Kirjoittaja Aihe: SK8 the Infinity: Spontaania (valintojen vastuu), S, Joe/Cherry, oneshot  (Luettu 975 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Spontaania (valintojen vastuu)
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Slice of elämä

Summary: Kaoru loksautti suunsa kiinni näyttäen samaan aikaan nolostuneelta ja uhmakkaalta, mikä oli Kojiron silmiin ollut aina kovin vetovoimainen yhdistelmä.

A/N: Ehdinpä juuri ja juuri heittää tämän Finiin ennen vuorokauden vaihtumista. Ehkä tämän voisi olla ficci Cherryn synttäreitä ajatellen, ne kun olivat tänään ja tämä oli valmistumassa sopivasti. Larjuksen kanssa ollaan jauhettu Cherryn lävistyksistä ja niiden ympärille on muodostunut yksi sun toinenkin headcanon. xD Sain sitten viimein aikaan toteuttaa inspiraation aiheeseen liittyen, ja kumman jouhevasti tämä etenikin, vaikka pituuskin kasvoi lause lauseelta... Oikolukea olisi voinut lisääkin, mutta menköön, niin ei jää ainakaan jumittamaan. Osallistuu Fandomaakkosiin.



***



Kojiro laski laukkunsa eteiseen ja asetteli kenkänsä menosuuntaan voidakseen työntää ne sukkelasti jalkaansa ulos lähtiessään. Rannekellonsa perusteella hän oli etuajassa ja siksipä saattoi kipaista makuuhuoneen kautta.

"Huomentaaaa..." Kojiro huhuili ja kellahti makoilemaan omalle puolelleen sänkyä. Kaoru pötkötti kyljellään selkä häntä kohti ja kääntyi hitaasti kuullessaan hänen tulleen paikalle.

"...huomenta..." tämä vastasi raottamatta silmiään. Kojiro silitteli Kaorun unen jäljiltä sekaisia hiuksia ja kumartui suukottamaan tätä ohimolle. Puoliunisena Kaoru oli erityisen oivallinen kohde paijailuille, ja Kojiro käyttikin tilaisuuden mielellään hyväkseen.

"Lähden tästä töihin ja tulin herättämään, kun sellaista jostain kumman syystä pyysit", hän hymähti Kaorun korvanlehdelle.

"Mmh... Ei mene vapaapäivä hukkaan, kun ei jää sänkyyn kupeksimaan..."

Kojiro pyöräytti silmiään. Ottaen huomioon miten nukkuminen oli Kaorulle välistä melkoinen haaste, tämän ei olisi millään sopinut olla hereillä niin varhain. Sellainen oli kaiken hyvän maun vastaista.

"Sinulla on kahden viikon loma edessäsi, senkin hyväkäs." Kojiro tönäisi hellästi Kaorun nenänpäätä. "Tee itsellesi palvelus ja nuku enimmät univelat pois heti alkajaisiksi."

"Joutavia..."

"Ja käväise ihmeessä nuuskimassa vähän kaupungin menoa! Tee jotain hauskaa, jännittävää tai spontaania, kuten sellainen sinulle luonteesinkin puolesta sopii."

"Toki..."

Kojiroa epäilytti, että Kaoru oli rekisteröinyt hänen sanojaan edes puoliksi. Hänen sarkasminsa meni hukkaan, hiivatti. Sitä suuremmalla syyllä hänen oli aika siirtyä työkuvioihin ja jättää Kaoru höyhensaarille vielä muutamaksi tunniksi.

"No joo, nähdään sitten myöhemmin ja tilataan jotain sapuskaa... Vaikka chiliä?"

"Chiliä... se on hyvää..."

"Palataan asiaan. Hyviä unia", Kojiro hymähti ja suuteli Kaorua vielä pikaisesti ennen kuin nousi.

"Pidä ravintola pystyssä..." Kaoru toivotti käperryttyään kotoisammin peiton alle. Kojiro hymyili ja kiitti kauniisti, ennen kuin sulki makuuhuoneen oven perässään. Töihin lähteminen tuntui sujuvan ihan uudenlaisen energian siivittämänä. Lisäksi mitä nopeammin hän aloittaisi työt, sitä nopeammin hän saisi kaiken valmiiksi ennen iltavuoron miehitystä. Jos kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan, hän olisi kotona jo ennen viittä.

Iltapäivän mittaan Kojiron toive kello viidestä hitusen lipsui, mutta puoli kuudeksi kotiin ehtiminen ei ollut Lucea piinanneen ruuhkan huomioiden huono saavutus. Kojiro sulki helpottuneena ulko-oven perässään, kopsautti kenkänsä vieretysten eteiseen ja lampsi peremmälle.

"Kaoru?" hän kurkisti keittiöön ja löysikin etsimänsä henkilön ruokapöydän äärestä. Edessään Kaorulla oli teknologiaa käsittelevä aikakauslehti ja suussaan kovaa vauhtia sulava appelsiinimehujää.

"Herhehuhoa hohiin." Kaorun onnistui kuulostaa harvinaisen asialliselta jäätelönsä läpi.

"Nielaise nyt ennen kuin solkkaat mitään", Kojiro naurahti, painoi suukon Kaorun hiuksille ja kurkisti pakastimeen. "Pah, sen lisäksi, että ryystät jälkiruokaa ennen illallista, et ostanut minullekin jäätelöä. Mikä juttu?"

Kaoru kallisti päätään. "En hiennyh, ehhä ohisi pihähyt."

"Niin mitä?"

"En hiennyh –"

"Ota se jäätelö hiivattiin suuvärkistäsi ja kokeile kommunikoida kuin normaali ihminen –"

Samassa Kojiro äkkäsi Kaorun ilmeen, joka näytti äkisti oudolta.

Syylliseltä melkein.

"No niin, mitä sinä salailet?" Kojiro esitti kysymyksensä ja istahti vieno hymy huulillaan Kaorua vastapäätä. "En liiku tästä ennen kuin kerrot."

Kaoru pyöräytti silmiään, mutta lätkäisi lehtensä kiinni ja laski puoliksi syödyn mehujäänsä lautaselle.

"Suuta vähän kuumottaa vielä", Kaoru totesi, ja samassa Kojiro tajusi, mitä oli meneillään. Hän vei kätensä hellästi Kaorun leualle ja kehotti tätä avaamaan suunsa. Kaoru totteli mukisematta, vaikkakin tästä hehkuva syyllisyys kyti kahta suuremmin.

"Kielilävistys?" Kojiro totesi höntisti tapittaessaan metallista tappia ja palloa sen päässä. Kaoru loksautti suunsa kiinni näyttäen samaan aikaan nolostuneelta ja uhmakkaalta, mikä oli Kojiron silmiin ollut aina kovin vetovoimainen yhdistelmä.

"Sinun syytäsi tämä oikeastaan on", Kaoru mutisi puhe tavallista jäykempänä uuden lävistyksen ansiosta.

"Anteeksi mitä?"

"Käskit minun tehdä ensimmäisenä lomapäivänäni jotain spontaania..."

Kojiro naurahti korviaan juuri ja juuri uskoen. "Ensinnäkin, minä en käskenyt mitään, kunhan kehotin. Etkä sinä sitä paitsi ole sellainen tyyppi, joka on noin vain ohjailtavissa, joten voit saman tien keksiä jonkin paremman selityksen. Eikä sinun edes tarvitse selitellä, mutta sen kuin kokeilet perustella juttuja itsellesi vähän paremmin."

Kaoru vaikeni ärtyneenä, mutta näköjään tajusi itsekin kuulostavansa naurettavalta. Tokkopa tämä aivan tosissaankaan oli, kunhan halusi huudattaa sekä häntä että itseään.

"Hyvä on, ehkä minä olin tahtonut tätä jo hyvän tovin. Olenhan minä siitä joskus maininnut..."

"Taidat olla. Haaveilitko kauankin?"

"Enemmän kuin muutaman vuoden", Kaoru myönsi. "Ja, no... Tänään kun kävin kaupungissa, kuljin sattumalta Stormy Piercingin ohitse, ja he mainostivat sekä merkkipäivänsä tarjouksia että walk in -mahdollisuutta..."

"Sellainen tarjousharakkaopportunisti Sakurayashiki meillä siinä", Kojiro kiusoitteli hellästi. "Saitko sen hyväänkin hintaan?"

"Puoleen, kuvittele."

"Vau, no kyllä sitten kannattikin jo toteuttaa haaveensa", Kojiro hymähti. "Joten mitä varten näytät siltä kuin olisit tehnyt jotain typerää ja odottaisit nyt toruja?"

Kaoru kohautti olkiaan ja poimi mehujään lautaselta. "Ehkä tämä oli vähän typerää... ja harkitsematonta."

"Tuntuuko se tulehtuneelta?"

"Ei, kaikki lävistykseni ovat aina parantuneet ongelmitta. Mutta kuitenkin."

Kojiro kallisti päätään myötätuntoisesti. Vaikutti siltä, että Kaorun kapinallinen ja sovinnainen puoli olivat jälleen alkaneet tukkanuottaisille keskenään, eikä tämä osannut käsitellä asiaa rakentavasti. Sellaista se toisinaan oli, ja siihen Kojiro oli tottunutkin vuosien varrella. Ollakseen ihminen, joka ei välittänyt muiden mielipiteistä, Kaoru välitti niistä joskus ahdistukseen asti.

"No, jos mielipiteelläni on merkitystä, minusta se sopii sinulle", hän sanoi ja silitti jalallaan Kaorun säärtä rauhoittavana eleenä. "Johan sinulla sitä paitsi on metallia kehossasi, ja nythän on vain kiva, että lävistyksiä on parillinen määrä. Vai oliko sinulla enemmänkin koruja, joista minä en ole perillä?"

Kaoru hymähti jäätelö suussaan. "On niihä vain nehjä."

"Hyvä hiehää", Kojiro virkkoi takaisin ja ansaitsi jalkaansa merkitsevän tuuppaisun. "Mutta ei kielilävistyskään mikään huomiota herättävin ole, etenkin kun muutenkin piileskelet viuhkasi takana harva se hetki. Eikä se – kuten mikään muukaan lävistys – hävitä ammattitaitoasi mihinkään. Ottaen huomioon miten erikoisen uran olet luonut, sinulla jos kenellä on munaa poiketa konservatiivisesta menosta."

"Hmmh."

"Eikä sillä, etteikö lävistyksiä olisi harrastettu jo luolamiesten ajoilta", Kojiro virkkoi ja onnistui saamaan Kaorun kasvoille pienen hymyn. "Ja kaikella rakkaudella, olen väsynyt käymään tämän keskustelun suunnilleen joka kerta, kun päätät toteuttaa itseäsi. Sen kuin annat palaa, pöljäke."

"Niin niin..."

"Lisäksi kielesi on nyt entistäkin seksikkäämpi", Kojiro livautti suupielestään ajatuksen, joka hänen mielessään oli pyörinyt siitä siunaamasta, kun Kaoru oli esitellyt hankintaansa. "Tekisi niin mieli pussata, mutta tuo näyttää vielä vähän... hasardilta."

"Sen pitää parantua jokunen päivä ja sitten siihen voi vaihtaa lyhyemmän tapin", Kaoru selitti. "Se on turvotuksen varalta näin pitkä."

"Katsokin, ettei kielesi turpoa yli äyräidensä", Kojiro tokaisi nenäänsä nyrpistäen. "Minä juoksen helvettiin siinä kohtaa, kun se muuttuu mustaksi ja putoaa suustasi –"

"Noh."

"No joo, ehkä se siitä asettuu", Kojiro virkkoi, otti Kaorun käden omaansa ja katseli, kuinka tämä painoi mehujäätä vasten kieltään. Metallipallo kiilteli kauniisti ja Kojiron mielen valtasi jälleen ajatus siitä, miten hyvin kyseinen lävistys sopi Kaorulle. Se oli samaan aikaan sovelias mutta hävytön, mitä saattoi sanoa tämän muistakin lävistyksistä. Ja Kojiro rakasti niitä jokaista.

Hän myös epäili hankkineensa itselleen uuden kiihokkeen, mutta siitä hän voisi kertoa Kaorulle myöhemminkin, osoittaakin asian oikein olan takaa...

"Yksi asia on kyllä vähän ikävä", Kojiro totesi sitten.

"Mikä?" Kaoru näytti herttaisen säikähtäneeltä.

"Chiliä ei varmaan auta popsia tänään."

"Taidat olla oikeassa", Kaoru sanoi kulmat kurtussa. "Mutta minä halusin tänään chiliä..."

"Kurjempi juttu!" Kojiro naurahti ja suukotti Kaorua päälaelle noustuaan pöydästä. "Vaan ällös huoli, eiköhän noista ruokapaikkojen mainoksista jotain miedompaakin pöperöä löydy. Chiliä on varmasti tarjolla muutaman päivän päästäkin!"

"Tunnen valintojeni vastuun hartioillani..." Kaoru painoi nuristen otsansa pöytää vasten.

"Voi toista. Sen siitä saa, kun tekee jotain spontaania."

"Aivan!" Kaoru kähähti ja mulkaisi häntä häijysti. "Sinun syysi, etten minä saa tänään chiliä, senkin... moukka."

"Valintojen vastuu, Kaoruseni!" Kojiro iski silmäänsä. "Sinun on syytäkin tuntea se niskassasi, kun menet toteuttamaan itseäsi!"

"Mrrrh."

"Minäkin sinua, kultaseni."

« Viimeksi muokattu: 13.06.2022 12:58:12 kirjoittanut Maissinaksu »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
En ookaa nyt tänään edennyt niissä omissa kirjoituksissani (ainaka vielä) mut tuun nyt kommentoimaan tätä niin kuin lupasin, varsinkin ku en eilen ehtinyt (koska tietty mä tuun). Cherryn läväreistä on tosiaan tullut juteltua aina sopivissa väleissä (ja varsinkin sun ficeissä niitä on vilahdellut :D mä en oo kai maininnu omissani muuta kuin ne mitkä teini-Cherryllä canonissa oli... hyvä muisti XD). Oli hauska kun tähän päätyi niitä juttuja joista ollaan WhatsAppissa juteltu, kuten vaikka se Kojiroun toteamus että nyt on parillinen määrä läväreitä :D Sut tuntien nännilävärit on ihan must... ja neljäs on salee sit joku prince Albert 😄 Muistaakseni sekin on joskus ollut ohimennen mukana meidän lävärikeskusteluissa. Ite tykkään myös siitä että Kaorulla on napakoru  8) Siitä on tullut nähtyä tässä viimeisen vuoden aikana paljon kivaa arttia.

Tää oli mukava slice of elämä, mut etpäs sä mitää kurjaa ees osaiskaa kirjoittaa. Näiden kahden arkeilua ja toilailua on niin kiva lukee muutenkin. Alku oli ihanan söpöö kun Kojirou menee vähän pehmoilemaan sinne puoliunisen Kaorun kylkeen ja pusuttaa ohimoa :3 Hyvä kun käyttää edulliset paijaamishetket hyväkseen (ihanasti kans pusutteli Kaorua muunkin ficin aikana). Kaorun lisäksi minäkin tykkään ;D ♥ Jäin kyllä kadehtimaan sen kahden viikon lomaa, sopis moinen mullekin nyt tähän väliin... No, onneks pääsiäinen tarjoo pari vapaapäivää ja sitten kesäkuussa alkaa mun reilun kahden kuukauden loma 8) Sitä odotellessa.

Mähän olin meidän keskustelujen takia tietty ja spoilaantunut tämän sisällöstä mut sehän ei tietty haitannut mua lainkaan. Mulle tuli tätä lukiessa mieleen se mun Cryde fici (jossa Craig hankkii uuden marsun sen jälkeen ku Clyde on sanonut et "pidä hyvä vapaapäivää") ja sun pari MB:ta, joissa toisessa Kaoru oli lakannu ne kyntensä ja koki siitä sekavia tunteita ja toisessa Kojirou söi Kaorun jäätelöt 8) Tais viel olla appelsiinimehujää siinäkin. Hyvää jatkumoa tässä (into the Matchablossom verse... :D)

Lainaus
Tokkopa tämä aivan tosissaankaan oli, kunhan halusi huudattaa sekä häntä että itseään.
Näiden kahden välinen vuorovaikutus yhteen virkkeeseen tiivistettynä ;D ♥♥

Lainaus
Vaikutti siltä, että Kaorun kapinallinen ja sovinnainen puoli olivat jälleen alkaneet tukkanuottaisille keskenään, eikä tämä osannut käsitellä asiaa rakentavasti. Sellaista se oli toisinaan, ja siihen Kojiro oli tottunutkin vuosien varrella. Ollakseen ihminen, joka ei tavannut välittää muiden mielipiteistä, Kaoru välitti niistä joskus ahdistukseen asti.
Tää on niin kiva puoli Kaorusta ja aaaaaa rakastan sitä kun sitä käsitellään ficeissä. Ristiriitaisuus on kivaa (varsinkin ku musta tuntuu et oon ite hirveen ristiriitainen ihminen) ja välillä musta tuntuu että ficeissä semmosta ei aina oteta riittävästi huomioon (tai ainakin mä mielelläni soisin sitä olevan lisääkin). Ei ole helppoa Kaorun elämä on sisimmässään on punkkari ja kapinallinen mutta sitten kuitenkin täytyy mukautua yhteiskunnan sovinnaisuuteen ja kyllä mä uskon että hän ainakin jonkin verran arvostaa sitä semmosta tiettyä "yläluokkaista" hienostuneisuutta ja säännön/norminmukaisuutta, ku en mä usko että hän muuten olis niin sutjakkaasti uinut sellaisiin piireihin :D Toki sooloillen siellä omiaan AI-kalligrafialla ja muulla. Kermapersehienostopunkkari :DD

Lainaus
Hän myös epäili hankkineensa itselleen uuden kiihokkeen, mutta siitä hän voisi kertoa Kaorulle myöhemminkin, osoittaakin asian oikein olan takaa...
Aivan varmasti Kojirou alkoi heti kuvitella mielessään, miltä tuntuukaan suihinotot sitten ton lävärin kanssa... ( ͡° ͜ʖ ͡°)( ͡° ͜ʖ ͡°) Siinä sulle sit uus ficin aihe eiks nii?

Lainaus
"Mrrrh."
"Minäkin sinua, kultaseni."
Rakastan ain tätä tämmöstä heittoa et toinen sanoo jotai ei-niin-kivaa tai just murisee tai jotain ja toisen vastaus on vaa et "mäki sua" :DD Toimii aina.

Tämmöstä must nyt irtos viel tähän aikaan illasta (hirvee väsy kyl, ihan ku kello lähenis jo puolta yötä - tän sitä saa ku herää töihin ain puol kuus). Kiitoksia taas kerran oikee makoisasta ficistä! Nyt mä yritän saada jotain tehtyä omieni eteen.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 090
  • Kurlun murlun
Kiitoksia, Larjus! <33

Lainaus
Sut tuntien nännilävärit on ihan must... ja neljäs on salee sit joku prince Albert 😄 Muistaakseni sekin on joskus ollut ohimennen mukana meidän lävärikeskusteluissa
Ei ollut Albert, vaan frenum! xD Joo-o, pitääpä joku kaunis päivä kirjoitella tekstiä, jossa Kojiro saa viihdyttää itseään sorkkimalla kaikkia Kaorun lävistyksiä. Pariin napakorufanartiin olen myös törmännyt, ja mainio headcanon sekin.

Slice of elämä on se genre, joka itseltä luonnistuu kaikista vaivatomimmin. Mukaan vähän arkifluffia pusujen ja hellittelyn muodossa ja avot. Varsinaista fluffia tuleekin kirjoiteltua paljon harvemmin, kun jotenkin tuntuu, että siinä tyyliin joka toisen lauseen pitäisi olla mahdollisimman imelä ja vaaleanpunainen. :D

Kieltämättä itselläkin kävi mielessä se ihana Cryde-ficci, jossa uusi marsu löytää tiensä talouteen. :D Ja tosiaan on se Kaoru ennenkin kriiseillyt mieliteoistaan, mutta onneksi Kojirosta on ollut henkiseksi tueksi. Tuon appelsiinijäätelön tapauksessa on kyllä pakko sanoa, että kyseessä on puhdas sattuma ja ensimmäinen jäätelömaku, joka tuli mieleen. :---D Toisaalta onko tämä nyt sitä kamalaa kirjoittajan self-insertiä, kun pidän itse appelsiinijäätelöstä niin paljon... Appelsiini ja päärynä. <3 Mutta näköjään sitä jatkumo säilyi vahingossa ja niin edelleen. xD

Lainaus
Ei ole helppoa Kaorun elämä on sisimmässään on punkkari ja kapinallinen mutta sitten kuitenkin täytyy mukautua yhteiskunnan sovinnaisuuteen ja kyllä mä uskon että hän ainakin jonkin verran arvostaa sitä semmosta tiettyä "yläluokkaista" hienostuneisuutta ja säännön/norminmukaisuutta, ku en mä usko että hän muuten olis niin sutjakkaasti uinut sellaisiin piireihin :D
Ristiriitaisuus on kyllä niin vahvasti läsnä ja kiehtovaa Kaorun hahmossa. <3

Lainaus
Aivan varmasti Kojirou alkoi heti kuvitella mielessään, miltä tuntuukaan suihinotot sitten ton lävärin kanssa... ( ͡° ͜ʖ ͡°)( ͡° ͜ʖ ͡°) Siinä sulle sit uus ficin aihe eiks nii?
Ehkä sen mielessä tosiaan kävi yksi sun toinen asia. :D Pitää laittaa tämä tulille heti kun löydän jostain inspiraatiota smuttiteksteihin...

- Mai
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 471
  • ava Claire + bannu Ingrid
Awwh, ehtiihän se Kaoru välillä yllättää, jopa melkein itsensäkin. :D Kivaa, että hän päätti loman kunniaksi repäistä! Olipa muutenkin mukavaa lukea näiden kahden kommunikointia, niin kivan luontevaa ja välittävää, vaikka välillä vähän hellästi ärsytetäänkin. Niin se taisi lävistyskuume iskeä Kojiroonkin, ja varmaan Kaoru sitäkin lävistystä arvostaisi kyllä. :D

Kiitos paljon tästä kivan rennosta pätkästä! ^^
Hyppää lehtikasaan!