Title: Tylsä ja ennalta arvattava
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Encanto
Characters: Antonio Madrigal, Bruno Madrigal
Genre: Slice of life
Rating: S
Disclaimer: Encanto hahmoineen kuuluu Disneylle. Tämä fici on kirjoitettu ilman rahallista korvausta tai mitään muutakaan hyvitystä.
Summary: Bruno rottineen aikoo esitellä Antoniolle uuden telenovelansa.
A/N: Oikeestaan heti Encanton kattomisen jälkeen mulle tuli tunne, että haluan kirjoittaa siitä edes yhden ficin. Yksikään idea ei tosin ollut syttyäkseen kovin helposti, ja tämäkin oli alkujaan vain sellainen puolikkaan ficin pituinen loppua vailla oleva idea, jota aloin sitten kirjoittamaan ilman selvää suuntaa koska yolo miksipäs ei (vaikka olis niin monta muuta ficiä työn alla jo valmiiksi). Puolet tästä on siis kirjoitettu aika lailla lonkalta, ilman mitään etukäteissuunnittelua. Lopputulos on mitä on, mutta ainakin mulla oli ihan hauskaa tän parissa. Ja oli kiva korkkailla taas vaihteeksi uusi fandom!
Parce on muuten sen Antonion jaguaarin nimi. Bongasin Disney Wikistä
En muista käytettiinkö sitä leffassa.
Tylsä ja ennalta arvattavaAntoniosta oli aina mukavaa, kun hänen enonsa tuli kyläilemään hänen huoneeseensa ja toi rotat mukanaan. Brunolla oli aina kerrottavanaan mielenkiintoisia ja hauskoja tarinoita, sekä tosia että pelkkää satua, ja tämän rotillakin riitti juttua vaikka mistä. Hänen täytyi vain pitää huoli, ettei Parce syönyt enemmistöä hänen vieraistaan, niin he saivat viettää yhdessä aina oikein mukavan iltapäivän.
”Rotat ja mä ollaan luotu yhdessä uutta telenovelaa, ja
sä saat olla meidän ensimmäinen yleisö”, Bruno julisti mahtipontisesti Antoniolle, joka taputti ihastuneena käsiään. Tämä rutisti kainalossaan Mirabelilta saamaansa pehmojaguaaria, ja tukaani Pico keikkui hänen toisella olallaan äänekkäästi kiekaisten.
”Saat säkin jäädä kattomaan”, Antonio lupasi sille. ”Kunhan olet hiljaa.”
”Tietty saa”, Brunokin sanoi hymyillen. ”No niin, hyvä yleisö, pääsette pian todistamaan kertomusta, jonka suloinen Teresa” – hän viittasi kädellään yhteen rotista – ”luulee olevan vuosisadan rakkaustarina! Eräänä kauniina päivänä hän kohtaa komean Alejandron” – Brunon käsi osoitti toista rottaa – ”ja unelmoi jo tästä itselleen puolisoa, kunnes sitten paljastuukin, että Alejandro on hänen kuolleeksi luullun setänsä poika salaisesta liitosta!”
Bruno piti dramaattisen tauon, jonka aikana Teresaa ja Alejandroa esittävät rotat näyttivät mittailevan toisiaan katseellaan. Sitten ne päästivät yhteen ääneen lyhyen, säksättävän vinkaisun.
”Eikä ole”, Antonio naurahti, ja rotat vinkaisivat uudestaan.
”Mitä?” Bruno kysyi kulmiaan kurtistaen. ”Mitä ei ole?”
”Hänen setänsä poika”, Antonio kertoi. ”He eivät ole mitään sukua toisilleen. Niin lotat just sanoi.”
”Rotatko – mutta…” Bruno mulkaisi rottajoukkoa selvän tyytymättömänä. ”Mistä lähtien Teresa ja Alejandro eivät muka ole olleet tietämättään serkkuja?
Mä olen tämän tarinan käsikirjoittaja!”
Rotat vikisivät ja säksättivät kaikki samaan aikaan, mutta koska niiden asia oli yhteinen, Antoniolla ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää niitä, siinä missä Brunon korvat kuulivat pelkän kimeän huutokuoron.
”Ne sanoo, että sellainen juoni on jo niin nähty”, Antonio kertoi. ”Suvun sisäiset kielletyt lakkaudet ja muut. Ne haluaa jotain uutta.”
”Uutta?” Bruno toisti. Hänen äänensä oli saanut aavistuksen myrkyllisen sävyn. ”Millä oikeudella näyttelijäkaarti alkaa vaatia uutta ja kirjoittaa tarinaa toiseksi noin vain?”
Teresaa näyttelevä rotta kiipesi kiven päälle ollakseen lähempänä Brunoa ja vikisi oikein kiivaasti jotain. Miehen kurttuun painuneet kulmat nousivat hetkessä ylös lähelle hiusrajaa.
”Sanoiksä mua just – ”
”Joo, se sanoi että oot tylsä”, Antonio avitti. Pico hänen olallaan kiljaisi kuin se olisi nauranut kuulemalleen. ”Ja ennalta alvattava, tío Bvuno.”
”Vai että tylsä!” Bruno tapitti rottia haastavasti ja naputti jalallaan sammalen peittämää maata allaan. ”No, kohta päästäänkin sitten näkemään uusi käänne Teresan ja Alejandron elämässä, kun molemmat kuolevat traagisesti! Itse asiassa koko suku heittää henkensä!”
Rottien ääntely muuttui nyt aiemmasta säksätyksestä hätääntyneemmäksi vikinäksi, ja ne alkoivat vilistää yhtenä jonona kauemmas Brunosta.
”Hoi Toñito!” Bruno sanoi kovaan ääneen katsellen samalla pakoon livistävää rottajonoa. ”Haluiskohan Parce kolmannen pääroolin Teresan ja Alejandron lisäksi!?”
Antonio katsoi ensin rottia, sitten Brunoa ja sitten taas rottia.
”Eihän lotat vaa oikeesti kuole?” hän kysyi niin hiljaa, että se kuulosti melkein kuiskaukselta.
”Hmm? Ei tietenkään, ei tietenkään”, Bruno kiirehti sanomaan ja laski kätensä Antonion vapaalle olalle rauhoittelevana eleenä. Hänen äänensävynsä oli palannut hetkessä aivan normaaliksi. ”Rotathan ne vain kaipas jotain uutta ja…” hän hymähti. ”Hyvä pitää niitä vähän ruodussa. Parce voisikin olla erinomainen assistentti siihen hommaan.”
Sitten Bruno napsautti sormiaan, ja oli kuin lamppu olisi syttynyt hänen päänsä yläpuolelle.
”Itse asiassa…” hän aloitti. ”Mähän voisin Parcen lisäksi ottaa rooleihin muitakin sun eläinkavereita! Niille Teresan ja Alejandron tarina on ihan uus! Jos ne vaan haluu mukaan siis. Mitäs sanot?”
Antonio esitti miettivänsä enonsa ehdotusta pitkään ja harkiten. Sitten hän katsoi tämän suuntaan ovelasti hymyillen.
”Oisko sulla looli myös mulle?”
Antonion hymy tarttui myös Brunoon.
”Totta kai on. Lupaan sulle maailman parhaimman roolin.” Hän ojensi Antoniolle kättään. ”Mutta yhdellä ehdolla.”
”Millä?”
”Lupaat, ettet koskaan sano mua tai mun käsikirjoituksia tylsiksi ja ennalta arvattaviksi.”
Antonio tarttui kikattaen Brunon käteen.
