Kirjoittaja Aihe: Miehen mieli askartelevi voimassa sisäisessä | S | fantasiaraapaleita  (Luettu 498 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 824
  • ava by raitakarkki
Ficin nimi: Miehen mieli askartelevi voimassa sisäisessä
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji: Fantasiaraapaleita
Haasteet: Originaalikiipeily (sana 18. labyrintti)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


(100)

Mestari Valkea Lootus istui jalat ristissä lammen rannalla. Taikuus virtasi voimakkaana juuri lammen vieressä, mutta hän sulki mielensä siltä. Sisäinen voima, aivan kuten taikuuskin, on labyrintti, hän muistutti itseään. Hän oli harjoittanut itseään elämänsä aikana niin paljon, että hänen sisäinen voimansa oli selkeästi järjestäytynyt. Jos se olisi piirretty paperille, olisi viisivuotias lapsikin pystynyt selvittämään reitin portilta keskustaan ja vieläpä vaivatta. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että harjoittelun voisi lopettaa, ei suinkaan. Mestari Valkea Lootus tiesi, että hänen koulukuntansa perustajan Suuren Ruhtinaan sisäisen voiman labyrintti oli vastannut suoraa viivaa alusta keskukseen. Sellaisen saavuttamiseen hänellä oli vielä hyvän matkaa. Hän hengitti syvään sisään.





(100)

Mestari Valkea Lootus kuuli ruohon painumisen askelten alla jo kaukaa, vaikka oli äärimmäisen keskittynyt harjoitukseensa. Mies lähestyi häntä hitaasti, mikä kenties viesti kunnioituksesta ja ymmärtämyksestä – tai sitten joku tyhmyri luuli häntä pahaa-aavistamattomaksi hölmöksi ja saisi pian tuta. Askeleet pysähtyivät, kantamus laskettiin ja kulkija kävi istumaan – matkan päähän hänestä, jolloin Valkea Lootus saattoi todeta ensimmäisen olettamansa oikeaksi.

”Mestari”, mies lausahti tervehdykseksi.

Valkea Lootus avasi silmänsä. ”Jaha, se olet sinä”, hän totesi katsahdettuaan mieheen.

Hän ei ollut aiemmin tavannut tätä tittelittä jäänyttä oppilasta, mutta sokea ja näkevä silmä antoivat tämän ilmi. Miehellä oli hänen muistaakseen joku Pen-alkuinen nimi. Hän herätti itsensä kokonaan.

 




(100)


”Niin, mestari, minä se olen”, Penrod vastasi tyynesti. ”Pahoittelen, etten tunne teitä ulkonäöltä. Saankin varmaan tiedustella, kuka olette.”

Valkoparta nousi rauhallisesti ja käveli hänen luokseen. ”Nimeni on Valkea Lootus. Ja sinä olet Pen…”

”Penrod, mestari”, Penrod lopetti kaikkien kohteliaisuussääntöjen vaatimalla tavalla.

Valkea Lootuksen kasvoilla kävi hyväksyvä hymy. ”Aivan niin. Tahdotko kenties kysyä minulta jotain vai miksi keskeytit harjoitukseni?”

Penrod tiesi, että mestari oli itse keskeyttänyt harjoituksensa ja että hän olisi odottanut niin kauan kuin oli tarpeen, mutta ei ollut sopivaa olla nokkava.

”Voisitteko opettaa minulle jotain siitä, mikä juuri äsken vei huomionne?”

No, pieni piikki ei sentään koskaan ollut pahasta.






(100)


Valkea Lootus mietti. Hän oli kuullut Penrodista kaikenlaista. Arvaamaton taisi olla yleisin sana, jota muut mestarit pojasta käyttivät. Hän oli pian alkanut mielessään tuhahtelemaan sille. Poika ei kuulostanut lainkaan arvaamattomalta, päinvastoin. Sen sijaan kaikki vaikuttivat pelkäävän ´hänen pimeyttään ja valoaan´, näkevää ja sokeaa silmää. He pelkäsivät potentiaalia, sitä kuinka vahva pojasta voisi tulla. Valkea Lootus teki päätöksensä.

”Voin minä jonkun sanan opettaakin. Harjoitukseni on nimeltään Labyrintti ja siinä harjoitetaan sisäistä voimaa.”

Penrod nyökkäsi hänelle kunnioittavasti. ”Tunnen, että sisäinen voimanne on jo mahtava, mestari.”

Valkea Lootus pyöräytti päätään. ”Se on toki suuri, mutta vielä kaukana mahtavasta.” Hän viittoi Penrodia istumaan lähemmäksi.






(100)


Lähtiessään lammen rannalta parin päivän kuluttua Penrod tunsi oppineensa paljon. Mestari Valkea Lootus oli opettanut häntä ehkä avomielisemmin kuin kukaan aiemmin. Labyrintista voisi olla hänelle paljon hyötyä, vaikkei näin lyhyessä ajassa tekniikan kaikkia hienouksia ehtinytkään käydä läpi. Oli erityistä, että hän oli saanut oppia Suuren Ruhtinaan oppilaalta. Se kunnia ei kuulunut läheskään kaikille mestareille. Valkea Lootus oli valon mestareita, joskin taikuudessa hyvin heikko ja oli sanonut itse valinneensa puolensa. Ja niin pitää sinunkin valita, Penrod. Kukaan ei vielä tunnetussa historiassa ole ollut puolivälissä. Hän saattaisi valita – tai sitten jäädä siksi arvaamattomaksi kortiksi, miksi muut mestarit olivat häntä Valkealle Lootukselle kuvanneet.
"Minä nykyajan vapauden luoma luopio, nostan hengessäni hattua hiljentyneille vainajille, nostan hattua ja mutisen: tulkaa perässämme, oi esi-isät, vaikuttakaa meidän sieluissamme vielä tuhannen vuotta eteenpäin! Ja mistä sain tämän loputtoman puheenlahjani, ellen juuri teiltä!"
(Ilmari Kianto)

                

                
               
      

Kineza7

  • ***
  • Viestejä: 224
Nämä oli mukavia! Mukavasti fantasia kiedottu tähän mukaan. Mielelläni lukisin lisääkin!

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 824
  • ava by raitakarkki
Kineza7: Penrod seikkailee myös kirjoittamassani Vetehen miehen mieli sen rajalle silmäpuolen, joka löytyy täältä Finistä. Kiitos kommentistasi!
"Minä nykyajan vapauden luoma luopio, nostan hengessäni hattua hiljentyneille vainajille, nostan hattua ja mutisen: tulkaa perässämme, oi esi-isät, vaikuttakaa meidän sieluissamme vielä tuhannen vuotta eteenpäin! Ja mistä sain tämän loputtoman puheenlahjani, ellen juuri teiltä!"
(Ilmari Kianto)

                

                
               
      

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 340
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Muistin nähneeni tämän raapalekokoelman aiemminkin, mutta silloin teksti jäi lukematta. Nyt palasin tämän pariin ja olen oikein iloinen, että tein niin. Tämä oli ihanan rauhallinen teksti ja tästä välittyi vahvasti molempien hahmojen luonteet sekä eräänlainen pinnan alla kuhiseva jännite! Pidin myös siitä, että kertojan näkökulma vaihtui vaivihkaa tekstin edetessä alkaen Valkeasta Lootuksesta ja päättyen Penrodiin.

Valkean Lootuksen keskittymistaidoista tuli tavallaan mieleen Yoda, mutta toisaalta taas hänen sanailunsa muistuttivat Gandalfista :D On kai niin, että fantasiamaailman neuvonantajaa tai voimakasta hahmoa on vaikea kirjoittaa ilman, että se muistuttaisi jonkin toisen fantasiamaailman hahmolta. Joka tapauksessa, pidin tästä yllätyksellisyydestä ja että Valkea Lootus tiesi kaikenlaista, mutta paljon jäi hänen oman mielensä syövereihin, piiloon lukijaltakin. Pidän myös hänen nöyryydestään, se sopii hänen kaltaiselleen hahmolle hyvin! Etenkin tuo Suuren Ruhtinaan sisäisen voiman labyrintti oli vastannut suoraa viivaa alusta keskukseen. Sellaisen saavuttamiseen hänellä oli vielä hyvän matkaa jäi vahvasti mieleen.

Samalla hän ei ole aivan niin salaperäinen kuin alun perusteella vaikuttaa, sen paljastaa tuo Penrodin tai sitten jäädä siksi arvaamattomaksi kortiksi, miksi muut mestarit olivat häntä Valkealle Lootukselle kuvanneet. Teksti loppuukin hieman salamyhkäisiin tunnelmiin, sillä lukijana ei oikein tiedä, millainen hahmo Penrod oikeastaan on. Hänestä välittyy sekä hyviä että huonoja viboja ja vahvana onkin se, ettei hänestä oikein vielä tiedä, mille puolelle hän kallistuu. Tästä tulikin vähän Star Wars-fiiliksiä, eikä sekään ole mikään huono asia :D

Tämä teksti oli todella hauska yllätys ja toimi tällaisena kokonaisuutena! Pidin miljööstä ja kuten alussa sanoin, rauhallisuudesta, mutta myös niistä hiljaisista konflikteista, jotka saattavat kasvaa suuremmiksi tarinan myöhemmällä aikajanalla. Sait mahdutettua paljon kaikkea mielenkiintoista lyhyeen mittaan, kiitos tästä! :)

between the sea
and the dream of the sea