Kirjoittaja Aihe: MCU: Hyvää tahtoa yuleyönä | S | Thor/Loki | Draama  (Luettu 388 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 824
  • ava by raitakarkki
Ficin nimi: Hyvää tahtoa yuleyönä
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: MCU
Tyylilaji/Genre: Draama
Paritus/Hahmot: Stiorra, Thor/Loki
Vastuuvapaus: MCU kuuluu tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.

A/N: Hyvää joulua Angelina ja Crys! Angie toivoi Thorkia, jouluaattoyötä ja söpöilyä, Crys taas Lokia, keskiyön kokkoa ja fluffyangstia. Toivottavasti tykkäätte :-*
A/N2: Itsenäistä jatkoa tähän ficciin (K11)

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Salin keskellä paloi mahtava kokko kuten aina yulen iltana. Pöydät oli laitettu salin reunoille ja ne pursusivat ruokaa, Asgardin keittiöiden naiset olivat totisesti panneet parastaan. Thor istui kuninkaallisten pöydässä Odinin vasemmalla puolella ja oikealla istuivat Frigga ja Loki mainitussa järjestyksessä. Thorin oma oikea puoli oli sillä hetkellä tyhjä, sillä hänen kaksitoistavuotias tyttärensä Stiorra oli hulmunnut paikaltaan kokon luo esittääkseen perinteisen yule-tanssin. Tyttö oli valittu tehtävään kekrinä ja oli ollut siitä saakka innoissaan saamastaan kunniasta. Nyt Stiorra häilyi kärsimättömän oloisena juuri liekkien ulottumattomissa odottaen, että muusikot saisivat soittimensa viritettyä. Thor vilkaisi Lokia, jonka ilme oli harkitun kärsivä. Fandral oli vähän aiemmin käynyt pitämässä kannustuspuheen Stiorralle.
 
”Oikein hyvin sanottu”, oli Loki vastannut siihen ”joskin tyttö ei sitä tarvinnut. Hän mesonut koko jutusta kyllästymiseen asti, joten hyvä, että se saadaan pois päiväjärjestyksestä. Ehkä sitten saan jälleen opetettua hänelle jotain.”

Fandral oli murahtanut Lokia pitämään turpansa kiinni. Nyt veli oli siirtynyt tuijottelemaan liekkejä. Yhtäkkiä tanssin ensitahdit kajahtivat ja kaikkien (paitsi Lokin) katse liimaantui Stiorraan. Thor tuijotti lumoutuneen, kuinka hänen pieni tyttönsä liehui kokon ympärillä kuin suuri loitsija konsanaan. Liikkeet oli selvästi peritty siltä vanhemmalta, jota ei ollut, kukaan tuskin erehtyi luulemaan taiteellista tulkintaa Thorin lahjaksi Stiorralle. Muutaman kuumeisen minuutin kuluttua koko sali puhkesi raikuviin suosionosoituksiin. Asgardilaiset tömistelivät lattiaa niin, että laudat kumisivat. Stiorra kumarteli ja niiaili vasemmalle ja oikealle. Thor hehkui ylpeyttä. Hän huomasi sivusilmällä, kuinka Loki tapautti käsiään muutaman kerran laiskasti yhteen ja poistui sitten vähin äänin salista.

Loki tunsi sydämensä repeävän. Omiin huoneisiinsa saavuttuaan hän oli riisunut juhlavaatteensa ja käpertynyt sänkynsä peittojen väliin.
 
Miten iso Stiorra jo olikaan! Ei menisi enää kauaa, kun tyttö olisi jo nuori nainen. Enkä minä saa koskaan hymyillä hänen voittaessaan, hän ajatteli rinta puristuen.

Yö oli jo pitkällä Lokin havahtuessa horroksesta Thorin huoneeseen johtavan salaoven auetessa. ”Tulin tuomaan sinulle Stiorran lahjan. Hän vaati, että sinun on saatava se yuleyönä, vaikka muut inttivät, että olisi sama luovuttaa se sinulle vasta aamulla”, veli sanoi heilutellen kädessään pientä pakettia.
 
Loki ei voinut estää kyyneleitä tulvahtamasta silmiinsä. ”Kehuithan sinä hänen tanssiaan? Se oli upeampi kuin mikään aiemmista. Halasitko minunkin puolestani?”
 
Thor kiipesi hänen viereensä sänkyyn ja veti hänet kainaloonsa. ”Toki, toki. Meidän nuori neitimme muistuttaa vuosi vuodelta enemmän isiä”, tämä kuiskasi hänen korvaansa suudeltuaan ensin otsaa.
 
Loki kavahti hieman. ”Thor, älä puhu tuollaista. Odin katselee edelleen harvakseltaan Stiorraa karsaasti. Onneksi tyttöjen kuulukin olla siroja ja hän on perinyt sinun vaaleat hiuksesi…”
 
Thor silitti hänen niskaansa. Makuuhuoneen takan hiipuva hiillos kuvastui hänen silmistään. ”Älä hätäile. Kaikki kuvittelevat vain, että Stiorra matkii sinua ja liittävät yhtäläisyydet siihen. Vain minä näen, että hänen liikkeensä ja asentonsa ovat luontaisesti samoja kuin sinulla. Haluatko avata lahjasi?”
 
Loki oli halunnut sanoa vielä paljonkin, mutta paketti tökättiin hänen kämmenelleen. Hän avasi kauniit, ruskeasta paperista ja punaisesta nauhasta koostuvat kääreet varovasti. Sisältä paljastui pieni taulu, johon oli koottu asetelmaksi prässättyjä linnunsulkia ja kukkia.
 
Lämpö täytti Lokin sydämen. ”Hän on tehnyt tämän itse.”
 
Thor halasi häntä tiukemmin. ”Stiorra sanoikin, että se olisi jotain sellaista, jota voit pitää mukana, jos haluat. Se on kaunis lahja.”

Lokille se oli paljon enemmän. Kunpa hän olisi voinut lahjoa tytärtään niin kuin halusi. Ei hän olisi hukuttanut tyttöä lahjoihin, mutta antanut pari niin tarkoin harkittua, että tämä olisi ihastunut ikihyviksi.

”Yritä kertoa hänelle jotenkin salavihkaa, että kannan sitä aina mukanani.”
 
Thor nyökkäsi ja hyväili hänen kaulaansa muutamalla suukolla. Loki painautui lähemmäksi elämänsä ainoaa luvallista rakkautta. He kököttivät siinä pitkän tovin.
 
”Tiedäthän sinä, että olet ollut hänelle hyvä isä kaikki nämä vuodet?” Thor kuiskasi sitten käheästi.
 
Loki säpsähti. ”Miten minä muka olisin voinut olla?”
 
Thor kaatui sängylle pitkäkseen vetäen hänet mukanaan. ”Stiorra rakastaa sinua. Minusta on jo jonkin aikaa tuntunut, että hän tietää. En tiedä kuinka, sillä kukaan meistä ei taatusti ole kertonut hänelle. Mutta hänellä on yhtä terävä ja juonikas pää kuin sinulla…”
 
”Ei”, Loki keskeytti Thorin kuin veitsellä leikaten. ”Älä. En minä halua hänen perivän juonikkuutta ja epäluottamusta. Voisinpa antaa hänelle jotain kauniimpaa.” Loki inhosi äänessään kuuluvaa katkeruutta ja heikkoutta.
 
Thor vei kätensä hänen paitansa alle paljaalle iholle. ”Tiedät kyllä, etten tarkoittanut tuota, rakas. Stiorra kertoo minulle aina innoissaan oppitunneistanne, siitä, miten olette tutkineet jotain vanhaa tekstiä. Loki-setä puhuu minulle kuin aikuiselle, isä, hän aina sanoo. Luulen, että hän kestää Fandralia taistelutunneilla vain siksi, että pitää miekkailusta.”
 
Loki vei sormensa Thorin hiusten lomaan. Hän huokasi: ”Kiitos, sydän sydämestäni. Olen vain toivonut niin monesti, että hän kutsuisi minua isiksi.”
 
Thor suuteli häntä rauhallisesti maistellen. ”Se päivä koittaa vielä.”
 
Loki hymyili surumielisesti. ”Et sinä voi tuollaista luvata, etenkään yuleyönä.”
 
Thor kietoi vartalonsa hänen ympärilleen kuin Yggdrasilin juurakon. ”Ehkä en, mutta tiedäthän, että yuleyössä sanotaan olevan taikaa, koska se on niin täynnä hyvää tahtoa? Siksi uskalsin lausua nuo sanat. Kenties hyvä tahto ottaa niistä vaarin.”
 
Loki ei pystynyt enää pidättelemään silmiinsä kihonneita uusia kyyneleitä. Thorin rintaa vasten oli kuitenkin turvallista itkeä ja nukahtaessaan hän tiesi, että toisaalla palatsissa Stiorra uinui myös yuleyön turvallisessa sylissä.
"Minä nykyajan vapauden luoma luopio, nostan hengessäni hattua hiljentyneille vainajille, nostan hattua ja mutisen: tulkaa perässämme, oi esi-isät, vaikuttakaa meidän sieluissamme vielä tuhannen vuotta eteenpäin! Ja mistä sain tämän loputtoman puheenlahjani, ellen juuri teiltä!"
(Ilmari Kianto)

                

                
               
      

Angelina

  • Sith Lord
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 822
Vs: MCU: Hyvää tahtoa yuleyönä | S | Thor/Loki | Draama
« Vastaus #1 : 12.12.2021 16:15:48 »
Oi voi Loki-parkaa ;;; ♥ Sanon samaa kuin tuossa aiemmassakin osassa, mutta onneksi hänellä sentään on Thor tukenaan <3 Varmasti rankkaa salata tällaista asiaa ja vielä seurata vierestä oman tyttären kasvua ilman, että voi olla julkisesti kaikkien edessä tästä ylpeä.

Tykkäsin kovasti siitä, miten ihaillen Thor seuraa tytärtään ja näkee tässä selkeitä yhtäläisyyksiä Lokin kanssa - ja myös kertoo niistä. Thor on muutenkin niin ihana ja lämmin, juuri sellainen jota Loki varmasti tässä tilanteessa tarvitsee :'3 Thor myös jaksaa olla niin positiivinen ja uskoa, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi - se on piirre, joka Lokia ehkä ärsyttääkin, mutta varmasti hän on salaa mielissään siitä, että Thor jaksaa valaa uskoa myös häneen.

Asgardin yuleilta vaikutti hienolta ja lämpimältä juhlalta, pidin sen kuvailusta kovasti! Toivottavasti Loki, Thor ja Stiorra saavat joskus viettää sitä kunnolla yhdessä perheenä <3 Kiitos kovasti lahjasta :'3


Who's the more foolish - the fool or the fool who follows him?

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 505
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: MCU: Hyvää tahtoa yuleyönä | S | Thor/Loki | Draama
« Vastaus #2 : 19.12.2021 20:22:21 »
Insesti ei oo ihan mun juttu joten en oo tainnu koskaan ees lukea Thor/Lokia, mutta sallitun ikärajoissa onneks melkein mikä tahansa paritus menee :D Asgardin joulujuhla vaikutti hienolta kokkoineen ja Stiorra vaikutti kiinnostavalta hahmolta. Koko kokon (hehe) ympärillä tanssiminen vaikutti hauskalta perinteeltä ja muiden hauskanpito aina alleviivaakin kurjuutta jos jollakulla, tässä tapauksessa Loki, onkin mieli maassa. Tuo hyvää tahtoa yuleyönä on paljon virkistävämpi otto "joulun taika" trooppiin, mahtaako se olla oikeasti peräisin Asgardilaisista taruista? Kovin hankala tuollainen tilanne, missä suhteesta ei voi kertoa muille vaan pitää pitää se salaisuutena ja sitten kuvioissa on vielä lapsi, jota tavallaan kasvatetaan yhdessä, mutta edes Stiorralle ei ilmeisesti olla kerrottu totuutta -> eli fluffyangstia parhaimmillaan :D

-Cys

Never underestimate the power of fanfiction

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 1 824
  • ava by raitakarkki
Vs: MCU: Hyvää tahtoa yuleyönä | S | Thor/Loki | Draama
« Vastaus #3 : 22.12.2021 11:34:49 »
Angelina: Ihana, että pidit lahjasta. Thor on todellinen tuki Lokille ja hän rakastaa Lokin piirteitä. Siksi niitä on helppo löytää Stiorrastakin. Kiitos kommentistasi! :-*

Crys: En itse miellä Thorkia insestiksi, kun he eivät ole verisukulaisia Marvelilla ja mytologiassa vielä vähemmän. Pahoittelen siis lipsahdusta, kiva että olet tykännyt lahjasta joka tapauksessa. Hyvä tahto -jutun keksin ihan itse, tietääkseni siitä ei ole mytologiassakaan puhetta. Joo, Stiorra ei totuutta tiedä ja vaikka Loki opettaa häntä, joutuu hän tekemään sen äksyn sedän roolissa. Kiitos, kun kommentoit! :-*
"Minä nykyajan vapauden luoma luopio, nostan hengessäni hattua hiljentyneille vainajille, nostan hattua ja mutisen: tulkaa perässämme, oi esi-isät, vaikuttakaa meidän sieluissamme vielä tuhannen vuotta eteenpäin! Ja mistä sain tämän loputtoman puheenlahjani, ellen juuri teiltä!"
(Ilmari Kianto)