Ficin nimi: Ensiluokkainen sosiaalinen munaus
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Critical Role (The Legend of Vox Machina)
Ikäraja: S
Mukana: Percy/Vex sekä lähes koko tiimi
Genre: Arkihuumori, slice of life
Summary: "
Jumaliste, de Rolo. En tiennyt, että sinulta löytyy palleja alkaa hikipinkoilla röyhtäilykisan tuomaroinnista."
A/N: Jestas sentään, miten pitkäksi tämäkin vain venyi, eikä meinannut valmistua millään.
Ei tämän kanssa liiallista kriisiä onneksi muodostunut, mikä kai johtuu siitä, että koen hahmot mukavan helpoiksi kirjoitettaviksi. Vox Machina hyppäsi esiin tuossa aiemmin keväällä ja on nyt jäänyt parin muun fandomin kanssa pyörimään tuohon takaraivon nurkalle. Ehkä nyt kesän ja lomantapaisen lähestyessä saisi lisää kirjoiteltua tästäkin.
***
"Viehättävää", Percy oli huomannut jälleen kerran toteavansa, kun heidän porukkansa oli päättänyt ryhtyä juomapeliä säestävään röyhtäilykilpailuun. Moisessa sikailussa ei ollut mitään uutta, mutta hän oli silti kokenut tarvetta ojentaa ystäviään edes vähän. Ei sillä, että hänen mutinaansa olisi edes noteerattu, mitä nyt vieressä istuva Vex oli saanut syyn katsahtaa häntä merkitsevästi.
"Kooolmaaas kierroooooos!" Scanlan julisti käsiään taputtaen. "Onnittelut Pikelle edellisen voitosta, olet niin mahtava, sinä vienoääninen kyyhkynen!"
"Vai vienoääninen", Pike tirskahti tuoppinsa takana ja viittasi Grogia aloittamaan. "Annahan palaa, korsto!"
"Joo, kuunnelkaapas tätä!"
Grogin ilmoille töräyttämä röyhtäys sai naapuripöydän köriläät kääntymään heidän pöytänsä suuntaan. Grog heilautti heille kättään ja kääntyi polleana tuomareina toimivia Scanlania ja Vexiä kohti.
"Seitsemän kymmenestä!" virkkoi Scanlan. "Pikantti ja reipas, mutta sanalla sanoen... perinteinen."
"Kuusi", Vex ilmoitti oman tuomionsa. "Scanlanilla on hyviä pointteja, minkä lisäksi kokonaisuus oli ehkä vähän kovaääninen."
"Phah, mitäs istuvat niin lähellä, että kaikki kuuluu!"
Percy hymähti itsekseen. Pallien lasauttelun ja parin muun vulgaarin urheilulajin lisäksi heidän joukkonsa oli hionut röyhtäilykilpailun säännöt huippuunsa. Kuuluvuus ja kesto eivät olleet kaikki kaikessa, vaan kokonaisuudesta täytyi löytyä lisäksi omaperäisyyttä ja tyyliä. Röyhtäilynkin sai kuulostamaan melkoiselta taiteenlajilta, kun näki tarpeeksi vaivaa.
"Hohohoho, ei huono, Pikey!" Grog hörähti Piken päästettyä ilmoille omalla vuorollaan lyhyen mutta sitäkin rouheamman korahduksen.
"Kiitos, Grog!" Pike näytti tyytyväiseltä. "Mikäs on tuomio?"
"Kuusi pistettä", Vex totesi. "Kaunis sointi, mutta turhan lyhyt kesto."
"Minä annan seitsemän! Sehän visersi kuin keväinen satakieli!" Scanlan virkkoi ja merkitsi pisteet vihkoonsa. Grog ja Pike tarttuivat juomiinsa ja kulauttivat pitkään saadakseen pontta seuraavalle kierrokselle.
"No niin, no niin..." viimeisenä vuorossa oleva Keyleth rykäisi kurkkuaan ja kätensä merkillä osoitti olevansa valmis. Tämä suoristi ryhtiään ja päästi pitkäkestoisen, tiikerin murinaa muistuttavan röyhtäisyn, joka aukeni loppua kohti villisialta kuulostavaksi röhkäisyksi. Heidän pöytäseurueensa remahti nauruun ja hurrasi aplodien kera, kun Keyleth virnisti anteeksipyytävästi ja nyökytteli kiitoksiaan. Percy huomasi hymyilevänsä hänkin, vaikkakin epäili korviensa säikähtäneen pahan kerran.
"Kiinteä yhdeksän kymmenestä! Luovuudesta ei pulaa, loppu ehkä aavistuksen vaisu", Vex arvioi kuin paraskin professori. Scanlan hymähteli ja naurunkyyneleet pyyhittyään käänsi katseensa Grogiin ja Pikeen.
"Valitan, kohtasitte voittajanne! Kymmenen pistettä, Keyleth!"
"Jihuu!"
"Hooooh! No, ei haittaa, olen hyvä häviäjä!" Grog tuumasi, ja Pike taputti ystäväänsä olkapäälle.
"Valmiina neljänteen kierrokseen?" Vex kysyi. "Aloittaako Grog?"
"Todellakin! Röyhtäisen niin kovaa, että kaikilla lentää paskat housusta!" Grog uhosi ja kahmaisi tuoppinsa.
"Kuuluvuus ei edelleenkään ole kaikki kaikessa", Pike muistutti lempeästi.
"Arvon herrasväki, aikalisä!" Scanlan puuttui puheeseen heilutellen sulkakynäänsä kuin tahtipuikkoa. "Lakisääteinen kolmannen ja neljännen kierroksen välinen tauko: täyttäkää tuoppinne, heittäkää kepilliset ja vetäkää käteen – oi, tarkoitan tietysti
henkeä!"
"Selvä, herra tuomari!" Keyleth sammalsi iloisesti ja oli kaatua rähmälleen tuolista noustuaan.
"Vihdoin... Edes hetken rauha, vaikkei täällä puhettaan tahdokaan kuulla", Percy hengähti viinilasinsa takaa, kun kilpailuseurue hajaantui häntä ja Vexiä lukuun ottamatta joko tiskille tai asioilleen.
"Percival kultaseni, olen vähän miettinyt... En ihan tajua yhtä asiaa", Vex totesi ääni enemmän tai vähemmän pisteliäänä, mikä yllätti hänet.
"Niin?"
"Möllötätkö seuraamassa tätä kisaa siksi, että sinua oikeasti kiinnostaa, vai siksi, että voisit kokea jotain outoa ylemmyydentunnetta?"
Kysymys osui sen verran vyön alle, ettei Percy osannut heti vastata.
"Minä... minä viihdyn tässä seurassa ja nautin edesottamuksistanne suurimmaksi osaksi", hän sanoi. "Tarkoitukseni ei ole olla ilonpilaaja."
Vex tyrskähti. "Ai, minä jo luulin. Huvittavaa kyllä tapaat usein istua seuraamassa menoa, vaikka samalla käykin hyvin selväksi, miten paljon sinua jyrsii. Mistä siinäkin on kyse?"
"Yritän suhtautua tekemiseenne hauskuuden kautta, mutta vanhat opit istuvat tiukassa", Percy mutisi. Sivistynyt ja mootteettomuuteen pyrkivä kotikasvatus oli iskostunut häneen karttakepillä piiskatun tiukasti – kirjaimellisesti.
"Siinä ei ole mitään uutta, ettei tämä ole sinulle luonteenomaisinta viihdykettä. Hölläisit kuitenkin vähän ja ottaisit hetkestä ilon irti", Vex virkkoi ja töytäisi jalkansa syrjällä hellästi hänen säärtään.
"Jauhat tuota joka kerta, kun saan aihetta kritisoida käytöstänne", Percy murahti ja kulautti viinilasinsa tyhjäksi.
"Olisiko jauhamiselleni olemassa hyväkin syy?"
"Varmasti."
"Kai tiesit, että on eri asia käyttäytyä tietämättään huonosti kuin käyttäytyä huonosti tietäen tekevänsä väärin?" Vex totesi vinosti hymyillen. "Mikset kerrankin liittyisi mukaan?"
"Minä? Röyhtäilykilpailuun?"
"Mikä estää?"
"Jaa, katsotaanpa: ylpeys, tunnollisuus ja vakaa halu pysytellä mukavuusalueella", Percy luetteli kuin olisi ehtinyt pohtia asiaa syvällisemminkin.
Ehkä hän olikin.
Vex huokaisi. "Välistä olet melkoinen kuivaluumu, de Rolo."
"Noh, suurimmat pahoitteluni! Ei ole minun päättämäni asia, ettei moinen sikailu ole ko
ooohteliasta."
Syntyi muutaman sekunnin hiljaisuus, jonka aikana he vain tuijottivat toisiaan, ja Percy sai tilaisuuden sisäistää, mitä oli tapahtunut.
"Oliko tuo –" Vex aloitti.
"Ei ollut!" Percy ärähti korviaan myöten punaisena. "Et voi todistaa mitään!"
"Muuten kuin että minulla on korvat päässäni. Se oli muuten aika seksikästä."
"Se oli ensiluokkainen sosiaalinen munaus, jos jotain. Sinulla on merkillisiä kiihokkeita", Percy tuhahti pyyhkäistessään suupielensä lautasliinaan.
"Anna mennä, kokeile uudestaan", Vex yllytti.
"Turha luulo, Vex'ahlia."
"No jaa, ainakin se oli seitsemän kymmenestä."
Percy oli aikeissa antaa kommentin sujahtaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, muttei aivan kyennyt moiseen kypsyyden osoitukseen.
"Miksi niin vähän?"
"Anteeksi?"
"Sinä olet tuomari, jolla on noudatettavanaan kriteeristö, jolle kunkin suorituksen arviointi perustuu", Percy esitti jostain syystä nauttien Vexin häkellyksestä. "Pyytäisinkin siis perustelua antamallesi pistemäärälle, joka omalla mittapuullani on sangen keskinkertainen."
"Jumaliste, de Rolo. En tiennyt, että sinulta löytyy palleja alkaa hikipinkoilla röyhtäilykisan tuomaroinnista."
"Minulta löytyy palleja hikipinkoilla monestakin asiasta."
"Oikeasti, olet aika pirun kuuma juuri nyt."
"Josko pysytään aiheessa?" Percy ehdotti, vaikka olikin kommentista jokseenkin imarreltu.
"Krhm, no niin: suorituksesi oli hieman lyhytkestoinen, vaikkakin pirteän yllättävä –"
Percy tyrskähti ja oli aikeissa juoda lisää viiniä, mutta tajusi lasinsa olevan tyhjä. Sekin vielä.
"– lisäksi siinä oli sellaista pikanttia kumeutta, jota harvemmin kuulee murinan ja töräyksien ollessa suosiossa. Väittäisin, että vastaava suoritus hieman hiotumpana voisi yltää kiitettäviin pisteisiin."
"En voi uskoa, että näet vaivaa analysoida porsasteluani noin tarkasti."
"Hiivattiako siinä mariset, kun itse pyysit? Totta hitossa minä hoidan työni kunnolla!" Vex tuhahti tärkeänä. "Minä vannoin sentään tuomarin valan."
"Vai oikein
valan..."
"Osallistu seuraavalle kierrokselle", Vex sanoi sitten ja iskosti silmänsä tiiviisti häneen.
"En osallistu."
"Se ei ollut pyyntö, Percival."
"Anteeksi?"
"Saat anteeksi", Vex virkkoi, ja ennen kuin Percy ehti avata suutaan, laski kätensä hänen kätensä päälle. "Osallistuminen tekee hyvää, usko pois."
"Hmh..." Percy mietti hetken. "Jos... jos liittyisin mukaan tuomaroimaan?"
Vex pudisti päätään. "Tyvestä latvaan noustaan, varsinkin näin vaativan asiantuntijuuden ollessa kyseessä."
"Hmmm."
Ehkä Vexin tapa katsoa häntä silmiin sai hänen pääkoppansa puuroutumaan, mutta syystä tai toisesta Percy huomasi pitävänsä Vexin ehdotusta osittain järkevänä. Hän koki olevansa kiinteä osa Vox Machinaa, mutta mitä tuli spontaaniin ilonpitoon, hän tosiaan oli musta lammas, vähintään harmaa.
He olivat kokeneet yhdessä niin paljon, että kenties sen nimenomaisen joukon vuoksi hän kykeni ammentamaan itsestään jotain uutta ja eriskummallista.
"No hyvä on, yksi kierros", Percy mutisi ja kätensä eleellä hiljensi Vexin, joka oli aikeissa alkaa hurrata. "Ja sinä saat luvan tarjota."
Vex päästi huvittuneen pärskähdyksen, mutta kaivoi taskustaan kolikon ja iski sen Percyn odottavaan kouraan. "Siinä on, mene ostamaan itsellesi jotain kivaa. Minä poikkean kuselle, ennen kuin muut könyävät takaisin..."
"Nähdään", Percy hymähti ja antoi kätensä irrota Vexin kädestä vasta kun oli itsekin noussut pöydästä.
Pari hetkeä myöhemmin Percy istua nökötti pöydässä edessään uusi viinipikari, joka oli aiempaa hieman suurempi. Juoma ei kuulemma ollut erityisen vahvaa, mistä hän oli iloinen. Hänen aikomuksenaan ei ollut irrotella määräänsä enempää.
"Kas niin, arvon herrasväki!" Vex pyysi yleisönsä huomiota taputtamalla käsiään. "Ennen neljännen kierroksen alkamista minulla on ilo ilmoittaa, että mukaan liittyy kertaluontoisesti uusi haastaja!"
"Vex, et sinä voi ryypätä, jos meinasit tuomaroi –
mitäh?" Scanlan aloitti, mutta tajusi sitten, ketä tarkoitettiin. Ilmeestä päätellen Percyn liittyminen mukaan oli melkoinen yllätys, eivätkä muutkaan pöydässä osanneet peittää häkellystään.
"Krhm, tosiaan..." Percy aloitti silmälasejaan suoristaen, "...jos siitä ei ole vaivaa, tahtoisin osallistua."
"No mitä helvettiä, Percy? Sinähän vihaat tätä?" Grog sai ensimmäisenä suunsa auki ja näytti niin kummastuneelta, että Percyä vähän kadutti aiempi kohtuullisen avoin halveksuntansa.
"Tällainen ei ole minulle luontaisinta ajanvietettä, mutta... tuota..." hän yritti muotoilla sanansa jotenkuten järkevästi.
"Minä kehotin kokeilemaan jotain uutta, ja neuvo otettiin hyvin vastaan!" Vex virkkoi Percyn puolesta ja katsahti häntä ilkikurisen lempeästi, ennen kuin keskitti huomionsa jälleen kilpailuun. "Ovatko kaikki saaneet tuoppinsa täyteen? Kuka aloittaa?"
"Haluatko sinä?" Pike kysyi Percyltä. "Saisit ottaa luulot pois saman tien!"
"Minun puolestani joku toinen saa olla ensimmäinen", Percy naurahti.
"Minä voin!" virkkoi Keyleth, joka näytti toenneen tauon aikana. Tokkopa selväpäisempi olotila kuitenkaan kestäisi pitkään niin valtavan tuopin kanssa, Percy huomasi ajattelevansa. Keyleth joi pitkän siemauksen ja nielaisunsa perään päästi korisevan kiekaisun, joka kuulosti joltain metsäjyrsijältä.
"Hahhahaa, loistavaa!" hirnui Scanlan käsiään taputtaen. "Kahdeksan pistettä!"
"Kahdeksan myös", Vex julisti. "Vahva aloitus!"
"Kiitän!"
"No niin, kuunnelkaa tätä!" Grog kumautti tuoppinsa pöytään ja röyhtäisi pitäen suunsa kiinni niin, että ryökäys kuulosti maanjäristykseltä. Tyyli oli Grogille vallan uusi.
"Ei huono! Seitsemän", Vex hymähti.
"Minä olen vähän... en voi sanoa
pettynyt, mutta vinolla tavalla yllättynyt", totesi Scanlan. "Se oli turhan tasamittainen, vaikka olikin yllättävä. Seitsemän täältäkin!"
"Eihän se mikään heikko pistemäärä ole?" Vex katsahti kanssatuomariaan, ja Scanlan huitaisi kädellään.
"Pojoja ainakin siitä, ettet mennyt tuttuja polkuja pitkin, vaan poikkesit kaavasta!"
"Kaavasta poikkeamisesta puheenollen..." Pike hymähti ja kohotti tuoppiaan Percylle, "...haluatko seuraavan vuoron? Minä voin sitten päättää koko kierroksen voittopisteisiini!"
"Kovat on puheet!" hekotti Scanlan ja kääntyi raivostuttavan odottavaisen näköisenä kohti Percyä. "No, näytäpä mistä kana pissii!"
"Mistä ne muuten pissivät?" Grog pisti väliin. "Eihän niillä ole kuin hanuri!"
"Palataan siihen myöhemmin!" Scanlan hörähti ja viittoi Percyä aloittamaan. Percy suoristi ryhtiään esiintyäkseen edes osapuilleen arvokkaasti.
"Olen edelleen sitä mieltä, että tämä kilpailu on jokseenkin
mooooukkamainen", hän totesi röyhtäyksen kera, ja pöytäseurue remahti sellaiseen nauruun, ettei moista ollut vähään aikaan kuultu ainakaan hänen ansiostaan.
"No mutta
Percy!" Pike kikatti silmiään pyyhkien, ja Keylethin oli nojattava pöytään, jottei olisi naurultaan vajonnut lattian tasalle. Percy pyyhkäisi suupieliään hienostuneesti ja kieltäytyi katsomasta oikealle puolelleen, jossa Vex istui. Sivusilmällään hän näki tämän kasvoilla huvittuneen haaveilevan ilmeen, joka sai hänet pienesti hymyilemään.
"No niin, no niin!" Scanlan toipui hiljalleen räkätyskohtauksestaan ja julisti pisteensä. "Kahdeksan kymmenestä,
Perrrrcival. Mielikuvituksekas, korskea viime hetken yllättäjä! Ei ollenkaan huono debyytti!"
"Parin sekunnin ajan jo luulin, että sinulta menisi sisu kaulaan", Vex naurahti.
"Minä tiedän, että luulit niin", Percy hymähti takaisin. "Saisinko pisteeni?"
"Kahdeksan. Äänimaisemaltaan perinteinen, mutta tilannesidonnaisesti erinomainen."
"Hmm."
"Jos millään maltatte lopettaa tuon muka huomaamattoman silmäpelinne –" Scanlan pisti väliin muikeasti virnuillen, ja Percyn huomio kiinnittyi välittömästi takaisin kilpailuun, "– meillä on vielä yksi kilpailija tällä kierroksella! Ole hyvä, Pike, voita nuo kaksi!"
"Kokeillaan!" Pike virkkoi valmistautuen omaan suoritukseensa. Tämä hengitti syvään ja teki parhaansa, muttei saanut ulos kuin pienen korahduksen, joka muuttui nopeasti hikkaisuksi. "Ääh, kirottua! Ei onnistu!"
"No voihan räkä!" Grog murahti myötätuntoisesti ja taputti Pikea selkään, jolloin tämä hikkasi uudelleen.
"Älä huoli, sitä sattuu!" virkkoi Vex. "Sinulla on jo sitä paitsi pari voittoa kasassa. Pidä tauko ja uuteen nousuun!"
"Kai se täytyy", totesi Pike. "Tämän kierroksen vie sitten Keyleth tai Percy."
"Kuinka voittaja ratkaistaan?" Percy kysyi tietämättä itsekään, miksi suhtautui asiaan niin tosissaan.
"Homman nimi on yksinkertaisesti äkkikuolema!" Scanlan virkkoi. "Jos molemmat kilpailijat suostuvat tasapeliin, kummallekaan ei merkitä voittoa ja seuraava kierros alkaa saman tien. Jos sopuun ei päästä, voittaja päätetään lisäkierroksella, jossa kiinnitetään huomiota vain yhteen ennaltamäärättyyn osa-alueeseen. Muut kilpailijat päättävät voittajan suoraan antamatta erillisiä pisteitä. Tosin jos kilpailijoita on parillinen määrä, toinen tuomareista – tällä kertaa allekirjoittanut itse – hyppää mukaan, jotta saadaan voittaja selkeästi selville. Miten on, pelataanko vai pelätäänkö?"
Percy ja Keyleth katsahtivat toisiaan, eikä vastausta tarvinnut miettiä pitkään.
"Peliä, peliä! En ajatellut hävitä millekään
keltanokalle", Keyleth hymähti leikillisen kopeasti.
"Minä taas ajattelin keltanokkailla tieni voittoon", Percy tuumasi ja siemaisi lisää viiniä.
"On siis äkkikuoleman aika, hyvät naiset ja herrat!" Vex lausui ja kaivoi taskustaan pienen nahkapussukan. "Pike, päätähän arviointikategoria!"
Pike työnsi kätensä pussukkaan ja poimi sieltä pienen pergamentinpalasen.
"Suu kiinni."
"Hoh, juuri kuten minä tein!" hörähti Grog.
"Hyvä on siis. Naiset ensin", Percy virkkoi Keylethille, joka päästi herttaisen kikatuksen ovelasta olemuksestaan huolimatta.
"Sehän sopii!" tämä ilmoitti ja kulautettuaan juomaansa jäi hetkeksi odottelemaan, kunnes esiin ryömi röyhtäys, joka kuulosti erehdyttävästi kissan kehräämiseltä. Muut kilpailijat taputtivat käsiään ja käänsivät katseensa Percyyn odottaen vastaiskua. Percy nielaisi merkillisen hermostuksensa tiehensä ja odotteli hetken, kunnes sitten sai oman osuutensa suoritettua. Lopputulos oli toisaalta sen verran lyhyt, ettei hänen ja Keylethin suorituksia voinut verrata ainakaan keston puolesta. Ehkä hän voittaisi äänenpainon perusteella? Hänelle taputettiin siinä missä Keylethillekin, joten ei se kai susihuono suoritus ollut.
"Ja äkkikuolemakierroksen voittaja on..." Scanlan pyöritteli käsiään kuin paraskin velho. "Minun mielestäni Keyleth."
"Minä sanon Percy", sanoi Pike, mutta Grog tämän vieressä pudisti päätään.
"Kyllä Keylethin oli parempi", korsto sanoi oman kantansa, ja pöytäseurue puhkesi taputtamaan.
"Äh, pahus!" Percy hengähti ja paiskasi kättä voitostaan innostuneen Keylethin kanssa. "No, kohtasin reilusti parempani."
"Ottaako luonnolle hävitä?" Vex hymähti ja pukkasi häntä hartiaan.
"Vähän", Percy myönsi asiallisesti. "Älä kuitenkaan käsitä väärin. Kyseessä voisi olla mikä tahansa kilpailu, ja tuntemus olisi sama."
"No jaa, aina on mahdollista osallistua uudelle kierrokselle."
"Jokin raja nyt sentään", Percy naurahti kulmat kurtussa.
"Ymmärrän, jos arkailet", Vex hymähti puolityhjää tuoppiaan pyöritellen. "Minä olenkin melko kova luu tässä pelissä."
"Aiotko sinä osallistua seuraavalle kierrokselle?"
"Aionpa hyvinkin. Pike tarjoutui vaihteeksi tuomaroimaan."
"Vai sellaista..."
"No niin, viides kierros!" Scanlan huudahti. "Ketkä ovat mukana?"
Grog, Keyleth ja Vex nostivat oitis kätensä, mutta Percy huomasi jäävänsä epäröimään. Naurettavaa, eihän hänen ollut tarkoitus osallistua kuin kerran ja sitten pitäytyä vanhassa tutussa tarkkailijan roolissaan.
Yksi hairahdus ja kohti parannusta, niinhän se oli. Niin oli hyvä, niin oli mukavinta, niin oli –
Äh, hitot.Percy hengähti syvään ja nosti hänkin kätensä. Pöydän alla Vexin nilkka painautui pehmeästi hänen nilkkaansa vasten.
