Kirjoittaja Aihe: Talo taivaansinisellä merellä: Seitsemän vuoden välein, S, Arthur/Linus  (Luettu 85 kertaa)

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 902
Fandom: Talo taivaansinisellä merellä
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Arthur/Linus
Yhteenveto: Seitsemän vuotta kirjan tapahtumien jälkeen. Maagiset adoptiolapset ovat kasvaneet, mutta saari-isien rakkaus palaa yhä lämpimästi.
Vastuunvapaus: TJ Klunelle kuuluu kaikki hänelle kuuluva, ja kiitos siitä!
Haasteet: FFF1000 sanalla 125. Feenikslintu, Juhannustaika, 5x jotain uutta: uusi hahmo ja vielä fandomin valloitustakin!


Kirjoittajan terveiset: Kiitos Linnen fikin, tutustuin kirjaan ja siis ihastuin. Joitain päiviä yritin päästä yli tarinasta, mutta sitten sormet halusivat kuitenkin kirjoittaa jotain pientä fanfictionia :3 tämä olkoon tosiaan myös siis juhannustaika Vendelalle, ole hyvä <3 tämä tarina ansaitsee kaiken mahdollisen huomion! // Muoks hahah tarkoitan siis tietenkin kirjaa, en tätä kirjoittamaani fikkiä hahaha apua.

Otsikko on Plutonium 74:n samannimisestä biisistä lainattu.



Seitsemän vuoden välein


Oli ollut yksi asia olla isä seitsemälle erityiselle lapselle. Nyt heillä oli talo täynnä maagisia teinejä ja se oli jo toista. He olivat tehneet asumisjärjestelymuutoksia siitä saakka, kun David oli muuttanut keinotekoiselle Antarktikselle vuosia aikaisemmin. Nyt jeti oli jo kahdeksantoistavuotias ja soitti raskasta musiikkia kellarikerroksesta niin lujaa, että rakennuksen rakenteet tutisivat. Heillä oli yhä seitsemän lasta kotona, vaikka Sal olikin jo muuttanut yliopiston kampukselle opiskelemaan kirjallisuutta, sillä pian hänen muuttonsa jälkeen Arthur oli kuullut eräästä kodittomasta vauvasta, joka kaipasi kipeästi perhettä.

Hinami oli nyt kolmevuotias, nukkui viimein yönsä heräämättä ja oli yhä oni, kansioiden mukaan japanilainen demonihirviö. Kuitenkin Arthurin mukaan hän oli maailman suloisin tummasilmäinen kulta. Linuksen mukaan hän oli hauskoja tarinoita sepittelevä lettumonsteri, muunlaisia monsteripiirteitä tytössä ei ollut vielä esiintynyt. Toisinaan kuitenkin, esimerkiksi tämän vilustuessa, hän paisui verestäväsilmäiseksi ja irvokkaan rupiseksi hahmoksi, mikä tietysti olisi saattanut tottumattomille olla hieman liikaa. Lucy oli tietenkin heti rakastunut Hinamiin ja kiinnostunut, kuinkahan mustatukkaisesta vauvasta saisi esille helvetin liekkejä nuolevan katastrofin. Tosiaan, Lucy. Perheen teini-Lucifer oli sitten vielä oma lukunsa.

Lucy oli vasta neljäntoista, mutta karkaili jatkuvasti kotoa kylille flirttailemaan tytöille, pojille ja milloin kellekin. Hänestä oli kasvanut tietenkin järkyttävän kauniskasvoinen poika, mikä ei yllättänyt Linusta ollenkaan. Tämä oli myös tavattoman älykäs, sulavapuheinen, musikaalinen ja maaginen, ei siis ihme, ettei seuran etsiminen ollut hänelle lainkaan vaikeaa, siitäkin huolimatta että hän oli antikristus. Linuksesta tuntui, että viimeksimainittu piirre vain lisäsi hänen viehätysvoimaansa, eikä päinvastoin.

“Lucy. Mitä ihmettä me sinun kanssasi teemme?” Arthur huokaisi ja nojasi kasvojaan käsiinsä.

Poika väläytti silmiään punaisina ja hymyili hurmaavasti. Nahkatakki istui hänen tyyliinsä täydellisesti ja mustat hiukset kehystivät hänen kasvojaan hallitun huolettomasti. Linus oli varma, että niitä oli aseteltu vessan peilin edessä tarpeettoman pitkään.

“Sinä laittauduit turhaan. On sinun vuorosi vahtia Hinamia illalla”, Linus muistutti. Heillä oli edessä viikoittainen parisuhdeilta Arthurin kanssa. Edelliset kaksi “viikoittaista” iltaa olivat peruuntuneet erinäisistä syistä, joten tätä Linus ei aikonut jättää enää välistä. Varsinkaan, jotta Lucy pääsisi pujahtamaan kaupungille.

Poika voihkaisi. “Zoe ja Helen voivat hoitaa häntä? Te olette sitä paitsi liian vanhoja romantiikalle. Minä sen sijaan olen pirullisen komea mies parhaassa iässä!”

“Sinä et ole vielä mies”, Arthur huokaisi pienesti hymyillen ja nousi pöydästä seuratakseen epäilyttäviä ääniä olohuoneen puolelta.

“Eivätkä Arthur ja Linus voi olla jo liian vanhoja rakkaudelle, muuten minun päiväni olisivat olleet luetut jo kauan ennen kuin he syntyivätkään!” Talia huomautti tallustellessaan keittiöön.

“Millä mittarilla nyt mitäkin lasketaan, poikuus minusta on poistunut jo..-”

“Shhh!” Linus sähähti ja syöksyi peittämään Lucyn suun kädellään. “Lapsia läsnä!”

Arthur seisoi ovensuussa Hinami lantiollaan. Tytön suupielestä valui hieman verta ja Lucyn silmät tuikahtivat innostuksesta. “Mitä sinä suloinen lapsi olet tehnyt!?” hän kujersi.


Loppujen lopuksi Lucy oli suostunut riisumaan takkinsa ja pyyhkimään silmistään luomivärit pois, jäädäkseen pikkusiskonsa lapsenvahdiksi. Arthur ja Linus makasivat nyt vierasmajan leveällä sängyllä ja sivelivät toisiaan hellästi.

Linus katseli Arthurin ikinuoria kasvoja, joita kuitenkin onneksi reunustivat hopeaiset suortuvat. Hän ei olisi kestänyt sitä, että olisi vanhennut täysin yksin. Vaikka tietenkin he kumpikin tiesivät, kuka heistä kahdesta lopulta vanheni yksin. Heistä vain toinen syttyisi ajallaan kuoleman liekkeihin ja kuoriutuisi uudelleen, ilman toista.

“Ethän mieti sitä juuri nyt?” Arthur mumisi kuin hänen ajatuksensa lukeneena.

“Jollain tavalla mietin sitä aina.”

“Sinä ihana, ajattelevainen, kaunis mies. Mutta pyydän, älä. Me elämme hetkessä ja juuri nyt ihailen sinua niin, että se sattuu.”

“Se jaksaa hämmästyttää”, Linus vastasi ja pyöritteli peukaloaan hänen armaan feeniksensä alahuulta vasten.

Athur sulki silmänsä kosketuksesta ja huokaisi. “Kuinka rakastankaan sinua.”

Heidän suudelmansa roihusivat Linuksen sisimmässä seitsemänkin vuoden jälkeen.
« Viimeksi muokattu: 15.09.2021 12:45:49 kirjoittanut kaaos »
words make worlds

ava & bannu: Ingrid

Linne

  • ***
  • Viestejä: 153
  • Hämmentynyt lohikäärme
Olen tosi iloinen että bongasit mun ficin ja innostuit tästä fandomista koska tämä ficci piristi mun päivää huomattavasti!
Kirjaa lukiessa en ikinä ajatellut että millaista pienen perheen elämä tulisi olemaan mutta oli ihanaa tavata taas kaikki hahmot! Myös uusi lapsi solahti tarinaan hyvin mukaan ja tuntui luonnolliselta jatkolta perhe-elämälle.
Kaikki hahmot olivat tässä hyvin luonnollisia, mutta erityisesti Lucy tuntui hyvin onnistuneelta! Näen niin mielessäni miten hän liehuu kylillä houkuttelemassa sekä tyttöjä että poikia mukanaan synnin tielle :D
Linus ja Arthur ovat ihana pariskunta, ja lopussa sydäntä särki, kun mietti että jonain päivänä heidät on tuomittu menettämään toisensa. Loppu oli kuitenkin haikeankaunis ja onneksi heillä on vielä toisensa <3
Kiitos tästä ficistä, tykkäsin kovasti!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 081
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Oi miten mahtavaa, että innostuit tästä kirjasta ja kirjoittelit vielä näin ihanan taian mulle! Kiitos ♥

Teini-ikäinen Lucy, voin niiiiin sielunisilmin nähdä hänet nahkatakissaan valmiina hurmaamaan ;D Joten ihanaa, että toit hänet tämmöisenä tähän tarinaan. En usko, että Lucyn on kovin vaikeaa saada itselleen seuraa syntiselle tielle ;)

Ja Arthur ja Linus ♥ Oi voi kun sydän särkyy! Ihanaa, että heillä on treffi-iltoja mutta ei tuollaisia synkkiä asioita saa miettiä! (Vaikka toki sen tietää, ettei niitä voi myöskään olla miettimättä.) Mutta onneksi heillä on vielä monta vuotta edessä, eikös niin!

Kiitos tästä ♥ Oon vähän sanaton, mutta samalla ihan super-iloinen että innostuit kirjasta tuon Linnen ficin perusteella ja eikö tämä olekin ihan mahtava kirja :D Huippua että kirjoitit tästä!

Vendela

Ava+bannu © Ingrid

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!