Kirjoittaja Aihe: MCU: Yksityisyydestä ja julkisuudesta | S | Steve/Tony | kaksi raapaletta  (Luettu 1199 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 439
  • ava by Rosmariini
Ficin nimi: Yksityisyydestä ja julkisuudesta
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre: raapale, draama
Paritus: Steve/Tony
Vastuuvapaus: MCU kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Talvietydejä (inspiraatiokuvasarjat tämä ja tämä)

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Metron vaunu oli puolillaan ihmisiä. Tuntui oudolta olla siellä siviilit päällä. Juuri kukaan ei kiinnittänyt heihin huomiota. Newyorkilaiset olivat tottuneet Avegereihin keskuudessaan.
Silti Steveä kuumotti. Tony oli jo asemalla näyttänyt saaneen jonkin idean ja pohti sitä nyt kuumeisesti aivan muissa maailmoissa. Samalla hän silitteli hajamielisesti Steven polvella olevan käden rystysiä. Olihan Tony tietenkin yksityisesti ollut hänen poikaystävänsä jo vähän aikaa, mutta mahtoikohan maailma olla valmis siihen, että Iron Man ja Captain America jakoivat hellyydenosoituksia julkisesti.
Taivas ei kuitenkaan pudonnut niskaan. Vaunu tuoksui edelleen tunkkaiselle, ihmiset tuijottivat kännyköitään ja Tony ilmoitti täysin yllättäen, että tässähän he jäisivät jo pois. Käsi kädessä.




Metsässä oli rauhallista. Tony ei voinut kutsua itseään ulkoilmaihmiseksi hyvällä tahdolla, mutta mitäpä sitä ei rakkaansa vuoksi tekisi. Steve näytti nauttivan täysin siemauksin. Varhainen kesä oli parhaimmillaan, puut olivat vehreitä ja kukat kukkivat.
Heidän suhteensa julkistaminen oli imenyt Stevestä mehut. Tony nyt jaksoi vastailla toimittajien toistuviin, tyhjänpäiväisiin kysymyksiin nenäkkäästi, mutta toinen koki olonsa tukalaksi. Täällä oksien varjossa mies vaikutti onnelliselta.
Puita ei kiinnosta paskan vertaa kumpi meistä on alla ja kumpi päällä, Tony ajatteli.
Steve palasi hänen luokseen kädessään lehvä, jonka tämä pujotti ujosti hänen korvansa taakse. Tony antautui suutelemaan poikaystäväänsä pitkään ja hellästi. Luonnon helmassa olemisessa oli puolensa: yksityisyys.
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Naaww, voi Steveä ja tämän inner battlea ;D Tykkäsin kovasti tuosta, miten Tony ei ollut moksiskaan muista ihmisistä ja silitteli Steven käsiä täysin ajatuksissaan ja myös siitä, ettei muita metrossa matkustajia oikeasti kiinnostanut :'3 Taivas ei pudonnut niskaan ja Stevekin voi rentoutua <3

Oli myös kovin söpöä, että Tony vei Steven metsään rauhoittumaan mediamylläkän jälkeen! En itsekään kuvittelisi Tonya ensimmäisenä ulkoilmaihmiseksi, mutta Steven vuoksi mitä vaan :'3

Tää oli tosi söpö kokonaisuus ja kivasti olit hyödyntänyt saamasi etydit. Kiitos!


ava & bannu © Inkku

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 764
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Marvel-raapalepari herätti mielenkiintoni, ja niinpä päätin napata tämän luettavaksi ja kommentoitavaksi. Kiinnostuin välittömästi myös yksityisyyden ja julkisuuden vastakkainasettelusta ja toisaalta rinnastamisesta, siitä miten molemmat ovat elämässä läsnä ja niiden kanssa on jotenkin tasapainoiltava ja tultava toimeen. Kiehtova lähtökohta tekstille, ja tässä toimii minusta tosi hyvin se rakenne, että toinen raapale sijoittuu julkiselle paikalle ja toinen taas omaan rauhaan! Ne yhdistää luontevaksi kokonaisuudeksi taustalla kulkeva tarinan kaari suhteen julkistamisesta.

On helppo uskoa, ettei suhteen julkistaminen välttämättä ole ihan pikkujuttu, kun aina on olemassa se riski, että joku tunnistaa ja suhtautuu ikävästi. Steven kuumotus onkin tosi ymmärrettävää ja luonnollista, ja toisaalta taas Tonyn on helppo kuvitella olevan uskaliaampi ja omaksuvan paremmin sellaisen tervehenkisen hälläväliä-asenteen. ;D Lopulta puolityhjä metrokin tuntuu aika turvalliselta paikalta, kun juuri kukaan ei kiinnitäkään kaksikkoon mitään huomiota, ja tunnelma rentoutuu Stevenkin osalta. Tämä kohta on levollisen vapauttava, ikään kuin puhdistava uloshenkäys kaiken jännittämisen jälkeen:
Taivas ei kuitenkaan pudonnut niskaan. Vaunu tuoksui edelleen tunkkaiselle, ihmiset tuijottivat kännyköitään ja Tony ilmoitti täysin yllättäen, että tässähän he jäisivät jo pois. Käsi kädessä.
Maailma jatkaa urallaan tämänkin virstanpylvään jälkeen, ja se luo ihanaa turvallisuuden ja vakauden tuntua. ♥ "Käsi kädessä" -toteamus lopussa alleviivaa minusta hienosti tapahtunutta muutosta, joka on kaikesta huolimatta merkittävä juttu hahmoille, vaikkei se saakaan taivasta putoamaan.

Toisen raapaleen seesteinen, yksityinen tunnelma on kivaa vastapainoa julkiseen paikkaan tiivistyvälle jännitykselle, ja se tarjoaa luontevat ja turvalliset puitteet kaiken tapahtuneen tarkastelulle vähän etäämpää ja myöhemmin. En ihmettele yhtään, että mediapyöritys on imenyt Stevestä mehut, mutta onneksi hän pääsee palautumaan luonnon helmaan Tonyn kanssa, joka ihanasti on valmis menemään mukavuusalueensa ulkopuolelle kumppaninsa hyväksi. Minusta on jotenkin tosi sopivaa, miten kumpikin pätkä on sen hahmon näkökulmasta, jolle senhetkinen miljöö ei ole niin luonteva. Tulee sellainen fiilis, että miehet ovat valmiita tukemaan toisiaan kaikessa, tilanteessa kuin tilanteessa, ja että suhde on vakaalla pohjalla.

Ihastuttava raapalepari, kiitos kovasti! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 439
  • ava by Rosmariini
Angelina: Jos Loki on hahmo, jolle on pakko aina kirjoittaa ainakin hippu angstia, niin Stevelle se juttu on kyllä inner battle ;D Ja tietty Tony ei moksiskaan mediamylläkästä tai toisten ihmisten mielipiteistä, pitäähän sitä kultaansa saada hajamielisesti kosketella. Kiitos, kun kommentoit!

Walle: Apua, kirjoitat aina niin ihania ja syväluotaavia kommentteja! Mietin paljon onko tuo "käsi kädessä" -loppu töksähtävä, mutta hienoa, kun se toimi. Kiitos ihanasta kommentistasi! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)