Kirjoittaja Aihe: Tuoksuvien tuulien kaiho | K-11 | soft cottagecore lyhäreitä | 2/?  (Luettu 4106 kertaa)


Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 897
  • rakastettu
1. Toukokuussa saaristossa

Viimeisetkin jäät lähtivät viimein kokonaan kun kirsikka ja omena puhkesivat kukkaan. Uskalsimme pitkäksi venyneen alkujännityksen jälkeen katsella aamuvarhaisella peuran kanssa toisiamme silmiin oikein läheltä. Saat anteeksi että söit kevätkukkani, sillä mitä sinä luonnollesi mahdat sen enempää kuin minä omalleni.

Kun näin ensimmäiset sitruunaperhoset, vaihdoin viherkasvien mullat ja ruukut. Leivoin sitruunavaniljaleivoksia. Join kahvia kanssasi verannalla ja kuuntelin aaltoja, suhinaa, laulua, huminaa.

Suloinen odotuksen tunne rinnassa, tieto siitä että kaikesta huolimatta kesä saapuu taas hiljalleen.

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 770
Olipa tämä ihastuttava lyhyt teksti! Tavoitat kyllä täydellisesti cottagecoren tässä tekstissä ja lohdullisuus on sitä kautta vahvasti läsnä, tämä teksti lämmitti sydäntäni kovin pilvisenä iltana :) Tästä muistui ennen kaikkea mieleen Eeva Kilven Punainen muistikirja, jonka luin aiemmin tänä vuonna. Siinä kirjailija on mökissään ja tarkkailee ulkona olevia peuroja, jutustelee niiden kanssa, seuraa niiden liikkeitä ja kirjaa sen kaiken muistiin. Tässä tekstissä on läsnä tuo sama tarkkaavaisuus - ja peura, tietenkin!

Pidin valtavasti siitä, että tässä luonto ja kevään merkit ohjaavat sitä, mitä ihminen tekee. Tuo Kun näin ensimmäiset sitruunaperhoset, vaihdoin viherkasvien mullat ja ruukut on ajatuksena niin ihana, että luonto antaa merkin, kun on oikea aika tehdä jotain. Myös sitruunavaniljaleivokset kuulostavat ihanilta ja nyt tekeekin mieli leipoa jotain raikasta ja makeaa ja nauttia se ulkona auringossa jonkun rakkaan ihmisen kanssa!

Tämän ensimmäisen tekstin ihanuus onkin juuri sen tunnelmassa ja mielikuvissa, joita se herättää. Ihana aloitus tälle sarjalle, toivottavasti osia tulee vielä monta lisää ♥ Kiitos tästä!

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 667
En olekaan aikaisemmin kuullut cottagecore-genrestä, mutta se sopii kyllä makuuni erittäin hyvin! Tämä sopi viikonlopun tunnelmiin ihanasti, kun omalla pihalla ja lähiympäristössä huomaa päivä päivältä enemmän kukkia ja kasveja. Peuran kohtaminen oli hienosti kuvattu ja pidin myös siitä, miten monenlaisia sävyjä aaltojen ääniin tuli tuossa lauseen lopussa: suhinaa, laulua, huminaa. Pienet kotityöt, leipominen ja kahvinjuonti tuntuvat arkisilta, mutta merkityksellisiltä, kun kertoja jakaa ne jonkun toisen kanssa. Hymyilyttävä teksti, kiitos tästä ja lisää toivon minäkin!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 897
  • rakastettu
Kiitoksia paljon kommenteistanne hiddenben ja Thelina. ♥ Tällainen cottagecore on minulle ihan uutta, mutta tunnelmoinnissa sentään jotakin tuttua. Toivottavasti teille maistuu myös tällainen pieni syysteksti. :3



2. Lokakuussa saaristossa

Vene keinuu enemmän kuin aikoihin, mutta kala silti syö. Syksyn lehdet leijailevat veteen asti, ja haluaisin jollakin alkukantaisella tavalla hypätä niiden mukana. En tee sitä, sillä Jaakko on heittänyt jo kivensä, enkä halua vilustua.

Rannalla poimin maahan pudonneet punaposket ja herukat. Ulkona tuoksuu suolavesi ja maatuvien lehtien miellyttävä kakofonia täyttää aistini.

Kaukaisuudessa laahaa laiska ukkonen, peltikatto rapisee sateessa.

Sisällä sytytän takan ja puhallan loimuihin hyppysellisen kanelia ja ruusupippuria lämmittämään henkeä.

Yön pimeydessä näkyy jo kirkkaita tähtiä, minkä vuoksi rakastankin syksyä.

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 515
Kuten runoissasikin, näissä yhdistyivät vahva, kaikin aistein tavoitettava tunnelma ja kaunis, kiinnostava kieli. Toukokuista lukiessa saattoi näin kevättalven kynnyksellä (tai ehkä kynnyksellä on vielä vähän toiveajattelua taholtani, rappukäytävässä voisi olla osuvampi) tuntea auringon lämmön ihollaan ja nähdä keväänvihreän ympärillään. Hetki kahden rinnakkain elävän elämänmuodon välillä oli suloinen, ja pidin kovasti kertojan arvostavasta asenteesta peuranaapuriaan kohtaan.

Lainaus
Join kahvia kanssasi verannalla ja kuuntelin aaltoja, suhinaa, laulua, huminaa.

Tämä oli erityisen kaunis kohta lyyrisyydessään!

Onnistuneesta tunnelmasta kertoo sekin, että kun lokakuussa saaristoon taas tultiin, tuntui se jo kotiinpaluulta! Myös tämä pätkä oli täynnänsä ihania ilmaisuja ja kielenkäyttöä, esim. maatuvien lehtien miellyttävä kakofonia. Luonto oli lempeästi läsnä, ja jonkinlainen moderni noituuskin tuli mieleen loimuihin puhalletuista mausteista.

Lainaus
Syksyn lehdet leijailevat veteen asti, ja haluaisin jollakin alkukantaisella tavalla hypätä niiden mukana.
Tämäkin kohta oli suorastaan lumoava!

Kainosti toivon, että kirjoitat näille joskus jatkoa! Jopa pääkaupunkiseudun perinteisestä loskatalvesta löytyisi sun taitavalla kynällä varmasti jotakin kauneutta ja lohtua. :') Kiitos aisteja hellivästä lukukokemuksesta!

her shaking shaking
glittering bones