Kirjoittaja Aihe: Danganronpa: Voikukista | S, ficlet  (Luettu 344 kertaa)

Eirikur

  • Menninkäinen
  • ***
  • Viestejä: 26
Danganronpa: Voikukista | S, ficlet
« : 25.09.2021 02:15:44 »
Ficin nimi: Voikukista
Kirjoittaja: Eirikur
Ikäraja: S
Fandom: Danganronpa: Killing Harmony
Paritus: Korekiyo Shinguji/Rantaro Amami
Vastuuvapaus: En omista tekstissä esiintyviä hahmoja enkä saa tekstistä rahaa.


Voikukista
Päivä oli lopuillaan, ja laskeva aurinko oli värjännyt taivaan mitä kauneimmilla purppuran sävyillä. Kaksi pientä poikaa heiluivat leikkikentän keinuissa hiljaa, kumpikin sanomatta sanaakaan.

“Kiyo?” Nimi rikkoi hiljaisuuden.

“Niin?”

“Aiotko mennä naimisiin isona?”

Korekiyo oli hiljaa hetken aikaa, miettien vastausta kysymykseen.

“Ehkä,” hän sanoi vihdoin. “Jos sisko tahtoo.”

“Ahaa.” Rantaro kallisti päätänsä.  Hän ei ymmärtänyt, miksi joku haluaisi naida oman sisaruksensa. Mutta Korekiyo oli vähän kummallinen monin eri tavoin, ei siis ollut syytä miksei hän olisi outo avioliitonkin suhteen.

“Entä sinä?”

“Hm?”

“Luuletko meneväsi naimisiin isona?”

“Ai.” Rantaro pysähtyi miettimään. “En ole varma.”

“Tiedätkö mitä?” Korekiyo aloitti, nousten keinusta. “Jos sisko ja minä emme mene naimisiin, ja jos sinä vain haluat, niin lupaan mennä kanssasi naimisiin isona.”

“Oikeastiko?” Rantaron kasvot hehkuivat innostuksesta, ja hänen silmiinsä syttyi pilke.

Korekiyo ei vastannut. Sen sijaan hän käveli keinujen takan oleville puskille ja poimi maasta voikukan. Rantaro katsoi hämmästyneenä miten pidempi poika taitteli kukan varresta renkaantapaisen.

“Tässä.” Korekiyo ojensi “sormuksen” ystävälleen. “Voit pitää sen muistona lupauksestani.”

Rantaro oli sanaton. Hän asetti vihreän renkaan vasempaan nimettömäänsä, ihaillen koristetta.

“Olet paras, Kiyo, tiesithän sen?”

Korekiyo pystyi vain hymyilemään, nähdessään miten onnelliseksi tämä pieni ele oli tehnyt hänen ystävänsä. Hiljaisuus laskeutui heidän yllensä, muttei kestänyt kauaa kun jonkun huuto jo rikkoi sen.

“Korekiyo, kulta!” Se oli Kiyon sisko. Hänen huulillaan oli leveä hymy. “On jo myöhä, mennään kotiin.”

Korekiyo ei sanonut sanaakaan. Hän käveli sisarensa luo ja otti tätä kädestä. Ennen lähtöään, Kiyo vielä kääntyi ystäväänsä ja hymyili vaivihkaa.

“Nähdään huomenna, Taro,” hän sanoi hiljaa ja heilutti ystävälleen hyvästit.

“Niin.” Rantaro istui yhä keinussa. Se oli ollut liikkumatta jo kauan. “Hei sitten.”
« Viimeksi muokattu: 25.09.2021 02:19:42 kirjoittanut Eirikur »

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 777
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Danganronpa: Voikukista | S, ficlet
« Vastaus #1 : 26.09.2021 14:14:38 »
Olipa kiva lukea taas jotain Danganronpasta. Näitä hahmoja en kyllä muista lainkaan, mutta pikaisen googlettelun perusteella nää onkin vissiin ollut vain pelissä (ja mangassa), ja mulle Danganronpa on tuttu lähinnä animeversionsa takia 🤔 Ei sillä, että tuntemattomat hahmot olis mulle mikään ongelma. Ihan hyvin pääsin tähän mukaan, ja Danganronpa Wiki antoi vähän taustaa tohon Korekiyon "aion mennä siskoni kanssa naimisiin" -juttuun. Sinällään ei ihmeellistä, että lapsi haluaa mennä perheenjäsenen kanssa naimisiin (työskentelen päiväkoti-ikäisten parissa ja näihin törmää aina välillä), mutta tämä Korekiyon tapaus on selvästi omaa luokkaansa 😅

Lainaus
“Jos sisko ja minä emme mene naimisiin, ja jos sinä vain haluat, niin lupaan mennä kanssasi naimisiin isona.”
Awwws, tää oli kyllä söpö lupaus. Ja sitten kaupan päälle teki vielä "sormuksen" kukasta ♥ Ihana. Tykkään lukea lapsuusficejä oikeestaan mistä vain hahmoista, niin tämä siinäkin mielessä upposi hyvin. Niin sympaattinen ja soman viaton meininki :3 Ei taida voikukkasormus kauaa hyvänä pysyä, mutta veikkaan Rantaron säilyttävän sitä niin kauan kuin mahdollista (ja varmaan vielä senkin jälkeen). Ja senkin jälkeen jää ele ja sanottu lupaus elämään mieleen ♥
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"