MCU: Kuva kertoo enemmän | S | Steve/Tony

[Angelina]

Title: Kuva kertoo enemmän
Author: Angelina
Fandom: MCU
Rating: S
Genre: pre-slash, Avengers team as a family
Paring: Steve Rogers/Tony Stark

A/N: Tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta ensimmäisen Avengers-elokuvan ilmestymisestä. Sen kunniaksi siis OG6 ja milläs muullakaan kuin Steve/Tonylla höystettynä ♥

KUVA KERTOO ENEMMÄN

Maisemia, rakennuksia, lintuja - niitä Steve on piirtänyt aina.

Muotokuvat sen sijaan ovat olleet hänen kompastuskivensä.

Yksi Steven eniten katumista asioista on se, ettei hän koskaan saanut piirrettyä kunnollista kuvaa äidistään.

Uuden perheensä kanssa Steve ei halua tehdä samaa virhettä.



Voisi kuvitella että jumalasta olisi vaikea aloittaa, mutta pikemminkin päinvastoin.

Thoria ajatellessaan Steve näkee välähdyksiä ja voimaa, mutta myös leveän hymyn ja karhumaiset halaukset.

Muotokuva valmistuu nopeasti ja Thor ylistää sen maasta taivaisiin.



Clint tarjoutuu poseeraamaan, mutta Steve kieltäytyy naurahtaen.

Ongelmana ei ole mallin puute, vaan Steven äänekäs itsekritiikki.

Lopulta kuitenkin paperille hahmottuu viekas silmänisku, poikamainen virne ja laastareihin käärityt sormet.

“Minulla on kyllä paksummat käsivarret”, Clint sanoo, mutta Steve näkee tämän silmien kostuvan.



Bruce sanoo, ettei hänen vuokseen tarvitse nähdä vaivaa, mutta piirtäminen on Stevelle kaikkea muuta kuin vaiva.

Se on terapeuttista.

Brucesta kertoo paljon nähneet mutta aina niin lempeät silmät, nenälle valuneet lasit ja varovainen hymy.

Hänen lausumansa kiitos on varmasti kaikista aidoin.



Natasha voisi olla haaste, mutta Steve tuntee tämän jo.

Natashasta ensimmäisenä mieleen nousee analysoiva katse ja millimetrin tarkkuus, mutta siinä ei ole kaikki. Natashaa ovat myös lempeät halaukset ja yhteisen elokuvaillan aikana jaetut äänekkäät naurut.

“Jos kukaan koskaan näkee tätä -”, hän uhkaa, mutta ripustaa kuvan kehystettynä seinälleen.



Viimeiseksi Steve jättää itselleen sen haastavimman.

Tonya katsoessaan Steve näkee omia virheitään - ennakkoluuloja ja itsepäisyyttä. Mutta hän näkee myös naururypyt, tummat silmäripset ja hymyn, jota ei lehtien palstoilta löydä.

Tonya ovat työn kovettamien käsien yllättävän hellät kosketukset, jaetut salaisuudet ja varastetut katseet.

Tonya katsoessaan Steve näkee tulevaisuutensa.

Ja kun Tony myöhemmin pitää valmista muotokuvaa käsissään ja katsoo Steveä, hänen ilmeensä kertoo samaa.

[Vendela]

Oih! Tämmöisen ihanuuden menit kirjoittamaan 🤩 Olipas tämä täydellinen aamupala kun makoilin vielä täällä peiton alla 😊

Ihanasti olit tuonut kaikista näistä hahmoista esiin juuri oikeat piirteet! Tosi vähällä ja pienin sanoin maalasit nuo hahmot tähän, aivan niin kuin Stevekin taiteili heidät paperille 😊 Kaunista ❤️

Oikein onnistunut pre-slash, tästä on hyvä näiden kahden ihanuuden lähteä syventämään suhdettaan. Ihanaa kun kirjoitit!

Vendela

[Larjus]

Tää oli todella ihastuttava fici, kaunis ja lämminhenkinen. Vähän semmosta found family -tropea mukana, ja se sopii tosi hyvin. Saipa tämä vähän liikuttumaankin, kun alussa kerrotaan miten Steve katuu, ettei koskaan piirtänyt äitiään, mutta ei aio tehdä samaa virhettä uuden perheensä kanssa 😭 Jotenkin herttaista myös se, että vaikka muotokuvat ovat olleet hänelle haastavia, hän silti haluaa piirtää kaikki uuden perheensä jäsenet, ikuistaa heidät sellaisina kuin heidät näkee.

Tää on jaoteltu ja rytmitelty kivasti, ja joka hahmon osuudessa saa jo muodostettua ajatuksen siitä, millainen persoona on kyseessä (mä kun en oo mitää Marvel-ihmisiä niin en tiiä kenestäkää juuri mitään muuta kuin nimen ja ulkonäön suurin piirtein). Tykkään siitä, että painopiste on niissä persoonissa eikä ulkonäöissä. Siinä tulee ainakin mulle sellainen fiilis, että jokaista piirtäessään Steve näkee heidät kokonaisina persoonina, sellaisina henkilöinä kuin he ovat ja mitä he hänelle merkitsevät, eikä vain ulkoista olemusta. Kaunis ajatus Ja voi miten ihanasti jokaisesta on kerrottu myös ♥ Tulee todellakin se tunne, että kaikki ovat Stevelle äärettömän tärkeitä ja rakkaita.

Lukemisesta jäi ihanan pehmoinen ja lämmin fiilis. Kiitos! 😊

[Violetu]

Ai että, rakastan piirtävää Steveä<3
Sydäntäsärkevää, ettei hän koskaan saanut äitiään piirrettyä. Tavallaan toi aloitus tekee tästä traagisen, ku miettii sitä kautta, että tuo oli alkusysäys sille, että Steve haluaa piirtää nykyisen perheensä ja kuinka sille perheelle canonisesti kävi oh god, now I made myself sad 😥

Voin hyvin kuvitella Thorin ylitsevuotavasti kehumassa muotokuvaansa ja Steven taitoja siinä sivussa, Thorilla ei oo tätä ihmisille tyypillistä pelkoa, että menee liiallisuuksiin kehumisessa
Ton Clintin kuvan oikeen näen sieluni silmin ja siis AWWW, että Clint vielä liikuttuu siitä 😭🥰 Clint oli ehkä jopa lempparini näistä??

Also Brucen kaikista aidoin kiitos <3 ihanasti oot näihin vanginnu OG6:n hahmojen pieniä, mutta ah niin tärkeitä piirteitä.

Steven näkemystä Tonysta ois lukenu enemmänkin *gasp* mikä mua vaivaa 🙈
Ois ollu ihan kiinnostavaa lukea myös Tonyn reaktio kokonaisuudessaan ja kiitokset, jotka Steve muotokuvasta epäilemättä sai.

Siitä huolimatta, että kaivoin tulkinnoillani tähän kunnon angstisuon, tästä jäi hyvä mieli^^

~Violet kiittää

[Angelina]

Venkku: Mun oli suorastaan pakko kirjottaa jotain Stonya, koska edellisestä oli ihan laittoman pitkä aika... Plus saatoin pyrkiä tällä madaltaan kynnystä sitä jatkista varten, mutta we'll see :'D Ihmettelin kyllä vähän, että miten sainkaan kuvailut pidettyä noin lyhyinä ja ytimekkäinä, enkä edes Tonyn kohdalla lähtenyt maalaileen kilometriylistyksiä... Saavutus kai sekin! Ihanaa kun luit ja kommentoit ♥

Larjus: Joo siis Avengers team as a family on kyllä niin precious - mä vähän uhkailin tossa (tässä?) alkuvuodesta, että kirjotan koko vuoden pelkkää 2012 inspired Steve/Tonya ja muut Avengerit siihen perheeksi ympärille :'3 Ja joo, Steve on kyllä sellainen että hän varmasti jopa muotokuvia piirtäessään haluaa vangita kuvaan mallinsa persoonan ja sellaisia pieniä persoonallisia yksityiskohtia ennemminkin kuin sitä, miten komea/kaunis joku on. Steve on sillä tavalla liikkis Kiitos kommentista <3

Vio: Täällä taas Stonya kommentoimassa, voi minua onnekasta! Mutta tässä ei kuule nyt mietitä mitään että miten jossain canonissa on käynyt, fuck all that, nyt ollaan vaan hyvin onnellisia ja Avengerit on perhe ja myöhemmin ne löytää vielä Buckyn mukaan <3 Oli kyllä oikeesti pitkästä aikaa tosi kiva kirjottaa koko OG6 porukasta ja vielä tälleen Steven silmien läpi :'3 Hahha ja voit uskoo, että olisin voinut myös kirjottaa Steven (ja omaa) näkemystä Tonysta vielä paljon enemmänkin, mutta yritin tasapuolisuuden nimissä vähän karsia Mutta Steve todellakin sai kiitoksensa, sen voin luvata! Kiitos ♥

[Waulish]

Voi ei, apua, tämä on sydäntäsulattavan ihana teksti! Melkein aloin vollottaa tätä lukiessani, koska jotenkin jo asetelma itsessään on niin kaunis ja paljon kertova - se, miten Steve ei halua toistaa samaa virhettä, jonka teki silloin, kun ei saanut ikuistettua äitinsä muotokuvaa. Tuntuu, että koko muotokuvaprojekti saa alkunsa syvästä kiintymyksestä ja välittämisestä ja aidosta halusta ilmaista sitä, vaikka se rohkeutta vaatiikin. Tulee myös sellainen kutina, että nämä muotokuvat lopulta lähentävät hahmoja entisestään tai ainakin konkretisoivat puolin ja toisin sitä lämpöä ja läheisyyttä, jota heidän välillään on. Muotokuva on jotenkin aika intiimikin juttu, se miten taiteilija kohteensa näkee ja se miten kohde ottaa sen vastaan. Olen niin silmät sydäminä siitä, että Steve antaa muotokuvat ystävilleen eikä jemmaa niitä omiin kätköihinsä. ♥ Se tuntuu ikään kuin sellaiselta konkretisoivalta prosessilta, jonka hän haluaa jokaisen kohdalla käydä läpi, koska jokainen on omalla tavallaan niin merkityksellinen hänen elämässään.

Pidän hurjasti tämän tekstin rakenteesta - siitä, miten virkkeet on aseteltu ilmavasti niin, että niille latautuu juuri sopivasti painoa, ja siitä, miten jokaiseen hahmoon pysähdytään ja keskitytään erikseen. Se tukee tematiikkaa osuvasti ja kauniisti. Tonyn jättäminen viimeiseksi on myöskin oiva ratkaisu - sitä osaa odottaa, ja sille latautuu kaikista eniten painoa. Ja viimeistään tämä kohta lunastaa kaiken odotuksen Stony-näkökulmasta:

Tonya katsoessaan Steve näkee tulevaisuutensa.

En tiedä, milloin viimeksi olen lukenut virkkeen, joka kertoo näin paljon tarinasta ympärillään, mutta tämä virke kertoo ihan käsittämättömän paljon, kaiken tarpeellisen. Se, että näkee jossakussa oman tulevaisuutensa, on omiaan kertomaan luottamuksesta ja sitoumuksesta, ja se on kaunista. Kuva todella kertoo enemmän kuin mitä välttämättä olisi edes valmis tai kyvykäs suoraan sanoittamaan. Samoin kuin Tonyn ilme muotokuvan näkemisen jälkeen.

Itkettävän ihana teksti, kiitos tuhannesti! -Walle

[Angelina]

Walle: Voi naaww miten ihana kommentti :')) En osaa ees vastata mitään, tuli vaan niin hyvä mieli ♥ Tää oli vaan tällänen pieni hömpöttely, mutta ihan mahtava kuulla että tästä kuitenkin on saanut noin paljon irti! Monissa ficeissä Steve kyllä yleensä piilottaa piirtämänsä kuvat (ainakin ne Tonyt), mutta nyt halusin että hän avoimesti näyttää miten hän ystävänsä näkee :3 Kiitos <3

[Kelsier]

Kommenttiarpajaisista hei!

On se taiteilija!Steve vaan ihana. Vaikka tämä taitaa kyllä olla sen verran canonia, että Steve piirtelee enemmän huvikseen kuin ammatikseen. Toivottavasti hän piirsi myös sellaisen yhteiskuvan kaikista, jonka sitten säilytti itsellään. Sopivasti olit kuvannut kaikkien reaktioita ja piirteitä, joita Steve oli heidän kuviinsa löytänyt. Loppu oli supersöpis

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

[Angelina]

Kelsier: Totta, taiteilija!Stevessä on vaan sitä jotain ja melkein joka tekstiin tekee mieli kirjottaa se piirtämään edes jotain Kiitos kommentista, kiva että tykkäsit!