Kirjoittaja Aihe: Ævintýr |K11| fantasia | fikletsarja, 443/443, valmis 15.4.  (Luettu 131947 kertaa)

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Ensireaktio kun tarkastin tänään Finin: mitä, LOPPU?!? Missä välissä, en ollut henkisesti vielä valmis!! Eipähän tarvinnut kriiseillä aikanaan edellisistä cliffhangereista...

Mutta ihanaa, vähän vain sydän särkyi ❤️

Kommentoin sitten myöhemmin, kun jaksan/ehdin. Ja olen vähän toipunut tästä ❤️  ::)
« Viimeksi muokattu: 16.04.2022 18:25:37 kirjoittanut Isfet »
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Kaarne: Onnittelut ensimmäisenä kommentoijana olemisesta loppuun saakka. :D Kuten sanottu, ensimmäiset huomiosi ovat aina helpottaneet julkaisun aiheuttamaa stressiä, joten suurkiitos niistä! Olen tosi iloinen, että tämä oli mielestäsi tarinalle sopiva lopetus. Ja Muinaiset Ajat tosiaan, kieltämättä häkellyttää vieläkin, millainen suururakka tästä syntyi mutta lopulta myös valmistui. Kiitos paljon itsellesi lukemisesta! ❤️

Korpinkallo: Toki muistan sinut Wattpadista, olipa tosi mukava huomata, että olet päätynyt lukemaan Ævintýria tänne finiin ja että kommentoit, se merkitsee paljon! ❤️ Tätä loppua kirjoittaessa minulle olivat tärkeitä monenlaiset callbackit tarinan muihin vaiheisiin sekä useampi ympyrän sulkeutuminen, mahtavaa siis että nostit ne esiin. Erityisesti minua ilahdutti tuo sulkakynä kädessä nukahtamisen mainitseminen, koska aa, hienoa että huomasit sen! :D Ja jep, lopussa oli melko suora viittaus siihen, miten Alisa kokee Valven taikuuden Seremoniassa. Tykkään itse todella paljon merkityksellistä aikahypyistä tarinoissa, joten hienoa että se toimi. Huomiosi siitä, että tämä loppu on oikeammin uusi alku, oli myös todella hyvä - tuli itsellenikin oivallus, että aivan, juuri siten sitä pitäisi kutsua. :) Mahtavaa, että olet seurannut Ævintýria näin pitkän aikaa ja tulit vielä kertomaan ajatuksiasi, kiitos paljon! ❤️

Isfet: Heh, minustakin tuntuu, etten ole vieläkään henkisesti valmis tämän loppumiseen, kirjoitin viimeiset osat paljon odotettua nopeammin. :D Hienoa, ettei sydän sentään täysin särkynyt. ❤️ Eikä mitään kiirettä kommentoinnin kanssa, kirjoittele kunhan ehdit.  Minullakin odottaa vielä Hypotermian epilogi kommentoimista... mihin liittyen, tässä äsken juuri vähän haikeana mietin, että nyyh, olisi perjantai eli Hypotermia-päivä. :,) Kiitos, että olet seurannut Alisan ja Valven tarinaa loppuun saakka, kommenttisi ovat aina motivoineet ja ilahduttaneet paljon!
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 505
  • inFINIty
    • Listaukseni
Pääsinpäs nyt viimein lukemaan tämän omaa aikaansaamattomuuttani kun se joskus jäi kesken ja sitten finissä käymiseni on ollut aika vaihtelevaa. Viime viikolla oli kuitenki lomalla pihalla istuskellessani niin ihana kesäsää että halusin lukea jotain tunnelmallista fantasiaa kauniilla kuvailulla ja sehän kuvaa tätä tarinaa täydellisesti joten luin tätä hiljalleen alusta loppuun. siis ah voihan miten osaat repiä sydämen rinnasta :D tää on ehdottomasti mun suosikkitarina koko finissä ja varmasti tulen palaamaan tähän joskus vielä tulevaisuudessakin. Itkin ja nauroin ja ihkutin monta kertaa tätä lukiessa eli oli hyvin tunteellinen kokemus. Myös vanhat kokemukset tämän lukemisesta palautuivat lämmöllä mieleen. Olet rakentanut erityisesti alisasta aivan mahtavan hahmon jonka kasvutarinaa on ollut ilo lukea. Ja ihanaa että alisa pääsi tapaamaan perhettään koska olin odottanut sitä koko tarinan ajan että pääsen lukemaan minkälaisia malva ja alisan äiti oikeasti ovat! Pidin heidän dynamiikastaan paljon! Tuo lopetus jossa alisa on elänyt noin pitkään ilman valvea herätti erityisesti monenlaisia tunteita: alisalla on ollut perhe pitkään ja siihen on varmasti liittynyt iloja mutta myös suruja kun muut kuolevat ja hän pysyy samana. Myös tuo miten malvan jälkeläinen sitten etäytyneesti suhtautuu alisaan lopulta heijastuu niin siihen käytökseen mitä valve kohtasi aina. On siis kiinnostava nähdä miten alisa vähän niinkun tulee valveksi lopulta, onhan heissä ollut paljon samaa jo aina mutta nyt alisa saa nähdä myös maagin puolen. Mutta ilman valvea nyyh julmaa!!! siksi onkin erityisen julmaa että lopetit tarinan noin että valve löytyy mutta tarina loppuu koska olisin halunnut lukea vielä viismiljoonaa sivua kun alisa ja valve puhuu tunteistaan ja jakaa elämää yhdessä!! Siis tosi hyvä lopetus tälle tarinalle mutta fanityttösydämeni kaihoaa lisää :D olin kyllä sillee että jos tälle ei tuu onnellista loppua ni haastan sut oikeuteen tai jotain :D mutta toisaalta oon myös katkeransuloisten lopetusten ikuisuusfani ja tää todella oli sellanen mitä parhaimmissa määrin, kiinnostava, kaiheutta herättävä mutta lopulta kuitenkin alisa ja valve saivat toisensa❤️ menenkin tästä lukemaan spinoffit mitä olet sarjasta kirjottanut koska sydäntäni kaihertaa:D kiitos todella paljon tästä tarinasta ja toivon itsekkäästi että jatkat kirjoittamista koska olet siinä uskomattoman hyvä ❤️❤️

Ps. jos oot miettiny koskaa et tarjoisit tätä kustannettavaks jonneki niin 100% kyllä! Mä ainakin ostaisin kirjahyllyyni!!

Never underestimate the power of fanfiction

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Crys: Heippa, olipa aivan hurjan ihana yllätys nähdä, että olit palannut Ævintýrin pariin ja päädyit lukemaan tekstin loppuun! ❤️ Olen parhaillaan (yhä vaan, heh) editoimassa uutta versiota, joten kommenttisi tuli kyllä mitä parhaimpaan mahdolliseen aikaan, nyt jaksaa taas ahertaa sekä tasapainoilla arjen ja kirjoittamisen välillä. Muutenkin olen tosi otettu, että tämä kohosi lempitekstikseksi finistä ja että Alisan ja Valven tarina herätti monenlaisia tunteita, siihen olen aivan ennen kaikkea pyrkinyt. Alisan kasvutarina etenkin on minulle tärkeä, joten ihanaa että se resonoi, ja hänen perheensä kohtaaminen on yhä omia lempiosiani tästä. :) Mahtavaa myös että huomioit tuon, että lopussa Alisasta tulee ikään kuin Valve, tai että hän ottaa tämän roolin ja manttelin. Se oli minulle olennainen asia niin ikään.

Heh, päätin heti tarinan alussa, miten kaikki päättyy, mutta kieltämättä vikana kirjoitusvuonna mietin aidosti, pystynkö siihen, koska hahmoista oli tullut niin rakkaita. :D Mutta toisaalta halusin myös juuri sellaisen lopun, joka jättää vähän haluamaan lisää, ja lukija voi halutessaan kuvitella, miten jatko menee. Minulla olisi kyllä paljon ajatuksia vikan luvun jälkeisistä tapahtumista myös, ei sillä.

Kiitos todella paljon ihanasta kommentistasi, se piristi hurjasti! Ja itse asiassa teen tämänhetkistä editointia erään kustantamon kommenttien pohjalta. Mistään ei ole vielä sovittu, mutta seuraava versio menee eteenpäin luettavaksi, ja pidän sormet ristissä, että he olisivat ehkä kiinnostuneita kässärin julkaisemaan, jos vaan saan hiottua sitä tarpeeksi. :)

(ja muuten, jos Niin kauan kuin tähdet loistavat vielä joskus jatkuu, niin olen ensimmäisenä lukemassa!)
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco