Kirjoittaja Aihe: The Witcher: Elämänmittaisia sitoutumisia | k-11 | Geralt/Emhyr, Ciri/Morvran | draama, arranged marriage, oneshot  (Luettu 1512 kertaa)

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Author: Dulz
Beta: ei ole, vaikka pitäisi
Ikäraja: k-11
Fandom: The Witcher (games & books)
Disclaimer: En tienaa, en rienaa.
Pairing: Geralt/Emhyr, Ciri/Morvran, (past) Geralt/Yennefer
Genre: draama, romance, vakavasti käsitelty hömppä, (crack-ish) huumori, arranged/forced marriage
Haasteisiin: FinFanFun 1000 - 818.  Imperialismi, TROPES-haaste - forced marriage, Pizzaperjantai - gluteeniton kebabliha, oliivi, oregano, valkosipuli, kirsikkatomaatti, 5 x jotain uutta II - uusi paritus: Geralt/Emhyr, Ciri/Morvran, Spurttiraapale V

Summary: ”Menit itse naimisiin rakkaudesta”, Geralt syytti. ”Kuinka voit vaatia Ciriltä toista?”

A/N: Koska pelicanonia ei lasketa kirjacanoniksi, ei pitäisi spoilata Netflix-sarjaa enää toisen kauden jälkeen - paitsi jos tietää mitä etsii, mutta tässä on joukossa ainakin yhtä paljon fanonia ja headcanonia, eikä tässä paljasteta mitään juonen kannalta keskeistä. Ei kummemmin spoilaa myöskään pelejä, mutta sijoittuu mahdolliseen tulevaisuuteen Witcher 3 -pelin jälkeen. Jos olet täysi spoileripuristi, älä lue.

Tämä on ihan täyttä hömppää, jonka piti olla ainoastaan kevyt vastaus forced marriage -tropeen summarylla "Ciri has to marry for the future of the throne and Geralt is worried", mutta kuten joskus käy, hahmot päättivät olla kuuntelematta kirjoittajaa. Alkoi spurttiraapaleena mutta vaatikin sitten hiukan jatkoa. Tämän löyhä juoni ei parane kliseistä, jotka on paritusten kohdalla testattu englanninkielisessä fandomissa jo useasti, minkä lisäksi tämän pitäisi olla kolme kertaa pidempi slow burn, että tässä olisi mitään järkeä. Mutta tässä sitä nyt ollaan, enkä aio jänistää. Tämä on niin hyvä kuin millaiseksi olen tämän valmis hiomaan.
     Kiitos Aurille, josta pallottelin tätä tekstiä kirjoituksen aikana. Olet parhain ♥

Kaikkien kappaleiden englanninkieliset aloituslauseet ovat sitaatteja tumblr-blogista just-shower-thoughts.




Elämänmittaisia sitoutumisia




I
300

Freedom is being able to make a choice. Power is being able to make a choice without consequence.



Kahvi oli marjaisaa ja hapokasta, tuotettu suoraan Zerrikaniasta pitkin tuontiketjua, johon kuului ainakin kameleita, kaleereita ja vankkureita. Geralt oli lakannut kuuntelemasta vankkurien kohdalla, ja kun oli todennut, etteivät marjaisa ja hapokas hellineet hänen vatsaansa. Sentään herukkahilloke ja kanapeet olivat mistään kotoisin. Hän keskittyi tarkkailemaan hintelää miestä, joka istui vinosti Ciriä vastapäätä ja hymyili kaikelle mitä Ciri sanoi. Kun Ciri ilmaisi, että tosiaan omisti pään, joka ajatteli, miehen hymy muuttui hämmentyneeksi, kuin tämä olisi juonut liikaa ja huomannut herättyään tulleensa julistetuksi Redanian käskynhaltijan lempilaulajaksi, vailla laulutaitoa ja tarvittavaa karismaa.

Kun mies lopulta oli noussut ja suudellut Cirin kättä hyvästiksi ja lähtenyt kumarrettuaan viimeiseksi Emhyr var Emreisille, Geralt kumartui Cirin puoleen: ”Edes Emhyr ei voi pakottaa sinua.”

Ciri katsahti häntä merkitsevästi: ”Kukaan ei pakota minua mihinkään.”

”Vallanpitävät luulevat, ettei valinnoilla ole seurauksia.”

”Vallanpitäjien valinnoilla on kaikista kauaskantoisimmat seuraukset”, Ciri sihahti. ”Juuri siksi minun täytyy mennä naimisiin. Yrität huolehtia minusta, mutta unohdat, että kykenen tekemään omat päätökseni. Ala ajatella järjellä, älä tunteella.”

”Kuinka voisin, kun en vieläkään tiedä, miksi edes olen täällä? En ainakaan vahtimassa kosijoitasi.”

”Noituri”, Emhyr keskeytti heidät, naulitsi Geraltin katseensa koko painon alle ja siemaisi kaikessa rauhassa lisää kahvia. ”Mererid antaa sinulle koosteen kontrahtista. Siinä on kaikki, mitä sinun tulee tietää.”

”Enkö saa edes vihjettä siitä, mistä on kyse?”

”Odotan paluutasi viikon kuluessa.”

”Jos haluat tulosta, palaan tismalleen sitten kun palaan”, Geralt murahti. Hänen vieressään Ciri hengitti syvään kuin yrittääkseen estää itseään räjähtämästä. Surkea sulhasehdokas oli eittämättä käynyt tämänkin hermoille.

Emhyr sormeili posliinikuppinsa reunaa. Geralt pakotti hartiansa rennoiksi ja kieltäytyi kääntämästä katsettaan.

”Mistä on kyse?” Ciri armahti Geraltia ja kysyi. Emhyr irrotti vihdoin katseensa Geraltista.

”Pääkaupungissa on liikkeellä murha-aalto”, keisari sanoi juotuaan kahvia.

”Mitä se noiturille kuuluu?”

”Tekijä on mitä todennäköisimmin vampyyri.”



II
300

Moonlight is 100% solar powered.



“Eihän siinä olisi mitään järkeä”, Geralt selitti kärsivällisesti kirjanoppineelle, joka oli juuri julistanut, ettei syyllinen voinut olla vampyyri, koska hyökkäys oli tapahtunut päivänvalossa ja kaikkihan tiesivät, että vampyyri paloi välittömästi tuhkaksi osuessaan Auringon pyhään valoon. ”Kuunvalokin on auringonvaloa. Entä tähdet? Aurinko on tähti, joten eikö sama pätisi myös kaukaisten tähtien valoon?”

Kirjanoppinut mutisi jumalanpilkasta ja yhdisti kätensä nopeasti Auringon merkkiin.

”Elämänmuoto, joka voi olla ulkosalla ainoastaan täysin pilvisellä säällä, tuskin kehittyisi itsestään. Jotkin alemmat vampyyrilajit karttavat päivänvaloa, mutta se johtuu siitä, että niiden silmät ovat sopeutuneet pimeään. Ne eivät pala auringossa sen pahemmin kuin sinä tai minäkään. Jätä minut nyt rauhaan”, Geralt käski ja veti kirjan lähemmäs itseään, vaikka olikin jo käynyt selväksi, ettei siitä olisi hyötyä. Nilfgardin Pyhän Auringon uskonto oli vääristänyt kaiken tiedon vampyyreista fantasiaksi.

”Täysin tyhjä verestä”, sanoi sodanpäämies vartioleirissä vanhalla rajalla. Särki hirnahti leirin ainoalle hevoselle, joka pärskähti vastaukseksi. ”Ja housut kintuissa. Tuolla tallissa. Kirjoitin tästä kyllä raportinkin.”

Sodanpäämiehen raportti johdatteli Geraltia pitkin maita ja mantuja etelästä pohjoiseen. Vampyyri – sillä Geralt oli jo lähes varma, että kyseessä oli vampyyri – suosi kaupunkeja ja suuria kyliä, mutta ei tuntunut viihtyvän sellaisissa kyläpahasissa, joista puuttuivat kokonaan ilotalo ja teatteri. Cintrasta epämääräiset jäljet kääntyivät takaisin etelään, minne Geralt kulki pitkin pakkasenpuremia peltoja riitteen peittämän Yarugan varrella. Viimeinen jälki oli verenhukasta ja oudosta haavasta kaulassaan kärsivä puunhakkaaja parisenkymmentä mailia Nilfgardin vanhan rajan eteläpuolella.

”Luulen, että olit oikeassa”, Geralt sanoi palattuaan keisarin eteen oltuaan kuukauden poissa, ”kyseessä on todennäköisesti vampyyri. Mutta en voi olla vielä varma, sillä se metsästää sekä päivisin että öisin, mikä ei ole lajityypillistä käytöstä. Olen kuitenkin rajannut pois mahdollisuuden, että kyseessä olisi jokin alimmista vampyyreistä. Se on älykkäämpi kuin ekimmara, garkain tai edes katakaani. Lisäksi se on jatkuvasti liikkeellä. Seurasin sitä aina Cintraan ja takaisin. Tarvitsen lisää aikaa, ja palkkioni tulee olemaan suurempi.”



III
350

Love comes from your mind while your boners come from your heart.



Emhyr palasi papereidensa pariin, mutta Geralt pysyi paikallaan. Muutaman minuutin päästä Emhyr viittoi häntä puhumaan.

”Menit itse naimisiin rakkaudesta”, Geralt syytti mennen suoraan asiaan. ”Kuinka voit vaatia Ciriltä toista?”

”Sinuna en olisi huolissani”, Emhyr sanoi kohottamatta katsetta paperitöistään: tapa, joka ärsytti Geraltia käsittämättömästi. ”Kosiskeluvaihe näyttää kestävän ensi vuosikymmenelle.”

”Mitä, eikö Nilfgardin suuresta ja mahtavasta keisarikunnasta löydy miestä, joka kestäisi oikeaa naista?”

Kynän rahina lakkasi ja keisari kohotti vihdoin katseensa. Vaistomaisesti Geralt veti selkärangan suoremmaksi.

Geraltin yllätykseksi Emhyr hymyili: ”Cirilla muistuttaa paljon Pavettaa. Yhtä vahva ja itsepäinen kuin äitinsäkin, ellei enemmän. Molemmat ovat tietenkin tulleet Calantheen.”

Geralt tuhahti. Emhyrin luonnevaikutuksellahan ei ollut mitään merkitystä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään.

Emhyr huitaisi kädellään hänen suuntaansa. ”Olen miellyttänyt aatelissukuja tarjoamalla ensin tilaisuuden niille miehille, jotka kokevat olevansa oikeutetuimpia, mutta tiesin jo etukäteen, ettei kukaan heistä löytäisi yhteistä säveltä Cirillan kanssa. He ovat liian… epävarmoja. Seuraavassa joukossa on lupaavampia ehdokkaita.”

”Ja entä jos kukaan heistä ei ole se oikea?”

Emhyr nojautui taaksepäin ja tutkaili Geraltia. ”Kenenkään ei tarvitse olla oikea. Ainoastaan sopiva. Jos olet huolissasi Cirillan onnesta… Lähes jokaisella hallitsijalla on ollut salaiset rakastajansa.”

”Paitsi sinulla.”

Heti sen sanottuaan Geralt tunsi astuneensa liian pitkälle. Mutta Emhyrin katse pysyi kiinteänä ja vailla pahastusta tämän vastatessa rauhallisesti: ”Paitsi minulla.”

”Etkä mennyt uusiin naimisiin.”

”Nousin valtaan miekalla ja pelolla. Jos asia on vallassani, Cirillan tie keisarinnana tulee olemaan erilainen. Siitä syystä hänen on lopulta valittava ja mentävä naimisiin.”

”Ja kun se tapahtuu”, Geralt kysyi uhkarohkeasti, ”sinäkö aiot saattaa Cirin alttarille?”

”Nilfgardissa käsien liittämisen suorittaa perinteisesti morsiamen äiti. Olen aikonut pyytää Yennefer Vengerbergiläistä tehtävään.”

Geralt oli hetken hiljaa, eikä vähiten siksi, ettei Nilfgardin keisari koskaan pyytänyt mitään. Kun hän puhui, hänen kurkkunsa tuntui omituisen ahtaalta: ”Yen… arvostaisi sitä.”

”Tahdotko esittää pyynnön Yenneferille?”

”Luulen, että Yen pitäisi siitä, että pyyntö tulisi sinulta.”

Emhyr nyökkäsi ja palasi papereidensa pariin. Geralt katsoi kumartunutta päätä, jonka ikkunasta tulviva auringonvalo kehysti kultaiseksi. Toisin kuin Yenneferillä, paikalleen sidotut korpinmustat hiukset olivat harmaantuneet.

Geralt löysi tiensä palatsin yksityisiin kokoelmiin, mutta ei lukenut riviäkään vampirismia käsittelevästä kirjaharvinaisuudesta. Lopulta hän nousi etsiäkseen miekkansa ja Cirin.



IV
350

If domestic housewives exist, that implies there are feral housewives.



”Mitä tapahtui Tristran von Kankiperseelle?”

”Viskasin häntä kävyllä. Hän lähti sanomatta hyvästejä”, Ciri sanoi ja virnisti lammasmaisesti.

Geralt hymähti: ”Tristran-raukka. Häntä tuskin oli kukaan aiemmin heittänyt millään.”

”Älä vain, hän ei edes tiennyt, kuinka polttopalloa pelataan.”

”Lasten peleistäkö vallanpitäjät keskustelevat kosiskellessaan toisiaan? Heti heiteltyään käpyjä, tietenkin.”

”Hän halusi tietää, kuinka pohjoisessa kasvatetaan lapsia.”

”Onnittelut. Vahvistit raukkaparan pahimmat pelot.”

Suojatun sisäpihan muurit heittivät pitkiä varjoja harjoituskentän hiekalle, joka rahisi jaloissa heidän kiertäessään kehää ja etsiessään toistensa puolustuksesta heikkoja kohtia. Geralt oli enemmän keskittynyt kuulemaan Cirin kosijoista kuin tarkkailemaan tämän jalkatyötä, joten Ciri oli saanut sisään pari pistoa.

”Kuinka monta Tristranin jälkeen on ollut?”

”Monta. Isäni suosikki vaikuttaa olevan Morvran Voorhis”, Ciri käänsi rintamansa astuen taitavasti ristiin. ”Hän on kiinnostavampi kuin yksikään aiemmista, mutta näyttää jatkuvasti siltä, kuin haistaisi lehmänpaskan nenänsä alla.”

Geralt irvisti. ”Olen tavannut. Puolet Nilfgardin sotaväestä tunnistaisi hänet tuosta kuvauksesta. Onko hän todella vaihtoehto?”

”On. Lisäksi hän on etäinen serkkuni. Sekä isänäidin että isänisän puolelta.”

”Anna kun arvaan. Emhyrin mielestä se on vain etu.”

Ciri tuhahti. ”Ei siitä haittaakaan ole. Millainen hän on?”

”Täysi snobi. Raivostuttava.”

Ciri kohotti kulmiaan.

”Kunnollinen mies”, Geralt myöntyi lopulta. ”Mutta eikö Morvran ole aika vanha?”

”Ei sen vanhempi kuin aep Cledlillekään. Lisäksi oli kaksi ukkoa, jotka olivat vanhempia kuin Emhyr.”

”Ne illalliset olisin halunnut olla näkemässä.”

”Et olisi. Perseeni oli puutua irti ja olin kuolla tylsyyteen jo ennen toista ruokalajia. He halusivat mielipiteeni ainoastaan ruokalistasta ja kartanoidensa renovaatioista.”

Geralt irvisti myötätuntoisesti ja ohitti kohdan, jossa aurinko paistoi suoraan hänen silmiinsä ja sai hänen pupillinsa kaventumaan pystyviiruiksi. Ciri tiesi paremmin eikä langennut ansaan uskoen hänen olevan tavallisen miehen lailla sokaistunut.

”Marsalkka Madhahmia oli kuitenkin huvittava piikitellä. Hän ei huomannut ennen jälkiruokaa, vaikka isäni kyllä huomasi”, Ciri sanoi, ja kun Geralt pudisti huvittuneesti päätään, koetti uskaliasta syöksyä, jonka Geralt väisti helposti. Hän rankaisi Ciriä välittömästi varomattomasta jalkatyöstä työntämällä tämän kasvot edellä maahan. Kiroiltuaan hetken ja hätisteltyään kaartinkapteenin pitämään huolta omista asioistaan Ciri jatkoi: ”Morvran ei halunnut puhua lastenkasvatuksesta vaan hevosista. Haastoin hänet ratsastamaan kilpaa. Snobi tai ei, hän sentään hyväksyi, suhtautui kunnialla tappioonkin ja pyysi uusintaa.”



V
350

No wonder dogs are so relaxed, they live like the elite rich: meals prepared for them by personal chefs, multiple massages throughout the day, and they have personal trainers for exercise.


”Olit oikeassa”, sanoi Geralt palattuaan keisarin eteen oltuaan toisenkin kuukauden poissa, ”kyseessä on vampyyri. Mutta ei mikä tahansa hirviö, vaan aito vampyyri.”

Ehmyr katsoi Geraltia. Entä sitten? katse sanoi.

”Osaat tietenkin tappaa sen, etkö vain”, Emhyr totesi.

”Et ymmärrä. Aitoa vampyyriä ei voi tappaa. Noiturista ei ole hyötyä.”

”Mitä minä sinulla teen, jos olet hyödytön?”

”En tiedä”, Geralt ivasi ennen kuin ehti miettiä, ”ripustat seinälle koristeeksi?”

Emhyr tuijotti häntä pitkän tovin, ja Geralt haistoi ilmassa adrenaliinin hyöyn. Haju sai hänenkin verensä kiehumaan.

”Ainoastaan toinen aito vampyyri voi tappaa aidon vampyyrin”, Geralt sanoi hampaitaan kiristellen. ”Suosittelen diplomatiaa ja kärsivällisyyttä.”

”Onko näillä… aidoilla vampyyreillä johtajaa?”

”On. Neuvosto, jossa ihmisillä ei ole sananvaltaa, ei edes koko tunnetun maailman valloittajalla.”

”Oletan, ettei myöskään noiturilla ole sananvaltaa tässä neuvostossa”, Emhyr sanoi ja täydensi loukkauksen tunteettomasti: ”Olethan hyödytön.”

”Ehkä sinun pitäisi alkaa ajatella ihmisiä muuten kuin hyödyn kautta, ellet halua kuolla yksin”, Geralt murahti ja koppasi rahapussin pöydältä. Rahojen hyväksyminen tuntui itsensä myymiseltä, mutta oli silti parempi kuin joutua haalimaan pennejä kokoon myymällä nekkerin tai hukkumiehen elimiä. Vasta tallissa Mereridin suunnitellessa nopeinta ja huomaamattominta reittiä pois kaupungista Geralt tuli ajatelleeksi, että jos hän kerran oli hyödytön, hän ei ollut enää haavoittumaton. Mikään ei estänyt Emhyriä viemästä hänen päätään loukkauksista.

Sen jälkeen hän oli hyvin äkkiä poissa. Häntä harmitti ainoastaan se, ettei hän ollut ehtinyt nähdä Ciriä, sekä se, että Emhyr oli jättänyt vastaamatta hänen viimeiseen loukkaukseensa ilmiselvällä tavalla: Mutta sinähän et ole ihminen.

Hän vietti jokusen viikon kierrellen hitaasti kohti pohjoista, kunnes muisti, miksi vihasi matkustamista talvella.

”Kyllästyit siis leikkimään Emhyrin koiraa”, Yennefer sanoi teleportattuaan hänet Beauclaireen. Geralt näki hetken punaista.

”Paraskin puhuja”, hän ärähti saatuaan vatsansa rauhoittumaan.

Helmikuussa Geralt sai kirjeen. Ciri oli vihdoin päättänyt. Oli vuoro viralliselle seurustelulle, jota seuraisivat kihlajaiset juuri ennen seuraavaa keskitalven auringon juhlaa, mikäli kaikki menisi hyvin. Vuoden sisällä kihlajaisista juhlittaisiin häitä, mutta ne olisivat vain muodollisuus. Liitto olisi sitova jo kihlajaisista alkaen, eikä sitä rikkoisi kuoleman lisäksi mikään.



VI
350

If you die drunk, your ghost is drunk for eternity.



Ciri otti paikan Geraltin vierestä. Geralt kohotti kulmiaan, mutta ei sanonut mitään siitä, kuinka Nilfgardin mahtavan keisarikunnan perijän ei varmaankaan sopinut istuskella neljännen kerroksen parvekkeen kaiteella omissa kihlajaisissaan, puhumattakaan humalassa olemisesta. Hän otti mukisematta vastaan Cirin tarjoaman pullon punaista viiniä. Se ei ollut Lokkia, mutta lämmitti viileässä illassa.

”Onnea. Sitä tarvitaan, kun sitoudutaan loppuelämäksi”, Geralt ojensi pullon takaisin Cirille.

”Elämä on täynnä elämänmittaisia sitoutumisia. Tämä on tuskin ensimmäinen, saati viimeinen.”

Geralt mietti hetken ja nyökkäsi sitten myöntävästi. ”Jos olet sitä mieltä, niin olen minäkin. Toivon vain, ettet joudu katumaan.”

”Jos alkaa kaduttaa, voin aina ottaa rakastajan. Tai rakastajattaren.”

Ciri nauroi Geraltin ilmeelle. ”Morvran on älykäs ja huumorintajuinen, ja kunnioittaa minua tasavertaisena. Hän ei ole tylsä, eikä minun ole vielä tehnyt mieli kuristaa häntä. Lisäksi hän ei ole enää mikään pikkupoika, mutta ei myöskään vielä valita nivelsärkyä. Olisin voinut valita huonommin. Mutta se sulhasestani. Nämä ovat kihlajaiset, ja aion humaltua kunnolla, sillä häissä en enää voi.”

”Olen kateellinen varmuudestasi”, Geralt tunnusti ja nosti pulloa Cirin kunniaksi. Sitten hän joi sen tyhjäksi. ”Jos yrität saada minutkin humalaan, tarvitset lisää viiniä.”

Ciri vastasi ponkaisemalla huojahtaen alas kaiteelta ja juoksemalla keittiöstä kolme pulloa viiniä ja yhden temerialaista ruisvodkaa. Sen jälkeen aika alkoi pikkuhiljaa menettää merkityksensä.

”Kiehtovaa”, kuului matala ääni, joka sai Geraltin niskan kihelmöimään.

”Mitä sinä täällä teet?” Geralt töksäytti. Sanojen muodostaminen oli yllättävän vaikeaa ja aurinkokin oli huomaamatta päässyt nousemaan.

”Töitä”, Emhyr vastasi kuivasti: ”Olette työhuoneessani.”

Geralt hieroi naamaansa. Ciri nauraa kihersi, eikä Geralt enää muistanut, oliko kertonut kohtaamastaan kummituskvartetista, joka oli jumittunut ikuisesti juovuksiin, vai Yenneferin erikoisista mieltymyksistä, mutta hän totisesti toivoi, ettei kyse ollut jälkimmäisestä.

”Miksi työhuoneessasi on parveke”, hän kysyi sen sijaan että olisi kysynyt mikä oli Emhyrin mielestä kiehtovaa, sillä vastaus saattoi olla ajatus hänestä ja Yenneferistä lempimässä täytetyn yksisarvisen päällä. Tai valtatien ojassa sotajoukon marssiessa ohi. Vastaus jälkimmäiseen siis. Sitten hän tajusi mitä ajatteli, ja että tuijotti Emhyriä, ja että Emhyr tuijotti häntä, ja ilmassa kiemurteli myski, jonka lähteestä Geralt ei ollut varma. Hän ei ollut puhunut Emhyrin kanssa kunnolla yli vuoteen, ja nyt oli ehdottomasti väärä hetki.



VII
300 + 1889

A bottomless pit is the safest possible pit you could fall into.



Cirin hiuksiin oli punottu appelsiininkukkia. Niiden helmiäisestä valmistetut terälehdet oli upotettu kultapohjaan, joka oli valettu tismalleen samasta sävystä kuin tiara, joka oli kuulunut Emhyrin isoisoiso-ties-kuinka-monennelle-isoäidille. Geralt katseli, kuinka Emhyr asetteli tiaran itse tyttärensä päähän. Nilfgardilaiseen perinteeseen eivät kuuluneet morsiushunnut tai kimput, mutta Cirin tumman puvun laahuksesta ja laskoksista olisi voinut valmistaa puolijoukkueteltan.

Emhyr painoi huulensa epäröiden Cirin hiuksiin. Emhyrin silmissä oli pehmeyttä, ja Geralt tunsi putoavansa kuin olisi pudonnut kuiluun, josta puuttui pohja.

”Olen ylpeä sinusta, tytär”, Emhyr sanoi. Ciri hymyili vastaukseksi ja puristi isänsä kättä.

Naimakaupassa oli kyse enemmästä kuin naimakaupasta. Naimakauppa oli todiste siitä, että Ciri tekisi hallitsijana mitä täytyisi; valtakunta ei kaatuisi rohkeuden puutteeseen eikä itsekkyyteen. Geralt oli aina uskonut Ciriin. Nyt Emhyrkin, joka ei ollut aiemmin ollut näkemässä Cirin uhrauksia, koska ohjaili mieluummin ihmisiä etäältä, uskoi.

”Olen aina ollut ylpeä sinusta”, Geralt sanoi Cirille. Ciri mottasi häntä olkavarteen, mutta tämän hymy oli onnellisen leveä. Hetkessä Geraltin syli oli niin täynnä Ciriä kuin tämän hame salli.

”Olen kaikkea muuta kuin ylpeä sinusta”, Yennefer julisti vuorollaan rutistaen Cirin tiukasti syliinsä. ”Mennä nyt naimisiin jonkun miehenpuolen kanssa, ja sinun iässäsi.”

Sitten Yenin pokka petti.

”Olen hyvin ylpeä sinusta”, Yen nauroi. Ciri rutisti takaisin tiukemmin.

Hetken aikaa kaikki Geraltille tärkeät ihmiset – lukuun ottamatta ehkä Valvattia, Eskieliä ja jopa Lambertia – olivat samassa huoneessa, ilman ketään ulkopuolisia. Se oli omituista, ja heti sen ajateltuaan Geralt ajatteli sitä, kuinka oli juuri laskenut Emhyrin itselleen tärkeiden ihmisten joukkoon huolimatta heidän monimutkaisista väleistään. Toisaalta eihän hänen ja Yenneferinkään välejä ollut kukaan voinut koskaan kutsua yksinkertaisiksi. Seuraavaksi Yen olikin jo hoputtamassa Ciriä valmistautumaan ensimmäisen aamupäivän seremoniaan, jossa hääparin kädet liitettäisiin yhteen ja josta puolen viikkoa kestävä juhlinta alkaisi, ja Geralt tajusi, että ellei hän poistuisi kiireen vilkkaa naisten perässä, hän jäisi kaksin Emhyrin kanssa.

Mutta ennen kuin Geralt ehti ovesta, Emhyr kääntyi Geraltin puoleen ja yllätti hänet sanomalla: ”Olen pahoillani, Geralt, siitä, mitä sanoin suutuspäissäni. Anna anteeksi. Olet minulle arvokkaampi kuin sinusta saamani hyöty.”

”Siitähän on jo puolitoista vuotta”, Geralt sanoi typertyneenä. Hän ei kyennyt ajattelemaan sanojen merkitystä. Nilfgardin keisari ei pahoitellut, eikä pyytänyt anteeksi. Nilfgardin keisarin kuului ajatella ihmisiä – ja noitureita – näistä saamansa hyödyn kautta. Nilfgardin keisarin ei kuulunut kulkea kertomassa noitureille, että piti näitä suuremmassa arvossa kuin näistä saamaansa hyötyä.

”Olkoon vaikka elämän mitta”, Emhyr sanoi, täysin vakavissaan.

”Minun elämäni vai sinun”, Geralt sanoi. Hän sanoi mitä sattui tullessaan yllätetyksi, ja Emhyr yllätti hänet usein.

Emhyrin katse oli intensiivinen. ”Niin kauan kuin vain huolit, mutta tyydyn ottamaan päivän kerrallaan.”

Geralt tuijotti Emhyriä. Emhyr oli noin puolet nuorempi kuin hän itse, mutta tämän kehossa ikääntyminen oli jo alkanut näkyä uurteina ja harmahtavina hiuksina. Ryhti oli silti yhtä suora kuin aina ennenkin, yhtä ylpeä ja periksiantamaton. Emhyr var Emreis ei tehnyt mitään puolitiehen. Tässä oli mies, joka oli uhmannut itseään Cintran Calanthea saadakseen rakastamansa naisen, selvinnyt ilkeästä kirouksesta, ja syössyt vallankaappaajan valtaistuimeltaan. Emhyr oli käynyt kaikkiaan kolmeen sotaan, kunnes oli lopulta valloittanut Pohjoisen, eikä tyytyisi kolmekymmentä kertaa kolmeen yritykseen, ennen kuin olisi lopulta valloittanut yhden noiturinkin. Ajatus oli utelias ja pökerryttävä.

Hän oli kyllä tunnistanut omat tunteensa, mutta ei ollut koskaan vaivautunut kuvittelemaan polkua, jolla niistä seuraisi jotain. Hän oli tiennyt sen sulaksi mahdottomuudeksi. Kuinka keinoja kaihtamatta Emhyr olisi valmis etenemään? Olisiko tämä valmis kuulemaan torjuntaa?

Juuri kun Emhyr oli näyttämässä merkkejä harvinaislaatuisesta hermostuksesta, joka kaikui Geraltin korvissa tihentyneinä sydämenlyönteinä ja sai hänen verensä juoksemaan, Mererid ilmestyi oviaukkoon ja ilmoitti äänensävy pahoittelua tulvien, että nyt oli viimeinen hetki lähteä ja ehtiä hääseremoniaan ennen kuin aurinko nousisi liian korkealle.

”Pyhä Aurinko ei odota edes keisaria”, Emhyr virkkoi Geraltille. ”Meillä on aikaa puhua myöhemmin.”

Geralt kallisti päätään ymmärryksen merkiksi.

Pyhän Auringon temppeli oli mauton kolossi, jonka koristelujen kullalla olisi rahoittanut kokonaisen sodan, tai ainakin yhden taistelun. Seremonia järjestettiin temppelin vieressä sijaitsevassa avoseinäisessä kappelissa, joka oli koristeltu tuhansilla kukilla. Temppeli itsessään oli pyhä, ja siellä järjestettiin ainoastaan auringonpalvontamenoja. Se oli avoinna kansalle vain keskitalven auringon juhlan aikaan.

Emhyr oli vakuuttanut luottavansa siihen, että Geralt kykenisi tappamaan kenet tahansa vartijakaartin ohitse livahtaneen salamurhaajan saappaaseen työntämällään tikarilla ja oli saanut Geraltin jättämään miekan selästään. Geraltia lohdutti myös tieto siitä, ettei Cirillä ollut hameensa alla morsiusnauhaa, vaan tikarikotelo, joka oli lahja Yeniltä. He seisoivat alttarin läheisyydessä, Emhyr mustissaan virkakäädyn kulta kimmeltäen ja Geralt dubletissa, jonka kaulus oli tukalan kireä. Suitsukkeet ärsyttivät Geraltin nenää ja hänellä oli vaikeuksia pidättää aivastusta. Hurraavassa ja alttarille astelevan parin ylle kukkia viskovassa väkijoukossa näytti olevan puolen kaupunkia. Yen, joka ei ollut luopunut mustavalkeistaan, solmi Cirin ja Morvranin kädet yhteen kultaisella silkkinauhalla, jota ei ollut tapana poistaa ennen avioliiton täyteen panemista. Huhtikuun aurinko paistoi jo aamupäivällä kuumana ja Cirin laahus vietiin pois ennen päivällisen alkamista.

Geralt löysi itsensä pitopöydästä morsiamen puolelta sulhasen äidin vierestä. Kun ruokalajeja, kulttuurinumeroita ja kreivitär Voorhisin ja Geraltin toisella puolella istuvan kauniin vallasnaisen katkonaista sananvaihtoa temerian tuotantokriisistä oli kestänyt jo kaksi tuntia, hän alkoi epätoivoisesti toivoa seuraa jopa Morvranin äidin toisella puolella istuvasta Emhyristä, jonka katsetta oli tähän asti vältellyt.

”Ja kuka te olette?” kreivitär Voorhis uskalsi kysyä vasta kolmannen lasillisen jälkeen. Tämän yleiskieli oli alkanut korostua nilfgaardilaisittain.

”Geralt Rivialainen”, Geralt murahti.

”Noituri, jolle olen velkaa sekä oman että tyttäreni hengen”, Emhyr vastasi tyynesti leikaten pieniä palasia kyyhkysestä, joka oli tuotu sisään nimellä, joka teki ruokalajista ainakin kaksi kertaa hienomman kuin se todellisuudessa oli. ”Cirillan ottoisä. Ja hyvä ystäväni.”

Emhyrin sanomana ’ystävä’ kuulosti saavan kymmenen uutta vähemmän perinteistä merkitystä, ja kreivitär Voorhis nyökytteli yhtäkkiä kovin kiinnostuneen näköisenä. Geralt yritti huuhtoa kurkkuunsa nousseen palan alas viinillä. Emhyrin silmät olivat löytäneet hänet, eivätkä tahtoneet jättää häntä rauhaan. Morvranin äidin kysymykset, jotka tavallisestikin olisivat olleet haastavia vastata juhlapäivällisen etikettiin sopivalla tavalla, tuntuivat mahdottomilta. Geralt piti vastauksensa yksisanaisina.

Hiukan myöhemmin Yen alkoi koetella Morvrania kilpaa Cirin kanssa. Naisten välissä istuva mies vastasi ryöpytykseen kunnialla ja älyllä, vaikka tämän posket punoittivatkin hienoisesti. Viini virtasi anteliaasti ja hevosenkengän muotoisen pöydän toisessa sakarassa eräs ritari nosti esiin äänekkään ja täyttä sontaa olevan sadun Soddenin taistelusta. Pian Geralt kiristeli hampaitaan rukoillen, että Morvranin höykyttäminen pitäisi Yenin liian kiireisenä erottamaan sanoja nilfgaardista. Vieläkin myöhemmin myös kreivitär Voorhis oli juonut yhden liikaa ja kertoi kiinnostuneelle Emhyrille kuinka tunsi naisen, joka kertoi maanneensa vampyyrin kanssa, aivan tosi. Ihan täällä pääkaupungissa. Sellaisen, jolla oli sisäänpäin kääntyneet sukupuolielimet ja joka oli yhtä kaunis kuin kaunein nainen.

Emhyrin kysyvään katseeseen Geralt vastasi piilottamalla virneensä ja pudistamalla päätään. Totta tai ei, nainen oli saattanut maata vampyyrin kanssa, mutta sisäänpäin kääntyneitä sukupuolielimiä tällä tuskin oli ollut. Kenties tarinan naisen oli parempi elää kieltäymyksessä, kuka tämä sitten ikinä todellisuudessa olikaan.

Kun kreivitär Voorhis poistui puuteroimaan nenäänsä jo kolmatta kertaa ja tanssi oli alkanut, Geralt nousi oikomaan puutuneita raajojaan. Viimeisenä ruokalajina oli tarjoiltu lajitelma suolaisia ja makeita pikkupurtavia, hedelmiä ja marjoja, ja viini- ja oluttynnyrit oli avattu vapaaseen täyttöön. Palatsin puutarhaan oli langennut pimeä, josta Yennefer ja hovivelho olivat lohkaisseet virvatulilla valaistun taskun, jonka laitamat verhoutuivat hämärään. Geralt nojasi vasten vankkureita, joissa odotti vielä puolenkymmentä tynnyriä, ja seurasi, kuinka pöydät kannettiin pois ja tanssipermanto laajeni. Juhlinnassa oli hämmästyttävän paljon Pohjoisen tuntua.

”Mitä luulet, onko kyseessä sama vampyyri, jota jäljitit?” Emhyr ilmestyi Geraltin viereen tyhjästä. Viini pyörteili kädessä olevassa lasissa ja terävät silmät tarkkailivat tanssijoiden joukkoa.

”Mahdoton sanoa”, Geralt myönsi, ”vaikka onkin harvinaista kuulla näin paljon puhetta vampyyreista samassa paikassa.”

”Ruumiita ei ole ilmestynyt lisää, eikä ihmisiä ole kateissa tavallista enempää. Kaipa sillä ei ole väliä.”

Emhyr siemaisi viiniä irrottamatta katsettaan tanssissa pyörivästä Ciristä. Ciri hymyili. Toisiinsa sidotun hääparin paikka oli kuviotanssineliön päässä, ja he olivat ainoat, joiden askeliin ei kuulunut monimutkaisia puolen- ja parinvaihtoja. Hääparin vartaloiden välissä oli tilaa tuskin henkäykselle, eikä välimatka kasvanut pyörähdyksissäkään.

”Pelkäänpä, ettei kreivitär Voorhisin mieli ole enää entisellään. Hänen pitäisi kyllä tietää, kuka Cirillan kasvatti”, Emhyr sanoi sitten. Geralt saattoi erottaa ilmasta viinin, ja lämpimän tumman tuoksun, joka oli Emhyr.

”En minä häntä kasvattanut”, Geralt torjui: ”Tuon hän on oppinut aivan itse.”

Tai Yenneferiltä, hän ajatteli.

Emhyr kätki pienen hymyn viinilasin taakse: ”Yhtä kaikki, ilman sinua hänellä olisi ollut huomattavasti huonommat mahdollisuudet.”

”Äh, hitot”, Geralt töksäytti. ”Voin yrittää puhua vampyyrien neuvostolle.”

Emhyr katsoi häntä hetken hiljaa. Geraltista tuntui siltä, kuin jono muurahaisia olisi kulkenut pitkin hänen selkäpiitään.

”Ei missään nimessä, jos se asettaisi henkesi alttiiksi”, Emhyr sanoi sitten toteavasti, kuin se olisi päättänyt asian.

”Olen noituri”, Geralt sanoi, ”ammattini on asettaa henkeni alttiiksi.”

”Noiturit eivät kuitenkaan ota vastaan kontrahteja aidoista vampyyreistä.”

Geralt nosti yllättyneenä kulmiaan. Emhyr kallisti päätään ja vastasi hänen kysymättömään kysymykseensä: ”Silkka rohkea päätelmä. Te noiturit vartioitte ammattisalaisuuksianne yhtä mustasukkaisesti kuin kääpiöt ja maahiset käsityötaitoaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että olin aiemmin ymmärtämättömyyttäni tahditon.”

Muurahaiset olivat ehtineet Geraltin niskaan asti. Hetken hän pelkäsi, että Emhyr pyytäisi uudelleen anteeksi, mutta hiljaisuus venyi. Kuviotanssi oli vaihtunut vapaaseen valssiin. He katselivat rinnatusten, kuinka Ciri nauroi ohittamiensa ritarien kanssa, hymyili hovineidoilleen ja lausui aatelisille tyhjiä, mutta taitavia kohteliaisuuksia, kunnes palautti huomionsa sulhaseensa ja loi tähän salavihkaa katseen, joka lupasi vettä aavikolla.

Emhyr kumartui lähemmäs Geraltia ja sanoi matalasti: ”Vastanaineet tuskin viipyvät enää kauaa. Siirtyminen joutuisi kenties matalammalla kynnyksellä, jos keisari olisi jo vetäytynyt huoneistoonsa. Päivä on tosiaan ollut pitkä.”

”Mitä, eikö Nilfgardissa ole tapana valvoa avioliiton täyttämistä?”

”Ennen muinoin häänauhassa oli tarpeeksi taikoja sitomaan yhteen kaksi karhua. Se oli sata vuotta sitten.”

Geralt hymähti ja taivutti päätään Emhyrin puoleen. Hän saattoi maistaa kielellään odotuksen. ”Hyvin modernia. Minulle esitettiin kuitenkin juuri kutsu, josta en aio kieltäytyä.”

Emhyr laski puolillaan keinuvan viinilasin vankkurin aisalle ja kääntyi kohti permantoa: ”Viimeiset viralliset onnittelut ovat kuitenkin vielä paikallaan.”

Cirin ilo oli välitöntä ja aitoa, joskin tämän silmänisku Geraltille viestitti, että rakastunut esitys oli juuri sitä, taidokas esitys – kenties lukuun ottamatta tiettyä sähköistä kipinää. Geralt seisoi toimettomana vieressä Emhyrin kätellessä Morvranin vapaata kättä ja halatessa kömpelösti Ciriä. Sitten Emhyr kääntyi kohti palatsia vartiokaarti ja noituri kannoillaan. Geralt seurasi tämän jäljessä keisarilliseen huoneistoon, jonka ovelle vartio jättäytyi pitäen hienotunteisesti neutraalit ilmeensä, ja lopulta makuukammariinkin saakka. Siellä Emhyrin varmat askelet lopulta pysähtyivät.

”Olisi hyvin kiusallista, jos tässä olisikin väärinkäsitys”, Emhyr aloitti, mutta vaikeni, kun Geralt pysähtyi niin lähelle, ettei heidän väliinsä yksinkertaisesti mahtunut väärinkäsitystä.

”En varsinaisesti tullut tänne pelaamaan Gwentiä ja keskustelemaan sivistyneesti politiikasta”, Geralt sanoi. ”Vaikka ei sekään olisi mahdottomuus joskus myöhemmin.”

Emhyr katsoi häntä pitkään. Geraltille hämärä näyttäytyi vain mustavalkoisuutena, ja Emhyrin kasvoilta selvästi erottuva epävarmuus sai sydämen muljahtamaan hänen rinnassaan. Hitaasti Emhyr ojensi toisen kätensä ja laski sen Geraltin rinnalle, irrottamatta katsettaan hetkeksikään hänen silmistään. Kosketuskohdasta leviävä polte ei liittynyt millään tavoin ruumiinlämpöön. Puutarhasta kantautui hidas balladi, yksi Valvatin suosikeista. Emhyrin korvat tuskin kuitenkaan erottivat sitä.

”Etkö tosiaan ole… Sitten Pavetan?” Geralt kysyi. Hänen äänensä oli käheä.

”Kuinka olisin voinut luottaa, ettei lähelleni tuoma rakastaja olisikin salamurhaaja?” Emhyr vastasi ykskantaan.

”Minun pitäisi kai kiittää luottamuksestasi.”

”Sinun ei tarvitse koskaan kiittää mistään”, Emhyrin sanat olivat lämpimät Geraltin kasvoilla. Geralt oli nauttinut viiniä maltillisesti, mutta tunsi nyt juopuvansa Emhyrin tuoksusta, ilmassa pyörteilevästä myskistä, tummasta ja makeasta. Huolimatta kyseenalaisesta historiastaan ei-toivottujen suudelmien jakajana Geralt tunsi itsensä tuomituksi odottamaan. Emhyr tarttui hänen leukaansa. Hermostuttavan tiivis katse tutkaili hänen kasvojaan. Sitten huulet, taipumattomat ja kiireettömät, laskeutuivat hänen omilleen. Geralt hymisi, tarttui Emhyrin hartioihin ja sulki silmänsä taivuttaen päätään antaakseen Emhyrille enemmän tilaa. Emhyrin toinen käsi painui hänen niskaansa ja toinen kiertyi hänen käsivartensa ympärille. Hän pakotti Emhyrin huulet pehmenemään omillaan, tunnusteli tiheneviä sydämenlyöntejä tämän kieleltä.

Emhyr osoittautui sängyssä yhtä loistavaksi improvisoijaksi ja strategistiksi kuin sotatantereellakin, eikä tämä ollut vuosien varrella saanut mahdollisuutta kangistua kaavoihinsa. Loppujen lopuksi ne seikat koituivat ratkaisevasti Emhyrin eduksi.

Aamiaisella Yennefer katsoi hänestä Emhyriin ja takaisin ja nauroi vahingoniloisesti.

”Te ansaitsette toisenne”, Yen sanoi. ”Totisesti teette. Onnittelut, teidän korkeutenne. Olette löytäneet elämänmittaisen projektin. Työ ei tule koskaan loppumaan kesken.”

”Yen”, Geralt aloitti tuskastuneesti, mutta ei päässyt pidemmälle. Ei Yennefer tarkoittanut sitä pahalla, joskaan ei myöskään hyvällä. Yen oli aina ollut sellainen, mikä olikin itse ongelman ydin. 'Siitä huolimatta' ei ollut koskaan riittänyt.

”Kiitän siunauksestasi, leidi Yennefer”, Emhyr vastasi ja laski toisen kätensä kevyesti Geraltin ristiselälle. Geraltin silmät levisivät. Emhyr naulitsi Yenneferin katseellaan, ja jopa Yenin oli suoristettava selkänsä Emhyr var Emreisin katseen painon alla.

Ciri, joka istui Morvranin vieressä kultanauha hiuksissaan ja kuori tyytyväisenä appelsiinia, katsahti heitä ja levitti silmänsä yhtä suuriksi kuin Geraltilla.

”Mitä helkkaria?”

”Cirilla”, Emhyr nyrpisti nenäänsä.

”En voi uskoa tätä. Sinä, ja sinä – kaiken tämän aikaa”, Ciri sanoi ja haki tukea Yenneferistä, joka pyöritti silmiään. Cirin virne ulottui korviin saakka.

”Luulin, että olisin salaisuus”, Geralt mumisi hiljaa suupielestään.

”Hoveissa on ainoastaan hovisalaisuuksia, jotka eivät ole salaisuuksia laisinkaan”, Emhyr sanoi rauhallisesti ja silitti Geraltin selkää. Geralt keskittyi leikkaamaan lautasellaan leivosta, joka muistutti pannukakkua, mutta ei ollut sinne päinkään. Emhyrin lämpimän tumma tuoksu sekoittui Yenneferin syreeniin ja karviaisiin, ja kahviin, joka oli tuotettu Zerrikaniasta ja oli osoitus Nilfgaardin kouran ulottuvuudesta.

”No, millainen ensimmäinen hääyö oli?” Yennefer tiedusteli Ciriltä.

”Ei ensimmäinen”, Ciri sanoi ja nauroi Emhyrin ilmeelle. Geralt vilkaisi Cirin toisella puolella istuvan Morvranin punertavaa naamaa ja ajatteli, että kenties Ciri todella tiesi mitä teki.

”Tiedäkin, etten aio jakaa sinua Yennefer Vengerbergiläisen kanssa”, Emhyr sanoi hiljaa ainoastaan Geraltille.

”Hienoa, ei hänkään olisi jakanut sinun kanssasi”, Geralt irvisti.

Parempi tosiaan olisi, että edes Ciri tietäisi mitä teki. Hänellä itsellään ei näyttänyt olevan aavistustakaan, mihin oli sitoutunut mahdollisesti elämänmittaiseksi ajaksi.

~

”En tiedä voinko antaa sinulle oman elämäsi mittaa”, Geralt tunnusti hiljaa kolme vuotta myöhemmin, ”mutta voin luvata oman elämäni mitan, oli se kuinka lyhyt tai pitkä tahansa.”

Sanoja seuraava näky oli kenties jopa kultaista lohikäärmettäkin harvinaisempi: Nilfgardin keisari kätki kasvonsa noiturin rintaan ja itki.




Spoiler: sanalista • näytä

Spurttiraapale V 10.-16.1.2022

1. Kahvi
2. Pakkanen
3. Hunaja
4. Käpy
5. Karvas
6. Tunnustaa
7. Appelsiini
« Viimeksi muokattu: 17.01.2022 00:17:22 kirjoittanut DulzGraham »
pannu by wolferain ♥

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 554
Kommenttikampajasta moi! Minulle Witcher on enimmäkseen sarjan kautta tuttu, joten piti ennen lukemista vähän tarkistaa, että kukas Emhyr olikaan, ja Morvran ei vissiin sarjassa ole vielä ollut? Mutta en antanut näitten häiritä, vaan nautin lukemisesta!

Tässä oli mielestäni hyvää Witcher-fiilistä siitä huolimatta, että sanoit tämän olevan täyttä hömppää :D hirviöillä ja hyvillä keskusteluilla höystetty hömppä toimi oikein hyvin! Nimittäin kaikki hahmojen repliikit ja keskustelut olivat mielestäni tosi hyvin kirjoitettuna ja niistä tuli hahmojen luonne esille, esim. tuo miten Geralt sanoo palaavansa milloin palaa, eikä välttämättä viikon kuluessa ja kysymys ”Mitä tapahtui Tristran von Kankiperseelle?” :D myös Cirissä on ihanasti asennetta! Onneksi hänellä oli sanavaltaa sulhaseensa, eikä tarvinnut sietää kaikista vanhinta äijänkäppänää puolisona. Ja taitaapa Ciri pitää Morvranin hyvin ruodussa ;)

Pidin kyllä kovasti romatiikkapuolestakin tässä, eikä aina tarvita megapitkää slowburn-jatkista sellaiseen, vaan oli kivakin lukea tällainen nopeasti etenevä tarina. Ihan vikat lauseet kävivät kyllä tällaisen romance-fanin sydämeen, oih!

Kiitos tästä, oli kiva lukea! Tykkäsin muuten vampyyrifaktoista myös ja Geraltin toteamus ”Suosittelen diplomatiaa ja kärsivällisyyttä” oli hyvä :D
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Kineza7

  • ***
  • Viestejä: 304
Tää tyttö ei ollut sitten yhtään sitä mieltä ettei spoilerit haittais. Lähdin kuin lähdinkin lukemaan tätä. Mutta ei tässä ollut mitään, mikä olisi haitannut. Virnuilin paljon tätä lukiessani. Mullakin on pohjalla vain sarja, mutta kivasti sain hahmot silti mieleeni. Nautin siitä, kuinka ihmisillä on mielessä niin erilaisia parituksia joistakin hahmoista, mitä mä itse ajattelen. Nautin siitä, kuinka saan yllättyä ihmisten mielikuvituksesta. Siinä on omanlaistansa komiikkaa. Jotain, mikä iskee. Ehkä se on se, kun mua kiinnostaa ihmisten väliset suhdekiemurat.

Tykkäsin myös paljon, miten olet rakentanut tämän. Maailman kuvailu toimi myös hyvin. Kiitos tästä.

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Viivästynyt kiitos upeista kommenteista ♥ Pahoittelen mahdollista päättömyys-hännättömyyttä, olen hieman kipeänä.

Thelina, hienoa että romantiikka kelpasi!  ;D en muista millon viimeksi olisin kirjoittanut mitään näin, no, romanttista, ja pelkään järjestään aina, että menee yliammunnaksi. Morvran ei vielä tosiaan ole ollut sarjassa, enkä ole aivan varma onko koskaan. Morvranin hahmo on lähinnä sivumaininta ja saa persoonan vasta peleissä. Olisi kiva tietää, miltä tämä(kin) näyttää pelkästään sarjan pohjalta! Varmasti hyvin erilaiselta kuin mulle itselleni. Tykkään aina kuulla mistä kukakin on tykännyt, ja kommenttiasi on kiva lukea. Vampyyrifaktoista en voi muuten ottaa kunniaa, ne on leikkaa-liimaa Witcher 3:sta  ;D Kiitos!

Kineza, kiitos myös sulle ♥ Ihmisten mielikuvituksesta yllättyminen on kyllä parasta, ja oon todella otettu että oon onnistunu yllättämään sut. Virnuilu on just sitä mitä tein tätä kirjoittaessa. Suhdekiemurat on hauskoja kirjottaa siksikin koska en oo koskaan ymmärtänyt ihmisiä. Kiitos kaunis kauniista kehuista!
pannu by wolferain ♥