Fandom: Harry Potter
Paritus: tämän voi lukea halutessaan Harry/Dracoksi, tai sitten vain heidän väliseksi ystävyydeksi...
Ikäraja: Sallittu
Yhteenveto: Hetki aurorityöparin elämästä. Aurorit Potter ja Malfoy on kutsuttu pitämään auroriopiskelijoille luentoa, vaikka kumpikaan heistä ei ole mikään varsinainen pedagogien pedagogi.
Tonttuilulahja
Ygrittelle! En ehtinyt jouluksi, joten tässä tuleekin sitten uuden vuoden aatolle!
Kelppiburgereiden arvoinen suoritus
“Tämä ei hyödytä yhtään ketään”, Draco mutisi ja kurkisti luentosalin ikkunasta sisään.
“Ei yhtään ketään.” Harry toisti nyökytellen ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.
“Eihän kukaan kuitenkaan kuuntele… Kaikki tekevät samat virheet itse ja ymmärtävät vasta sitten.”
“Aivan.”
“Sitä paitsi Weasley olisi edes viihdyttänyt heitä. Me olemme vain ankeita ja kiusallisia katsella”, Draco jatkoi ja kurkisti ikkunasta jälleen.
Harry painoi kasvonsa Dracon viereen ja katsoi samasta pikkuruisesta ikkunaluukusta täpötäyttä luentosalia. Salia valaisevat kyntteliköt lepattelivat korkeuksissa ja vuoden 2007 muotivärit edustivat opiskelijoiden kaavuissa.
“Merlinin viikset… Mikä hikipinkojen vuosikurssi tämä oikein on? Lukukauden viimeinen pakollinen luento ja kaikki paikalla…” Harry sanoi.
“Sanoit sen itse, Potter,
pakollinen. Mutta kieltämättä, sinä et ole välittänyt siitä sanasta suunnilleen koskaan”, Draco sanoi ja tönäisi Harrya kauemmas, jotta saisi kurkistusikkunan taas kokonaan itselleen. “Paitsi tietysti silloin, kun kyseessä on itsesi vaaraan asettaminen. Silloin se onkin sitten
ehdottoman pakollista.”
“No, Malfoy, meitä odotetaan. Lakkaa hieromasta otsarasvaa siihen ikkunaruutuun.”
“Hyi! Minun otsani ei ole rasvainen!” Draco huudahti hiljaa, mutta avasi oven, jota koristi nyt pieni ja lähmäinen ikkuna.
Tasainen puheensorina humahti korviin, mutta hiljeni Dracon ja Harryn astellessa professorien ovesta sisään. He kävelivät peräkkäin lavalle ja istuutuivat kahdelle vierekkäiselle tuolille, jotka jo odottivat heitä. Luentosalin penkit nousivat riveissä kohti kattoa ja ylimmillä penkkiriveillä istuvat aurorikokelaat katselivat varmaankin heidän päälakiaan kasvojen sijasta.
“Hei vaan, nuoret, tulevat aurorit…” Harry aloitti, mutta Draco töni häntä taas.
“
Melutus”, Draco mutisi kohti Harryn kurkkua ja nyökkäsi häntä sitten jatkamaan.
“Kiitos”, Harry sanoi Dracolle, mutta hänen äänensä kajahteli aivan luentosalin taaimmaisia ikkunoita myöten. Draco pyöritteli silmiään ja toisti mumisten “ankeita ja kiusallisia…”
Harry sääti Dracon langettamaa melutusta hiljaisemmalle ja jatkoi sitten: “Tervetuloa kaikille! Minä olen Harry Potter ja tässä on Draco Malfoy. Olemme olleet pari noin…. seitsemän vuotta?”
“
Työpari, kyllä, seitsemän vuotta ensi helmikuussa”, Draco vastasi, eikä hänen kohtuullinen melutuksensa raikunut yhtään pitkin ikkunoita.
“Te olette käsittääkseni kaikki nyt siinä vaiheessa opintojanne, että keväällä alkavat harjoittelut. Meitä pyydettiin kertomaan kokemuksistamme työpareina sekä siitä, minkä vuoksi aurorit eivät ylipäätäänkään työskentele soolona”, Harry sanoi ja
tunsi Dracon silmien pyöräytyksen.
“Harjoittelussa saatte ohjausta paitsi professorilta, myös teille määrätyiltä tuutori-auroreilta. Sekä minä, että Potter olemme ensi keväänä tuutoreita täysin työnantajamme pakottamana, sillä edellisestä tuutorivuodestamme on jo… sano nyt?”
“En minä vaan muista? Kaksi vuottako? Kuinka usein tähän oikein joutuu?”
“No mistä minä tietäisin, ehkä kolmen vuoden välein?” Draco puri huultaan ja käänsi sitten katseensa takaisin yleisöön. “Aivan se ja sama. Kuitenkin ensi vuoden puolella se on jälleen meidän vuoromme. Meille määrätään teistä kymmenen ja olen jo valmiiksi pahoillani, mutta emme ole kovinkaan motivoituneita.”
“Et ole ollenkaan pahoillasi”, Harry huomautti.
“No, en.”
Tässä kohtaa jostain päin yleisöä kuului jo tukahdutettuja naurahduksia. Harry ei voinut uskoa korviaan. Hehän olivat Dracon kanssa maailmankaikkeuden epäviihdyttävimmät ihmiset.
“No, aloitetaan sitten. Mitään ideoita siitä, miksi kannattaa toimia tiimeinä aurorin työssä?” Harry kysyi.
“Potter tarkoittaa, että mistä syystä se on aivan ehdottoman tärkeää ja pakollista työskennellä tiimeinä?”
Muutama haparoiva käsi nousi ilmaan ja Harry nyökkäsi keskivaiheilla salia istuvaa nuorta noitaa vastaamaan.
“Selustan suojaamista varten”, noita vastasi.
“Ilmiselvät vastaukset alkuun, no kai se on ihan hyvä”, Draco mutisi, mutta loitsun vuoksi sen kuuli kyllä koko luentosalillinen kokelaita. Loput kädet laskivat hitaasti alas.
“Älkää nyt lannistuko Malfoyn takia”, Harry naurahti ja nyökkäsi rohkaisevasti. “Hyvä, siitä vihreässä kaavussa, ole hyvä.”
“Psykologisen, tarkoitan henkisen tuen takia.”
“Mitä tarkoitat sillä?” Draco kysyi ja potkiskeli edelleen Harryn nilkkaa hänen edellisen kommenttinsa jäljiltä.
“E-että ei vain loitsutyötä vastaan selustan suojaamista, vaan myös siltä varalta jos toinen romahtaa. Henkisesti.”
“No, niin. Mutta aurorit suosivat kyllä ehdottomasti ennaltaehkäisevää toimintaa. Kaikessa. Myös henkisen siteen vahvistamisessa”, Draco sanoi. “Ole hyvä?”
“Hei, aurorit Malfoy ja Potter. Nimeni on Odin Toffee. Mitä tämä ennaltaehkäisevä henkisen siteen vahvistaminen käytännössä tarkoittaa? Oletteko te kaksi ystäviä siviilissä? Vaatiiko niin tiivis yhteistyö, kuin auroriparina työskentely, etäisyyttä, vai päinvastoin, tiivistä ystävyyttä myös vapaalla?”
He eivät olleet varautuneet tämän luennon pitämiseen millään lailla. Harry alkoi pohtia, että olisi ehkä kannattanut.
“Potter?”
“
Kiitos, Malfoy”, Harry sanoi hampaidensa välistä. Tietenkin tähän ensimmäiseen vähän vaikeampaan kysymykseen Malfoyn paskiainen pakotti Harryn vastaamaan… “Suosittelen omasta kokemuksesta, että kyllä se oma tuleva työpari kannattaa opetella tuntemaan. Se, kuinka tiiviisti pidätte siviilissä yhteyttä, on oma valintanne. Varmasti se on… tuota noin.. persoonallisuuskysymys.”
Draco tirskahti hänen vieressään ja taputteli Harryn polvea muutaman kerran. Muutama uusi käsi ja sauva nousivat ilmaan ja Draco antoi turkoosikaapuiselle ja ihanasti komealle auroriopiskelijalle puheenvuoron.
“Kuinka voi sitten erottaa työroolin siviiliroolista, jos on esimerkiksi yhtä läheisiä kuin te kaksi? Voisi kuvitella, että se tekisi työskentelystä toisaalta myös hankalaa?”
Harry rykäisi ja Draco vetäisi kätensä hänen polveltaan takaisin syliinsä.
“Ihan yleiset työyhteisömme siveyssäännöt pätevät myös työparien välillä….” Draco vastasi ja kuikuili Harrya vieressään.
“Ehdottomasti”, Harry myönteli. “Toisinaan voi tosiaan käydä niin, että vietettyään esimerkiksi kentällä kolme viikkoa putkeen, tiedättehän.. Sitä jakaa teltan -”
“-vaikkakin omilla huoneilla!” Draco keskeytti.
“Tekee toisilleen ruokaa”, Harry jatkoi, “oppii tuntemaan toisen rutiinit. Hyvässä ja pahassa…”
“Missä ihmeen pahassa?! Minulla on vain ja ainoastaan hyviä ja terveellisiä rutiineja, joista sinäkin voisit vähitellen ottaa opiksi.”
“Hömm…” Harry katseli opiskelijoita, joista osa tapitti heitä kuin lavalle olisi kahden arvostetun aurorin sijasta päätynyt räpyttelemään parvi palmareita. Loput vilkuilivat taskukellojaan pitkästyneinä. Eikä ihme, heidän “luennollaan” ei ollut päätä eikä häntää.
“Aivan… Tuota noin, no jos kenelläkään ei ole mitään kysyttävää”, Draco sanoi, vaikka noin kymmenen kättä heilui ilmassa, “niin ehkäpä me voisimme vain toivottaa sitten hyvät joulut ja uudet vuodet…”
“Todellakin! Me näemme sitten niiden onnekkaiden kanssa, joita alamme tuutoroida keväällä! Hyvät päiväjatkot!” Harry sanoi ja oli jo noussut tuoliltaan seisomaan. Draco seurasi saman tien perästä ja heilautti kummankin kurkkuun vastamelutusloitsut.
He vilkuttelivat pöllämystyneille opiskelijoille ja pakenivat samasta ovesta josta olivat saapuneetkin.
“Ei hevoskotkan perse”, Harry jupisi samaan aikaan, kun Dracon suusta pääsi: “Voi Salazarin silsaiset syylät…”
He vilkaisivat hymyssä suin toisiaan. Tuutoroinnista tulisi mielenkiintoista, jos yhteisluennonkaan pitämisestä ei tullut niin mitään.
“Lounaalle?” Harry kysyi.
“Mennään. Sinun vuorosi tarjota. Mutta ei opiskelijaravintolaan!”
Harryn läpi kulki väristys. “Ei missään nimessä, tuon jälkeen me olemme ansainneet vähintäänkin kelppiburgerit
Papa’sissa.”
