Kirjoittaja Aihe: Cobra Kai: Kun on lupa tulla (K-11) Daniel LaRusso/Johnny Lawrence, angst, hurt-comfort, one-shot  (Luettu 1311 kertaa)

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Nimi: Kun on lupa tulla
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Cobra Kai
Tyylilaji: angst, hurt-comfort, one-shot
Ikäraja: K-11
Paritus: Daniel LaRusso/Johnny Lawrence
Vastuuvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: FFF100 -haasteen promptisanasta 794. Alkoholismi. Johnny on se alkoholisti, mutta ei Danielkaan mikään ihan terve ole.





Kun on lupa tulla


Sanotaan se nyt aivan suoraa: Danielilla oli sinä iltana paha olla itsensä kanssa. He olivat    keskustelleen Amandan kanssa ensimmäistä kertaa vakavasti heidän avioliittonsa tulevaisuudesta, mutta se oli rakentavuudestaan huolimatta jäänyt päätösten osalta jonkinlaiseen välitilaan. Keskustelun lopuksi Daniel oli erikseen pyytämättä lähtenyt ja asettunut edesmenneen herra  Miyagin taloon siksi aikaa, kun hänen ajatuksensa selkenisivät. Hän harjoitteli hellittämättömästi kihonia, sillä Daniel oli jo nuorena oppinut sen, että kaikissa elämän vastatuulissa hyödyllisintä on palata perustavien asioiden äärelle. Siitä huolimatta, jopa mieluisimmat harjoitteet saivat Danielin lähes raivon partaalle.

”Mikä nyt on!” Daniel moitti itseään menetettyään tasapainosta kaikista alkeellisimmassa koordinaatioharjoituksessa. Paremmassa mielentilassa hän olisi pannut sen herpaantumisen piikkiin ja yksinkertaisesti yrittänyt uudestaan. Nyt Danielia ärsytti kuitenkin niin paljon, että hän iski tatamia nyrkillä niin lujaa, että se sattui ranteeseen. Hän ei kuullut jonkun hiippailevan seuraan.

”Mitä sinä nyt oikein synnytät siinä?” kuuli Daniel äkkiä Johnnyn kommentoivan selkänsä takana. Johnny oli päästänyt itsensä paperiovista sisään, sillä Daniel ei, kuten ei herra Miyagikaan aikoinaan, lukinnut ovia. Ehkä se oli riski, mutta herra Miyagin filosofian mukaan hyvä tulee kun on lupa tulla; paha ei lukoista välitä.

”On sinulla otsaa näyttää naamaasi. Enkö minä nimenomaan käskenyt sinua pitämään huolen omista asioistasi? Jos siis haluat pitää naamasi siinä kunnossa, että passikuvasta vielä tunnistaa”, tokaisi Daniel. Hän ei halunnut katsoa Johnnyyn päinkään, sillä hän oli aivan varma, että Johnnyn sottainen olemus olisi saanut hänen mielialansa horjumaan entisestään. Johnny oli aina niin olevinaan kova, mutta Daniel tiesi jo millainen hän oli kännissä. Hän oli säälittävä. Eikä Danielia huvittanut nyt sääliä ketään muuta kuin itseään.

Johnny asteli peremmälle. Hänen askeleensa tiptappailivat siksakkia.

”Heh. Ollaanpa sitä nyt niin aggrona, LaRusso. Tulee ihan kuuma”, sanoi Johnny. Danielin nenään kirveli alkoholi. Toki Johnny haisi selvin päinkin aina miedosti kaljalle, sillä hän pesi vaatteensa liian kylmällä ohjelmalla viisitoista vuotta vanhassa pesukoneessa säästääkseen sähkölaskuissa. Mutta harvemmin hänessä löyhkäsi niin selkeästi kirkas viina. Johnnylla oli vaikeuksia, joista Daniel ei tiennyt mitään, näki vain sen jäljet.

”Johnny, sinä tiedät, etten tykkää siitä, että tulet tuossa kunnossa tänne”, sanoi Daniel.

”Rakkaan senseisi mökkeröiseenkö? Täällä on tunnelma kuin jossain vitun museossa”, tuhahti Johnny. Niskojen nakkelu herra Miyagin perinnölle riitti katkaisemaan Danielin pinnan. Ennen kuin hän ehti hillitä itseään, Daniel kävi Johnnyn päälle täysin epäreilusta asemasta vyön alta. Johnny kaatui suorilta jaloiltaan selälleen, mutta vaikka hänet oli yllätetty, hänen onnistui tirvaista Danielia kyynärpäällä rintaan. Kyynärluun pää on ihmisruumin kovin kohta, ja siksi paras puolustuksessa. Sormet kun murtuvat helposti. Daniel epäonnistui torjunnassa juuri siksi, että oli satuttanut kätensä tyhjää lyödessään.

”No-no, Newark, korkea maila hei”, Johnny sanoi ja pani ihan pätevästi hankaan ollakseen viidenviiden ikäinen kännisetä. Daniel taas sössi hyökkäyksensä, koska hän ei ollut koskaan harjoitellut puhtaasti aggressiivista tekniikkaa.

”Tiedätkö sinä edes mikä on korkea maila jääkiekossa?” puuskahti Daniel.

”No en”, sanoi Johnny. ”Mutta jäähylle sinun pitäisi kyllä painua. Tunge pääsi ämpäriin.”

Danielin mielessä vilisi niin paljon asioita, että hänen oli vaikea pitää iskuja muodossa. Hän ymmärsi kyllä itse eskaloineensa tilanteen ennen kuin Johnnyn otsassa oli ehtinyt edes nyppiä. Tunteiden tasolla Daniel koki jonkinlaista tyydytystä purkaessaan turhautumistaan Johnnyn lihaan, mutta Johnny mukiloi vastaan vain laiskanpuoleisesti. Jos Johnny ei provosoituisi tätä enempää, niin Danielin olisi pyydettävä häneltä anteeksi. Se tuntui jotenkin ihan sietämättömältä ajatukselta. Mutta oliko Danielilla oikeutta satuttaa Johnnya ihan vain sen takia, kun hän oli siinä? Mitä herra Miyagikin sanoisi?

Daniel ajatteli kuinka heidän väliaikaisesi yhdistetyt voimat Miyagi-Don ja Eagle Fangin kesken olivat onnistuneet yli odotusten. Danielin oma tytär oli edistynyt karatessa aivan ilmiömäistä vauhtia saatuaan Johnnyn kieltämättä alkumiehisistä opeista varmuutta. Miguel taas tykkäsi karaten henkisistä aspekteista, joita Johnny ei ollut osannut hänelle millään tavalla näyttää.

Kaiken kukkuraksi, Danielilla oli ollut Johnnyn kanssa oikein hauskaa. Ei ehkä sellaisella tavalla, jota heti olisi ymmärtänyt positiiviseksi tunteeksi, mutta kun se oli poissa, tuli sen tilalle sydämeen jäi tyhjä tila. Amandakin sen oli huomannut. Johnny ja Daniel olivat enemmän yhdessä.

”Miksi sinä olet niin inhottava?” kysyi Daniel, kun ei enää pystynyt lyömään. ”Olisitpa kuka tahansa muu, niin kaikki olisi niin paljon helpompaa.”

”Mikä olisi?” kysyi Johnny.

”Se, että tuhoan elämäni perustuksia myöten sinun takiasi.”

Johnnyn koko olemus muuttui toisenlaiseksi. Hänen juopuneisuutensa korostui adrenaliinin hiostuessa pois hänen iholtaan, ja hän näytti Danielin käsissä jotenkin helposti särkyvältä. Se ei ollut  Danielille mikään uutinen, että Johnny joskus kävi näin luvatta Miyagi-Dolla sen ollessa tyhjillään, useimmiten juuri kovassa humalassa. Daniel ei vain yleensä ollut itse paikalla, ja kommentoi tapaa vain sillon tällöin jälkikäteen väkinäisen hymyn takaa sarkastisesti. Eikö siis ollut tavallaan ihan ymmärrettävää, ettei Johnny ollut kokenut tekevänsä mitään väärin? Että Daniel hyväksyi hänen heikot hetkensä ja antoi tulla tänne toipumaan? Johnnykin sen tiesi, että herra Miyagi olisi päästänyt hänet sisään, koska herra Miyagi oli eläessään ennen muuta ihminen, joka hyväksyi ihmiset sellaisina kuin he olivat jopa alhaisimpina hetkinään. Kyllä Johnnya varmaan nyt sattui henkisesti, kun Daniel oli niin ilkeä.

Amandan happamat sanat piinasivat Danielia. Ei hän ollut suoranaisesti sanonut haluavansa eroa, mutta hän oli vaatinut saada takaisin sen miehen, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin. Daniel ei vaan ollut enää varma oliko se edes mahdollista. Urheilullisesta ja yrittäjähenkisestä Daniel LaRussosta oli kuoriutunut Amandan mielestä jotenkin lapsellisella tavalla kilpailuvietin typerryttämä.

Karaten Amanda olisi vielä sietänyt, olihan se ollut harrastuksena Danielille hyvin tärkeä jo takavuosina. Amanda oli käynyt katsomassa häntä kilpailuissa. Hän se oli ehdottanut, että Daniel käyttäisi paikallista julkisuuttaan hyödyksi autoliikkeensä markkinoinnissa. Se oli ollut korniudessaankin viisas päätös. Yritys oli heidän yhteinen ja tuotti hyvin. Näkihän sen heidän hienosta kodistaan, jossa oli kaikkea uima-altaasta lähtien.

Mutta sitten kun Amanda oli ottanut puheeksi Johnnyn, ei Daniel pystynyt enää kuuntelemaan sitä neutraalisti loukkaantumatta. Kai hänen vaimollaan oli ihan tasan oikein ihmetellä miksi hänen miehensä ei mitään muuta enää tee, kuin puhuu joko suoraa tai välillisesti jostain kouluajan kiusaajasta. Oliko Danielia nähty sen verran työpaikalla, kuin olisi pitänyt? No ei, kun Daniel oli dojolla tekemässä kurkipotkuja Johnnyn huudattaessa mankasta kasariheviä kannustukseksi.

Daniel ei voinut sietää Johnnya. Johnny oli saapas. Johnny oli karkea. Johnny oli limainen. Johnnylla oli käsittelemättömiä traumoja. Johnny oli myös tahattomasti hassu. Johnnyssa oli aina energiaa. Johnny osasi kannustaa. Daniel ei olisi osannut olla välittämättä hänestä.

Paini tatamilla typistyi hikiseksi vääntämiseksi, jossa Johnnylla oli ensin alkuun massan suoma ylivoima, mutta hänen päihtyneisyytensä rupesi selvästi haittaamaan hänen kykyään vastustella. Pian Daniel istui Johnnyn vatsan päällä, Johnnyn molemmat kädet avuttomina otteissaan.

”Vitun LaRusso”, sylkäisi Johnny. ”Kova kuin leipään leivottu kivi.”

”Anteeksi?” sanoi Daniel. Hänestä tuntui, että hän oli kadottanut jutusta juonen. Johnny vääntelehti hänen allaan, mutta levottomasti. Johnny ojensi kaulaansa – sitä pitkin valui hikinoroja.

”Sinä olet inhottava, Daniel. Autokauppias, sutki.”

Danielin sydän pysähtyi hänen oman nimensä kohdalla. Vaikka sanat olivat niin myrkylliset, niin kutsumalla Danielia Danieliksi vesitti kaiken, jos hänen tarkoituksensa olisi ollut loukata. Johnny oli jo nyt rento, Daniel rentoutui sitten. Johnny kosketti Danielin käsivartta. Siinä oli jotain herkkää. Danielista tuntui, ettei hän, ainakaan nyt, ansainnut Johnnyn hyvää puolta.

”Ethän sinä nyt vain sammu?” kysyi Daniel. Häntä ei huvittanut yhtään ajatus Johnnyn vierellä valvomisesta, sillä tietenkään hän uskaltaisi jättää häntä yksin tukehtumaan oksennukseensa. Johnny katsoi Danielin suuta, sulki silmänsä, ja katsoi avatessaan alas rintaa. Ei tarvinnut olla mikään älykkö tajutakseen, että Danielin vähän kireän oloisissa urheilutrikoissa oli kaarevaa katseltavaa. Sitten Daniel suuteli Johnnya. Johnny myötäili, käänsi ison nenänsä vasemmalle ja antoi vähän kieltä. Voiko sellaiseen syöttiin olla tarttumatta?

Ei Amanda inhonnut Johnnya. Hän totesi vain, että Johnny on alkoholisti, ja Danielin pitäisi ihan oikeasti miettiä kaksi kertaa sitä, oliko Johnny perheen veroinen uhraus. Alkoholisti ei mistään järkipuheista tokene, Amanda varoitti.

Vaatisiko Amanda perheoikeudessa heidän lastensa yksinhuoltajuutta? Ehkä ei. Syyttäisikö hän Danielia pettämisestä? Johnnyn molemmat kädet hyväilivät kovakouraisesti Danielin pakaroita, mutta liekö se raskauttavin seikka? Daniel oli henkisesti hylännyt vaimonsa jo jokin aika sitten,  ja siksi Daniel oli nyt niin syvästi vihainen, osaamatta purkaa sitä mitenkään muuten kuin räjähtelemällä. Ei Daniel olisi halunnut olla se roisto, joka pilaa itsekkyyksissään kaiken. Mutta Johnnyn paljas iho hänen huuliaan vasten oli liian hyvä syy taipua.

”Minä...” Johnny mutisi Danielin suuta vasten. ”… olen liian kännissä tähän.”

Se oli selvästi Johnnylle vaikeata myöntää. Daniel välittömästi päästi hänestä irti ja auttoi hänet istualleen, silläkin uhalla, että Johnny oksentaisi hänen päälleen.

”Jos levittäisin sinulle futonin tuonne vanhaan makuuhuoneeseen?” Daniel ehdotti. Johnny nyökkäsi vaisusti. Mikähän oli saanut hänet tulemaan Miyagi-Dolle tänä iltana? Miksi hän oli juonut itsensä fyysisesti kyvyttömään tilaan? Vai oliko alkoholisteilla lopulta muita syitä juomiseen kuin juominen itse? Johnny kertoi siinä silloin tällöin nukkuneensa Danielilta puoliksi salaa välinevarastossa.  Hänet oli ainakin kerran aikaisemmin ryöstetty ihan hänen omassa kotonaan, ja häntä siksi pelotti mennä kännissä kotiin. Televisiokin oli rikottu. Johnny ei omistanut juuri yhtään mitään, ja silti jotkut kävivät välillä katsomassa, josko hänen käytetystä Dellin tietokoneesta olisi saanut kanissa muutaman kymppiä. Aiemmin Johnny oli pyrkinyt peittelemään alkoholisminsa säälittävimpiä piirteitä, mutta nyt se kaikki oli kuin levällään heidän välissään. Daniel nieleskeli tyhjää kuunnellessaan.

”Mutta futon kuulostaa ihan kivalta”, Johnny sanoi lopuksi.

Daniel pani jalat meditatiivisesti ristiin. Hänen oli edelleen paha olla, ihan yhtä paha kuin ennen Johnnyn sisääntunkeutumista, mutta hän näki noiden tunteiden yli. Hän istui niin lähellä Johnnya, että heidän kätensä koskivat toisiaan. He hengittivät samaan tahtiin, neljällä sisään ja kahdeksalla ulos.

”Tässä dojossa on kuin maailmalta turvassa”, sanoi Daniel sitten. ”Kun olin seitsemäntoista, niin herra Miyagi kutsui minut asumaan tänne hänen kanssaan. Minulla ei ollut ikinä ollut ennen sitä omaa huonetta, nukuin äidin kanssa vielä samassa sängyssä.”

”Pervoa”, totesi Johnny. Hänen nenästään valui läpinäkyvää limaa, kielien siitä, että hän oli niellyt kyyneliä.

”Anna… uh, antaisitko anteeksi, Johnny? Taisin… uh, tässä nyt vähän hermostua. Se ei johdu sinusta… tai siis. Enemmän se johtuu minusta.”

”No, en minä sinun vaivoiksesi halua väkisin. En vaan halua herätä siihen, että joku rikkoo makuuhuoneeni ikkunan kivellä”, sanoi Johnny. Jotenkin juuri siinä hetkessä Daniel tajusi kokonaisuudessaan minkälaista Johnnyn elämä ihan oikeasti oli. Miten ryypätessä ei ole vain autuaasti sekaisin, vaan se vie rahat, itsekunnioituksen, ja hämärtää vielä ruumiilliset rajatkin. Daniel ei pystynyt kuin arvailemaan, miten hirveitä asioita voi ihmiselle tapahtua, jos ei pysty olemaan täydessä ymmärryksessä.

”Okei. Haluaisitko muuttaa tänne asumaan?” kysyi Daniel. Hän auttoi nenälleen kohta nuokkuvan Johnnyn jaloilleen ja talutti pois joustavalta, mutta vähän ankealta tatamilta lämpimämpään. Johnny harasi tottumuksesta jonkin verran vastaan, meinasi ensin nipistää Danielia niskasta, mutta piti siitä sitten lopulta vain tukea.

”Mitä sinun eukkosi siitä tykkäisi?” kysyi Johnny. Daniel puri hammasta. Johnny ei antanut asian kuitenkaan olla, vaan kylkiasentoon käännettynä ja lämpimästi peiteltynäkin toisti kysymyksen. Mitä Daniel aikoi avioliitolleen tehdä?

”Mitä haluaisit minun tuohon sanovan, Johnny?” kysyi Daniel.

”Että rakastat minua”, sanoi Johnny.

Äkkiä Danielille oli harvinaisen selvää, ettei menneeseen ollut paluuta. Jos kerran Johnnykin pystyi kaikesta huolimatta tunnistamaan sen mitä heidän välissään rakkaudeksi, ei Amandan aviomiestä ollut enää olemassakaan. Daniel pani kätensä Johnnyn poskelle. Sänki raapi kämmentä. Hän pyyhkäisi sormellaan hiuksen korvan taa.

”Kyllähän minä sen teen, jos todella haluat”, sanoi Daniel, ja vaikkei se ollut kovin romanttinen, tai edes sävyltään iloinen tunnustus, niin oli se tähän tilanteeseen kuitenkin se ainoa oikea.


FIN




Here comes the sun and I say
It's all right

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Musta on jotenkin niin lohdullista ja mahtavaa, että vaikka kuinka elämä muuten potkii päähän, niin siitä huolimatta nämä kaksi ääliötä löytävät toisistaan sitä jotain mitä tarvitsevat ♥ Joo, ei se ehkä aina ihan terveimmällä pohjalla ole, mutta onko sillä niin väliäkään ;D

Lainaus
”Miksi sinä olet niin inhottava?” kysyi Daniel, kun ei enää pystynyt lyömään. ”Olisitpa kuka tahansa muu, niin kaikki olisi niin paljon helpompaa.”

”Mikä olisi?” kysyi Johnny.

”Se, että tuhoan elämäni perustuksia myöten sinun takiasi.”

CANON :''D Ai että.

Oon sanonut varmaan kaikkiin sun kirjottamiin Lawrussoihin samaa, mutta mä todella tykkään siitä miten kuvaat näiden dynamiikkaa. Rakastan Johnnya ja Danielia sellaisina hempeinä ja toisiaan rakastavinakin, mutta kyllähän näiden kahden väleihin kuuluu särmää ja draamaa!

Tuo loppu kyllä sulatti sydämen ja jotenkin sitä vaan toivoo, että vastoinkäymisistä huolimatta nää tosiaankin löytäisivät toisistaan onnen :'3


ava & bannu © Inkku

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Angelina, ääliötä nimenomaan, osuit aivan naulankantaan. Pääasiallinen syy sille miksi shippaan näitäniin tosissaan, et ne on molemmat ääliötä niin uniikilla tavalla et ne ansaitsee toisensa myötä- ja vastamäessä, typeryyden turuilla ja idiotismin lakeuksilla. Eniten mua naurattaa se, et Johnny nyt on niin selkeesti ihmisriekale, mutta mikä se on se perustavanlaatuinen valuvika Danielissa, et se on samalla tavalla ihan täyspelle xD Mä en tajuu, mies sulla on kaikki elämässä niin hyvin, onko yks haiseva karatepoikaystävä sen arvoinen???

No totta kai on <3 Johnny pukeutuis häissä valkoisiin ja vetäis överit iltajuhlan baarin vapaasta kaljahanasta.

Kiitos kommentistani, mä NIIN rakastan tätä fandomia ja näitä tyyppejä, ihana että Finissä on ihmisiä jokka tajuu.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

pohjan_neito

  • ***
  • Viestejä: 13
Tässä on sitä Johnnyn alkoholismin ja sen rumien puolien käsittelyä mitä kovasti kaipaisin englanninkieliseltä fandomilta. Ja todella riipaisevalla ja realistisella tavalla sitä tässä kuvaat. Se, että Daniel rakastaa Johnnyä vähän niin ku "warts and all" on kanssa niin nannaa mun sydämelle 🥺

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
pohjan_neito, mä olen ihan starstruck että olet Finissä kommentoimassa mun fikkeihin. Mä olen varmaan viimeset 3kk hypettänyt kaikille et Tumblrissa on suomalainen Cobra Kai fani ja mä en tiedä miten mä hieron ystävyyttä aaaaaaah en kestä

Fandomissa kuin sarjassa itsessäänkin vähän sivuutetaan alkoholismin oikeesti rumia puolia. Tosin se on, varsinkin amerikkalaisessa mediassa, melko tyypillistä, että alkoholismi kuvataan vaan ohimennen raskaana juomisena, jolla ei ole muita sivuvaikutuksia. Toki, aihe ei ole kyllä mikään kamalan kiva, tai mitenkään helppo. Itse kun tiedän yhtä sun toista kyseisestä sairaudesta niin surulla katson välillä varsinkin ekan kauden Johnnya, jonk elämää selvästi alkoholi vie. En tiiä haluaisinko, että sarjassa käsiteltäisiin edes aihetta enempää, en luota siihen etteikö sitä vedettäisi överiksi, mutta mielläni itse ainakin käsittelen aihetta fikeissä. Ja mielelläni luen aiheesta myös.

Kiitos kommentistasi! Mä olen ihan sillai aaa varmaan kuolen oot nii mun fandom idoli xD

jjb
« Viimeksi muokattu: 18.04.2022 00:03:48 kirjoittanut jossujb »
Here comes the sun and I say
It's all right

pohjan_neito

  • ***
  • Viestejä: 13
Voooi tässähän vallan punastuu ☺️ Musta on niin kiva, et Cobra Kai-fandomissa on myös muita suomalaisia ja jos olisin tiennyt, et sulla on täällä iso kokoelma fikkejä suomeksi, ni olisin tehnyt tunnukset tänne jo aikoja sitten!

Ja re: Johnnyn alkoholismi, juu se on aiheena todella vaikea käsitellä itse sarjassa, joka kuitenkin on loppupeleissä komedia. Ja myös siitä kirjoittaminen fikeissä on haastavaa. Oon itsekin käsitellyt sitä vaan yhdessä fikissä. Mut mä oikeesti yllätyin neljännellä kaudella sitä kohtausta, missä Miguel talutti Johnnyn sänkyyn. Siinä kohtaa se Johnnyn alkoholismi tuotiin mun mielestä ekaa kertaa todella riipasevalla ja realistisella tavalla esille. Toivoisin niin, että Johnny pääsis tulevilla kausilla edes katkolle. Myös Danielin viinin ja koktailien lipittäminen kiinnittää välillä mun huomion, mut en tiedä yrittääks se sarja sanoa sillä mitään, vai onks Daniel vaan hyvien viinien ystävä, mut aika sienenä se sitä vinkkua aina välillä vetää🍷

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
pohjan_neto, ja onhan Finissä kaikkea muutakin kivaa! Tällaset foorumit tosiaan nykyään on aika hitaita ja hiljaisia, mutta toisaalta, siinä se on se hyvä puoli, että mitenkään joka päivä ei tarvii sivulla roikkua, että pysyy kärryillä.

Joo, mua ehkä jotenkin sattui eniten Miguelin ja Johnnyn välinen kohtaus, koska se oli hämmentävän uskottava siinä kaikessa säälittävyydessään. Eikä vaan siksi, että Johnnylla on ongelma, vaan että se niinku silmin nähden rikkoo jotain Miguelissa siinä samalla. Holismi on kyllä niin karsea sairaus.

Mäki olen huomannut että Daniel kyllä imee sitä punkkua siellä menemään xD En tiiä, varmaan sillä korostetaan sitä että on tiekkö amerikanitalialainen ja automiehellä rahaa laittaa kurkusta alas xDDD Mut varsinkin se, kun oleellisimmat avautumiset elämästä Johnnyn kanssa käydään aina baarissa, tai muuten vaan kaljoittelemassa, rupee mullakin vähän tikittään, et ootsä Daniel ihan varma että pystysit oleen tipattomalla esim. kuukauden? Eipä silti, vaikka ei olisi alkoholin kanssa ongelmaa, niin selvästi Daniel jollain määrittelemättömällä traumaperäisellä tavalla kipuilee myös kuten Johnnykin, sillä on vaan ollut edellytykset pitää kulissit pystyssä.

Pariterapiaa Johnnylle ja Danielille plz

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Ihana tuo alkuteksti, että johnny nyt on alkoholisti, muttei Danielkaan mikään ihan terve ole :D luonnollisesti ajattelin, että otsikko viittaisi johonkin ihan muuhun tulemiseen, mutta tykkäsin kyllä tuosta Miyagin filosofiasta. Johnnyn oli siis tarkoitus tulla paikalle juuri tuona hetkenä, eikä hänen aikeensa olleet pahoja<3

Johnnyn vaatteet on kyllä sen näköisiäkin, että varmasti haisevat miedosti kaljalle :D mutta tämä on kyllä riipaisevaa: Johnnylla oli vaikeuksia, joista Daniel ei tiennyt mitään, näki vain sen jäljet. Samoin tämä: Se, että tuhoan elämäni perustuksia myöten sinun takiasi. Mutta ehkä tästä tuhosta seuraa jotain uutta ja hyvää, jos asiat Amandan kanssa ovat menneet miten ovat, eivätkä he enää pysty jatkamaan.

Lainaus
Daniel ei voinut sietää Johnnya. Johnny oli saapas. Johnny oli karkea. Johnny oli limainen. Johnnylla oli käsittelemättömiä traumoja. Johnny oli myös tahattomasti hassu. Johnnyssa oli aina energiaa. Johnny osasi kannustaa. Daniel ei olisi osannut olla välittämättä hänestä.
Tämä kuvaa näitä kahta niin hyvin<3 hienosti muotoiltu, kun samassa kappaleessa näkyy tuo viha/inho ja rakkaus. Pidin tuosta loppupuolesta myös: luonnollisesti Danielin päässä alkaa pyöriä jos jonkinlaisia ajatuksia ja oli hyvä, etteivät asiat edenneet sen pidemmälle, kun kumpikin tiesi Johnnyn olevan liian humalassa. Lopussa oli kuitenkin pientä pehmeyttä, ihanaa! Kiitos tästä :)
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥