Kirjoittaja Aihe: Rakastan | K-11 | raapale  (Luettu 159 kertaa)

Uhkarohkea

  • piilossa
  • ***
  • Viestejä: 173
  • kylähullu
Rakastan | K-11 | raapale
« : 15.09.2021 22:05:02 »
Nimi: Rakastan
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Genre: draama
Ikäraja: K-11
Varoitukset: itsetuhoisuus, kiroilu
Paritus: Pihka/Ellen

Rakastan
100 sanaa

Kylpyhuoneen lattialla on ruosteenruskeita veritahroja. Lääkekaapissa ei ole enää perhoslaastareita tai sideharsoa.

”Vittu”, Ellen kiroaa puoliääneen.

Hän löytää punasilmäisen Pihkan käpertyneenä sohvalle puolipukeissa. Kahvipöydällä on kuppi vihreää teetä.

”Sä olisit tarvinnut lastenpsykiatriaa”, Ellen huokaa ja käy sohvalle tyttöystävänsä viereen.

”Haista vittu.”

”En mä voi katsoa etäältä tätä.”

Pihka napittaa häntä suoraan silmiin ja ottaa kädestä.

”Sä et vittu ole terve”, Ellen sanoo eikä uskalla enää katsoa Pihkaan päinkään. Ei halua nähdä raivoa.

Mutta Pihka vain äännähtää ja työntyy hänen kainaloonsa. On hyvä olla siinä. Hän katsookin päin, ja näkee hymyn johon ei voi jättää vastaamatta.

”Anteeksi. Kyllä mäkin rakastan sua.”
[16:38] <@Odo> Uhis hanki samantien koko kerä punasta lankaa ja vedä se sellaseen solmuun et lopulta tajuat sen olevan yliarvostettua!



pienenä tyttönä halusin aina paeta

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 000
Vs: Rakastan | K-11 | raapale
« Vastaus #1 : 16.09.2021 15:53:55 »
Huh, tämä kyllä yllätti rankalla aiheellaan, vaikka otsikko alun perin tuntui lupaavan jotain pehmeämpää! Mutta eipä sillä, ehkä tämän aihe tekikin tämän nimestä vieläkin voimakkaamman: kuinka tärkeää rakkaus on etenkin silloin, kun on vaikeaa. Pidin kovasti siitä, että aihetta käsiteltiin tällä K-11 -tasolla ja enimmäkseen dialogin kautta eikä itsetuhoisuutta kuvailla enempää. Se pehmentää synkkyyttä ja kuvaa itsetuhoisuutta oikeastaan vähän eri näkökulmasta kuin mihin muuten on ehkä tottunut. Tässähän tärkeämpänä on Pihkan ja Ellenin välinen suhde ja miten Pihkan itsetuhoisuus vaikuttaa siihen eikä niinkään itse viiltely.

Tämä on samanaikaisesti surullinen ja tuskallinen ja toisaalta myös pehmeä ja anteeksiantava. Konflikti on jatkuvasti taustalla, mutta se ei ota pääroolia vaan lohtu ja rakkaus nousevatkin etualalle. Se ei poista kipua, mutta tuo jonkinlaista valoa raskaaseen tilanteeseen, ja se tekee tästä oikeastaan aika hienon, vaikka teksti kieleltään onkin roisi. Ja toisaalta rosoisuuskin tuo tähän oman arkisen pilkahduksensa! Se, että Elena uskaltaa puuskahtaa tuon kommentin lastenpsykiatriasta, kertoo jotain hänen ja Pihkan välisestä suhteesta.

Olet kyllä saanut ladattua sata sanaa ihan täyteen tunteita! Tämä oli raskas ja ahdistava, mutta samalla tosi hieno. Kiitos :)

between the sea
and the dream of the sea