Kirjoittaja Aihe: Yuri!!! on Ice: Nuppu aukeaa (Viktor/Yuuri) S  (Luettu 352 kertaa)

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 681
Yuri!!! on Ice: Nuppu aukeaa (Viktor/Yuuri) S
« : 02.12.2021 15:32:47 »
Nimi: Nuppu aukeaa
Fandom: Yuri!!! on Ice
Hahmot: Viktor Nikiforov/Yuuri Katsuki
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Romance, fluffy
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Sayo Yamamotolle ja Mitsurō Kubolle. Minä en tee rahaa lainatessani heidän keksimiään hahmoja.
Yhteenveto: Yuurilla on Viktorille yllätys.
Kirjoittajalta: Fikki sijoittuu China Cupin ja Rostelecomin osakilpailujen väliselle ajalle eli jakson 7 ja 8 välille lokakuulle. Tämä(kin) fikki on ollut koneella valmiina jo yli kuukauden.

Nuppu aukeaa

Siitä oli aikaa, kun Yuuri oli tehnyt Viktorin kanssa jotain muuta kuin treenannut tai ollut ulkoiluttamassa Makkachinia. Viime viikot olivat kuluneet tiiviisti jäähallilla, balettisalilla, kuntosalilla tai tietokoneen äärellä katsomassa tekniikkaa ja pohtimassa mihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota hypyissä, jotka eivät ottaneet onnistuakseen. Yuuri oli jo aikaa sitten varannut Viktoria varten erityisen yllätyksen. Olisi aika esitellä miehelle hänen ideansa yhteisestä vähän erilaisesta viikonlopusta.

”Viktor, voitko tulla käymään huoneessani?” Yuuri pyysi kun he olivat syöneet päivällisen.
”Toki”, Viktor vastasi lainkaan aavistamatta mikä Yuurin asia voisi olla. Yleensä he keskustelivat luisteluun liittyvistä asioista tai katsoivat tietokoneelta animea.
Viktor istahti Yuurin sängylle Yuurin penkoessa jotain kaappinsa ylähyllyltä.
”Tiedän, että minun pitäisi harjoitella ja treenata tiukasti, eikä minulla ole varaa pitää vapaata. Ostin nämä kuitenkin jo useita viikkoja sitten ja toivon, että vapaaviikonloppu Osakassa sopisi sinulle”, Yuuri sanoi ja laski toisen konsettilipuista Viktorin käteen.

Viktor luki sen vähän, mitä lipussa luki englanniksi kaiken japaninkielisen tekstin seasta.
”Lippu Yiruman pianokonserttiin,” Viktor sanoi ja loput hän mokelsi venäjäksi joka kuulosti onnesta soikean ihmisen pulputukselta. ”Nyt viikonloppuna jo”, hän lisäsi.
”Mitä sanot?” Yuuri kysyi. ”Sano englanniksi tai japaniksi, niin että minäkin ymmärrän”, Yuuri lisäsi naurahtaen.
”Yuuri, tämä on upea irtiotto arjesta, kiitos”, Viktor sanoi ja halasi Yuurin ruttuun.
”Muistan kun kerroit keväällä pitäväsi klassisesta musiikista ja mainitsit pianonsoittajista Yiruman”, Yuuri kertoi. ”Ja kun näin että Osakassa on konsertti, ajattelin että pitäisit siitä.”

”Ajattelit aivan oikein”, Viktor sanoi ja joutui puraisemaan kieltään ettei lisäsi siihen mitään treffeistä. Hehän eivät seurustelleet. Hän oli mennyt ja suudellut Yuuria kesken China Cupin kisojen, mutta he eivät olleet puhuneet siitä sen jälkeen. Sen sijaan he halailivat usein ja sitäkin enemmän Viktor kosketti Yuuria milloin vain voi, mutta mitään sen suurempaa heidän välillään ei ollut tapahtunut.

*

Niinpä neljän päivän kuluttua lauantai-aamuna Yuuri ja Viktor istuivat lentokoneessa joka lensi Osakaan. Lento kesti vähän reilun tunnin. He olivat lentäneet jo muutaman kerran ennen tätä yhdessä, mutta tällä kerralla edessä olisi pieni loma kisamatkan sijaan. He söivät ravintolassa maittavan lounaan, kävivät kauppakeskuksessa tekemässä ostoksia ja menivät hotellille lepäämään ja odottamaan iltapäivän konserttia.

Hyvissä ajoin ennen konserttia he ottivat virkistävän suihkun ja pukivat tumman puvun konserttia varten.
”Tiedän ettemme ole menossa kisoihin, mutta saanko laittaa hiuksesi, kuten tavallisesti?” Viktor kysyi.
”Tietysti saat”, Yuuri ilahtui käydessään tuolille istumaan. Viktor osasi muotoilla hänen hiuksensa tyylikkäästi. Hän sipaisi puuteriakin lupaa kysymättä, mutta se ei yllättänyt Yuuria. Viktor vain oli sellainen. Yuuri oli huomaavinaan että Viktor oli laittanut itselleen aivan huomaamattoman määrän silmämeikkiä, joka vain korosti kauniita sinisiä silmiä entisestään.

”Olet laittanut itsellesi ehostusta”, Yuuri ei voinut olla huomauttamatta ja hipaisi samalla Viktorin silmillä olevaa hiustupsua sivuun. Viktor punastui.
”Ai, se näkyy niin selvästi.”
”Ei liian selvästi. Minä pidän siitä.”
Se sai lämpimän läikähdyksen kulkemaan Viktorin lävitse. Yuuri oli huomannut. Miksi nämä eivät voisi olla treffit? Hän mietti. Tai ehkä nämä olivat jonkinlaiset treffit, epäviralliset tietysti koska he eivät olleet yhdessä. Ja silti he tekivät kaikkea mukavaa yhdessä. Toivoiko Yuuri, että jotain tapahtuisi tämän heidän yhteisen matkansa aikana? Viktor mietti. Oliko tällä jotain eroa siihen, miten he olivat yhdessä ja viettivät aikaa yleensä Yuurin kotona? Kyllä tässä oli pieni sävyero havaittavissa, Viktor oli siitä varma.

Konserttisalille oli vain muutaman korttelin kävelymatka, joten he eivät tarvinneet edes taksikyytiä.
He kulkivat vieri vieressä ja saapuivat näyttävän rakennuksen luokse – Osakan konserttisalille. Suuri konserttisali tuli täyteen ihmisiä, jotka hakeutuivat kukin omille paikoilleen. Salissa kuului tasainen iloinen puheensorina. Kun valoja vähän hämärrettiin ja konsertti alkoi, sali hiljeni. Kaikki olivat tulleet nauttimaan musiikista ja olivat aivan hiljaa. Eteläkorealainen pianonsoittaja ja säveltäjä Yiruma soitti alkuun kaksi duurivoittoista kappaletta. Sen jälkeen hän esitteli lyhyesti itsensä ja illan ohjelmansa jättäen kuitenkin yleisölle yllätyksiä ja odotettavaa.

Viktor oli aivan musiikin vietävänä. Yhden kappaleen aikana kylmät väreet kulkivat hänen selkärankaansa pitkin, toinen sai hänet liikuttumaan. Hänen sormensa löysivät Yuurin sormet ja hän siveli niitä hellästi muutaman kerran. Uuden musiikkikappaleen alkaessa Yuuri lopulta otti hänen kädestään kiinni, eikä Viktor irrottanut sitä otetta. Siinä he kuuntelivat konsertin loppuun käsi kädessä. Se oli viesti Yuurilta, että hän toivoi jotain enemmän. Yuuri oli ottanut pienen askeleen hänen suuntaansa. Oli hänen vuoronsa ottaa seuraava askel.

*

Syötyään hotellin ravintolassa kevyen illallisen, he palasivat huoneeseensa. Viktor laittoi heidän konsertin jälkeen ostamansa levyn soimaan hiljalleen taustalle. Musiikki nostatti konserttisalissa koettuja tunteita uudelleen pintaan. Yuuri katsoi Viktoria posket väriä saaneina ja Viktor tarttui Yuurin käteen suudelleen hellästi hänen sormiaan.
”Yuuri”, Viktor sanoi. ”Minusta tuntuu aivan siltä, että olemme ensimmäisillä treffeillämme. Ja silloinhan kuuluu myös tehdä näin”, Viktor sanoi painaessaan huulensa Yuurin huulille. Yuuri vastasi heti huulillaan, sulki silmänsä ja tarttui lujasti Viktoriin. Yuurin innokkuus sai Viktorilta melkein jalat lähtemään alta, sillä hän ehti vain haukkaamaan vähän ilmaa suutelemisen lomassa, kun Yuuri aloitti uuden suudelman.

Kun Yuuri lopetti, hän ei suinkaan vetäytynyt kauemmas vaan tuli vielä lähemmäs, jos se oli mahdollista painaen päänsä Viktorin kaulaa vasten. Viktor kietoi kätensä hänen ympärilleen ja siinä he seisoivat kuunnellen pianomusiikkia joka täytti koko huoneen.
”Jätit minut epätietoisuuteen sen jälkeen, mitä Kiinassa tapahtui, mutta nyt konsertin aikana olin varma siitä, että tunnet samalla tavalla kuin minä”, Yuuri sanoi.
”Olen anteeksipyynnön velkaa, etten osannut sanoa tai tehdä mitään sen Kiinassa tapahtuneen suudelman jälkeen. En ole kauhean hyvä puhumaan tunteistani”, Viktor sanoi. ”Mutta korjaan asian nyt. Rakastan sinua. Olen rakastanut sinua jo useamman kuukauden”, hän tunnusti ja suuteli Yuuria otsalle.

”Näiden kuukausien aikana minä olen rakastunut sinuun koko ajan enemmän ja enemmän, kun olen saanut olla kanssasi”, Yuuri sanoi.
”Vaikka olet samalla oppinut kaikki huonot puoleni ja heikkouteni”, Viktor naurahti. ”Voi Yuuri.”
”Olet paljon enemmän kuin vain huonoja puolia ja heikkouksia. Sinussa on paljon enemmän kaikkea upeaa ja ihanaa, mistä minulla ei ollut aavistustakaan vielä huhtikuussa”, Yuuri sanoi silmät loistaen. ”En haluaisi vaihtaa yhtäkään niistä hetkistä, jotka olemme yhdessä kokeneet. Eikä niitä onneksi voikaan.”
”Haluatko yhden hetken lisää yhteiseen historiaamme?” Viktor kysyi. ”Voinko tulla nukkumaan viereesi?” Kun Yuuri nyökkäsi, Viktor kuroi heidän sänkyjensä välissä olevan raon umpeen.

”Voisimmeko katsoa jonkun elokuvan?” Yuuri pyysi koska kumpikaan ei ollut vielä valmis nukkumaan.
”Tietysti”, Viktor ilahtui. Yuuri sammutti musiikin ja etsi televisiosta heidän iltaansa sopivan elokuvan ja löysikin kohta alkavan romanttisen komedian. Pian he istuivat kylki kyljessä nojaten tyynyjään vasten. Yuuri kosketti Viktorin käsivartta omallaan antaen sormien kuljeskella kämmenen iholla ja ranteella. Viktor vastasi kosketukseen ja veti samalla Yuurin tuoksua nenäänsä. Yuuri tuoksui niin kotoisalle, mukavalle.

Elokuva alkoi mutta Yuuri huomasi ettei pystynyt siihen täysin keskittymään, koska Viktor oli niin lähellä. Miehen kevyt kosketus kihelmöi hänen kätensä iholla ja välillä hän huomasi Viktorin työntäneen nenänsä hänen hiuksiinsa. Kun elokuvassa oli rakastelukohta, Yuuri huomasi korviensa kuumottavan. Hän katsoi elokuvaa Viktorin kanssa, eikä kohta jättänyt Viktoriakaan kylmäksi, sillä hän suukotti Yuuria poskelle ja huokaisi äänekkäästi. Yuuri nojautui Viktoria vasten ja oli siinä elokuvan loppuajan Viktorin leikitellessä hänen hiuksillaan.

Kun he viimein kävivät nukkumaan, he pysyttelivät ensin tiukasti omalla puolella sänkyä. Vaikka huoneessa oli pimeää, Yuuri erotti Viktorin kasvot ja kirkkaat silmät, jotka katselivat häntä. Ja hän katseli Viktoria ja hymyili. Viktorin käsi hakeutui peiton alla Yuurin kädelle.
”Kiitos tästä päivästä”, Viktor sanoi. ”Ja kiitos ensimmäisistä treffeistämme. Sillä sellaiseksi tämä ilta muuttui. Rakastan sinua yli kaiken”, Viktor kuiski ja tuli vähän lähemmäs.
”Viktor”, muuta Yuuri ei sanonut vaan tuli aivan lähelle, koski Viktorin huulia sormillaan tuntien niiden pehmeyden. Hän katseli hetken Viktorin kasvoja ja suuteli sitten miestä kevyesti. ”Kiitos itsellesi.”
« Viimeksi muokattu: 04.12.2021 21:17:38 kirjoittanut Fairy tale »