Kirjoittaja Aihe: SK8 the Infinity: Kirsikankukkakartano, k-11, Joe/Cherry, Joulukalenteri 2021 (24/24)  (Luettu 5916 kertaa)

Linne

  • ***
  • Viestejä: 710
  • Hämmentynyt pesukarhu
Lainaus
Tädin hymy oli juuri sellainen, jonka vanhat eukot nykäisivät naamalleen ajatellessaan likaisia itseään paljon nuoremmista miehistä

Hyi sentään mikä täti 😂 onneksi Kaoru tajuaa pistää tälle kuun kurkkuun nopeasti ja tehokkaasti. Ja Kojirokin tuntuu olevan tilanteen tasalla! Hyvä juttu.
Irl:n puolella onkin jo ollut puhetta  seuraavaksi kuvioihin tulevasta serkusta, mutta tästä pienestä cliffhangerista en tiennyt mitään 😳 herkullista draamaa, odotan jo huomisen luukkua!
Tämä piristi raskasta ostosreissua, kiitus ❤️
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 613
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Joo Kaorun suvussa tietenkin ollaan hillittyjä draamoissakin, ellei sitten oo kuppia otettu vähän liikaa ;D Ja draamaa se hienovarainen/pienielkeinenkin draama on.

Lainaus
Katakanoista katakanoimman Kikue Sakurayashikin.
Uuuuh, tietää et ainakin jonkinlaista draamaa on tulossa. Ja kyllä sen tässäkin osassa jo haistaa :D

Lainaus
Siitäkin huolimatta Kojiron olemus ei olisi voinut olla hurmaavampi, ja Kaorua samaan aikaan huvitti ja etoi, miten avoimen ihailevasti hänen tätinsä tätä silmäili. Tädin hymy oli juuri sellainen, jonka vanhat eukot nykäisivät naamalleen ajatellessaan likaisia itseään paljon nuoremmista miehistä.
Siinä oli varmaa täti jo kaavailemassa Kojirousta itselleen pedinlämmittäjää 😂😂 Mä taisin kerran sanoo et haluisin ficin, jossa joku Kojirouta huomattavasti vanhempi naikkonen iskee sen, mut tässä en todellakaan :D Mut enpä usko et tulis Kojiroulle mieleenkään hommailla yhdenkään Kaorun sukulaisen kanssa.

Lainaus
Vähältä piti, ettei hän riuhtaissut Kojiroa itseään vasten ja suudellut tämän huulia puhki siinä paikassa. Kojiro todella oli hänen tukenaan, hän tuntui viimein käsittävän, eivätkä he olleet kenellekään nöyristeleviä selityksiä velkaa. Kojiron Kaoru hän olikin, jos joku.
Awwww :3 Olis vaa suudellut, haluisin tietää millaseksi tädin ilme siinä vaiheessa muuttuis ;D Ihana kyl ylipäätään lukea Kaorulla olevan tällaisia ajatuksia.

Lainaus
Puhuessaan hän liu'utti kättään Kojiron kimonon hihalla ja nautti, miten Kikue-tädin kulmien väliin laskeutui ryppy. Enää tämän katse ei ollut yhtä ihaileva.
Haha ;D Tää on just semmonen vähäeleinen sivallus.

Lainaus
"Kai olet tavannut jo Kaorun... minkä niin?"
Ei tällasiin kohtiin saa jättää XD Tai tietenkin tämä on just se kohta, johon osa lopetetaan, mutta aaaaaaa. Mä niin haluun tietää, mitä Kaoru (tai Kojirou) vastaa! En suostu siihen, että tohon tulee jotain keskeytyksiä tai mitään. Koska mä haluan tämän jo sanomani asian:
Lainaus
Ylipäätään ois niin ihana joku kohtaus, jossa ainakin jompikumpi julistaisi ääneen rakkauttaan muiden hahmojen kuullen. Sillee et joo, minä rakastan tätä tyyppiä tässä näin ja kaikki, joille se on ongelma, voivat painua vittuun.
Mut noh, eiköhän se huomenna selviä. Ellet sä oo kiero ja tee jotain hyppäyksiä tai keskeytyksiä tai jotain! ;D
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 129
  • Kurlun murlun
Linne: Mikäs sen parempaa kuin laittaa jollekulle kuu kurkkuun. xD❤️ Serkusta oli joo jotain puhetta ja nyt sitten pääsi hänkin käväisemään tekstissä...

Larjus: Draamaa se on joo pienieleinenkin draama, etenkin kun ollaan niin hienoa väkeä. 😅 Kaorukin varmasti aistii tilanteen eri tavalla kuin Kojiro kokemuksen ansiosta ja etenkin pieni humala saattaa vielä tuoda vähän lisäpotkua tunteisiin. Ja joo nauratti myös tuo Kojiro ja vanhempien naisten iskuyritykset... Huh huh. 😂

Kiitos kommenteista! ❤️❤️ Valehtelematta voin väittää, että tämän luukun kanssa askartelu oli ihan jäätävä työmaa, enkä oikein osaa sanoa mitään ihmeellistä siitä. Siinä se nyt kuitenkin on. 😂


***


XVIII


"Iltaa", Kaorun Ryosuke-serkku, arviolta heitä hieman vanhempi, tervehti Kojiroa niukan asiallisesti. Ylipäätään tämä näytti siltä, että hymyily ja vähäinenkin iloisuus olivat tälle vieraita käsitteitä. Kojiro tervehti takaisin ja hänen suupieliinsä hiipi väkisinkin pieni hymy, kun häneltä kysyttiin, mitä kautta hän tunsi kartanon isäntäväen. Kysymys itsessään oli kohtelias, mutta sen taustalla kyti statuksien kalastelu, jollaisen hän tunnisti hyvin.

"Kutsuttuna minä tulin", hän tokaisi ja katsahti vieressään seisovaa Kaorua. "Hänen seuralaisenaan."

Siinä missä Kikue-täti näytti paheksuvalta, Ryosuke kohotti kulmiaan.

"Läheisiä ystäviäkö te olette?" tämä rykäisi, ja Kaoru naurahti hieman sammaltaen.

"Siitä en tiedä, mutta avopuolisoita ainakin."

"Oletettavasti siis kyllä", Kojiro virkkoi.

"Vai niin." Vastauksen sävy oli enemmän tai vähemmän hyinen.

"Missä Asami-san on?" Kaoru kysäisi sitten.

"Hän ei päässyt paikalle työkiireidensä vuoksi", Ryosuke murahti, ja Kojiro näki, miten tämä vaistomaisesti hipelöi toisen kätensä nimetöntä, jossa oli kai aiemmin pitänyt sormusta.

"Ai... Hän oli hyvää juttuseuraa", Kaoru totesi. Ryosuke tuijotti serkkuaan ja käänsi sitten haukansilmänsä Kojiroon.

"Pitikin kysymäni, millä alalla sinä mahdat olla?"

"Jaa minä? Pyöritän omaa ravintolaani. Italialaista", Kojiro kertoi hilpeästi.

"Hmm... Yhtä siis?"

"Eihän minua ole kuin yksi ihminen, heh?"

"Niinpä niin."

"Voit tehdä saman tien palveluksen ja säästää hänet snobiasenteeltasi", Kaoru virkkoi serkulleen, joka oikoi länsimaisen juhlapukunsa kaulusta tärkeillen.

"En ymmärrä, miksi olet taas haastamassa riitaa", Ryosuke hymähti. "Annat itsestäsi tavallistakin huonomman kuvan."

"Tätä Kaorua ei olekaan kasvatettu niin hyvin kuin olisi ollut toivottavaa", Kikue-täti totesi Kojirolle päätään pudistaen. "Sitä ei voi laittaa suvun kontolle."

"Ei onneksi", Kaoru hikkasi. "Minusta olisi voinut tulla samanlainen kuin eräistä."

Kikue-tädin silmät kaventuivat. "Vanhemmillasi on toden totta syytä hävetä."

"Yhä vain? Jännä juttu."

"Kaoru hei", Kojiro livautti suupielestään. Tilanne alkoi kuulostaa hetki hetkeltä tulenaremmalta, eikä hän pitänyt siitä.

"Sinuna en pilaisi isoisän ja isoäidin juhlia... enempää", Ryosuke murahti serkulleen, mutta tapa, jolla tämä katsahti heitä, antoi Kojirolle syyn ymmärtää, ettei sanoja ollut osoitettu vain Kaorulle.

"Vietetään vain jokainen mukava loppuilta", hän puristi hymynsä läpi ja nykäisi Kaorua sivummalle. Hän ainakin oli nähnyt tarpeeksi.

"Äh, päästä irti, typerä korsto –" Kaoru ärähti.

"Nyt se lätty kiinni", Kojiro ärähti takaisin, jolloin tämä tyytyi seuraamaan häntä.

"Melkoista", Kikue-tädin korskea tuhahdus kuului hänen takaansa. "Ovat selvästi luotuja toisilleen."

« Viimeksi muokattu: 18.12.2021 21:04:19 kirjoittanut Maissinaksu »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 613
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Oli kyl hyvä ku ilmoitit postannees uusimman osan just silloin ku mä aioin kysyä sulta, että miten kirjoittelu sujuu, joko sait valmiiks ;D Puol sekkaa siitä ku sai kännykän näytön ja Whatsappin auki.

Lainaus
Ja joo nauratti myös tuo Kojiro ja vanhempien naisten iskuyritykset... Huh huh. 😂
Ihan parasta ;D Sia la Lucessa käy varmasti säännöllisesti useampi vähän vanhempi rouvashenkilö nauttimassa paitsi erinomaisesta ruoasta myös mainiosta silmänruoasta ;) Valmiina maksamaan itsensä kipeiksi nähdäkseen ne leveet harteet ja aurinkoisen hymyn... (okei nyt alan lipuu ohi aiheen ja tulee se oma thirstaus tilalle 😅😅)

Lainaus
Ylipäätään tämä näytti siltä, että hymyily ja vähäinenkin iloisuus olivat tälle vieraita käsitteitä.
No se tapaaminenhan alkaa lupaavan kuuloisesti. Ei kyllä jää epäilyn varaan, miksi tämä puoli sukua on saanut katakanakohtelun. Ainoo kysymys lieneekin, miksi pikkuinen Hisato on saanut saman kohtelun 😅

Lainaus
"Vai niin." Vastauksen sävy oli enemmän tai vähemmän hyinen.
Uuuufff. Tää oli se kohta jossa aloin purra sitä sormeani, niin kuin jo ehdin sulle kertoa ;D Niin selvää, että Kaorun ja Kojiroun suhde on tädin ja serkkupojan silmissä väärin/ongelma, mutta eihän sitä tietty ääneen sanota, ei tässä tilanteessa. Jälkikäteen varmasti päivittelevät suureen ääneen toisilleen, että on se Masaharun ja Shizukan nuorin poika niin häpeäksi koko suvulle :D Ihan mahtavaa kyllä että Kaoru ja Kojirou ilmoittivat suhdestatuksensa niin mutkattomasti ja vähäeleisesti, niin sen pitää ollakin. Turha salailla tai kierrellä, mutta ei turhaan tehdä siitä mitään numeroa, että wooo kattokaas, me ollaankin molemmat miehiä mutta silti parisuhteessa :D

Lainaus
"Hän ei päässyt paikalle työkiireidensä vuoksi", Ryosuke murahti, ja Kojiro näki, miten tämä vaistomaisesti hipelöi toisen kätensä nimetöntä, jossa oli kai aiemmin pitänyt sormusta.
Tässä kohdassa alkoi mun teorisointivaistoni innostumaan, kun aloin miettiä, miksi Ryosuke sormeaan hipelöi ja miksi sillä ei sormusta ole. Ehkä se oli jokin vaistomainen ele siihen, että hänen mielestään avoliitot on no-no, vaan pitää olla virallistettu liitto ja siitä sormus merkkinä (ja hakee "turvaa" omasta avioliitostaan siinä moisen susiparin edessä XD). Siitä, miksi hänellä ei itsellään sormusta ole, mulle tuli väkisin mieleen ajatus, että onko sillä tarkoituksena pitää koko ajan mahdollisuus syrjähyppyyn, kun ei vaimokaan ole paikalla, mutta ehkä mä yliajattelen 😂 Muistan lukeneeni, että Japanissa ei ole mitenkään harvinaista, ettei mies käytä vihkisormusta (vaikka vaimo käyttäisi), eikä sitä muutenkaan ole tietenkään pakko käyttää, mutta aaaa, minkä mä yliajatteleville aivoilleni mahdan.

Lainaus
"En ymmärrä, miksi olet taas haastamassa riitaa", Ryosuke hymähti. "Annat itsestäsi tavallistakin huonomman kuvan."
Lol :D Että mä inhoon tämmösii ihmisiä, jotka ovat ihan selkeesti provosoimassa ja haastamassa riitaa, ja jos joku siihen pienestikään reagoi, niin heti ollaan syyttelemässä riidankylvämisestä. Kaoru vois seuraavaks sutia muutamat katakanat serkkunsa naamaan. Nyrkillään. Ja tätiä kans.

Oliskohan seuraavaksi sitten luvassa pienimuotoista keskustelua Kaorun ja Kojiroun välillä... Tommosen kaksikon tapaamisen jälkeen he ainakin mun mielestä kaipaisivat pientä kahdenkeskistä hetkeä jolloin voivat hengittää ja purkaa yhteistä turhautumistaan. Kun oletettavasti katakana-akka poikineen on päivittelemässä Kaorua ja Kojirouta toisilleen, niin on vain  oikeutettua, että he ne tekee saman ;D

Salee sä kuitenkin nyt ihan vain mun kiusaks viskaat tähän sen kolmen vuoden aikahypyn... :D
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 129
  • Kurlun murlun
Larjus: Melkoinen säkä kävi joo sen ilmoittamisen kohdalla. 😄 Heti kun pääsi siitä eilisen luukusta eteenpäin, homma tuntui etenevän paljon vaivattomammin.

Kohtaaminen parin ärsyttävän sukulaisen kanssa ei tainnut olla mikään miellyttävin, mutta ainakaan ei syntynyt mitään järkyttävää käsirysyä. 😄 Tiedä häntä onko Kaoru herättänyt pahennusta sukulaisissaan jo monesti vuosien varrella – oletettavasti on – ja missä määrin vanhemmat vielä jaksavat kuunnella napinaa kuopuksensa edesottamuksista. Kun tarpeeksi valitetaan kaikesta, se menettää merkityksensä. 😎

Ja ohimennen tuosta Ryosuken olemattomasta sormuksesta, olin ajatellut sen niin että sillä ja Asamilla ei ole oikein pyyhkinyt hyvin ja sitä myötä sormuksetkin ovat joutuneet romukoppaan. Sinun tulkintasi oli kyllä mainio sekin ja ihan tuiki pätevä. ❤️

***


XIX


Kojiro tapasi harrastaa kädenvääntöä Kaorun kanssa harva se tunti, mutta yhtä kunnolla he eivät olleet riidelleet pitkään aikaan. Kojiro ei ollut tähdännyt siihen nytkään, mutta kun hänen asialliset huomautuksensa ja pointtinsa oli ammuttu alas tarpeeksi monta kertaa, hänenkin kuppinsa kallistui ja sisältö läikkyi yli.

Kojiro oli kuitenkin hyvillään siitä, että he olivat onnistuneet pitämään sanaharkkansa suhteellisen hiljaisena. Sitä ei tiennyt, millainen äänieristys talon huoneissa oli.

"Oliko vielä muuta?" Kaoru äyskähti. "Sen lisäksi, että käyttäydyin mielestäsi päin helvettiä ja olin harvinaisen rasittava?"

"Yksi asia on pakko sanoa", Kojiro murahti, vaikka tiesikin sanojen varmasti sattuvan. "Olet mitä mieltä hyvänsä näistä parista sukulaisestasi, olit äsken samalla tasolla heidän kanssaan."

"Älä vittu suolla tuollaista paskaa", Kaoru köhähti kommentin tullessa selvästi yllätyksenä. "Sinä et tiedä, millaisia ihmisiä sen perheen tyypit ovat, joten älä tumppaa minua samaan joukkoon!"

"Puhun ainoastaan sen perusteella, mitä tänään näin!" Kojiro huomautti ja oli aikeissa laskea kätensä Kaorun hartialle, mutta tämä vetäytyi inhoten kauemmas.

"En kestä naamaasi nyt yhtään", tämä kivahti ja osoitti painokkaasti huoneen ovea. "Kalpi helvettiin siitä!"

"Mielihyvin!" Kojiro tuhahti takaisin. "Ajattelinkin seuraavaksi käydä kiittämässä juhlallisuuksien järjestäjiä ja suunnata sitten kylpyosastolle."

"Vittuako minä tuolla tiedolla teen?"

"No joko vittu teet tai sitten et", Kojiro tokaisi kuivasti ja sulki oven takanaan.

No niin, hänen oli syytä tapetoida kasvoilleen kestohymy vielä vähäksi aikaa, jotta voisi myöhemmin todeta itselleen hoitaneensa roolinsa mahdollisimman hyvin.

Puolisentoista tuntia myöhemmin Kojiro oli vetäytynyt vierashuoneen rauhaan, riisunut juhlavaatteensa huolellisesti ja suunnannut pyyhkeineen ja pesuvälineineen kylpyosastolle. Vierastalossa yöpyi hänen käsittääkseen muutama muukin, mutta koskapa he olivat iältään häntä paljon vanhempia ja raihnaisempia, hän sai siihen aikaan illasta kylpeä itsekseen. Hän istuskeli puujakkaralla ja hiuksiaan pestessään mietti, jaksaisiko Kaoru vihoitella hänelle sillä kertaa aamuun asti. Sitä sattui silloin tällöin.

Kojiro naurahti kuvitellessaan, miten Kaoru menisi kantelemaan hänestä vanhemmilleen ja isovanhemmilleen ja nämä saisivat oikeutuksen heittää hänet leppäkeihäänä taksiin ja kaupunkiin. Sen jälkeen hän tuskin olisi enää tervetullut Sakurayashikin tiluksille.

Kaorun draamanhakuisuus ei tietenkään enää vetänyt vertoja yläkouluaikoihin, mutta mistäs sitä tiesi.

Kojiro kaatoi ämpärillisen vettä päälleen ja laittoi sen täyttymään uudelleen, kun hän kuuli takaansa raskaita askelia.

"Kojiro Nanjo", hän kuuli nimensä.

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 485
  • ava Claire + bannu Ingrid
Woooh, kylläpäs alkaa tunteet kuohua! Ihmekös tuo, jos on ensin stressannut suvun tapaamista vaikka kuinka ja sitten paikalle vielä tulee niitä, joita Kaoru ei oikein jaksaisi. Vaikka ei kaikki olisikaan niin kivoja, niin ehkä Kojirolla kuitenkin on totta sanoissaan, kun mainitsee, että Kaoru alentuu ihan samalle tasolle sukulaistensa kanssa. Varmasti molemmat taas tajuavat, että tahallaan ei tule tiuskittua, vaan päivän paineet vain on helpompi purkaa toiselle, mieluummin kuin sukulaiselle. Enää vähän aikaa ja pääsette pois sieltä! :D

Kuka nyt mahtaa tulla samaan aikaan pesulle? Mun eka ajatus oli Kaorun isä tai isoisä, mutta mahtaisikohan isä kutsua Kojiroa koko nimellä, hmmmm. Ei saa jättää tällaisiin paikkoihin! :D

Kiitos taas tähänastisesta! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 613
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Lainaus
Ja ohimennen tuosta Ryosuken olemattomasta sormuksesta, olin ajatellut sen niin että sillä ja Asamilla ei ole oikein pyyhkinyt hyvin ja sitä myötä sormuksetkin ovat joutuneet romukoppaan. Sinun tulkintasi oli kyllä mainio sekin ja ihan tuiki pätevä. ❤️
Mä olin jo askeleen edemmällä 😂

Ja tietysti tämän ficin räväköimmät draamat on (ainakin toistaiseksi) Kaorun ja Kojiroun välillä, voih 😅 Mut se on kyllä ihan ymmärrettävää. Molemmat ovat joutuneet omilta osiltaan tsemppaamaan tuona päivänä, ja sitten toistensa tutussa ja turvallisessa seurassa uskaltaa antaa saumojen vähän rutista ja napsahdella rikkikin, ettei ihan räjähdä juhlavieraiden edessä. Ja toki alkoholi ainakin Kaorun osalta on vaikuttamassa asiaan. Raskas päivä/ilta molemmilla. Ymmärrän kumpaakin tossa tilanteessa varsin hyvin, mut jos multa kysytään, ei Kaoru mitenkään kovin pahasti ole sanonut verrattuna siihen, miten kökkötäti poikineen hänelle puhui. Kyllä muakin tollainen olis loukannut.

Lainaus
"Sinä et tiedä, millaisia ihmisiä sen perheen tyypit ovat, joten älä tumppaa minua samaan joukkoon!"
Kerro Kaoru! Haluan tietää! Mulle nimittäin heräs sellainen tunne, että Kaoru on saanut kuulla tuolta suunnalta sukua paskaa jo vuosikausia, täti on varmaan kritisoinut häntä suunnilleen koko hänen elämänsä ajan :<

Lainaus
Hän istuskeli puujakkaralla ja hiuksiaan pestessään mietti, jaksaisiko Kaoru vihoitella hänelle sillä kertaa aamuun asti. Sitä sattui silloin tällöin.
Vaikken tykkääkään riitelyistä ficeissäkään, en pelkää tämän kaksikon suhteen. Vaikka nyt olikin kyseessä oikea riita eikä sellainen pohjimmiltaan leikiksi tarkoitettu molemminpuolinen tökkiminen. Varmasti saavat sovittua erimielisyytensä kunhan ovat saaneet vähän hengitettyä. Ja vaikka Kaoru vihoittelisikin aamuun asti. Joutuukon Kojirou nukkumaan seuraavan yön yksin?

Lainaus
"Kojiro Nanjo", hän kuuli nimensä.
Huuuh, kukahan sieltä tulee. Voisin veikata että joku muu kuin Kaoru, kun tuskin tämä kutsuisi Kojirouta koko nimellä, mut mistä sen tietää 😅 Epäilen kuitenkin eniten jotain muuta juhlijaa, ja minäkin mietin Grenun tavoin Kaorun isoisää. Sehän kun ehti jo löytää hyvän sävelen Kojiroun kanssa. Sitä en tosin tiedä, miten se tonne vierastalon pesutiloihin olis päätynyt :D Ehkäpä se onkin joku muu - tai sitten vaari on varta vasten tullut etsimään Kojiroun kuultuaan tämän ja Kaorun riidan. (Tai joku muu samasta syystä.)
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 129
  • Kurlun murlun
Kiitoksia jälleen, Grenade ja Larjus! ❤️❤️ Vierailu eteni joo vähän arempiin tunnelmiin, ja vaikka saatiinkin sukulaisia vähän näpäytettyä, ei kohtaamisesta oikein jäänyt hyvää makua suuhun. Varmaan se sosiaalinen hierarkiakin vaikuttaa, että kuka kehtaa sanoa ja mitä. 🤔 Lopulta saatiin sitten vähän riitaakin aikaiseksi, höh.

Jotenkin minusta tuntuu ihan Goosebumps-kirjailijalta näiden ratkiriemukkaiden cliffhangerieni kanssa. 😄 Ensi vuoden kalenteriksi voisikin harkita jotain tribuuttia ko. kirjasarjalle ja kirjoittaa itse jokin puolilössö kauhukertomus...


***


XX


Kojiro sammutti hanan ämpärin täytyttyä ja katsahti olkansa yli tulijaa.

"Kaoru Sakurayashiki."

Näemmä tämä oli sittenkin tehnyt jotain sillä tiedolla, että hän oli aikeissa suunnata kylpyyn.

Kaoru tassutteli lähemmäs ja polvistui kaakelille hänen viereensä. Kojiro aisti aiemman kiukun laantuneen ja muuttuneen enemmänkin väsymykseksi, mikä todentui, kun Kaoru laski päänsä nojaamaan vasten hänen koukistunutta polveaan.

"Ehkä minä todella olisin voinut esiintyä loppuillasta hienovaraisemmin", Kaoru mutisi. "Minä vain... minua vitutti ihan liikaa."

"Ymmärrettävää." Kojiro silitti Kaorun niskaa ja painoi poskensa tämän päälaelle. "Pärjäsit silti aika hyvin."

"Ei ollut tarkoitus sinullekaan alkaa räyhätä... Sinähän se minun tukenani olet ollut alusta asti."

"Ilman muuta", Kojiro hymähti Kaorun hiuksiin. "Ei olisi tullut mieleenkään jättää sinua yksin niiden verenimijöiden kanssa."

Kaoru tyrskähti. "Että sinun pitikin alkaa jutella juuri Kikue-baban kanssa..."

"Jos olisinkin tiennyt hänen henkilöllisyytensä etukäteen", Kojiro naurahti. "Ja se pahuksen snobi-Ryosuke."

"Hän on yksi surullisimpia tuntemiani ihmiskohtaloita, vaikka kulissit ovatkin pystyssä – mitä nyt vähän jo huojahtelevat."

"Surku juttu", Kojiro totesi. "No, onneksi sinulla on mahtaviakin sukulaisia."

Kaoru kohotti katseensa. "Pojat vai?"

"Juuri he! Ihan loistavia penskoja", Kojiro virkkoi. "Ja siitä puheen ollen, mitä sinulla on Hisato-kunia vastaan?"

"Miten niin?"

"Älä yritä. Hänen nimensä oli kirjoitettu katakanalla", Kojiro huomautti päätään kallistaen. "Veikö hän ehkä lempisiveltimesi kun oli kaksivuotias?"

Kaoru veti henkeä loukkaantuneen näköisenä.

"Ensinnäkin hän oli kolmevuotias", tämä puuskahti sitten. "Toisekseen hän ei vain vienyt sitä, vaan myös nyhti sen niin rumaksi, ettei sillä saanut enää minkäänlaista pätevää jälkeä!"

"No voi hiivatti", Kojiro hörähti.

"Ja vielä kirsikaksi kakun päälle hän julisti kalligrafian olevan lällyä ja tyhmää", Kaoru murahti muistellessaan epämiellyttäviä tapahtumia. "Joko tajuat?"

"Tajuan ainakin sen, että sinä olet kantanut kaunaa kolmevuotiaalle vekaralle muutaman vuoden."

"Hmh", Kaoru ehti ärähtää, ennen kuin Kojiro veti tämän hellään suudelmaan. Sen aikana hän kurkotti käteensä täyden vesiämpärin ja kaatoi sen sisällön reippaasti Kaorun päälle. Tämä päästi yllättyneen huudahduksen, joka tukahtui hänen suutaan vasten.

"Ketään kotona?" Kojiro huhuili leikkisästi ja auttoi Kaorua haromaan märkien hiusten mattoa kasvoiltaan.

"Senkin nilviäinen..." Kaoru virnisti ja painautui tiiviimmin häntä vasten kuiskatakseen jotain hänen korvaansa. Samalla jokin kiinteä kosketti hänen sisäreittään. "Jos sait tarpeeksesi pelleilystä, voisimme ennen kylpyä häipyä vierashuoneenkin puolelle..."

"Mmmh..." Kojiroa hieman huimasi, kun veri tuntui pakenevan hänen päästään ja kylpyhuoneen höyryt avasivat hänen aistejaan. "Verraton idea."

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 613
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Kaoruhan se oli kuin olikin 😅 Kummallisine nimikäytäntöineen :D Mut jee, hyvä että vihoittelut laantui hänenkin osaltaan ja tunnelma on taas parempi. Hyvä myös että sanoivat näin riidan jälkeen niitä mukavia ja tärkeitäkin juttuja ääneen, sen että Kojirou on ollut Kaorun tukena (ja Kojirou vähän mollaa tyhmää tätiä ja serkkua :D). Ja Kaorukin kypsästi reflektoi omaa käytöstään.

Lainaus
"Tajuan ainakin sen, että sinä olet kantanut kaunaa kolmevuotiaalle vekaralle muutaman vuoden."
Just ku ehdin kutsua Kaorua kypsäksi... 😂😂 Voi Kaoru, Kaoru, Kaoru! Hyvin Kojirou arvas kyllä. Huomaa, että nää kaks tuntee toisensa. Ja me saatiin viimein tietää, miksi Kaoru kirjoitti Hisaton nimen katakanoilla! Tietenkin se syy oli just joku näin mitätön. Ja siis joo, ei oo kiva että lapset tuhoaa tavaroita, Kaorun kalligrafiasiveltimet on varmaan aika kalliitakin, mutta kuitenkin! Hisatolle ei tosin kannata mennä kertomaan, että Kaoru kantaa kaunaa edelleen tuosta kohtauksesta, poikahan saattais käyttää sitä tietoa hyödykseen ja alkaa kiristää setäänsä (= tuohoaa lisää siveltimiä jos tämä ei anna/tee sitä mitä hän haluaa).

Lainaus
"Mmmh..." Kojiroa hieman huimasi, kun veri tuntui pakenevan hänen päästään ja kylpyhuoneen höyryt avasivat hänen aistejaan.
Sille verelle tais tulla kiire yhteen toiseen paikkaan 😂 Näillä ikärajoilla tuskin päästään mitään kummoisempia lukemaan (vaik mielelläni lukisin), mutta mun mieltä lämmittää kyllä ihan jo ajatuskin, että nää kaks pystyvät viettämään hellän ja intiimin hetken tollaisen juhlan ja draamailun jälkeen :3 Sitä ne molemmat selvästi kaipaa ♥

Lainaus
Jotenkin minusta tuntuu ihan Goosebumps-kirjailijalta näiden ratkiriemukkaiden cliffhangerieni kanssa. 😄
Mulle tulee ennemminkin mieleen Salkkarit :P
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 129
  • Kurlun murlun
Larjus: Melkoiset salkkarivibat tästä kyllä saa, pelkkä siniseksi muuttuva ruutu ja tunnarin ensitahdit puuttuvat! 😄 Tuo etunimisukunimipuhuttelu oli harkittu juttu sekin ihan vain hämäyksen nimissä. Hoho, olen kunnon mastermind. 😂 Kieltämättä kyllä pännisi, jos joku kolmevuotias menisi omaisuttani tuhoamaan, mutta tiedä sitten tulisiko siitä kannettua kaunaa monta vuotta. Ainakin se muistettaisiin varmaan jollain tasolla? Kiitos jälleen! ❤️

***


XXI


"Onko sinulla nenäliinoja?"

"Hm?"

"Ne-nä-liinoja?"

Kojiro mutisi jotain ja osoitti olkalaukkuaan, jonka sivutaskusta Kaoru löysi etsimänsä. Pyyhittyään sotkut vatsaltaan ja reisiltään hän teki saman Kojirolle, mistä tämä kiitti häntä kauniisti.

"Olet varsinainen aarre", Kojiro hymähti ja kouraisi hänen reittään, kun Kaoru päätti oikaista tämän päälle makoilemaan.

"Kiva kuulla", Kaoru virkkoi takaisin ja kohotti päätään nähdäkseen Kojiron kasvot. "Kuulehan, tuota... Minulla olisi vähän kysyttävää."

"Kysy pois."

"Satuin kuulemaan, kun Hisato kysyi sinulta tänään erästä asiaa, ja... jäin miettimään, mitä olit aikeissa vastata."

"Ai, se..." Kojiro sanoi. "Se oli aika hankala kysymys siihen kohtaan."

"Missä määrin hankala?"

"En tiedä, miten minun olisi pitänyt muotoilla sanani", Kojiro tarkensi. "Siitä ei ole epäilystäkään, ettenkö rakastaisi sinua, mutta jäin miettimään, mitä ne muksut vanhempineen olisivat tuumanneet, ja... Ehkä minä jänistin."

Kaoru laski päänsä Kojiron rintakehälle. "Jos yhtään tunnen Haruki-niisania, hän on opettanut lapsilleen kaiken heteronormatiivisuudesta. Yomi-sanista en sitten tiedä... Näitä asioita voi oikeastaan vain arvailla, ennen kuin asia tulee puheeksi."

"Ensi visiitilläkö?" Kojiro hymähti.

"Hmmh... Ehkä", Kaoru vastasi ja kopautti päätään merkitsevästi Kojiroa vasten. "Mutta että sinäkin noin kevyesti suollat kannanottojasi, vieläpä päin naamaani..."

"Niinhän minä tapaan tehdä", Kojiro naurahti Kaorun hiuksia silitellen. "Olet minulle niin rakas, ettei sinua voi olla rakastamatta. Ja jonain päivänä kailotan sen koko maailmalle."

"Olepa nyt..." Kaoru nurisi kuin Kojiro olisi puhunut alatyylisiä rumuuksia tai manannut epäonnea.

"Voin olla hiljaa, jos olosi on epämukava."

"Epämukava ainakin siltä osin, että tarvitsen kylvyn", Kaoru totesi vaihtaen puheenaihetta ja kohottautui hajareisin Kojiron syliin. "Ja sinä myös."

"Näytä sitten tietä", Kojiro virkkoi ja hamuili pyyhkeensä hyppysiinsä.

"Onkohan täällä ketään hereillä..." Kaoru mutisi avattuaan vierashuoneen oven. Seuraavassa hetkessä nurkan takaa kuului askelia, ja kylpyhuoneen suunnalta astui joku samalle käytävälle.

"Oho", Ryosuke köhähti heidät nähdessään.

Kaoru irvisti mielessään. He olivat Kojiron kanssa onneksi sonnustautuneet pyyhkeisiin, mutta hän ei olisi millään välittänyt kohdata serkkuaan ollessaan rakastajansa kanssa hiippailemassa pesulle makuuhuonetouhuilta lemuten.

Toisaalta mitäs meni serkkupoika osumaan juuri siihen.

"Terve", hän ja Kojiro nyökkäsivät tyynesti talsiessaan häkeltyneen Ryosuken ohi käsi kädessä ja nurkan taakse päästyään puhkesivat äänettömään räkänaurukohtaukseen. Koko tilanne oli absurdiudessaan ratkiriemukas.

Kun he olivat pujahtaneet pukuhuoneeseen, Kaoru sulki oven perässään ja rykäisi kurkkuaan.

"Krhm, Kojiro, tiedätkö... Minäkin rakastan sinua."

Kojiro kallisti päätään herttaisesti ja veti hänet syliinsä. "Tulepa tänne, höntti."

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 613
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Ei tää nyt tämän osan loppuun kunnolla sovi, mut olipa pakko kaivaa esiin ;D

Arvelinkin, että tässä osassa hypätään lemmenleikkien loppumaininkeihin (tai mistä mä tiiän, mitä ne innostuu kylvyssä vielä tekemään XD), mutta voi ääää, oli kiva lukee niistäkin. Pillow talk maittaa aina sekin, siinä missä itse aktitkin ♥

Lainaus
"Satuin kuulemaan, kun Hisato kysyi sinulta tänään erästä asiaa, ja... jäin miettimään, mitä olit aikeissa vastata."
Varsinki kun on tämmöset kysymykset huulilla 👀👀 Kaoru siis kuuli kuin kuulikin sen keskustelunpätkän, huhuu!

Lainaus
"Jos yhtään tunnen Haruki-niisania, hän on opettanut lapsilleen kaiken heteronormatiivisuudesta. Yomi-sanista en sitten tiedä... Näitä asioita voi oikeastaan vain arvailla, ennen kuin asia tulee puheeksi."
Ei oo näköjään Haruki sitten ollut tietoinen pikkuveljensä suuntautumisesta. Ku kyllä luulis, että muussa tapauksessa se olis ottanut asian edes jotenkin huomioon. Tuli kuitenkin vähän semmonen fiilis kaiken edeltävän (niin ficin kuin sun sanomisten) pohjalta, että vanhemmat ja siskokin jotain ties, niin onko isoveli sitten pidetty koko ajan pimennossa 😂 No, toivottavasti asia tulee vaikka sitten ensivisiitillä puheeksi, koska eiköhän se oo ainakin lähtökohtaisesti hyvä ettei tarvitse salailla ja Kojiroukin voidaan nähdä osana sukua eikä "vain ystävänä". Kyllä mä haluun uskoa, että Haruki ymmärtäis eikä tuomitsisi Kaorua mitenkään.

Lainaus
"Niinhän minä tapaan tehdä", Kojiro naurahti Kaorun hiuksia silitellen. "Olet minulle niin rakas, ettei sinua voi olla rakastamatta. Ja jonain päivänä kailotan sen koko maailmalle."
Voi äääää 🥺🥺♥♥♥ Niin häpeilemättömän lällyä! Rakastan.

Ja voiii helvetti toi loppu :D Ku Ryosuke pamahti taas kuvioihin mä vaa totesin täällä itsekseni ääneen et "ei vittu", koska mitäpä sitä muutakaan sanomaan! Hyvä vaa että oli mokoma nyt niin hämillään, ettei saanut mitään sanottua, koska uutta kiistaahan tossa enää kaivattiinkin. Äänettömät naurut on kyllä paljon parempi vaihtoehto. (Nyt sit mietin että meneeköhän Ryosuke selittämään mammalleen, miten sopimattomia Kaoru ja Kojirou ovat kun käsi kädessä talsivat ihmisten ilmoilla pelkät pyyhkeet yllään XD Ja nyt tuli mieleen vain "Mennään yhdessä kylpyyn.")

Lainaus
"Krhm, Kojiro, tiedätkö... Minäkin rakastan sinua."
Kojiro kallisti päätään herttaisesti ja veti hänet syliinsä. "Tulepa tänne, höntti."
Awww, ihanaa että lällyily jatkuu heillä vielä ♥

Enää muutama osa jäljellä. Mitähän oot vielä keksinyt... Haluun kyl jo tässäkin välissä kiittää tästä, ihan huippu joulukalenteri, kyllä tätä seuratessa on kulunut joulukuu ihan siivillä! Oikeesti, miten ollaankin jo näin pitkällä...
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 129
  • Kurlun murlun
Larjus: Kiitos ihanasta palautteesta ja kommenteista! <3 On ollut mukavaa seurata ajatuksia tässä projektin mittaan, ja kyllä tämä itsellekin on ollut mieleenpainuva teksti, ehkä juuri siksi kun tätä on kirjoittanut tuhansia sanoja ja päivittänyt joka päivä. :D Vähän saatiin mukavaa lällyilyä tuonne edelliseen luukkuun, ja sitäkin oli oikein kiva raapustella.

Lainaus
Ku Ryosuke pamahti taas kuvioihin mä vaa totesin täällä itsekseni ääneen et "ei vittu", koska mitäpä sitä muutakaan sanomaan!
Tönttönttööön. xD Onneksi jäi Ryosuke-kun vain hiljaa ihmettelemään ja tuomitsemaan tällä kertaa.

Ja mitä tulee Haruki-niisaniin, minusta tuntuu, että hän on ajatusmaailmaltaan aika konservatiivinen ja heteronormatiivinen, ja vaikka pikkuveljen kohdalla voitaisiinkin tehdä poikkeusta tai vähintään myönnytystä, ehkä hän on lastensa kohdalla ollut sitä mieltä, että niin kauan kuin nämä eivät aiheesta osaa kysyä, ei tarvitse erikseen mitään opettaakaan. Vähän ankea lähestymistapa, mutta tällainen oli itsellä mielen päällä. :D[/size]

***


XXII


Kaoru-kun?

“Hmm-höh?” Kaoru mokelsi herätessään koputtavaan ääneen, joka syntyi kun rystyset osuivat liukuoven puuhun. “Mitä nyt...?”

Kello näyttää puoli yhdeksää aamulla”, Emiko-sanin pirteä ääni ilmoitti käytävältä. “Sinähän toivoit herätystä, jotta ehtisit yhdeksäksi aamiaiselle?

“Ah, aivan”, Kaoru vastasi rykien ääntään edustavammaksi ja yritti saada silmänsä pysymään auki. Hän ei ollut muistanut koko herätyspyyntöä etenkään juhlien päästyä kunnolla vauhtiin, mutta oli hän ehkä sittenkin sanonut jotain Emiko-sanille sitä ennen.

Käväisenkö herättämässä myös Nanjo-sanin?

“Ei, öhm... Ei tarvitse, kiitos vain! Hoidan asian itse!” Kaoru kiirehti sanomaan ja ponkaisi istualleen kammettuaan Kojiron lihaksikkaan käsivarren päältään. “Hän, tuota... hän on jo hereillä ja ehti lähteä ulos!”

“Mitä sinä mylvit siinä –” Kojiro nurisi puoliunisena, mutta Kaoru vaiensi mokoman gorillan vetämällä futonin tämän pään yli, ettei mitään kantautuisi Emiko-sanin korviin.

Oi, asia selvä! Mukavaa aamupäivän jatkoa!” Emiko-san huikkasi, ja Kaoru toivotti samaa yhtä aurinkoisella äänellä. Kun taloudenhoitajan askeleet vaimenivat, hän oikaisi takaisin selälleen ja hautasi kasvonsa käsivartensa alle.

“Piru että voi väsyttää...”

“Oli siinä melkoinen herätyskello”, Kojiron ääni kuului vaimeana futonin alta ja hitaasti tämä kömpi taas esiin. “Vaaditaanko täällä jotain julkista esiintymistä aamutuimaan?”

“Aamutuimasta en tiedä, mutta kello yhdeksältä mielellään.”

“Sinä ainakin olet aamutuima. Kahvia ja teetä naamariin heti paikalla”, Kojiro kiusoitteli ja töni Kaorua kylkeen niin kutittavasti, että hän sähähti ääneen.

Kaoru oli edelleen puoliunessa, kun he saapuivat päätalon ruokasaliin, mutta kun hän näki isovanhempansa, äitinsä ja Kagura-neesanin, hänen oli helppo esittää virkeämpää kuin mitä todella oli. Etenkin kuin Sakurayashikin ankeampaa haaraa ei näkynyt mailla halmeilla.

Niin pienellä kokoonpanolla syöminen teki tilanteesta intiimin, mutta tunnelma oli hyväntuulinen. Kagura-neesan toivotti huomenet siinä missä muutkin ja ohi kävellessään puristi häntä lempeästi hartiasta, mikä osoitti edellisen päivän kahinan unohdetuksi. Kaoru oli helpottunut, mutta samalla hän tiesi, että hänen oli syytä vaihtaa sisarensa kanssa myöhemmin muutama sana. Seuratessaan misokeittonsa lomasta Kojiron luontevaa keskustelua hänen vanhempien sukulaistensa kanssa Kaorusta tuntui hetki hetkeltä luottavaisemmalta, enemmän kuin pitkään aikaan.

Se oli kaiken kaikkiaan mainio aamu.

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 485
  • ava Claire + bannu Ingrid
Aww, kivaa että saatiin pieni ärtymyksenpoikanen käytyä läpi ja taas rakkaus kukoistaa. ^^ Ja vielä serkulle luu kurkkuun ja aamupalakin onnistui, joten uskon, että Kojiro saa vielä uudestaankin vaivautua paikalle suvun ihmeteltäväksi. :D

Whii, mihin tämä aika oikein menee? Enää kaksi luukkua! Jään siis odottelemaan, mitä oot kehitellyt vielä vikojen päivien ratoksi. Kiitoksia taas tähänastisesta! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 613
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Lainaus
Ja mitä tulee Haruki-niisaniin, minusta tuntuu, että hän on ajatusmaailmaltaan aika konservatiivinen ja heteronormatiivinen, ja vaikka pikkuveljen kohdalla voitaisiinkin tehdä poikkeusta tai vähintään myönnytystä, ehkä hän on lastensa kohdalla ollut sitä mieltä, että niin kauan kuin nämä eivät aiheesta osaa kysyä, ei tarvitse erikseen mitään opettaakaan. Vähän ankea lähestymistapa, mutta tällainen oli itsellä mielen päällä. :D
Varmaan salaa toivoo, ettei tartte ottaa asiaa koskaan puheeksi 😅 Mutta oman veljen kautta asiaa luulis olevan helpompi lähestyä. Toivottavasti tulevaisuudessa ei ole ongelmia, kun asia varmasti joskus nousee tapetille. Ei ainakaan olis reilua, että Kaoru joutuu valehtelemaan parisuhteestaan veljenpojilleen tai ylipäätään kenellekään vain siksi, että ollaan vähän vanhollisia ja heteronormatiivisia.

Lainaus
“Ei, öhm... Ei tarvitse, kiitos vain! Hoidan asian itse!” Kaoru kiirehti sanomaan ja ponkaisi istualleen kammettuaan Kojiron lihaksikkaan käsivarren päältään. “Hän, tuota... hän on jo hereillä ja ehti lähteä ulos!”
Ainakin eka puolisko oli ihan totta 😂 Voin kyl kuvitella Kaorun mieleen ehtivän hätäännyksenpoikasen, kun pelkää, että paljastuu, missä Kojirou onkaan yönsä viettänyt. Ja en tiiä miks, mut toi Kojiroun käsivarsi Kaorun päällä oli niin ihana.
Kiinnitin muuten huomiota, että tällä kertaa nukkuivat sitten Kaorun huoneessa, mut tulin siihen tulokseen, että sehän on varsin järkevää. Niin on tullut nukuttua molemmissa huoneissa, ettei sitten siivoamisen aikana tule Emikolle tai kenellekään muulle ihmetyksiä siitä, että miksi yksi peti on käytännössä koskematon :D Ja tietty on pitänyt nukkua molemmat yöt yhdessä, naawwws ♥

Lainaus
Kaoru vaiensi mokoman gorillan vetämällä futonin tämän pään yli,
😂😂 Mä niin tykkään kun Kojirouta kutsutaan dialogin ulkopuolellakin gorillaksi. Muutenkin hauskat mielikuvat Kaorusta vaientamassa Kojirouta, etteivät vain jää kiinni. (Ihan kuin ne olis jotain suhdettaan salailevia teinejä ;D)

Lainaus
“Vaaditaanko täällä jotain julkista esiintymistä aamutuimaan?”
“Aamutuimasta en tiedä, mutta kello yhdeksältä mielellään.”
“Sinä ainakin olet aamutuima. Kahvia ja teetä naamariin heti paikalla”,
Tää oli ihana keskustelu ;D Että toi "sinä ainakin olet aamutuima" oli musta niin nokkela toteamus! Ihanakin :D Kaoru varmasti on aamutuima, se ei oo aamuihmisiä sitten niin lainkaan...

Ihanaa myös, että aamupala meni noinkin mukavissa tunnelmissa. Ja Kojirou on selvästi otettu hyvin vastaan ♥ Siinä on Kaorullakin mahdollisuus hengähtää vähän. Hyvä myös että siskokin on selkeesti paremmalla tuulella ja antanut aiemman kränän anteeksi. Toivottavasti Kaoru kuitenkin hänelle vielä jotain sanoo, että asiat tulee varmasti käsiteltyä (kunhan siitä ei synny uutta kahinaa).

Lainaus käyttäjältä: Grenade
Whii, mihin tämä aika oikein menee? Enää kaksi luukkua!
No niinpä, ihan käsittämätöntä! Eihän tässä oo enää kuin lopetukset jäljellä!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 129
  • Kurlun murlun
Grenade ja Larjus: Kiitos jälleen mietteistänne! ❤️❤️ Alkaa tosiaan kalenteri käydä vähiin ja palaset asettua uomiinsa. Melkoinen viikonloppureissu se on ollut näille herroillekin... Vähän pitää vääntää, mutta sitten mahdutaan onneksi samaan aikaan kylpyyn ja futonin alle sulassa sovussa. Ehkä Kaoru on ominut Kojiron käsivarrenkin yöksi? 😄

***


XXIII


Kojiro oli huomannut laskevansa tunteja ja niiden jälkeen minuutteja heidän lähtöönsä. Hän ei tehnyt sitä siksi, että olisi odottanut pääsevänsä pois Sakurayashikin tiluksilta, mutta laskeminen auttoi häntä pitämään kirjaa siitä, kauanko hänen oli syytä esiintyä hienostuneimmalla mahdollisella tavalla. Kaorun vanhemmat ja etenkin isovanhemmat ansaitsivat pokkurointinsa.

“Kiitokset vielä vieraanvaraisuudestanne. Oli kunnia päästä osallistumaan juhlaanne ja yöpymään kodissanne”, Kojiro kiitteli kumarrellen, kun he olivat Kaorun kanssa saaneet matkatavaransa taksiin ja hiljalleen suuntaamassa kohti Tokion kaupunkialuetta. Haruki-sanin perheelle ja Kagura-sanille he olivat sanoneet hyvästit aikaisemmin, ja nyt vuorossa olivat enää Kaorun vanhemmat ja isovanhemmat.

“Olen iloinen, että tarjoamamme majapaikka menetteli”, Harunobu-san vastasi asiaankuuluvan nöyrästi hänkin. “Toivottavasti nautitte kiertelystä Tokiossa ennen koneenne lähtöä.”

“Me näemmekin sitten Okinawalla”, Kaorun äiti Shizuka virkkoi, ja Kojiro nyökkäsi hymyillen. Isovanhempien jälkeen Kaorun vanhemmat taisivat olla nykyisin helppo nakki.

“Palataan siltä osin, kun pääsette ensin kotiutumaan”, Kaoru hymähti ja hellällä tönäisyllä kehotti häntä lopettamaan enimmän matelun. Kojiro suoristi ryhtiään ja katseli, miten lempeästi Kaorun äiti sipaisi nuorimman poikansa hartiaa. Sakurayashikin klaani oli ehkä historiallisesti hieno, täynnä vanhaa rahaa ja arvokkuutta, mutta ei sitä ihan tunteettomaksi sopinut solvata.

“Vaihtaisimme vielä lyhyesti kanssasi muutaman sanan, Kaoru”, isoäiti sanoi hymyillen. Kojiro katsoi parhaaksi siirtyä taksiin, ja viimeiset tervehdykset sanottuaan hän luikahti takapenkille henkeään pidättäen. Se oli siinä, hän oli tehnyt parhaansa. Ollakseen kuulematta Kaorun ja tämän perheen lyhyttä sananvaihtoa hän pyysi taksikuskia kääntämään radiota kovemmalle.

“No?” hänen oli kuitenkin päästävä heti utelemaan, kun Kaoru istui hänen viereensä.

“Mitä no?”

“Mitäköhän. Puhuitteko minusta jotain?”

Kaoru kohotti kulmiaan. “Mikä saa sinut luulemaan, että kaikki puheenaiheet pyörisivät sinun ympärilläsi?”

“Huh, hyvä sitten”, Kojiro hengähti ja nojasi päätään penkkiin, kun taksi aloitti matkansa kohti kaupunkialuetta.

“Kyllä me sinustakin puhuimme.”

Eih”, Kojiro voihkaisi. “Kerro heti paikalla.”

Kaoru hymähti ja katsahti häntä leikkisän arvioivasti. “Sanoivat sinua kaikin puolin kunnolliseksi nuoreksimieheksi.”

“Ihan totta?” Kojiro virnisti.

“Etenkin, kun kerroin, että lupasit tarjota heille kaikille pizzat ravintolassasi, kun he tulisivat Okinawalle.”

“Ai minä lupasin?” Kojiro tyrskähti. “Kiva kun minullekin kerroit!”

Kaoru virnisti hänen ilmeelleen. “Meneekö paikallasi niin huonosti, että se kaatuu neljään ilmaiseen pizzaan?”

“Hoh, älä ole typerä... Voin pistää vieläkin paremmaksi ja tarjota heille ilmaiset carbonaratkin!”

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 613
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Lainaus
Ehkä Kaoru on ominut Kojiron käsivarrenkin yöksi? 😄
Se on Kaorun unilelu :D

Ja niin vain ollaan jo ihan loppumainingeissa. Nopeesti on tämäkin vain humpsahtanut eteenpäin ja ohi, ei oo kyllä itse tarvinnut laskea tunteja, saati minuutteja. Sen sijaan sitä vain ihmettelee, että miten tässäkin on muka mennyt yli 20 päivää jo.

Lainaus
Kojiro suoristi ryhtiään ja katseli, miten lempeästi Kaorun äiti sipaisi nuorimman poikansa hartiaa. Sakurayashikin klaani oli ehkä historiallisesti hieno, täynnä vanhaa rahaa ja arvokkuutta, mutta ei sitä ihan tunteettomaksi sopinut solvata.
Hienovaraisuutta perhe täynnä :D Toi Kaorun äidin ele tuntu jotenki tosi söötiltä :3 Semmoselta hyväksyvältä.

Ja voiii mä olisin niin halunnut suoraan kuulla (= lukea), mitä Kaoru isovanhempiensa kanssa juttelivat. Mutta ainakin vaikuttaisivat antavansa tukensa ja "siunauksensa" Kaorun ja Kojiroun suhteelle :3 Se on hyvä.

Lainaus
“Etenkin, kun kerroin, että lupasit tarjota heille kaikille pizzat ravintolassasi, kun he tulisivat Okinawalle.”
“Ai minä lupasin?” Kojiro tyrskähti. “Kiva kun minullekin kerroit!”
Tällainen sananvaihto on kyllä niin näitä kahta ;D Ja Kaoruhan todellakin on sitä tyyppiä, joka menee lupailemaan tollaisia varsin vapaalla kädellä. Tulee väkisinkin mieleen se kohtaus, jossa se lampsii Reki ja muut kannoillaan Sia la Luceen aukioloaikojen ulkopuolella ja suunnilleen kehottaa kaikkia tilaamaan mitä haluavat ;D

Kai sä sit kirjoitat joskus ficin, jossa ne tulee käymään Okinawalla ja Kojirou tarjoaa niille pöperöt ravintolassaan ;D Lukisin! (No mähän kyl luen muutenkin melkein mitä vain sä ikinä keksit kirjoittaakaan...)
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 129
  • Kurlun murlun
Larjus: Jep, edelleen hankala käsittää vuoden olevan jo loppusuoralla. Nopeasti tämänkin kanssa hurahti 24 päivää! Vielä tämän luukun viimeiset tuumailut ja hiphei. 😄 Sellainen spin off-jatko voisi kyllä olla aika hauska! Pääsevät isovanhemmatkin nauttimaan Okinawan maisemista... Kiitokset! ❤️

***

XXIV


"Huh, jestas", Kojiro murahti kannettuaan matkalaukut heidän asuntonsa olohuoneeseen. "Sinun oli tosiaan pakko ostaa laukullisen verran tavaraa ja vielä itse laukkukin?"

"Siellä on sinunkin ostoksiasi", Kaoru huomautti kopeasti. "Lisäksi kun minä kerran vaivaudun Tokioon asti, aion tietenkin käydä läpi muutamia tiettyjä putiikkeja. Kukaan ei sen sijaan käskenyt sinua rahtaamaan kaikkea kolmea laukkua kerralla sisälle."

"Samalla vaivalla ne tulivat", Kojiro virkkoi. "Vaikka se olikin vaivalloista, perhana..."

"Ajattelisit aivoillasi etkä lihaksillasi", Kaoru hymähti ja kopautti Kojiron pyykkilautavatsaa suljetulla viuhkallaan ohi kulkiessaan.

"Pyh, sinä se niin pidät lihaksistani", Kojiro heitti ja riisui vielä paitansakin pois samaan lauseeseen.

"Pötypuhetta", Kaoru hymähti tyynesti, vaikkei kommentin ollut tarkoituskaan kuulostaa vakuuttavalta – sitä se ei nimittäin ollut missään olosuhteissa.

"Hmm, ehkä minun täytyykin sitten vähän liehakoida sinua myöhemmin", Kojiro tuumi ja kouraisi hellästi hänen pakaraansa. "Joka tapauksessa minä menen ensimmäisenä suihkuun ja itse asiassa juuri nyt."

"Mistäs tuo tuli?"

"Ajattelin pestä matkan tomut niskastani", Kojiro virkkoi keikistellen venyttelevästi hänen edessään. "Kylpy tosin maittaisi pelkkää suihkua enemmän..."

"Oletko ehkä seuraa vailla?"

"Hyvin mahdollista."

Varttitunti myöhemmin Kaoru ujuttautui istumaan Kojiron eteen heidän juuri ja juuri tarpeeksi isoon kylpyammeeseensa. Kojiro kietoi käsivartensa tuttuun tapaansa hänen vyötärönsä ympäri.

"Kiva olla taas kotona... Vaikka ei matkustelukaan hassumpaa ole."

"Eipä niin." Kaoru silitteli ajatuksissaan Kojiron kättä ja uppoutui tämän lämpimään ja turvalliseen syleilyyn samalla, kun hänen mieleensä palasi keskusteluja, joita hän oli sukulaistensa kanssa vaihtanut hänen ja Kojiron keskinäisestä kiintymyksestä.

Myönnän, olen minä vähän kateellinen sinulle. Tuollaista yksilöä ei osu vastaan ihan joka päivä, Kagura-neesan oli hymähtänyt sinä iltapäivänä.

Nuori rakkaus on niin herttaista, oli Mafuyu-baasan virkkonut.

Voisit sinäkin ottaa enemmän vaikutteita hänen hyvästä käytöksestään, oli hänen äitinsä puolestaan lohkaissut ja saanut hänet naurahtamaan anteeksipyytävästi. Sen sijaan isoisänsä sanoja muistellessaan Kaorun mieliala muuttui melkeinpä liikuttuneeksi. Harunobu-jiisan oli jälleen kerran osannut löytää hyvät sanat, ja niiden kuuleminen oli tuntunut sanoinkuvaamattoman hyvältä.

Pitäkäähän toisistanne huolta jatkossakin.

"Kiitos vielä, että tulit mukaan", Kaoru sanoi ja kietoi sormensa Kojiron sormien lomaan.

"Totta kai", Kojiro mutisi hänen korvanlehdelleen. "Kiitos kun otit minut mukaan."

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 613
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Nonni, nyt se on viimein tullut päätökseen! On kyllä ollut niin mukava seurata tätä joulukuun alusta asti, aika mennyt kuin siivillä. Vähän haikeeta kyllä nyt, mutta sellaista se aina on. Kyllä tästä selvitään :D Ja mä uskon ja luotan siihen, että jatkossakin ilahdutat meitä ihanilla ficeilläsi ♥ SK8:llä ja kaikella muullakin.

Lainaus
"Ajattelisit aivoillasi etkä lihaksillasi", Kaoru hymähti ja kopautti Kojiron pyykkilautavatsaa suljetulla viuhkallaan ohi kulkiessaan.
"Pyh, sinä se niin pidät lihaksistani", Kojiro heitti ja riisui vielä paitansakin pois samaan lauseeseen.
Nää kaks tiivistettynä: Kaoru "valittamassa" Kojiroun lihaksista ja huitelemassa viuhkallaan, ja Kojirou riisuutumassa melkein heti kuin vain ehtii XD

Lainaus
"Hmm, ehkä minun täytyykin sitten vähän liehakoida sinua myöhemmin", Kojiro tuumi ja kouraisi hellästi hänen pakaraansa.
Awwww, söpöä :D Hyvä ku just hetki sitten sanoin sulle Whatsappissa, että tykkään siitä, että Kojirou vähä kahmii Kaorun pehvaa, ja sitten se tekee tässä just niin ;D ♥ Ja voi että miten suloinen toi kommentti, että hänen täytyy sitten vähän liehakoida Kaorua myöhemmin. Sen taidon Kojirou kyllä hallitsee!

Ja voiii noi Kaorun ajatukset ja muistelut siitä, mitä hän oli vielä ehtinyt puhua sukulaistensa kanssa. Ihana miten kannustavia ja hyväksyviä sanoja hän oli heiltä saanut. Myönnän et mua kyl kiinnostais ihan hirveesti kans tietää, mitähän Haruki-niisanin sanat Kaorulle mahtais olla. Toivottavasti yhtä lailla positiivisia!
Lainaus
Myönnän, olen minä vähän kateellinen sinulle. Tuollaista yksilöä ei osu vastaan ihan joka päivä, Kagura-neesan oli hymähtänyt sinä iltapäivänä.
Kojirou on kyllä erinomainen pakkaus. Päältä kaunis ja sisältäkin niin peevelin mainio ♥ Oon aina sanonut, että se on niin hyvää husband-materiaalia. Vähemmästäkin ois kateellinen :D

Lainaus
"Kiitos vielä, että tulit mukaan", Kaoru sanoi ja kietoi sormensa Kojiron sormien lomaan.
"Totta kai", Kojiro mutisi hänen korvanlehdelleen. "Kiitos kun otit minut mukaan."
Babies 🥺🥺 Tommosta hienovaraista lällyilyä, rakastan ♥ Ja on kyllä näistä sanoista niin selvä, miten paljon he toisiaan rakastavat ja arvostavat. Ja ovat kiitollisia toistensa tuesta ja läheisyydestä. Voi ääää, eihän mun sydän tämmöstä kestä 😭😭♥

Kannatan ehdottomasti spin-offien ja kaiken muunkin kirjoittamista! Toivottavasti on sanomattakin selvää, et lukisin! :3 Iso kiitos vielä tästäkin kalenterista, tää on ollut iso ilo joulukuuhun ♥


// Ai niin, unohtu vielä!
Lainaus
joita hän oli sukulaistensa kanssa vaihtanut hänen ja Kojiron keskinäisestä kiintymyksestä.
Kaoru ja sen keskinäiset kiintymykset ;D Voi toista.
« Viimeksi muokattu: 24.12.2021 22:12:17 kirjoittanut Larjus »
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 485
  • ava Claire + bannu Ingrid
Onneksi joulu loppuu vasta nuuttina, niin en minäkään virallisesti ole ihan kauhean myöhässä tätä lukemassa. :D Mutta huimaa, että sait tämän valmiiksi ja hattua pitää nostaa, että ehdit joka päivä postailemaan!

Hienoa, että ympyrä sulkeutui ja kaksikko pääsi palaamaan takaisin kotiinsa. Varmasti matka on ollut rankka, vaikka sukulaisten tapaaminen voi olla myös hauskaa välillä. Hyvä, että lopulta hekin pääsivät lähtemään hyvillä fiiliksillä. Ja isovanhemmilla vasta hyvät fiilikset ovat, kun pääsevät ilmaisesta pitsasta nauttimaan. :D

Olipa tällä söpö lopetus, tykkäilin kovasti, että he molemmat pääsivät pesemään matkan pölyt yhdessä ja Kaoru muistelemassa käymiään keskusteluja. ^^ Kiitos kovasti tästä koko joulukalenterista, on ehdottomasti ollut ihanaa seurailla näiden kahden matkantekoa ja sattumuksia! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 129
  • Kurlun murlun
Larjus: No niin, sain viimein aikaan pölähtää takaisin rikospaikalle. xD Jotenkin olin vain autuaana jättänyt tämän rauhaan saatuani tämän valmiiksi, ja vaikka olin lukenutkin kaikki ihanat kommentit, vastaaminen oli tyystin unohtunut. Ullatus. Aika kyllä meni kuin siivillä tuossa joulukuussa! o.o Etenkin sen huomasi siinä, kun joka päivä piti olla tekstiä päivitettäväksi... Ja tosiaan vaikka tämä on erään tekstin päätös, lisää on luvassa. Matchablossomkin keskinäisine kiintymyksineen on niin vetovoimainen ship, että sille löytyy kirjoitussalkusta oma taskunsa. :D Ihanaa, että jaksoit joka lukuun kommentoida joulukuun mittaan ja jaksat heittää ajatuksia yhdestä jos toisestakin ficistäni! <3

Grenade: Höpsis mitään myöhässä, joulu kestää niin kauan kuin sen tunnelma säilyy sydämessä! :D Minäkin olen tyylikkäästi helmikuun puolivälissä palaamassa asiaan. Mutta joo, matka saatiin kunnialla päätökseen ja ehkä siitä tarttui mukaan enemmän hyvää kuin huonoa. ^^ Ahkerasta postaustahdista huolimatta tätä oli mukava kirjoittaa, ja pieni paine varmaan teki hyvääkin, kun oli pakko säilyttää rytmi. Ficletin ei tarvitse olla mikään pitkä, mutta silti siihen saa suupalan verran sopivasti asiaa.

Kiitoksia monista kommenteistanne, arvostan todella. <33 Ja laitan korvan taakse tuon isovanhempien vastavierailupätkän!

- Mai
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."