miesten väliselle säädölle ja miksei syvemmällekin. ;D Suuret kiitokset sinulle! :-*



16.



350 sanaa


He menivät nukkumaan puolenyön jälkeen, eikä unettomuudesta ollut enää tietoakaan, sillä Joni simahti lähes heti silmänsä suljettuaan. Keskellä yötä hän kuitenkin havahtui pahaenteiseen hyökyyn, joka kavahdutti hänet istumaan ja haukkomaan henkeään.

Unessa Eetu oli lähtenyt kesäyön hämärässä niin, että Joni oli huomannut sen vasta aamulla. Poissa olivat olleet Eetu, Sisu ja auto, ja kun Joni oli yrittänyt viestittää Eetulle WhatsAppissa, hän oli huomannut tämän blokanneen hänet. Valveillaolon järki alkoi oitis nujertaa unitilan paniikkia, mutta silti Jonin oli pakko kääntyä katsomaan Eetun sänkyä – joka oli tyhjä. Sisuakaan ei näkynyt.

Sydän otti uudestaan vauhtia. Joni ponkaisi seisomaan niin nopeasti, että häntä huimasi. Järki tiesi kertoa, ettei Eetu ikinä tekisi täyskäännöstä ja lähtisi uskoteltuaan ensin muuta, mutta pahat aavistukset eivät olleet järjen asioita. Niinpä Joni avasi oven – se oli raollaan – ja astui yön viilentämään ilmaan, joka nosti ihon kananlihalle. Oli vielä hämärää. Lähestyvä aamu oli pelkkä kalpea kajo taivaanrannassa.

Joni hieroi silmiään ja haeskeli katseellaan ympäri tiluksia, kunnes hän huomasi Eetun lähempänä kuin oli aavistanut: tämä seisoi männyn juurella ja asennosta ja liikehdinnästä päätellen ravisteli virtsaamisen päätteeksi. Paha aavistus hiipui ensin helpotukseksi ja sitten nolostukseksi, joka syveni entisestään, kun Eetu kääntyi kohti aittaa ja huomasi kuistilla värjöttelevän Jonin.

”Ai, moi”, Eetu tervehti unisen hymyn kera. ”Sori jos mää herätin, oli pakko käyä… Sisu hei, tuuhan sieltä!”

Sisu ilmestyi nurkan takaa kuono varvikon öisiä hajuja kyntäen. Joni liiskasi hyttysen käsivarreltaan ja tunsi itsensä typeräksi.

”Sää näytät aaveen nähneeltä”, Eetu totesi.

”Mää näin vaan… unta.”

”Pahhaako?”

”Äh. Typerää vaan.”

Takaisin sängyn hiljaiseen yksinäisyyteen päästyään – tai ehkä jouduttuaan – Joni sykertyi kerälle kasvot kohti seinää. Illalla hänen olonsa oli ollut hetkittäin jopa kevyt ja toiveikas salailun taakan pudottua harteilta, mutta yön turvin ahdistus hiipi takaisin. Mökki-idyllin ulkopuolella odotti oikea maailma, kova ja kylmä maailma, eikä ollut mitään takeita siitä, ettei se maailma repisi heitä erilleen. Ehkä sen ei edes tarvitsisi repiä; ehkä he vain irtoaisivat. Eivät he olleet sopineet tapailevansa tai seurustelevansa. Kaikki oli vielä auki niin kuin painajaisen ammottava kita.

Sisu loikkasi Jonin sängyn jalkopäähän ja sykertyi samanlaiselle kerälle kuin Joni.

”Käske se alas vaan”, kuului Eetun uninen mumina.

Joni ojensi säärensä Sisun lämmintä selkää vasten.




deep inside I think I might deserve it

spQr

  • omenavaras
  • ***
  • Viestejä: 38
On ihana kuulla tässä murretta! Se on tainnut unohtua edellisistä kommenteista sanoa, mutta se tuo tähän vielä omanlaistaan tunnelmaa ja lisää tuntua suomalaisuudesta.

Tosiaan, aika paljon edellisen päivän aikan on tässä tapahtunut, eikä ole ihme, että Joni näkee painajaisia. Muutenkin jos viettää kauan salaillen ja vähän peläten, voi olla vaikea uskoa, että kaikki on paljastunut ja asiat ovat hyvin (ja Eetu vastasi Jonin tunteisiin :D).

Joni(kin) miettii jo, mitä tapahtuu sitten kun on aika palata oikeaan maailmaan. Niinpä, sitä olisi mielenkiintoista seurata ::).

Kiitos tästä osasta! Tässä oli jotenkin tosi kivasti tuotu esiin Jonin mietteitä ja sitä, miten yön pimeydessä asiat näyttävät aina astetta synkemmiltä.


omenavaras
Tänään paistaa aurinko.

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 1 502
Fiilaan jälleen Jonia, vaikka miten olisi hyvä olo jostain päivällä tapahtuneesta, unissa ne jo unohtuneet pelot vain tuppaavat ikävästi aktivoitumaan. Eikä siinä yöllä ja juuri herätessä osaa hirveän nopeasti ajatella, että sehän oli vaan unta, tosi tuttu tunne tuo, että unesta jää paha aavistus. Ja näkyy vielä Jonin epävarmuuskin tuossa, että ei voinut jäädä edes odottamaan sänkyyn, että no josko Eetu on vain kusella ja jos ei ala kuulua, sitten lähtee ulos. Melkein toivoin, että Joni olisi uskaltanut sanoa suoraan painajaisestaan ja he olisivat voineet käpertyä yhdessä nukkumaan. ^^ Sisu siinä jaloissa pyörien.

Mutta vaikka painajainen ei ollutkaan totta, oikea maailma on. Alkoi omaa vatsaa kouristaa, kun ajattelin, että helppohan se on mökillä elää omissa unelmissaan, kun on kaukana kaikesta, arjesta ja fyysisesti muusta maailman menosta, mutta sinne pitää palata joskus. Voi kun tämä mökkiviikonloppu ei loppuisi koskaan. :'') Poikien on pakko saada arki toimimaan yhdessä! Tai sitten jäädä ikuisesti mökille ja elää pikkuruisilla särjillä. ;D
Kiitos uudesta raapaleesta, odotan innolla jatkoa. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Altais

  • ***
  • Viestejä: 796
Tätä uusinta lukua sainkin nyt lueskella siltä kauan kaipaamaltani vuokramökiltä käsin, jota tämän ihanan jatkiksen seuraaminen sai entistä enemmän odottamaan. On vielä eri tavalla kiva fiilistellä Eetun, Jonin ja Sisun mökki viikonloppua, kun on samoissa tunnelmissa itsekin. Kohta vien tuon jaloissa nukkuvan koiran iltauinnille, ja sitten itse saunaan. ☺️

Olenkin jo tässä matkan varrella miettinyt, mahtavatko Eetu ja Joni jossain vaiheessa päästä puhumaan siitä, mitä tapahtuu mökkiloman jälkeen. Vastahan he toki saivat lopulta suunsa auki tunteistaan toisiaan kohtaan, joten ihan ymmärrettävää, että tulevaisuus ei ole vielä ehtinyt tulla puheeksi, ja varsinkin Jonille voi kuvitella olevan aika vaikeaa tehdä aloitetta Eetun suuntaan sellaisesta(kaan) aiheesta. Taas kerran tuli sellainen olo tuon hänen unensa jälkeen, että hän kyllä tarvitsisi kipeästi Eetun lämmintä syliä, johon käpertyä. Ihanaa silti, miten Sisu ymmärsi hänen läheisyyden ja lohdun tarpeensa, niin kuin koirat usein ymmärtävät. ❤️

Toivon kovasti, että seuraava päivä antaa mahdollisuuden puhua auki noita asioita, että mitä sitten pian odottavan mökkireissun päättymisen jälkeen tapahtuu. Ihan varmasti on niin, että tuossa kohtaa Jonin pää on ihan pyörällä jo siitä, että Eetulla ihan hänen odottamattaan olikin myös tunteita häntä kohtaan, ja nyt on sitten epäilemättä helppo pelätä, että onni jää lyhytaikaiseksi. Mietin tosi paljon jo valmiiksi sitä, riittäisikö hänellä uskallus tulla kaapista ja olla virallisesti pari Eetun kanssa. Jotenkin omassa päässäni kuvittelen, ettei se ehkä olisi ollenkaan niin vaikea paikka Eetulle. Mutta mielenkiinnolla jään kyllä jälleen odottamaan, mihin suuntaan asiat vielä ehtivät kehittyä ennen kuin viikonloppu on ohi. :)
I am human and I need to be loved
Just like everybody else does

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 7 840
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
spQr, kiva kuulla että murre ihastuttaa ja tuo tarinaan suomalaisuuden tuntua! :) Olen suuri murteiden ystävä, ja ujutan niitä usein originaalikirjoituksiini silläkin uhalla, että ne välillä hankaloittavat puheen ymmärtämistä, joten on aina ihana kuulla, jos niiden läsnäolo toimii. Jep, paljon on kyllä tapahtunut yhden päivän aikana, ja siinä mielessä on luonnollista, että Joni käsittelee sitä kaikkea myös alitajunnassaan ja unissaan. Siihen kun tosiaan vielä yhdistää yön pimeyden ja yksinäisyyden, on ajatusten ja uhkakuvien helppo lähteä laukalle. Kiitos paljon sinulle! :-*

Meldis, hienoa jos Jonin tunteiden vuoristorata sai samaistumaan! Minullekin on tuttua tuo, että painajaisesta tai muuten vain epämiellyttävästä unesta jää paha aavistus, joka saattaa kalvaa vielä pitkään heräämisen jälkeenkin, ja varsinkin tosiaan heti herättyä kun on melkein vielä puoliksi unessa ja tokkurassa. Osut mielestäni kyllä naulan kantaan tuossa, miten Jonin hätäily ilmentää hänen epävarmuuttaan. Heh, minäkin vähän toivoin että miehet olisivat sykertyneet sylitysten nukkumaan pahoja aavistuksia pois - ja samaten olisi kieltämättä ihanaa, jos he voisivat jäädä ainiaaksi suojaisaan ja turvalliseen mökki-idylliin ja ihastuksen kuplaan. Valitettavasti se ei taida olla mahdollista, mutta toivottavasti he vielä saavat juttunsa toimimaan oikeassa maailmassa ja arjessa. Kiitoksia kovasti! :-*

Altais, oi, onpa ihanaa että pääsit lueskelemaan osaa mökiltä käsin! Se on varmasti omiaan tehostamaan tunnelmaa, kun oma konkreettinen lukuympäristö on linjassa tarinan kanssa. :) Minäkin olen nyt aavistuksen autenttisemmissa tunnelmissa, kun olen täällä porukoilla hyttysten syötävänä ja järvessä pulikoimassa, heh. Minäkin luulen, että Jonin voi olla aika vaikea tehdä aloitetta Eetun suuntaan myös tulevaisuusaiheesta, kun kaikki on vielä niin uutta ja arkaa ja hän on niin epävarma kaikesta. Eetun lämmin syli tekisi kyllä takuulla taas terää. Sisu on onneksi tosiaan hyvä ensiapu, ja se on ihan totta, että koirat usein lukevat ihmisten tunnetiloja ja tarjoavat lohtua. Oi että, mainiota että tulevaisuuskuviot ovat pohdituttaneet - toivon, että pystyn antamaan niihin vielä tyydyttäviä vastauksia! Kiitos kovasti! :-*



17.



350 sanaa


Loppuyö sujui rauhallisemmin. Joni heräsi jälleen kymmenen maissa – ja jälleen Eetua myöhemmin. Hän löysi Eetun järvestä, missä tämä vuoroin uiskenteli laiturin lähellä kiireettömin vedoin ja vuoroin viskeli vesilelua Sisulle, joka ampaisi sen perään kuin virtaviivainen ohjus.

”Huomenta”, Eetu toivotti aamuaurinkoa silmissään ja hymyssään, kun Joni asteli laiturille kädet viluisassa puuskassa.

”Huomenta”, Joni mutisi ja rykäisi käheyttä kurkustaan. ”Miten työ tarkenette siellä?”

”Vilu virkistää… Terkkuja muuten Benkulta. Se soitti tuossa videopuhelun ja esitteli pientä ihimettä. Pääsevät alakuviikosta jo kotia.”

Kuulumiset liikauttivat jotain Jonin sisällä. Hän muisti öisen epävarmuutensa ja vainoharhaisuutensa, ja hän muisti sen, miten läheisiä Eetu ja Benjamin olivat. Jos Benjamin jakoi Eetulle tuoreita isätunnelmia, jakoiko Eetu vuorostaan mökkiviikonlopun tapahtumia? Ajatus kasvatti epämiellyttävää möykkyä Jonin kurkkuun, vaikkei hän aivan ymmärtänytkään, miksi. Ei kai siinä ollut järkeä, että hän pelkäsi paitsi Eetun menettämistä, myös heidän intiimien hetkiensä paljastumista.

Eetu vaikutti lukevan Jonin olemusta, sillä hän nosti käsivartensa laiturille, haki Jonin katsetta ja sanoi: ”En mää… puhunu sille meistä mittään. Jos sää sitä…” Hän viskasi välissä Sisun tuoman lelun kauemmas, mutta kääntyi heti takaisin.

Joni tuijotti jalkojaan osaamatta myöntää tai kiistää. Hän tunsi itsensä yhtäkkiä heiveröiseksi ja mitättömäksi Eetun katseen alla, vaikka todellisuudessa Eetu katsoi häntä ylöspäin eikä tämän sanoissa tai olemuksessa ollut vähättelyn häivääkään.

”Vaikka tuskin se siitä millänsäkään olis”, Eetu jatkoi. ”Se tietää, että mää oon bisse, ja se on sen kanssa ihan fine.”

Jonin katse nytkähti kohtaamaan Eetun silkasta yllätyksestä – kunnes epävarmuus laski sen taas alas. Benjamin tiesi, mutta Joni ei ollut tiennyt. Toisaalta ei kai ollut ihmekään, ettei Eetu ollut puhua pukahtanut Jonille, välttelijälle ja vihanpitäjälle.

”Tietääkö – monikin?” Jonin oli kuitenkin pakko kysyä.

”Joukkueesta Benkku vaan. Muuten pari kaveria, sisarukset, vanhemmat… Ne perinteiset. Lätkäpiirit vaan on vähä… No, tiiäthän sää.”

Joni puri huultaan. Ne perinteiset.

”Hei”, Eetu jatkoi lempeään, tunnustelevaan sävyyn kuin kontaktia hakien. ”Ylleensä ihimiset on rentoja. Ne tajuaa ja tukkee. Mää oon aika varma, että jos sää kertosit vaikka sun isälle, se –”

”Et vittu voi olla.” Sanat purkautuivat Jonin suusta kuin höyry painekattilasta. ”Sää et tunne sitä. Se tappais mut, ja siitä mää oon varma. Että siinä sulle ne perinteiset…”

Joni ei jäänyt odottamaan Eetun reaktiota.




deep inside I think I might deserve it

Angelina

  • Sith Lord
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 112
Mullahan on jäänyt yksi välistä kommentoimatta, hyi minua! Joka tapauksessa pidin kovasti tuosta, miten kuvailit Jonin ajatuksia ja oloa painajaisen jälkeen - ne eivät todellakaan ole järjen asioita, eikä mun mielestä ollut lainkaan ihme että Eetun poissaolo sai Jonin hetkeksi pois tolaltaan. Tietysti se jälkikäteen tuntuu typerältä, mutta tuossa hetkessä varmasti kauheelta!

Mutta voi että kun Joni on kyllä... on kyllä. Ihan yksi sotku :'D Ymmärrettävästikin tietysti, mutta voe rähmä, voisiko se opetella vaikka kommunikoimaan? Taas pakenemistemput, voitko Eetu vaikka takoa järkeä Jonin päähän? Tai puhukaa! Joni on nyt ihan kaikkien epävarmuuksiensa vanki ja hän kokee kaiken jotenkin niin... intensiivisesti, että räjähtäähän se raukka kohta! :D


bannu ©Inkku ♥

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 7 840
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Angie, eikä mitään hyi sinua! ♥ Eihän se haittaa mitään, jos jää jokin osa välistä. Tiedän kuitenkin, että luet ja seurailet tätä, ja se merkitsee minulle jo tosi paljon, vaikkei mitään kuuluisikaan. :) Hienoa, että painajaisen jälkeisten tunnelmien kuvaus toimi ja sai eläytymään! Haha, minua alkoi ihan naurattaa tuo "sotku", koska se on kyllä kaikessa ytimekkyydessään niin totta... :D Jonilla riittäisi kyllä opeteltavaa itsehillinnässä ja kommunikoinnissa. Minäkään en ihmettelisi, jos räjähtäisi kohta koko kaveri, kun käy sen verran kovilla kierroksilla kaikesta. Toivottavasti pikkuhiljaa kuitenkin helpottaa - ainakin Eetulla on kärsivällisyyttä vaikka jaettavaksi asti. Kiitos kovasti! :-*



18.



350 sanaa


Joni löysi itsensä tuvasta viskikaapin äärestä, mutta jokin järjen hiven sai hänet päätymään siihen lopputulokseen, ettei hän halunnut aloittaa päivää hermoryypyllä – tai liioin iskemällä nyrkkiään seinään. Sen sijaan hän päätyi istua röhnöttämään pirttipöydän ääreen, hieromaan kasvojaan ja kiskomaan hiuksiaan ja miettimään, mikä taas oli mennyt pieleen. Olo oli hermostunut ja jotenkin hätääntynytkin. Ylivirittynyt mieli etsi tukipilaria, katse kiintopistettä.

Lopulta huomio kiinnittyi Eetun kaarnalaivaan, jonka Joni oli pelastanut sateensuojaan tuvan pöydälle. Hetken emmittyään Joni otti sen ja alkoi pyöritellä sitä sormissaan. Se edusti aikaa, kun hän ei ollut vielä paljastanut tunteitaan Eetulle, ja yhtäkkiä hän toivoi melkein kivuliaan kovasti voivansa palata takaisin. Hän oli syöksynyt yli laidan, kun pitkään varjeltu salaisuus oli purkautunut väkivaltaisena ja rumana ryöppynä, mutta kuohunta hänen sisällään ei ollut vieläkään asettunut. Hänessä oli oltava jotain vikaa, jotain mikä ei korjaantuisi yhdellä tai edes muutamalla korjausliikkeellä.

Kotvan kuluttua hyttysverhon muovikaistaleet läpsyivät, kun Eetu astui eteiseen. Eetu komensi Sisun jäämään kuistille kuivattelemaan ja jatkoi itse tuvan puolelle uimashortsit yhä jalassaan, pyyhe harteillaan, hiusten latvat kastuneen taipuisina. Hetken hän viipyi ovensuussa, toinen jalka kynnyksellä ja toinen ilmassa häälymässä, toinen käsi ovenkarmilla, ja sitten hän asteli peremmälle, levitti pyyhkeensä penkille ja istuutui Jonia vastapäätä. Joni laski katseensa kaarnalaivaan, jota hän yhä hypisteli.

Oli pitkään hiljaista, kunnes Eetu sanoi: ”Sulla on kauniit käet. Solakat sormet ku pianistilla.”

Jonin kurkkua kuristi. Hänestä ne olivat rumat kädet ruhjeilla ja hyttysenpuremilla, mutta Eetu näki tapansa mukaan hyvää ja kaunista. Yhtäkkiä Joni kuitenkin tiesi, mitä hänen olisi sanottava Eetulle. Se humahti hänen tajuntaansa suorastaan tarpeena, ei pelkkänä mielihaluna.

”Kuule, sori jos mää –”, Eetu aloitti.

Joni pudisti päätään ja keskeytti: ”Lapsena mää soitin pianoa. Ite asiassa se oli mun suuri intohimo, lätkän ohella tietty.” Kaarnalaiva pyöri akselinsa ympäri hänen käsissään. ”Mutta kun äiti kuoli, siihen ei yhtäkkiä ollukaan ennää varraa. Pianotunnit jäi, enkä mää kotiakaan saanu soittopeliä, vaikka joka joulu toivoin. Kummasti oli kuitenki varraa lätkään, ökyvarusteisiin ja pelireissuihin…” Hän naurahti. ”Isä kehu, jotta miehellä pittää olla miehen harrastus. Sama isä on samoilla vauheilla osallistunu ties mihin tasa-arvosen avioliittolain vastasiin mielenosotuksiin.”

Eetu kuunteli hiljaa ja liikkumatta. Joni tuijotti kaarnalaivaa kuin kiintopistettä heittelehtivässä horisontissa ja nieleskeli palaa kurkustaan.




deep inside I think I might deserve it

Altais

  • ***
  • Viestejä: 796
Voi että, nyt onkin ehtinyt ilmestyä kaksi osaa ennen kuin ehdin kommentoimaan. Luin kyllä edellisenkin heti tuoreeltaan, mutta ennen kuin pääsin kirjoittelemaan kommenttia, huomasinkin jo tämän uusimman osan. Toisaalta se täydentää niin hyvin aiempaa, että niitä on luonteva kommentoida samallakin kertaa.☺️

Tässä tuli koskettavalla tavalla näkyväksi, että Eetun ja Jonin suhde suuntautumiseensa voi olla erilainen paitsi luonne-erojen, myös ihan erilaisten taustojen vuoksi. Murheellista, miten erilaiset lähtökohdat perhe voikaan antaa näitä asioita miettivälle nuorelle. Eetulla on ollut ympärillään rakastavia ja ymmärtäviä ihmisiä, josta syystä hän on päässyt rauhassa kasvamaan elämänmyönteiseksi tyypiksi, joka uskaltaa luottaa siihen, että ainakin useimmat ihmiset haluavat hänelle hyvää. Mutta Jonilla ei ole ollut yhtä hyvää onnea, vaan hän on joutunut piilottamaan ison osan itsestään ja mukautumaan isän ankaraan arvomaailmaan. Se selittää hyvin hänen kipuilunsa ja sulkeutuneisuutensa taustoja.

Nyt ajattelen minäkin, että Joni taitaisi tarvita ennen kaikkea puhumista, ja onneksi hän pääsikin jo hyvään alkuun avautuessaan Eetulle. Ei se itkeminenkään aina pahaa tekisi, ja Eetu osaisi ihan varmasti lohduttaa ja valita täsmälleen oikeat sanat, eikä aina ehkä tarvita edes niitä. Eetu voisi varmaan tarjota Jonille sitä läheisyyttä ja hyväksytyksi tulemista, jota hän kipeimmin tarvitsisi.

Nämä kaksi osaa olivat ihania molemmat, minuun vetoaa kovasti se, kun tunteidensa kanssa solmussa ollut tyyppi lopulta pääsee avautumaan ja saa ymmärrystä osakseen. Kiitos jälleen sinulle, ja jatkoa odotellessa! ☺️
I am human and I need to be loved
Just like everybody else does

Angelina

  • Sith Lord
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 112
Eetulle todellakin pisteet kärsivällisyydestä, itellä ei kyllä riittäisi :'D Toisaalta hänkin kyllä vähän tuntuu pitävän Jonia löysässä hirressä edelleen - voisi hänkin kaiken vihjailun sijaan ottaa härkää sarvista! Tosin, onhan tää tilanne outo ja uusi molemmille, joten ehkä voin yrittää antaa tämän soutamisen ja huopaamisen pojille anteeksi :D Ja ehkäpä Eetu tosiaan lähestyy Jonia kärsivällisesti ja varoen juuri siksi, että Joni tuntuu tikittävältä aikapommilta.

Ihan kauheeta kun vähän samaistuin Jonin coping mechanismeihinkin - joko pieni ryyppy tai nyrkki seinään ;D Onneksi kuitenkin hänellä oli itsehillintää, koska eihän ne tosiaan mitään ihan parhaita käsittelykeinoja ole... Tämä osa kuitenkin valotti hienosti Jonin taustoja ja perhe-elämää, eikä hänen tunteiden tukahduttamisensa tunnukaan enää ollenkaan niin pöljältä. Tai no, on se ehkä pöljää mutta nyt hänen syitään ymmärtää paremmin!
« Viimeksi muokattu: 31.07.2022 16:27:19 kirjoittanut Angelina »


bannu ©Inkku ♥