Noituri: Hangen hohteessa • S • joulukalenteri 25/25

[Waulish]

Aww, iloisesti pärskähtelevä Halla! Se on varmaankin tottunut pohjoiseen ilmastoon eikä ole millänsäkään lumesta ja pakkasesta, vaikka Valvatin takamus meinaisikin välillä vähän jäätyä. Ihanaa, ettei Valvatin sydän kuitenkaan palele! Se on jotenkin tosi vaikuttava ja voimakas ajatus. Sillä on enemmän merkitystä kuin fyysisellä palelemisella, sillä sydän jos mikä pitää liikkeessä ja sykkii paloa jatkaa eteenpäin.

Jotenkin mukavan levollinen ja luottavainen luukku hyytävistä talvitunnelmista huolimatta. Kiitos! -Walle

[Odo]

Fairy tale, kiitos jälleen kommentista! ♥ Yenneferillä kirjojen mukaan on ihan muhkea omaisuus, joten parempi vain vähän jakaa tyhjätasku Valvatillekin hyväntahdon eleenä. Toivotaan, että Geralt on kunnossa! Ihana, että pidät tästä. ♥

Walle, kiitos sinullekin. ♥ Persaus tosiaan jäätyisi varmasti, kun ratsastaisi hyytävissä pakkasissa! Sydämellä lämmin, niin jaksaa matkata. ihana, että viihdyt!

A/N: Mulla on vähän paineita, tuleeko tästä lopusta yhtään niin hyvä kuin näistä tähän asti tulleista. Olen nyt kirjoittanut 20. luukkuun asti, mutta katsoo, hienosäädänkö ja vähän meinaa luukutkin loppua kesken. x) Luonnostellut luukkuja 21.-22.! Mutta jospa tästä tulisi, kun visio loppuratkaisusta on, mutta vähän meinaa silti tökkiä nyt nämä viimeisimmät luukut, kun olen koettanut sommitella. Kaipaan myös ruokaluukkuja, joten katsotaan, saadaanko massut vielä täyteen.

XVII

Valvatti istui lämpimässä tavernassa. Illan koittaessa tavernaan saapui mies uutisineen ja Valvatti tiesi Geraltin pian saapuvan. Noiturista kuhistiin ja puheet porisivat kuin kyökistä tuoksujaan levittävä kuuma keitto, jota Valvatti odotti lautaselleen lähes yhtä paljon kuin Geraltin löytymistä. Tavernan tunnelma oli kiihkeä, kun kyläläiset valmistautuivat kuulemaan, oliko noituri onnistunut nitistämään pukin.

[Waulish]

Kuuma keitto on kyllä jotain niin täydellistä kylmän talvipäivän ja matkanteon päätteeksi. Melkein tuntuu kuin odottaisin sitä itsekin Valvatin kanssa näin suihkun jälkeen peiton alla värjötellessäni! Ruoasta lukeminen on ihanaa, joten en varmasti pistä pahakseni, jos ruokaa vielä loppuluukkuihinkin eksyy, heh. Mutta ei haittaa vaikkei eksyisikään, koska kyllä siitä ollaan tämän kalenterin puitteissa jo päästy nauttimaan!

Jännitys tiivistyy, kun kylässä kuhistaan ja poristaan. Ihan mahtavaa, miten eläviä ja voimakkaita tunnelmia mikropätkät voivat välittää! Kiitos kovasti, jatkoa taas jännityksellä ootellessa. -Walle

[Odo]

Walle, olet ihana, tiesitkös sen! ♥ Soppa kyllä kelpaa pakkaspäivinä ja toivottavasti Valvatti sai kupunsa täyteen ja kun juuri kirjoittelin lisää luukkuja, mahtuipa sinne tuleviakin aterioita. kuuluuhan jouluun niin miksei talvijuhlaankin hyvin syöminen.

Ihana, jos voimakkuus välittyy, kun mikroficci on vaikea vaikkakin senkin edestä hauska formaatti! Pelotti hieman tuo edellinen luku, unohtuiko tunnelmat, mutta ilmeisesti porin herätti kuitenkin intoa tulevaan!

A/N: Nyt on taas luukkuja jemmassa, vaikka loppuhuipennus uupuu! Päädyin siihen, että tarinamme jatkuu vielä joulupäivään 25.12., koska huipennukseni sopii paremmin sinne ja saankin juttuja tuohon 24. päivän luukkuun. Varoitus muuten, että tulevaisuudessa saattaa olla hieman OoC:ta mukana, mutta. Ei anneta sen haitata, kun nautiskellaan talven tuulista. ♥

XVIII

Kovirin syrjäisessä kolkassa Valvatti oli odottanut Geraltia. Geraltia, joka ei yllättynyt Valvatin kohtaamisesta ja oli kai tottunut siihen, että Valvatti ilmestyi mitä yllättävimmässä paikoissa, kun tätä vähiten odotti. Maailman kylmimmässä kolkassa, jossa meri ei ollut koskaan jäässä, puhalsivat jäätuulet meren takaa.

                     Siellä bardin ja noiturin kohdatessa, ei kumpikaan tuntenut kylmää.

[Fairy tale]

Voi ihanaa kuulla uutisia jotka vihjaavat noiturin olevan aivan nurkilla. Asetun Valvatin nahkoihin nauttimaan kuumaa keittoa ja odottamaan milloin se reissun rähjäyttämä mies saapuu.

Voi äääää. Geralt ja hänen saapumisensa. Hän on alitajuisesti halunnut nähdä Valvatin, ihan takuulla on. Jälleennäkeminen on mieluisa. 

[Waulish]

Oi voi, nyt se sitten vihdoin tapahtuu! Tämä on ehkä lempiluukkuni kaikista tähänastisista - ei pelkästään siksi, että Geraltin löytyessä yksi etappi tulee päätökseensä, vaan siksi, että kohtaaminen on kuvailtu jotenkin niin kauniisti ja herkästi. Pidän kovasti siitä, miten pätkässä ei kuvailla kummankaan sanovan mitään, koska se lataa painoa jälleennäkemiselle itselleen ja sen merkitykselle. Se kertoo jo kaiken tarvittavan, ettei kumpikaan tunne enää kylmää. Lämmin kohtaaminen maailman kylmimmässä kolkassa - ihana ja lämmittävä ajatus!

Minusta on ihastuttavan uskollista fandomille, että Valvatin kuvataan ilmestyvän mitä yllättävimmissä paikoissa ja tilanteissa. Sellainen ennakoimaton ja odottamaton matkantekijä se Valvatti tosiaankin on. ♥

Huippua, että saadaan nauttia tästä kalenterista vielä joulupäivänäkin. Kiitos! -Walle

[Odo]

Fairy tale ja Walle kiitos kommenteista ♥ Näkeminen varmasti oli mieluisa ja ihanaa, että canonuskollisuutta olikin luvassa, myöhemmin vähän ehkä lipsutaan. Minulla on ollut niin kiva kirjoitella hyytäviä tunnelmia, kun tuolla Kovirissa varmaan on kylymä, että pitihän lämmin kohtaaminen saada!

A/N: Loppu lähenee, mutta vielä seikkaillaan! Voi malttamatonta Valvattia, sanonpahan vaan. Oon muuten matkustellut tällä kartalla Valvatin matkassa!

XIX

Valvatilla oli noin tuhat kysymystä Geraltille pukista ja siitä, millaisen matkan noituri oli taittanut tullaksee tälle karulle rannikolle. Valvatti tuskin uskoi, että itse oli siellä. Kovirin pohjoinen kylä oli tuulinen ja arvaamaton. Varmasti paljon hirviöitä.

                     Valvatti  janosi kuulla kaiken.

Geralt ei puhunut hirviöistä vaan kaipasi lämpöä, lepoa ja runsasta ateriaa.

[Waulish]

Haha, Valvatti on taas niin kovin IC:nä halutessaan tietää ummet ja lammet pukista ja Geraltin seikkailuista. ♥ Samoin Geralt keskittyessään olennaiseen ja jättäessään hirviöt toistaiseksi sikseen. Prioriteettien on luonnollisesti hyvä olla kunnossa hirviöreippailujen jälkeen, ja lämpö, lepo ja ruoka ovat hyvin ymmärrettäviä haaveita. Toivottavasti ne myös toteutuvat, ja ehkä sitten Valvatinkin uteliaisuus saa vähitellen tyydytyksensä. Toivon näille kahdelle levollista talvijuhlaa!

Tuolla on muuten pienenpieni typo, "tullaksee", jos haluat sen napsia pois. Kiitos taas aivan ihanasta luukusta, olenpa jotenkin iloisissa jälleennäkemistunnelmissa taas tämän myötä! -Walle

[Odo]

Walle, ruoka ja lepo tärkeimmät! ❤ ihana, että viihdyt.

XX

Geraltin viimein istuttua takkatulen loimun eteen, ei Valvatti osannut olla kyselemättä pukista ja noiturin matkasta.   

                     "Päästin sen menemään", hiljaisena pysynyt Geralt lopulta vastasi.

Valvatti oli ihmeissään, mutta Geraltin kertoessa vaaran olevan ohi, Valvatti uskoi. Olihan Geralt noituri, joka ei jättänyt ketään vaaraan. Siinä he sitten istuivat valkean äärellä pitkälle yöhön.

[Waulish]

Geraltin vähäpuheisuus sen kun jatkuu. No, se on hahmolle erittäin uskollista, varsinkin Valvatin puheliaisuuden rinnalla!

Sekin on kyllä totta, ettei Geraltilla ole tapana jättää ketään vaaraan. Mitä siis ikinä onkaan pukin kanssa tapahtunut, Geraltilla on varmasti ollut syynsä päästää se menemään, ja Valvatin usko ja luottamus on ymmärrettävää.

Onpa ihanaa, että nämä kaksi ovat nyt yhdessä ja saavat istua lämmittävän tulen loimussa ja turvassa pitkälle yöhön. Kiitos! -Walle

[Odo]

Walle, tietenkin se jatkuu. Ihana, että olet täällä kanssani matkustelemassa Valvatin ja nyt myös Geraltin kanssa!

XXI

Valvatin kielellä tuntuivat hyppivän balladin sanat, kun hän näki Geraltin katseen tämän avatessa kirjekäärön Yenneferiltä. Geraltin katseessa oli toivoa ja kaipausta, jonka Valvatti tahtoi pukea lauluksi. Vaikka se oli harvinaista, ei Valvatti udellut mitään. Sillä enemmän kuin  yksikään sana, kertoivat noiturin eleet tämän sulkiessa kirjeen rintataskuunsa suojaan pakkasviimoilta ja lumituiskuilta.

[Waulish]

Voi Geralt. Välillä niin yrmy ja ynseä, mutta joskus noiturikin kuitenkin pehmenee ilmettä myöten. ♥ Yenneferin kirjeessä taitaa olla lämmittäviä sanoja, tai ehkä ajatus itsessään lämmittää ja sulattaa kohmetta sydämestä. Kaipaus on haikeaa, mutta kirjeellä on onneksi kyky koskettaa välimatkankin päähän.

Onpa kaunis ajatus, että Valvatin tekee mieli pukea Geraltin kasvoilla havaitsemansa ilmeet lauluksi. Valvatissa - niin kuin varmaan bardeissa ylipäätään - on ainutlaatuista tarkkanäköisyyttä ja halua kertoa ja välittää tarinoita ja tunteita. Tällä kertaa Valvattikin on kuitenkin varsin tilannetajuinen jättäessään utelut kirjeen tarkemmasta sisällöstä sikseen.

Kiitos kauniista luukusta! Onpa harmi, että pian tämä kalenteri tulee päätökseensä. Voisin reissata Valvatin matkassa vielä vaikka kuinka! -Walle

[Odo]

Walle ihana, että tykkäsit! Jatkuuhan tämä vielä hetken, älä vielä hätäile. Ihana kyllä kuulla, että olet viihtynyt! Varmaan uskallan kirjoittaa lisääkin Noituria!

A/N: nyt tuli se OoC-luukku, hätäilin jo enne aikojani. Mut ehkä hömpänpönppää joulun kunniaksi?

XXII

                    Yennefer saapui pakkastuulten saattamana.

Valvatti näki Geraltin ja Yenneferin katseet, jotka sulattaisivat ikiroudan. Päällisin puolin he olivat muodollisia, mutta Valvatti tiesi paremmin.  Valvatti katseli tavernan havu- ja olkikoristeita, esitti, ettei katsellut syrjäkarein. Myöhään illalla Valvatti kuitenkin hymyili, sillä hän todisti salaa, kuinka Yennefer seisahtui mistelin alle ja veti noiturin suudelmaan.

[Waulish]

Katseet, jotka sulattaisivat ikiroudan, on ihan mielettömän kauniisti ja kuvaavasti ilmaistu! Sinulla on kyllä taito ujuttaa mikrotarinoiden rajalliseen sanamäärään lyhyitä, mutta sitäkin sisällökkäämpiä kuvauksia, jotka kertovat kaiken tarpeellisen. Tässähän sulaa myös tällaisen Geralt/Valvatti-shipperin sydän!

Luonnollisesti Valvatin pitää syrjäkarein seurata, mitä tapahtuu, vaikka huomio näennäisesti onkin tavernan koristeissa. Minkäs sitä uteliaisuudelle mahtaa, ja ovathan Geralt ja Yennefer varmasti aika sydäntä lämmittävä näky, vaikka he päälle päin vähän pidättyväisiä ja muodollisia ovatkin.

Uskalla ihmeessä kirjoittaa lisääkin Noituria, minä ainakin lukisin mielelläni! -Walle

[Odo]

Ihana, että Walle aina vaan kommentoit. On lämmittäneet hirmuisesti mieltäni jokikinen päivä sinun kommentit. ♥ Silloin joku päivä muuten huomautit typosta, pitää yrittää muistaa se korjata, kun sillon säädin puhelimella! luen kyllä kommenttisi suurella sydämellä, mutta postailut menneet vähä paniikissa. x) Ettei vaan jää välistä! Mietin menikö tämä luukku vähän turhan hömpäksi, mutta Valvatti-vekkuli siellä kurkkii, kun Yennefer vähän laskee muureja.

Pitääpä laittaa korvan taakse, että kirjoittaisin! Minulla oli joskus joku hieno otsikko mielessä, mutta olen unohtanut sen! Se oli jotain sen suuntaista kuin Balladi bardista ja noiturista, mutta en muista varmaksi. Se ehkä kertoi Valvatista ja Geraltista shipaten tai sitten ei. x) Mutta se on kyllä autuaasti unohtunut... Kiitos jälleen kommentista! Tätä matkaa on ollut hirmu hauska sinun, kuten myös muiden kommentoijienkin kanssa matkata ja ehkä tämä on ilahduttanut myös hiljaisempiakin. ♥

A/N: Sos, tajusin etten ole kuin laittanut sanan sinne ja toisen tänne seuraavaan kahteen luukkuun. Minä muka kuvittelin, että olin kirjoittanut ne... x) No eikun kirjoittamaan, vaikka 25. päivän luukun alku on kyl pähee, ettäs tiedätte. Puhuinkin aiemmin Valvatin ja Yenneferin väleistä, tässä himppu lisää.

XXIII

Talvijuhlaa edeltävä illallinen oli korea. Maksapateeta, täytettyä kalkkunaa ja mätimoussea keitettyjen perunoiden kera. Tuoksut olivat taivaallisia, eikä Valvatti ollut uskaltanut odottaa niin runsasta ateriaa. Hän nautti joka suupalasta, tuskin malttoi edes tarinoida, kun ruoka oli niin erinomaista. Vaikka Valvatti ja Yennefer eivät olleet läheisiä, hekin keskustelivat Talvijuhlan aattona kuin ystävät.

[Waulish]

Mmm, nyt kyllä herahti lukiessa vesi kielelle, vaikka itsekin täällä äidin patojen ääressä yltäkylläisyydessä joulua vietän... Herkullisessa ruoassa vain on jotain, mikä lämmittää mieltä ja sydäntä (ja myös vatsaa). Ihanaa, että Valvatti ja kumppanit pääsevät nauttimaan runsaasta, koreasta illallisesta, vaikkei Valvatti ihan sellaista osannutkaan odottaa.

Mukavaa on myös se, että Valvatilla ja Yenneferilläkin juttu luistaa, vaikka välit eivät ennestään läheiset olekaan. Talvijuhla taitaa yhdistää, samaan tapaan kuin joulukin.

Kiitoksia taas, niin tästä luukusta kuin koko matkastakin. ♥ -Walle

[Odo]

Walle, nautihan herkuista ja patojen yltäkylläisyydestä. ♥ Runsas ateria kyllä ehdottomasti kuuluu jouluun - miksei siis myös Talvijuhlaan - jossa onkin vilahdellut jo kautta aikoja esiintyneitä jouluperinteitä limpusta, kuusista, olkipukeista ja siitä yhdestä pukistakin. Toivottavasti matkalla on herännyt joulutunnelmakin, vaikka noiturien maailmassa ei sitä varsinaisesti vietetä, mutta ujuttelin mukaan sellaista, mikä sinne voisi sopia.

A/N: Erinomaista joulunaikaa ja paljon taikaa teille jokaiselle tätä seuranneelle! Nyt ollaan toisiksi viimeisessä luukussa, että huomisen luukku odottaa vielä, mutta loppumetreillä todellakin ollaan. Kyllä on ollut hurjan hauskaa tällä matkalla ja toivotaan, että Valvatin balladi valmistuu, sitähän hän ennen kaikkea etsi!

XXIV

Talvijuhla oli Kovirin syrjäisessä kylässäkin runsas. Lyhtyjä näkyi talojen ikkunoissa, kuusia oli kannettu torin liepeille ja ihmiset toivottelivat toisilleen hyvää Talvijuhlaa. Tavernassa kävi kuhina, syötiin hyvin ja juotiin, laulettiin ja pääsi Valvattikin tarttumaan luuttuunsa. Tunnelma oli lämminhenkinen, vaikka pakkaset yhä kovenivat maailman kylmimmässä kolkassa.

                    Valvatin sydämessä balladi muodostui riimi riimiltä.

[Fairy tale]

Kyllä tuollainen söpö jouluhömppä noiturin ja Yennan välillä kelpaa. Ja jälleen päästiin runsaaseen pöytään herkuttelemaan. Ja ennen kaikkea, nyt saadaan olla lämpimässä, eikä ulos kylmään ja tuiskuun ole mikään kiire. Kiitos kivoista keskitalven luukuista. 

[Waulish]

Minuun vetoaa kovasti se, että tunnelma on lämmin, vaikka pakkaset paukkuvatkin. Talvijuhlan vietto syrjäkylässä kuulostaa ihanalta kaikkine syömisineen ja laulamisineen. Jotenkin sympaattista on myös se, miten ihmiset toivottelevat toisilleen talvijuhlaa. Siitä tulee ihanan yhteisöllinen fiilis. Ihan hämmennyin, kun taannoin itsenäisyyspäivänä lenkillä iäkkäämpi pariskunta toivotti meille hyvää itsenäisyyspäivää, mutta samalla se oli tosi ihanaa.

Kiitos, ja ihanaa että vielä yksi luukku on luvassa! -Walle

[Odo]

Fairy tale, hyvä jos Geraltin ja Yenneferin välinen hömppä maistui. ♥ Tästä ei itseasiassa pitänyt tulla shippificci, mutta tulipahan kuitenkin. Pidän oikeastaan paljonkin noiturimaailman canonparituksista ja itseasiassa riittäähän noiturilla suhteita, joista Yennefer tietenkin tärkein.♥ Ole hyvä, ihana, että viihdyit luukkujen parissa!

Walle, pakkasten paukkeessa mikä parempaa, kun pysytellä valkean loimussa ja ihmisten ympäröimänä. Tähänhän olisi saanut paljon muutakin, mutta mikroficcimitta tosiaan rajoittaa, vaikka luulen saaneeni tämän sarjan syvimmän olemuksen sanoitettua. Juuri myös sen, että joskus hyvinä aikoina voi ylittää myös rajoja: esimerkiksi kohtaus, jossa Valvatti matkusti haltian kanssa. Se, ollaanko Kovirissa miten epäluuloisia noitureita ja velhoja kohtaan puolestaan ei kuulunut tähän: ainakin kyläläiset toivottivat sitä toisilleen ja Geraltille varmasti riittää Valvatin ja Yenneferin seura. Vaikka olivathan kyläläiset pyytäneet noiturin apua! Mitä mieltä lie, kun noituri päästi pukin menemään! :d Onpa ihana, että vieraatkin ihmiset toivotteli hyvää itsenäisyspäivää. ♥

A/N: Viimeistä viedään! Tosiaan läpi mikroficcisarjan on odotettu Talvijuhlaa ja sitä seuraavaa valon aikaa, kun päivät alkavat taas pidetä. Siitä tulin tulokseen, että pitäähän Valvatin nähdä vielä Talvipäivän jälkeinen aamu. Kiitän tästä matkasta kaikkia. ♥ Hyvää joulua vielä kerran - ja Talvijuhlaa! Muistetaan tänä vuoden pimeänä aikana, että nyt valo alkaa taas lisääntyä.

XXV

Aamusarasteessa hanki kylpi auringonvalossa lähes kultaisena. Valon aika oli koittanut ja vaikka päivät yhä olivat lyhyitä lähestyi kevät päivä päivältä. Hangen hohteessa seisoivat bardi, noituri ja velho sanomatta mitään. Edes Valvatti ei puhua pulpattanut, sillä maisema salpasi hengityksen. He olivat jatkaneet matkaansa kohti etelää valonajan koittaessa.

                    Valvatin balladi oli valmis.