Ficin nimi: Piristämisen jalo taito
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus (?): Bakugō/Midoriya
Genre: Slice of life
Summary:
"Sitä tämänpäiväistä eukkoako sä vielä mietit?"A/N: Lämmintä joulua,
Avaruuspiraatti! <3 Päätin tarttua Bakun ja Dekun väliseen kommunikointiin, mikä ei käynyt niin helposti kuin olin kuvitellut, mutta kyllä tämä jotenkin käyntiin lähti alun takkuamisen jälkeen.
Kiehtovaa se on kyllä nähdä, miten näiden kahden välit kehittyvät ajan mittaan!
***
Bakugō seisahtui asuntolan keittiön oviaukolle kuullessaan jonkun tutkivan jääkaapin antimia. Hän jäi hieman kauemmas kyräilemään, jottei olisi joutunut kohtaamaan ketään puupäätä juuri silloin, mutta havaittuaan keittiössä hiippailijan Dekuksi hän päätti lampsia peremmälle. Dekun kaltaisen törpön läsnäoloa nyt sentään jotenkin sieti.
Bakugō ihan hätkähti Dekun tömäyttäessä suurikokoisen jääteepullon keittiötasolle. Aika nopeasti kävi selväksi, että tämä oli jostain kohtuullisen näreissään. Sellaiseen ei törmännyt Dekun kaltaisen itkuiikan tapauksessa joka päivä. Laseja ja mukeja sisältävän kaapin ovikin paukahti kiinni tavallista napakammin.
"Hittoako sä täällä paiskot juttuja niin kuin joku uhmaikäinen kakara?" hän tuhahti keittiöön astellessaan.
"Ai, Kacchan!" Deku huudahti vähän nolona. "Öh, otatko sinäkin jääteetä?"
Sinänsä Dekun kysymys oli ystävällinen, mutta sen lisäksi, että se ärsytti Bakugōa joka tapauksessa, siinä oli aistittavissa kireä sivumaku.
"Jos on pakko", hän murahti vastaukseksi, vaikka totuuden nimissä juuri jääteetä hän olikin tullut hakemaan. Eipä sitä Dekun tarvinnut tietää.
Deku otti kaapista toisenkin lasin ja kaatoi sen täyteen alahuultaan samalla ärtyneesti jäytäen.
"Mitä varten sä olet noin helkkarin outo?" Bakugō ärähti ottaessaan lasin vastaan. "Ei sillä että mä mitenkään palavasti edes haluan tietää."
"Hm? A-ai, ehkä tänään ei vain ole mikään maailman paras päivä..." Deku kiirehti sanomaan pyrkien parhaansa mukaan esiintymään tavanomaisena hölmönä itsenään.
"Sitä tämänpäiväistä eukkoako sä vielä mietit?"
Tavasta, jolla Deku vaikeni ja laski katseensa jääteelasiinsa saattoi päätellä paljon.
Sinä päivänä heidän luokkansa oli saanut kunnian tutustua sen sortin matamiin, että oksat pois. Kyseinen rouva oli pelmahtanut paikalle heidän aloitellessaan päivän pelastusharjoituksia ja kertonut työskentelevänsä jollain Hulppealla Valtion Taholla, jonka nimi ei ollut jäänyt heistä kenenkään mieleen. Sen sijaan jokaisen mieleen oli jäänyt se, miten alentuvasti tämä oli suhtautunut heidän kykyihinsä, sama se miten hyviä tai huonoja ne olivat objektiivisella tasolla. Yksi sun toinenkin oli saanut pyytämättä toteamuksia päin naamaansa siitä, miten epäedullinen tai jopa liittolaisille vaarallinen tämän kyky tosipaikan tullen saattoi olla, ja tunnin päätteeksi heistä jokainen oli ollut enemmän tai vähemmän pahalla tuulella. Jokunen luokan tytöistä oli pillahtanut itkuun asti.
"Hän oli… aika ankara tapaus", Deku puristi huultensa välistä. Bakugō muisti, miten nainen oli läksyttänyt Dekua viimeisen päälle ja ääneen julistanut tämän voiman olevan melkoisen varomattomuuden turmelema.
"Se helkkarin jakkukalkkuna ei tiennyt yhtään mistä puhui", Bakugō tuhahti kulauttaen lasistaan.
"Hän sanoi sinullekin aika häijysti", Deku mutisi.
"Aivan se ja sama! Näytänkö mä siltä, että mua kiinnostaa?" Bakugō äyskähti niskaansa naksauttaen. "Sillä akalla ei sitä paitsi ollut omaa kykyä, joten helvettiäkö sillä ylipäätään on pokkaa muita ruotia?"
"Hän kai yritti saada meitä ottamaan huomioon kykyjemme negatiivisiakin puolia ja siten valmistautumaan etukäteen", Deku järkeili tapansa mukaan. "Ehkä se oli hyödyllistäkin?"
"Lakkaa jo olemasta tuollainen saamarin masokisti!" Bakugō kalautti puolitäyden lasinsa pöydälle. "Niin kauan kuin sen luuskan heittelemät skenaariot ei toteudu, se on kaikki vaan päänsisäistä jossittelua eli toisin sanoen turhaa provokaatiota! Helppo se toki on sitten viisastella, jos jokin niistä käykin toteen, ja sitähän se akka varmaan onkin toivomassa... Niin tai näin, kukaan järkevä ihminen ei uhraa sen pohtimiseen aikaansa tai vaivaansa."
Deku hengähti kulmiaan kurtistaen. "Ehkä olet oikeassa."
"Todellakin olen, ja silkka fakta taas on se, että meidän luokka on rutosti parempi kuin mitä se eukonmokoma luulee!" Bakugō pärskähti ja risti käsivartensa koppavaan puuskaan. "Enkä mä siedä sitä, että joku mollaa sun kykyä väärin tai hatarin perustein."
"Kacchan..."
Bakugō vilkaisi Dekua. Tämän silmät lähestulkoon loistivat, mikä vähän karmi häntä.
"Mä tarkoitin
All Mightin kykyä, aivan sama vaikka se olisi nyt sunkin hallussa!" Bakugō ärähti korjaamaan ja kulautti lasinsa vauhdilla tyhjäksi. "Joten älä yhtään ylpisty siinä, pahuksen ryönäkeisari!"
"E-enhän minä!" Deku kiirehti sanomaan käsiään heilutellen. "Mutta kiitos piristyksestä..."
"Phah!" Bakugō marssi keittiöstä kämmenet kipinöiden.
